Kaverini luopuu rakkaasta lemmikistään "perheenperustamisen" vuoksi?!

Ihmiset ovat paskoja. Etenkin Suomessa kaikki ovat omaa napaansa tuijottavia sosialistipaskoja. Älkää ottako eläimiä jos ette osaa sitoutua. Lapsesta ei niin helposti pääsekään eroon vaikka iltapäivälehtien sivuilla kyllä jotkut luulevat niinkin. 

Päivitystä..

Koira majailee nyt toista päivää meillä. Ystäväni on niin pahoinvoiva, ettei pysty koirasta huolehtimaan. Todennäköisesti koira jää meille.

Vien koiran tänään "terveystarkastukseen" eläinlääkäriin, koira nimittäin on lihonut paljon muutamassa päivässä..

Mutta muuten koira alkaa pikkuhiljaa kotiutumaan ja saa ainakin ulkoilla paljon!

Ikävä kyllä näyttää siltä, että moni ihminen todella hankkii koiran joksikin lapsen korvikkeeksi ja sitten kun oikea lapsi syntyy, niin korvikkeen voi rauhassa viedä piikille. Tällaisten ihmisten tulisi kyllä oikeasti hieman tutkiskella omia motiivejaan, koira ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään eikä jonain hali eläimenä jonka funktio loppuu sillä sekunnilla kuin oikea jälkeläinen syntyy. Tuollaisilla motiiveilla ei pitäisi hankkia eläintä ollenkaan.

Ihmetyttää tuo täälläkin esiintynyt käsitys siitä, että vauva ja jo perheessä oleva koira ovat toisilleen kilpailijoita, ja pitää miettiä, kumpi on "tärkeämpi". Ihan niin kuin molemmista ei voisi huolehtia samaan aikaan.

Lemmikin ottamisen yhteydessä puhutaan paljon eläimen eliniän kestävästä sitoutumisesta, mutta harva ajattelee sitä loppuun asti. Niin paljon voi muuttua. Kannattaa hyväksyä se, että omakotitalon takapihalle otetun koiran kanssa saattaakin joutua muuttamaan kerrostaloon, tai että vuokra-asunnon saaminen on aina lemmikin kanssa haastavampaa kuin ilman sitä.

Vaikka lasta ja koiraa ei voikaan täysin verrata toisiinsa, on niiden hankintapäätöksessä jotain samaa. Molemmat ovat "vanhemmistaan" täysin riippuvaisia, tapahtui mitä tahansa. Kummankaan helppoudesta tai vaikeudesta hoidettavana ei voi ennakkoon antaa tarkkaa arviota. Sekä koiran omistajalta että lapsen vanhemmalta vaaditaan paitsi sitoutumista ja epäitsekkyyttä, myös epämukavuuden sietokykyä.

Kun itse otin koirani, olin jokusen vuoden päältä 20, ja tottakai ajattelin, että tämä sama karvakaveri on todennäköisesti omien lasteni ensimmäinen eläinkontakti. Koira saattaa elää 15 vuotta, ja siinä ajassa koko elämäntilanne ehtii muuttua toisenlaiseksi. Koira ei ole ollut taloudessamme kuin alle 5 vuotta, mutta moni palanen palapelistä on sinä aikana jo vaihtunut. Siitä huolimatta herään joka aamu tyytyväisenä lenkittämään hännänheiluttajaa, ja toivottavasti saan tehdä näin vielä monta vuotta.

On mukavaa, jos ap voi tarjota vanhalle koiralle kodin. Koiran sopeutumiselta ei kannata silti odottaa liikoja, noin vanha koira on jo todella kovasti kiintynyt alkuperäiseen perheeseensä. Riippuu täysin yksilöstä, onnistuuko uuteen perheeseen siirtyminen ollenkaan.