Lue keskustelun säännöt.
Kaverini luopuu rakkaasta lemmikistään "perheenperustamisen" vuoksi?!
26.10.2015 |
Kaverini plussasi tuossa 3kk sitten ja nyt etsitään facessa koiralle (corgi, 11v) uutta kotia. Elämäntilanne on kuulemma niiiiiiin haastava, ettei koiralle löydy aikaa. Kysyi minultakin, ilmaiseksi olisi antanut. Piikille vie marraskuun lopulla jos uutta kotia ei löydy siihen mennessä. Huhhuh! Olen pöyristynyt. Otan koiran jos kukaan muu ei ota. Tutuille terkkuja...
Kommentit (84)
Mikä helvetti vaivaa ihmistä, jonka tärkeysjärjestyksessä KOIRA on yhtä korkealla (jos ei korkeammallakin) kuin IHMINEN?
Sitäpaitsi tuo aloituksessa mainittu piski on jo niin vanha, että piikille se pitää viedä vuoden sisällä joka tapauksessa. Siitähän saataisiin uusi ketju: koiran ottaneelle ja pian piikille vieneelle ap:lle vertaistukea.
Ei voi kuin hämmästellä ja nauraa joidenkin ajatuksenjuoksua. Vai onko koirasta keuhkoavat jotain teinimammoja, jotka muutenkaan eivät tiedä maailmasta vielä oikein mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika naurettavaa että joku ei pysty huolehtimaan 11v koirasta vauvan takia! Koiralla sen verran ikää niin ei tarvitse liikuntaa yhtä paljon kuin nuori koira. Nämä nykyajan vanhemmat ovat kyllä uusavuttomia ja laiskoja! Jotenkin todella naurettavaa ajatella että ei 1 koirasta pysty huolehtimaan... Mitäs sitten jos kyseinen henkilö saa toisen lapsen? Mitä esikoiselle tapahtuu? Adoptioon koska ei ole aikaa hoitaa esikoista koska syntyy toinen lapsi -_-
Aika sairas tai nuori ja kypsymätön saa olla, jos ei tunnusta ihmisarvoa vaan rinnastaa lapsen ja koiran samanarvoisiksi. Se että ap:n kaveri luopuu vauvan takia koirasta, ei tarkoita, että luopuisi vauvastaan mistään syystä.
Oon sanaton, meillä alle 1v poika jonka seurana 2v pitbull uros, kissat 4,6 ja 11 vuotiaat. Ei olisi tullut mieleenkään luopua lapsen takia eläimistä
On kyllä älytöntä.
Itse olen tällä hetkellä sinkku, kovin rakas koira kyllä löytyy. JOS tulee tilanne, että mies löytyy ja lapsikin tulee niin tietenkin koira jää edellee perheeseen, se on ollut perheeni jo ennen heitä.
Ja jos mies sattuisi olemaan sellainen kusipää, että koiran täytyy lähteä hänen mielestään niin siinä vaiheessa kyllä mies lentää pihalle. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kyllä ihmistä, joka luopuu eläimestä vauvan takia. Varsinkin pieni corgi ei todennäköisesti vauvaa syö. Lapset rakastavat jo pienestä asti eläimiä, itseäni 10 vuotta nuorempi siskoni leikki jo ihan pienenä kissani kanssa. Kissa on nyt 14-vuotias ja 12-vuotias siskoni rakastaa kissaani todella paljon, eikä ole siskollani allergiaa tai astmaa tai mitään. Meillä on kaksi muutakin sisarusta, eikä kissa ole ollut ikinä ongelma, vaan ainoastaan ilo! Kissan ruokkiminen, kakan heittäminen hiekkalaatikosta vessanpönttöön ja kissan harjaaminen vie päivässä maksimissaan 10 minuuttia, jos hitaasti toimii, joten ihmettelen kovasti, jos sellaiseen ei aikaa kummallakaan vanhemmalla ole, mutta netissä esimerkiksi ehtii surffailla. Hiekkalaatikon hiekat pitää vaihtaa kerran viikossa, siihen menee maksimissaan viisi minuuttia.
Miksei jotakuta naapuruston lasta voi pyytää koiraa kävelyttämään? Aikoinaan kaverini naapurit saivat kolmoset, eivätkä ehtineet oikein koiraa ulkoiluttaa. Olimme silloin 13-vuotiaita, eikä kaverini saanut omia lemmikkejä allergisen perheenjäsenen vuoksi, joten kaverini ulkoilutti naapurinsa koiraa ja piti sitä "omanaan". Järjestely toimi upeasti, molemmat olivat tyytyväisiä.
Lisäksi, jos nyt ei kolmosia perheeseen tule, on perheessä kaksi aikuista ja yksi vauva. Tarvitseeko yksi vauva 24/7 molempien vanhempien apua? Tekisi äidille hyvää päästä erilleen vauvasta, eli lenkille koiran kanssa raittiiseen ulkoilmaan, välillä. Samaten lapsen isä luultavasti osaisi koiraa kävelyttää, joten ei luulisi olevan mahdoton tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Eläin on eläin, ja yleensä parhaimmillaan lautasella.
Sinäkin olet eläin. Oman logiikkasi mukaan sinusta on vain jonkun otuksen ruuaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että tuollaiset ihmiset edes lisääntyvät. Heittävät varmaan vauvan mäkeen, jos on koliikkinen tai puhumattakaan vammainen. Kamala maailma. Ensiksi hankitaan koira ja hellitään sitä hullun lailla ja koira lentää sitten syrjään kun tulee vauva. Kun vauvaan kyllästytään niin mitäs sitten?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin vein piikille kissat ja koiran kun sain lapset. Tietysti elämässä meni asioiden tärkeysjärjestykset uusiksi, elukoilla ei enää ollut paljon väliä ja alkoivat tuntua pelkiltä riesoilta.
Hei Sinä Rasite! Kaltaistesi tunnevammaisten oksetusten ei pitäisi jakaa geenejään eteenpäin kun ei elävän olennon hoitaminen ole muuta kuin rasite. Selvästi meni viimeisetkin aivosolunrippeet synnytyskanavaa myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yäk, mulla on tämmönen kaveri. Niillä oli ennestää nuori labradori. Ensin tuli keskenmenoja ja sit piti hankkii äkkiä siihen "tyhjyyden tunteeseen" toinen koira. Sit ku yhtäkkiä oliki raskaana niin jotenkin sen ekan koiran ylläpito oliki niin kauheen vaikeeta (Lepposa nuori labbisuros, lapsiystävällinen ja tosi kiltti koira). Tyrkkäsivät sen mamman vanhemmille. Ja sitten alko se uuden koiran syrjintä. Pikkukoira on tuntikausia pienessä vessassa, ettei olisi tiellä. Pihallakin saa olla yksinään ja omistajat heittää kerran pallon ja sitten kiroavat kun koira pyörii koko ajan ympärillä. "Ihan vaan vitsillä" ehdotellaan että ottakaa te hei tää koira, kivan pikkukaverin saisitte.
Mua niin kuvottaa tommoset ihmiset. Jos sä hankit koiran tai minkä tahansa muun lemmikin, sä olet silloin ottanut sen vastuun. Ei "huolehdin niin kauan kunnes löytyy parempaa ajanvietettä" - niin kuin pikkulapset lelujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihan järkevää. Jos koirasta on tullut rasite, niin miksi sitä pitäisi vuosikausia riesana.
Koira ei ole mikään huonekalu. Se on elävä olento ja perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika sairas tai nuori ja kypsymätön saa olla, jos ei tunnusta ihmisarvoa vaan rinnastaa lapsen ja koiran samanarvoisiksi. Se että ap:n kaveri luopuu vauvan takia koirasta, ei tarkoita, että luopuisi vauvastaan mistään syystä.
Ihmisellä ei ole mitään itseisarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetti vaivaa ihmistä, jonka tärkeysjärjestyksessä KOIRA on yhtä korkealla (jos ei korkeammallakin) kuin IHMINEN?
Sitäpaitsi tuo aloituksessa mainittu piski on jo niin vanha, että piikille se pitää viedä vuoden sisällä joka tapauksessa. Siitähän saataisiin uusi ketju: koiran ottaneelle ja pian piikille vieneelle ap:lle vertaistukea.
Ei voi kuin hämmästellä ja nauraa joidenkin ajatuksenjuoksua. Vai onko koirasta keuhkoavat jotain teinimammoja, jotka muutenkaan eivät tiedä maailmasta vielä oikein mitään...
Minun tärkeysjärjestyksessäni torakkakin on sinua korkeammalla ja sillä on enemmän oikeuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
modetonperseestä kirjoitti:
Mikä helvetti teitä vaivaa? Ei ole tervettä, että lakkaa välittämästä monivuotisesta lemmikistä heti kun lapsi tulee taloon.
Ei sitä välttämättä lakkaa välittämästä. Voi välittää hyvinkin paljon ja luopuminen on vaikeaa, mutta joskus jokaisen osapuolen parhaaksi on se luopuminen. Jos lemmikki saa paremman kodin muualta, jossa siitä on voimia ja mahdollisuus paremmin hoivata. Niin eikö se ole sille lemmikillekin paras ratkaisu.
Sitten ei hanki niitä lapsia ennen kuin eläin on kuollut luonnollisen kuoleman
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä narttu! Itselläkin kaks corgia ja niin rakkaita ettei tosikaan. En kyllä antais pois jonkun sinappikoneen takia.
Koirahullujen älyllinen taso on hämmästyttävän matala. Vertaavat jotain elukkaa omaan lapseen.
on kyllä totaalisen eritasoisista asioista kyse.
En ole koirahullu, mutta en luopuisi lemmikistä lapsen takia. En ikinä edes hankkisi lasta. Jos jostakin syystä saisin jonkun paksuksi, toivoisin aborttia, mutta jos nainen päätyisi synnytykseen, niin pitäytyisin mahdollisimman kaukana lapsesta. Syntymässä ei ole mitään hienoa ja ihmisen on parempi jättää tulematta tähän maailmaan.
Eikö toi sama päde koiraankin, siis se että olis parempi senkin jättää tulematta tähän maailmaan. Vai kuvitteletko tosiaan että koiralla on jotenkin ihana ja hieno elämä ihmisen kanssa. Elää täysin eri lajin edustajan kanssa, totella sen käskyjä, yrittää ymmärtää ihmistä ja sen vaatimuksia. Lapsi sentään elää oman lajinsa kanssa, kommunikaatio on huomattavasti helpompaa kun on yhteinen kieli. Koiran elämä ihmisen kanssa on alusta loppuun asti melkoista kidutusta, silloinkin kun se ihmisen näkökulmasta hoidetaan hyvin. Koiran pitäisi elää omien lajitoveriensa kanssa, ei ihmisen kanssa. Lemmikkikoiran elämä on hyvin luonnotonta. Koira on vain ja ainostaan ihmisen leikkikalu.
Koiraa ei olisi ilman ihmistä. Se on ihmisen "kehittämä" laji.
No, tuskin se olematon koira sitä olemattomuuttaan surisi. Eikä toi ole mikään selitys pitää toista lajia vankinaan ja orjanaan. Ja vielä kuvitella että se on eläimelle suuri paratiisi. Olla ihmisen leikkikaluna. Mielivallan alla.
Jotkut jopa tekevät koiristaan omia "lapsiaan". Pahinta mitä koiralle voi tehdä on se että sen inhimillistää, eli kohtelee sitä kuin ihmistä. Koira kun ei ole ihminen ja sitä pitää kohdella koirana. Ja nää ihmiset sitten kailottaa kuinka ovat eläinten ystäviä. Paskat, itsekkäitä paskoja ne ihmiset on. Se koira on heidän lelunsa, ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä narttu! Itselläkin kaks corgia ja niin rakkaita ettei tosikaan. En kyllä antais pois jonkun sinappikoneen takia.
Koirahullujen älyllinen taso on hämmästyttävän matala. Vertaavat jotain elukkaa omaan lapseen.
on kyllä totaalisen eritasoisista asioista kyse.
En ole koirahullu, mutta en luopuisi lemmikistä lapsen takia. En ikinä edes hankkisi lasta. Jos jostakin syystä saisin jonkun paksuksi, toivoisin aborttia, mutta jos nainen päätyisi synnytykseen, niin pitäytyisin mahdollisimman kaukana lapsesta. Syntymässä ei ole mitään hienoa ja ihmisen on parempi jättää tulematta tähän maailmaan.
Eikö toi sama päde koiraankin, siis se että olis parempi senkin jättää tulematta tähän maailmaan. Vai kuvitteletko tosiaan että koiralla on jotenkin ihana ja hieno elämä ihmisen kanssa. Elää täysin eri lajin edustajan kanssa, totella sen käskyjä, yrittää ymmärtää ihmistä ja sen vaatimuksia. Lapsi sentään elää oman lajinsa kanssa, kommunikaatio on huomattavasti helpompaa kun on yhteinen kieli. Koiran elämä ihmisen kanssa on alusta loppuun asti melkoista kidutusta, silloinkin kun se ihmisen näkökulmasta hoidetaan hyvin. Koiran pitäisi elää omien lajitoveriensa kanssa, ei ihmisen kanssa. Lemmikkikoiran elämä on hyvin luonnotonta. Koira on vain ja ainostaan ihmisen leikkikalu.
Koiraa ei olisi ilman ihmistä. Se on ihmisen "kehittämä" laji.
No, tuskin se olematon koira sitä olemattomuuttaan surisi. Eikä toi ole mikään selitys pitää toista lajia vankinaan ja orjanaan. Ja vielä kuvitella että se on eläimelle suuri paratiisi. Olla ihmisen leikkikaluna. Mielivallan alla.
Jotkut jopa tekevät koiristaan omia "lapsiaan". Pahinta mitä koiralle voi tehdä on se että sen inhimillistää, eli kohtelee sitä kuin ihmistä. Koira kun ei ole ihminen ja sitä pitää kohdella koirana. Ja nää ihmiset sitten kailottaa kuinka ovat eläinten ystäviä. Paskat, itsekkäitä paskoja ne ihmiset on. Se koira on heidän lelunsa, ei mitään muuta.
ei kärsisi, mutta koira nimenomaan elää ihmisen kanssa.
Ajattelematon ihminen, lähes tunteettomalta kuulostaa.
Meillä on nyt 3kk vauva ja kaksi koiraa. Myönnän toki, että hermot menee koiriin nykyään todella helposti, ja niille tiuskin kun tuntuvat olevan vain tiellä...
Iltaisin kun vauva on saatu nukkumaan ja päivästä selvitty, pyydän koirat viereeni ja annan niille miljoonittain rapsutuksia ja paljon hellyyttä, jotenkin koitan niin korvata huonoa käytöstäni päivisin niitä kohtaan.
Meillä ei olis tullut kyllä mieleenkään luopua meidän koirista. Vauvan synnyttyä nautin siitä omasta ajasta mitä sai, kun kävi koirien kanssa lenkillä.
Nyt poju jo vuosi ja 6kk, itse raskaana vk 24, ja meillä 7 pentua, kahden aikuisen koiran lisäksi, ja hyvin riittää aika ja viitseliäisyys :-D. Pennut pääsee tosin omaan kotiin noin viikon päästä:-), harmittaa luopua mut pakko kai se on:-D.
En lopunut lemmikistä lapsen tultua, mutta kukaan ei tällä palstalla voi alkaa arvostelemaan toisten tekemiä ratkaisuja. Jokaisen tilanne on erilainen enkä lähtisi uskomaan täysin AP:n sanomisia. Hän ei elä ystävänsä elämää, joten hänkään ei ole kykenevä arvostelemaan ystävänsä tekemiä ratkaisuja. Ihmiset kun tapaavat käsitellä suruja ja muita asioita erilailla.
Ei sitä välttämättä lakkaa välittämästä. Voi välittää hyvinkin paljon ja luopuminen on vaikeaa, mutta joskus jokaisen osapuolen parhaaksi on se luopuminen. Jos lemmikki saa paremman kodin muualta, jossa siitä on voimia ja mahdollisuus paremmin hoivata. Niin eikö se ole sille lemmikillekin paras ratkaisu.