Karmeimmat työpaikan pikkujoulut?

Nykyisin tämä on noloa, kun kaikki kuvataan kännyköillä. Ja itse asiassa usein striimataan suorana maailmalle periscopeen, snäppiin, instaan.. voi olla, että itse juhlija herää seuraavana päivänä eikä tiedä olleensa illan piristys ihmisille ympäri maailman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin aina että se on typerä klisee että pikkujouluissa petetään, mutta näiden juttujen perusteella se ei näyttäisi olevan tuulesta temmattu. En ole ikinä ymmärtäny miten jotkut alkavat päihtyneenä lähennellä ihmisiä joihin ei kannata kajota!

Sama. Paljon on tullut itsekin kännissä hölmöiltyä, myös pikkujouluissa, mutta ei ole tullut koskaan mieleenkään että alkaisin lähennellä työkavereita tai ylipäänsä ketään.

Itse taas olen pikkujouluissa useammankin naimisissa olevan työkaverin kanssa vehdannut. 

Ei huonoja muistoja ollenkaan. Olemme sanattomalla sopimuksella päätyneet siihen että pikkujoulut ovat kuin Meksiko: siellä saa puuhailla, mutta jälkeenpäin ei muistella eikä huudella.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut ees pystyy vitunmoisissa viinakänneissä harrastaa seksiä. Mulla ei boolin runsaan juonnin jälkeen kule ajatus munan ja aivojen välillä.

Tämä minutkin on pitänyt uskollisena. Eikä parin paukun jälkeen mielenkiinto riitä edes siihen, että sulkeutuisi yhden ihmisen kanssa johonkin kutemaan. Tai no okei, yhden kerran.

Vierailija kirjoitti:

Ei nämä muuten karmeat olleet, mutta sen pikkupomon iskuyritys "kerro, miten sun mies sua pahoinpitelee, niin mä hyvinpitelen sua". Siis mitä vit? Joo, ei  mennyt järin hyvin parisuhteessa, mutta... No, ehkä se tarkoittikin juuri sitä henkistä pahoinpitelyä.

 

Plus tappeluita on tullut nähtyä, mutta sekään ei ole niin hirveää kuin se, että iso mies alkaa itkeä!

Onko naisen sitten jotenkin hyväksyttävämpää itseä? Tai pienen miehen?

Tuurijuoppo kirjoitti:

Me aloiteltiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä "vähän lämmittelemään koneita".

Illalla varsinaisissa pikkujoulujuhlissa minä muistan jotenkuten vielä jälkiruokaan asti mutta sitten on filmi täysin poikki.

Työkaverit ovat kertoilleet toinen toistaan minulle erittäin häpeällisiä juttuja niistä kaikista asioista mitä sen illan ja yön aikana tuli tehtyä..

Minulla oli sama tilanne aloittaessani nuorena ensimmäisessä työpaikassani. Otin aika reilut pohjat koska jännitin kovasti tilannetta, ja minun piti vielä juontaa juhlat. Muistan hyvin kuinka söin jälkiruokaa, sitten äkkiä heräsinkin omasta sängystä. Siinä krapulassa makoillessani mieleen kohosi hajanaisia muistikuvia illasta, ja olisin voinut vetää itseni hirteen. Olisin siinä sitten kuollut naispuolisen esimiehen hajuveden tuoksu nenässä. Hajuveden, jota suihkautti päin näköä läiskäytettyäni kinkuille kuin paraskin sika.

Oli pitkä viikonloppu maanantaita odotellessa.  Työmatkakin meni ns. pääsiäisfiiliksissä omaa ristiä kantaen. 

Hyi miten noloa tuollainen kännääminen

Pikkujoulujen aika taas :D onko uusia hyviä tarinoita 2018? Kuinka moni on käynyt vieraissa?

Karmeimmat työpaikan pikkujoulut?

Ne oli varmaan ne joihin en lähtenyt vaikka kaikki vuoron perään kävi suostuttelemassa ja houkuttelemassa että miten kivaa siellä on, tule nyt vain sinäkin!

Sitten kun arki koitti niin kylläpä työpaikalla juorut lensi ja p:n puhuminen nousi ennätyksiinsä! kuka oli tehnyt mitäkin ja kene kanssa jne.... mutta siellähän oli niiiiiiiiiin hauskaa.....

Mitään en menetä kun en osallistu.

Varmaan se, kun uskovainen työkaveri julisti kaikken joutuvan helvettiin, koska joimme alkoholia. Saunaan ei tullut mukaan, vaan paasasi itsekseen takkahuoneessa.  Kukaan meistä ei ymmärrä, miksi tämä ihminen änkesi mukaan!

Joskus muinoin pomo oli hurahtanut aerobiciin, joten pikkujouluissa oli tietysti kaikille yhteinen aerobic-tunti ennen ravintolaa. Olin suht hyväkuntoinen nuori, niin menihän se tosin hammasta purren. Sääliksi kävi muutamaa kaljan ja makkaran turvottamaa iäkkäämpää miestä, yhdellä naama punoitti koko loppuillan. Kyseisen hurahtelijan johdolla pikkujouluissa nähtiin myös mm. tupperwarekutsut ja yksi to-del-la outo performanssiesitys.

Ne on varmaan meidän pikkujoulut. Työnantaja ilmoittaa järjestävänsä ne ja työntekijöiltä peritään maksu. Ei siinä muuten mitään, mutta mitään ohjelmaa ei ole tiedossa ja juhlapaikkana työpaikan toimisto :D

aattelin pitää omat pikkujoulut seuraavana viikonloppuna. niin ja siljalla enskuus

Vierailija kirjoitti:

Alkupäivä meni kamalassa kiireessä, enkä ehtinyt syömään. Pikkujoulut alkoivat alkuiltapäivästä erittäin vahvoilla glögeillä ja jatkuivat varsin kosteissa tunnelmissa. Jossain kohtaa oli tarjolla ruokaa, mutta jotenkin en enää oikein saanut keskityttyä syömiseen, ja tuo syömättömyyden, alkoholin määrän ja huonon viinapääni yhdistelmä aiheutti sen, että olin aivan järkyttävässä teinikännissä. Olin kadottanut puhelimeni jo ennen baariin lähtöä, missasin yhteiskuljetuksen baariin, tanssin hyvin kiihkeästi firman toimitusjohtajan kanssa, yritin pokailla perheellistä kollegaa ja suunnilleen kaikkea muuta, mikä liikkui. Myöskään asuvalinta ei ollut ihan nappiin: en loppuillasta meinannut pysyä pystyssä koroillani ja lyhyt mekko paljasti varmasti liikaa! Yön lopuksi sammuin viimeiseen yöbussiin, heräsin päätepysäkillä ja lopulta jouduin soittamaan exäni hakemaan minua sieltä, sillä en tiennyt, missä olen ja miten pääsisin kotiin. Seuraava päivä menikin oksentaessa iltaan asti, vesikään ei pysynyt sisällä. Tuo ilta oli kyllä varsin opettavainen ja hyvänä muistutuksena sille, että osaan nykyään paremmin rajani.

nyt tarkkuutta tarinaan. Olitko siis alkuillasta piipahtanut tuossa kyseisessä bussissa ja kadottanut luurisi sinne, vai miten se niin onnekkaasti sattui löytymään juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsit?

Tästä on kymmenisen vuotta aikaa. Olin 19-vuotias, töissä pienessä yrityksessä miesvaltaisella alalla, olin myös firman ainoa ja ensimmäinen naispuolinen työntekijä ikinä. Pikkujouluissa kolmikymppinen työkaverini joi itsensä niin humalaan ettei kertakaikkiaan voinut vastustaa kiusausta vetää housunsa alas ja esitellä mulle karvaista takapuoltaan. Että katoppa tätä, et oo varmaan tämmöstä ennen nähnytkään. No en ollu. Luojan kiitos näin vain sen karvaisen takapuolen enkä mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Ne on varmaan meidän pikkujoulut. Työnantaja ilmoittaa järjestävänsä ne ja työntekijöiltä peritään maksu. Ei siinä muuten mitään, mutta mitään ohjelmaa ei ole tiedossa ja juhlapaikkana työpaikan toimisto :D

Kai vielä jouduitte töitä tekemään? Taustalla joululauluja, toki 😁

Vierailija kirjoitti:

Työporukalla mentiin töiden jälkeen syömään. Ihan sikamaisen kallis ravintola, johon tehtiin varaus. Tilattiin punaviiniä, alkupalat, pääruuat, jälkkärit, kahvit ja konjakit. Esimies kysyi aina kaikilta, mitä haluaa. Minä ajattelin, että kylläpä työnantaja tarjoaa mahtipontiset tarjoilut. Kun oli istuttu herkutellen 2,5 tuntia, tuli lasku!!! Jokaisen osuus oli jaoteltu, ja minä jouduin maksamaan Visa creditillä 85 euroa omista ruuista ja juomista, koska minulla ei ollut tilillä niin paljon käyttörahaa.

85 e muuten EI ole sikamaisen kallista tuosta setistä - ei kummoinenkaa kuppila ollut. Yli 300 e voisi olla jo sikamainen hinta.

Yksityinen yritys (noin 20 henkilöä töissä): pikkujouluihin isolla taksilla (tai minibussi, mikälie), perillä "ruokailu" jossain maalaistalossa. No ruokana riisipuuroa, sisältää laktoosia....En syönyt. Juomana - aivan- maitoa! ....En juonut....saatiin vielä paikallisen (lähtöpaikan lähellä olevan) marketin hassun hauskat yllätyspussit.....illan kohokohta: TAKSI tuli hakemaan TAKAISIN

Vierailija kirjoitti:

Työporukalla mentiin töiden jälkeen syömään. Ihan sikamaisen kallis ravintola, johon tehtiin varaus. Tilattiin punaviiniä, alkupalat, pääruuat, jälkkärit, kahvit ja konjakit. Esimies kysyi aina kaikilta, mitä haluaa. Minä ajattelin, että kylläpä työnantaja tarjoaa mahtipontiset tarjoilut. Kun oli istuttu herkutellen 2,5 tuntia, tuli lasku!!! Jokaisen osuus oli jaoteltu, ja minä jouduin maksamaan Visa creditillä 85 euroa omista ruuista ja juomista, koska minulla ei ollut tilillä niin paljon käyttörahaa.

Kirjoittajalle kauheinta taisi olla luotolla maksaminen.

Vierailija kirjoitti:

Pieni helsinkiläisravintola, jonne oltiin varattu työpaikan pikkujoulut, soitti meille vähän ennen pikkujouluiltaa, että meinataanko me oikeesti tulla, ja kuinka monta meitä on, kun he haluais mieluummin buukata yhden toisen porukan, jolla saisi koko ravintolan kerralla täyteen. Työkaveri sitten sanoi puhelimessa, että ei sitten tulla, kun ei olla tervetulleita. Valitsivat siis asiakkaansa. No eipä kiinnostanut siihen ravintolaan mennä myöhemminkään.

Ne pikkujoulut jäi sitten kokonaan välistä, ei ollut mahdollisuutta enää varata samaksi päiväksi muuta paikkaa - sesonkiaika kun oli.

Kerro ihmeessä mikä ravintola?

Olin 19-vuotiaana elämäni ensimmäisissä ja viimeisissä firman pikkujouluissa. Olin porukan nuorin ja kahden perheellisen naisen lähdettyä heti aterian jälkeen, olin myös ainut nainen (tyttö oikeastaan).

Kun aloin hyvin nopeasti tuntea oloni epämukavaksi, aloin tehdä lähtöä, mutta 40-vuotias kollega halusi vielä ”jutella” kanssani naulakoilla. En niin nuorena tajunnut vielä oikeuksiani ja jäin velvollisuudentunnosta kuuntelemaan tämän ukkelin tilitystä ruuhkavuosien murskaavasta todellisuudesta ja nuoruusvuosien kaipuusta, samalla kun hän hivuttautui lähemmäs ja lähemmäs.

Päästäkseni tilanteesta menin istumaan vessakoppiin toivoen, että tilittäjä kyllästyisi odottamaan ja pääsisin vihdoin livahtamaan kotiin. Eräs toinen työntekijä (itseäni vähän vanhempi mies) tuli huhuilemaan vessan ovelle ja kysymään olinko kunnossa. Avasin oven ja hän astui sisään, selittäen olevansa todella humalassa ja ehdottaen, että jakaisimme taksin. Kerroin pyöräileväni, ja hän tarttui minua olkapäistä ja yritti suudella, jolloin potkaisin hänet kauemmas ja juoksin aulaan ja ulos.

Avaimet olivat taskussa, mutta puhelin ja lompakko jäivät laukun kanssa juhlatilan vessaan. Lemmenkipeä ahdistelijani oli ottanut ne mukaansa ja toimitti ne minulle seuraavalla viikolla, kun olimme samaan aikaan työvuorossa. Emme koskaan puhuneet tapahtuneesta.

Tämä vanhempi tilittäjä taas luuli, että olin ihan ok hänen lipevien kommenttiensa ja satunnaisten kosketusten kanssa. En halunnut olla ”hankala” ja aiheuttaa yleistä pahennusta ilmoittamalla käytöksestä, vaan irtisanouduin.

Nyt 10 vuotta myöhemmin harmittaa, etten tehnyt mitään.