Kaikki te naiset, jotka olette vieneet varatun miehen baarista kotiin:
Mikä oli se syy, jonka vuoksi mies sanoi lähtevänsä teidän mukaanne. Tyyliin: vaimo ei ymmärrä/nalkuttaa/ei anna.
Kommentit (76)
Just viime vkl kaveri imutti täysillä yhden kundin kanssa ja kundi olisi halunnut jatkoille. Vaihtoivat numeroa ja selvitettiin seuraavalla viikolla että tyyppi on naimisissa ja kaksi lasta..että tämmösiä tyyppejä on ja paljon!
Me emme käy miehen kanssa baareissa, ei yksin eikä erikseen. Kaameita paikkoja(nuorena tuli pari kertaa käytyä)
Toisinsanoen vaimo tohottaa vaan lasten kanssa ja jos lapset nukkuu, puhuu lapsista. Sanoi, että vaimo on kyllä loistava äiti, mutta todella huono vaimo:(
Miehen kanssa kaikin puolin muuten oli kiva ilta ja pitihän sitä sitten jatkaa pikaisilla... Mies sanoi vaimolleen kuulemma, että oli kävellyt kotia ja että siksi meni myöhään:) Tavattiin siis vielä kerran, mutta lopetin jutun kun alkoi tuntumaan pahalle miehen perheen puolesta.
Ukko halus panna nuorta lihaa, kun kotona 35-vuotias vaimo.
Terveisin nimimerkki " joko heitän äijäni pihalle"
Siis mies sanojensa mukaan oli ollut ensin sivusuhteessa ja halusi jättää vaimonsa. Tästä vaimo sai hepulin ja kiristi kaikella mahdollisella kuten itsemurhalla. Toinen nainen jätti, koska mies ei pystynyt tekmään ratkaisua ja nyt mies eli sanojensa mukaan liitossa, jossa kaikki yhteinen ällöttää, vihaa vaimoaan ja menee ja tulee, miten huvittaa, koska vaimo ei uskalla enää rajottaa. Nämä jutut siis kertoi paljon myöhemmin. En usko, että oli syytä valehdella, koska en minä ainakaan varattuna halunnut mitään ihmeitä. Lopetin suhteen aika pian, koska mies oli muuten luuseri ja sitä paitsi mua ärsytti, että hänellä oli kaksi lastakin... ja en halunnut lapsille lisäongelmia.
Vuotta myöhemmin kuulin kierto kautta, että olivat eronneet.
Tämä varmaan saa monet hermostumaan, mutta sinkkuaikana ihastuin/rakastuin mieheen, joka seurusteli. Seurustelu oli päättymässä (ainakin miehen sanojen mukaan) ja mä sokeasti uskoin. No mies sitten alkoi puhua naiselleen jutun lopettamisesta ja nainen paukautti olevansa raskaana. Se suhde jatkui ja valitettavasti myös meidän suhde. Yllättävän vaikeaa lopettaa, kun on jo ehtinyt rakastua. Hirmu huono omatunto oli kokoajan, mutta silti homma jatkui siihen, että lapsi oli varmaan muutaman kuukauden. Minä olin lopulta se, joka rimpuili irti, vaikka mies jäikin lässyttämään perään.
Tuon jälkeen en halunnut seurustella ja muutaman takertujan jälkeen pokasin varatun työkaverin. Varatut miehet olivat tuossa elämäntilanteessa helpompia. Ei tarvinnut selitellä kenellekään, eikä pelätä vaatimuksia. Julmaa varmaan monien mielestä, mutta mä en tosiaan tuolloin ollut se, joka petti. Mä olin sinkku, miehet varattuja. Jokaiseen näihin päti se, että jos se en olisi ollut minä, niin se olisi ollut joku muu eli mua on aivan turha pitää suhteen rikkojana millääntapaa.
Tuskin sinä nyt olet mikään asiantuntija tässä ketjussa... :D
että vaimo viettää niin paljon aikaa jollain ihmeen AV-palstalla!
varattua. Parisuhteesta on vastuussa vain ne, jotka siinä elävät. Munkin miestä saa tulla yrittämään. Jos lähtee, niin olisi lähtenyt pian muutenkin ja teette vain palveluksen.
1. Olimme molemmat varattuja ja tiesin miehen avovaimosta, mutta en vaan vaivannut sillä päätäni, kun halusin miehen.
2. Olimme molemmat varattuja mutta mies selitti olevansa eroamassa, ja että ei rakasta vaimoa, kaikki rakkaus on kadonnut. Myöhemmin sitten erosivatkin, vaimon onneksi, sillä mies oli täysi hourupää.
Tämmöistä, en ole ylpeä teoistani, mutta semmosta se oli nuorena, kun piti hakemalla hakea hyväksyntää ja ylistystä. Mistäpä sitä sen varmemmin kuin 15 vuotta vanhemmilta vakisuhteeseensa kypsähtäneiltä ukoilta. Säälittävin tässä kuviossa on minusta se ukko itse, mutta kakkosnainen tulee heti perässä.
Itselläni oli näitä ukkomiehiä vaikka kuinka monta yökylässä, kun olin sinkku. Yhtään sellaista ukkomiestä en tavannut baareissa, joka ei olisi halunnut lähteä lempimään.
Osalla ei enää ollut seksiä, seksi oli kuulema kanssani ihanaa yms. osa oli vakirakastajiani jonkin aikaa.
1. kerta: ihastuin työpaikalla mukavaan mieheen. Ei sormusta, itse olin sinkku. Saunaillan jälkeen lähdimme luokseni jatkoille ja kivaa oli. Kuulin vasta aamulla, että mies on avoliitossa. Emme tavanneet enää, laitoin lopun koko jutulle.
2. kerta: mies alkoi piirittää ravintolassa, pyysi treffeille, kävimme useillakin treffeillä ja ehdimme jo sänkyynkin pari kertaa, ennen kuin kuulin että mies on varattu. Itse olin sinkku. Tälläkään kaverilla ei siis ollut sormusta. Mies vakuutti, että kertoo vaimolleen. Sanoin ettei tarvitse, emme tavanneet enää.
3. kerta: tutustuin ja ihastuinkin mukavaan mieheen työpaikalla, ei sormusta. Olin itse naimisissa. Kuulin kolleegalta, että mies olisi ollut naimisissa, ei ollut varma nykytilanteesta. Mies pyysi itse minua kahville kun olimme tunteneet ihan kollegiaalisesti (olimme " tiimi" ) muutaman kuukauden, ja selitti tilanteen: heillä oli jo pari vuotta ollut sopimus, jonka mukaan molemmilla on omat " menot" . Vaimolla oli muita miehiä, ja puolisot olivat sopineet, että ovat vain niin kauan yhdessä kunnes lapset ovat vähän isompia.
Emme menneet sänkyyn, mutta tapasimme pari kertaa ja juttelimme paljon ja totesimme että olemme todella ihastuneita toisiimme, emme tehneet tosin asialla mitään. Vaimo arvasi itse miehen poissaolevasta käytöksestä jo viikon sisällä, että mies on ihastunut toiseen ja sen kummempia selittelyitä odottamatta - miehen onneksi - paiskasi tämän pihalle. Itse en vielä sinä vaiheessa eronnut, vaan silloisen mieheni kanssa koitimme vielä. Turhaan.
Nyt olemme tämän uuden kanssa onnellisesti aviossa, ainoa haitta on tämä miehen exä, joka ei omista miessuhteistaan ja miehelleen asettamasta poismuutto-deadlinesta huolimatta voinutkaan antaa miehelle anteeksi, että tämäkin löysi elämäänsä jotain sisältöä. Naisen tulkinnan mukaan mies oli syypää eroon, ja minä olen kuulemma perheen rikkoja. Nainen ei tunnu enää muistavan, että oli jo vuosia sitten oikein virallisesti tiedottanutkin koko suvulle, että miehen ja hänen välit olivat rikkoutuneet.
Oma silloinen mieheni ei olisi halunnut erota, mutta ymmärsi olevansa itse väliemme rikkoutumiseen osasyyllinen - itse olin ollut 10 vuotta uskollinen liitossa, joka oli ollut lähes seksitön jo monta vuotta, miehen vuoksi. En yritäkään väittää, että toimin oikein, mutta toisaalta, ennen kuin tapasin tämän uuden miehen, minulla ei ollut mitään tarpeeksi hyvää syytä erota. En tosin olisi tuominnut omaa miestänikään, jos hän olisi löytänyt uuden naisen. Näin se elämä joskus menee.