Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita jatkuva äitihehkutus?
27.10.2015 |
Siis Facebookissa, tv:ssä ja mainoksissa syötetään koko ajan sitä äitiyden ihanuutta ja ihmeellisyyttä. Että elämäni tärkein työ on olla äiti, ja koska olen äiti, äiti niin kauan kuin elän, blaa blaa blaa.
Mainittakoon, että minullakin on lapsi.
Joskus tekis vaan mieli sanoo raskaana olevillekin, että ok, huomasin sun pallomahas, onko siitä pakko puhua? Mut ei, kyllä siitä on pakko. Koska sen jälkeen, kun sukulaisille selvisi raskauteni, ei muusta minulle näköjään enää puhuta kuin lapsista.
Tuntuu vaan niin hassulle, kun ei minua kiinnosta hehkuttaa omaa äitiyttä, ei minua tarvitse arvostaa sen enempää, minua ennen on ollut äitejä ja minun jälkeeni niitä on myös. En ole mitenkään erityinen, vaikka vissiin pitäisi olla. Ja tämä "olenko tarpeeksi hyvä äiti"-arvostelu oksettaa.
Positiivista tietysti, että ilmiö tuo tunnetta tänne jäyhään Suomenmaahan ;) tuntuu vaan että on yksi egonnostatus status koko äitiys.
Kommentit (17)
Varsinkin ilmiö ärsyttää kun sillä yritetään feikata "naisten arvostusta". Oikeasti noin naisten ainoa arvo ja funktio typistetään äitiyteen. Katselin juuri Hakaniemen "maailmanrauha" -patsasta, joka kuvitti ilmiön ihan nappiin: patsaassa on iso rykelmä erilaisia miehiä ja yksi nainen, joka on itse asiassa pelkkä teline kannattelemalleen poikalapselle. Eduskunnassa naispatsaat on naama seinään päin, jotta lapsen naama näkyisi istuntosaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin ilmiö ärsyttää kun sillä yritetään feikata "naisten arvostusta". Oikeasti noin naisten ainoa arvo ja funktio typistetään äitiyteen. Katselin juuri Hakaniemen "maailmanrauha" -patsasta, joka kuvitti ilmiön ihan nappiin: patsaassa on iso rykelmä erilaisia miehiä ja yksi nainen, joka on itse asiassa pelkkä teline kannattelemalleen poikalapselle. Eduskunnassa naispatsaat on naama seinään päin, jotta lapsen naama näkyisi istuntosaliin.
Mielenkiintoista! Tuota en tullut ajatelleeksi, mutta varmasti noin on.
Ap
Kiitos tästä, ap. Lämmitti mieltä.
t. lapseton ali-ihminen
Jos joku nainen sanoo, että lasten saaminen on hänen elämänsä suurin saavutus, tunnen sääliä ja myötähäpeää.
Ei ärsytä :) Säälisin itseäni, jos olisit mun äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitihehkutus on kamalaa.
Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta monta vuotta, ja nyt vihdoin hoidoilla raskaana.
En ota koskaan puheeksi kasvavaa mahaani, sen sijaan muut ottavat sen jatkuvasti puheeksi. En aio laittaa lapsestani yhtään kuvaa facebookiin tai mihinkään muualle. Olen viimeisellä kolmanneksella, enkä ole kertonut raskaudesta muille paitsi niille, joita olen nähnyt ja asia on tullut siten ilmi.
Olen ollut vuosikausia ulkona ystävieni muodostamasta mammakerhosta, johon pääsylippuna on luonnollisestikin lapsi. Vaikka olenkin raskaana nyt vihdoin ja viimein, en taida kyllä edes haluta tuohon kerhoon, jossa vain hehkutetaan äitiyttä.
Hanki itsetunto niin ei enää ärsytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole hyvä juttu, että äidit ovat onnellisia siitä, että ovat äitejä? Sehän vasta kamalaa olisikin, jos äitiys ei antaisi mitään aihetta onneen ja hehkutukseen. Kyllä äitiys on niin rankkaa hommaa, että äideillä on lupa olla ylpeitä itsestään ja lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä juttu, että äidit ovat onnellisia siitä, että ovat äitejä? Sehän vasta kamalaa olisikin, jos äitiys ei antaisi mitään aihetta onneen ja hehkutukseen. Kyllä äitiys on niin rankkaa hommaa, että äideillä on lupa olla ylpeitä itsestään ja lapsestaan.
Hmm. Minua pidetään jotenkin kummallisena kun en raskausaikana välittänyt suuremmin puhua raskaudesta enkä nytkään esim. työpaikan lounaskeskusteluissa, kavereiden illanistujaisissa tms. jaksa jauhaa lapsistani. Olen heistä älyttömän onnellinen ja ylpeä, mutta olen minä muutakin kuin äiti ja mulla on muutakin elämää kuin lapset. Lapseni antavat mulle aihetta olla onnellinen. Se, että olen äiti, ei aiheuta minussa mitään tunteita itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äitiys on niin rankkaa hommaa, että äideillä on lupa olla ylpeitä itsestään ja lapsestaan.
Myös raiskaaminen on kovaa hommaa, kun pitää pimeinä syysiltoina vaaniskella pusikoissa ja antautua fyysiseen vaaraan, kun käy naisten kimppuun. Kyllä raiskaajienkin on lupa olla ylpeitä itsestään. Ja he sentään aiheuttavat paljon vähemmän vahinkoa kuin äidit.
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsetunto niin ei enää ärsytä.
Totta, vaikka itsetuntoni on jo kohtalainen, voisi sitä aina parantaa. Tosin ärsyttää minua Sipilän hallituskin, en tiedä onko se itsetuntokysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttävät ihmiset, jotka sanovat lastensa olevan heidän suurin saavutuksensa. Eihän lasten tekeminen ja kasvattaminen mitään rakettitiedettä ole - kuka tahansa pystyy siihen. Samasta syystä äitiyden ylistäminen on minusta tarpeetonta. Olen itsekin äiti ja totta kai rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta, mutta en osaa nähdä äitiyttä mitenkään identiteettiäni vahvasti määrittävänä tekijänä samalla tavalla kuin vaikka ammattiani. Päästäkseni ammatilliseen asemaan, jossa nyt olen, jouduin ponnistelemaan kovasti. Äidiksi tuleminen ei sen sijaan edellyttänyt mitään erityistä vaivannäköä.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku nainen sanoo, että lasten saaminen on hänen elämänsä suurin saavutus, tunnen sääliä ja myötähäpeää.
Tämä! Mun elämäni suurin saavutus on, että olen onnistunut säilymään lapsettomana, sen verran vaikeaa näyttäisi olevan toi ehkäisyn käyttö tämänkin palstan mammeleilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme se elämän suurin saavutus sitten voisi olla, ellei lapset ja niiden kasvattaminen? Itse en oo ainakaan työurallani mitään urotekoja tehnyt. Kuulostaisi aika oudolta, jos sanoisin jotain työasiaa elämäni suurimmaksi saavutukseksi, vaikka mulla on perhekin. Kyllä se, että hoitaa lapset hyvin, pitää perheen kasassa ja elää ruuhkavuodet läpi, on iso saavutus kelle vaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät ihmiset, jotka sanovat lastensa olevan heidän suurin saavutuksensa. Eihän lasten tekeminen ja kasvattaminen mitään rakettitiedettä ole - kuka tahansa pystyy siihen. Samasta syystä äitiyden ylistäminen on minusta tarpeetonta. Olen itsekin äiti ja totta kai rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta, mutta en osaa nähdä äitiyttä mitenkään identiteettiäni vahvasti määrittävänä tekijänä samalla tavalla kuin vaikka ammattiani. Päästäkseni ammatilliseen asemaan, jossa nyt olen, jouduin ponnistelemaan kovasti. Äidiksi tuleminen ei sen sijaan edellyttänyt mitään erityistä vaivannäköä.
Mulle taas esimerkiksi opiskelumenestyksen saavuttaminen on ollut helppoa. Nyt kasvatan yksin lasta, joka ei ole erityislapsi, mutta aika vaativa kasvatettava ja kyllä äitiys on vaikeampaa kuin yksikään työ, jota olen tehnyt. Seuraavan lapsen tekeminen vaatisi multa sopivan miehen löytämistä, hedelmöittymistä, mikä ei fyysisten rajoitteden takia ole itsestäänselvää läheskään, raskauden, joka on todennäköinen keskeytymään ja josta osan olisin vuodelevossa, sekä keisarinleikkauksen. Sitten päästäisiin siihen lapsen kasvatukseen ja elätykseen.
Katsos, kaikki eivät ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä, ap. Lämmitti mieltä.
t. lapseton ali-ihminen
Ei lapseton ole ali-ihminen.
Samaa mieltä. Eniten verenpainetta nostaa henkilöt, jotka yrittävät antaa itsestään kuvan superäitinä ja silti läheisille uövovat, miten omat menot on paljon lapsia tärkeämmät.