Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ärsyttääkö muita jatkuva äitihehkutus?

Vierailija

Siis Facebookissa, tv:ssä ja mainoksissa syötetään koko ajan sitä äitiyden ihanuutta ja ihmeellisyyttä. Että elämäni tärkein työ on olla äiti, ja koska olen äiti, äiti niin kauan kuin elän, blaa blaa blaa.

Mainittakoon, että minullakin on lapsi.

Joskus tekis vaan mieli sanoo raskaana olevillekin, että ok, huomasin sun pallomahas, onko siitä pakko puhua? Mut ei, kyllä siitä on pakko. Koska sen jälkeen, kun sukulaisille selvisi raskauteni, ei muusta minulle näköjään enää puhuta kuin lapsista.

Tuntuu vaan niin hassulle, kun ei minua kiinnosta hehkuttaa omaa äitiyttä, ei minua tarvitse arvostaa sen enempää, minua ennen on ollut äitejä ja minun jälkeeni niitä on myös. En ole mitenkään erityinen, vaikka vissiin pitäisi olla. Ja tämä "olenko tarpeeksi hyvä äiti"-arvostelu oksettaa.

Positiivista tietysti, että ilmiö tuo tunnetta tänne jäyhään Suomenmaahan ;) tuntuu vaan että on yksi egonnostatus status koko äitiys.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Samaa mieltä. Eniten verenpainetta nostaa henkilöt, jotka yrittävät antaa itsestään kuvan superäitinä ja silti läheisille uövovat, miten omat menot on paljon lapsia tärkeämmät.

Vierailija

Varsinkin ilmiö ärsyttää kun sillä yritetään feikata "naisten arvostusta". Oikeasti noin naisten ainoa arvo ja funktio typistetään äitiyteen. Katselin juuri Hakaniemen "maailmanrauha" -patsasta, joka kuvitti ilmiön ihan nappiin: patsaassa on iso rykelmä erilaisia miehiä ja yksi nainen, joka on itse asiassa pelkkä teline kannattelemalleen poikalapselle. Eduskunnassa naispatsaat on naama seinään päin, jotta lapsen naama näkyisi istuntosaliin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin ilmiö ärsyttää kun sillä yritetään feikata "naisten arvostusta". Oikeasti noin naisten ainoa arvo ja funktio typistetään äitiyteen. Katselin juuri Hakaniemen "maailmanrauha" -patsasta, joka kuvitti ilmiön ihan nappiin: patsaassa on iso rykelmä erilaisia miehiä ja yksi nainen, joka on itse asiassa pelkkä teline kannattelemalleen poikalapselle. Eduskunnassa naispatsaat on naama seinään päin, jotta lapsen naama näkyisi istuntosaliin.

Mielenkiintoista! Tuota en tullut ajatelleeksi, mutta varmasti noin on.

Ap

Vierailija

Jos joku nainen sanoo, että lasten saaminen on hänen elämänsä suurin saavutus, tunnen sääliä ja myötähäpeää.

Vierailija

Äitihehkutus on kamalaa.
Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta monta vuotta, ja nyt vihdoin hoidoilla raskaana.
En ota koskaan puheeksi kasvavaa mahaani, sen sijaan muut ottavat sen jatkuvasti puheeksi. En aio laittaa lapsestani yhtään kuvaa facebookiin tai mihinkään muualle. Olen viimeisellä kolmanneksella, enkä ole kertonut raskaudesta muille paitsi niille, joita olen nähnyt ja asia on tullut siten ilmi.

Olen ollut vuosikausia ulkona ystävieni muodostamasta mammakerhosta, johon pääsylippuna on luonnollisestikin lapsi. Vaikka olenkin raskaana nyt vihdoin ja viimein, en taida kyllä edes haluta tuohon kerhoon, jossa vain hehkutetaan äitiyttä.

Vierailija

Eikö se ole hyvä juttu, että äidit ovat onnellisia siitä, että ovat äitejä? Sehän vasta kamalaa olisikin, jos äitiys ei antaisi mitään aihetta onneen ja hehkutukseen. Kyllä äitiys on niin rankkaa hommaa, että äideillä on lupa olla ylpeitä itsestään ja lapsestaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hyvä juttu, että äidit ovat onnellisia siitä, että ovat äitejä? Sehän vasta kamalaa olisikin, jos äitiys ei antaisi mitään aihetta onneen ja hehkutukseen. Kyllä äitiys on niin rankkaa hommaa, että äideillä on lupa olla ylpeitä itsestään ja lapsestaan.


Hmm. Minua pidetään jotenkin kummallisena kun en raskausaikana välittänyt suuremmin puhua raskaudesta enkä nytkään esim. työpaikan lounaskeskusteluissa, kavereiden illanistujaisissa tms. jaksa jauhaa lapsistani. Olen heistä älyttömän onnellinen ja ylpeä, mutta olen minä muutakin kuin äiti ja mulla on muutakin elämää kuin lapset. Lapseni antavat mulle aihetta olla onnellinen. Se, että olen äiti, ei aiheuta minussa mitään tunteita itsessään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

 Kyllä äitiys on niin rankkaa hommaa, että äideillä on lupa olla ylpeitä itsestään ja lapsestaan.

Myös raiskaaminen on kovaa hommaa, kun pitää pimeinä syysiltoina vaaniskella pusikoissa ja antautua fyysiseen vaaraan, kun käy naisten kimppuun. Kyllä raiskaajienkin on lupa olla ylpeitä itsestään. Ja he sentään aiheuttavat paljon vähemmän vahinkoa kuin äidit.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Hanki itsetunto niin ei enää ärsytä.

Totta, vaikka itsetuntoni on jo kohtalainen, voisi sitä aina parantaa. Tosin ärsyttää minua Sipilän hallituskin, en tiedä onko se itsetuntokysymys.

Vierailija

Minua ärsyttävät ihmiset, jotka sanovat lastensa olevan heidän suurin saavutuksensa. Eihän lasten tekeminen ja kasvattaminen mitään rakettitiedettä ole - kuka tahansa pystyy siihen. Samasta syystä äitiyden ylistäminen on minusta tarpeetonta. Olen itsekin äiti ja totta kai rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta, mutta en osaa nähdä äitiyttä mitenkään identiteettiäni vahvasti määrittävänä tekijänä samalla tavalla kuin vaikka ammattiani. Päästäkseni ammatilliseen asemaan, jossa nyt olen, jouduin ponnistelemaan kovasti. Äidiksi tuleminen ei sen sijaan edellyttänyt mitään erityistä vaivannäköä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jos joku nainen sanoo, että lasten saaminen on hänen elämänsä suurin saavutus, tunnen sääliä ja myötähäpeää.

Tämä! Mun elämäni suurin saavutus on, että olen onnistunut säilymään lapsettomana, sen verran vaikeaa näyttäisi olevan toi ehkäisyn käyttö tämänkin palstan mammeleilla.

Lady Mary
Seuraa 
Liittynyt13.10.2015

Mikä ihme se elämän suurin saavutus sitten voisi olla, ellei lapset ja niiden kasvattaminen? Itse en oo ainakaan työurallani mitään urotekoja tehnyt. Kuulostaisi aika oudolta, jos sanoisin jotain työasiaa elämäni suurimmaksi saavutukseksi, vaikka mulla on perhekin. Kyllä se, että hoitaa lapset hyvin, pitää perheen kasassa ja elää ruuhkavuodet läpi, on iso saavutus kelle vaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat