Lue keskustelun säännöt.
Kaverini luopuu rakkaasta lemmikistään "perheenperustamisen" vuoksi?!
26.10.2015 |
Kaverini plussasi tuossa 3kk sitten ja nyt etsitään facessa koiralle (corgi, 11v) uutta kotia. Elämäntilanne on kuulemma niiiiiiin haastava, ettei koiralle löydy aikaa. Kysyi minultakin, ilmaiseksi olisi antanut. Piikille vie marraskuun lopulla jos uutta kotia ei löydy siihen mennessä. Huhhuh! Olen pöyristynyt. Otan koiran jos kukaan muu ei ota. Tutuille terkkuja...
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä narttu! Itselläkin kaks corgia ja niin rakkaita ettei tosikaan. En kyllä antais pois jonkun sinappikoneen takia.
Koirahullujen älyllinen taso on hämmästyttävän matala. Vertaavat jotain elukkaa omaan lapseen.
on kyllä totaalisen eritasoisista asioista kyse.
Mulla on kylläkin kolme lasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koirankin elämä on ainutkertainen, joten minusta piikki ei ole hyvä vaihtoehto jos koira on terve. Eläintenkin oikeutta elämään tulisi kunnioittaa, eikä viedä niitä piikille kun alkaa kyllästyttämään.
Kaverisi tuskin rakasti lemmikkiään kun on valmis luopumaan siitä. Samanlaisia "vaikea elämäntilanne" jeesustelijoita on Suomi pullollaan. Kaneja ja koiria hylätään vaikka millä mitoin. Kun kerran ottaa eläimen, niin sitä sitten rakastetaan ja hoidetaan loppuun asti. Ihminen, joka ei pysty sitoutumaan lemmikkiinsä, tuskin koskaan aidosti rakastaa edes lapsiaan. Lemmikin heitteille jättävät ovat yksiä omahyväisiä itsekkäitä *******. Luultavasti veisivät ne omat biologisetkin pentunsa rankkurille, jos vain voisivat.
Lemmikkiä otettaessa voi kyllä ihan ajatella sitä omaa tulevaisuutta eteenpäin kuten lasten hankintaa. ***** M***KUT. voi että... oikein kissan pitäminen tuli niin raskaaksi kun teit lapsen ja väänsit kultsinupun voittajageeneilläsi maailmaan. On siinä meillä oikein voittaja-ainesta.
Eikös koirista ole hyötyä lapselle? Koiraperheiden lapsilla on vähemmän allergioita, ja koirasta on kaveriksikin. Lapsena ollessani meillä oli kissoja, tykkäsin niistä kovasti.
Anteeks, vahinko alapeukku!! Oli niin ikävä juttu et alapeukutin ajatuksissani. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä narttu! Itselläkin kaks corgia ja niin rakkaita ettei tosikaan. En kyllä antais pois jonkun sinappikoneen takia.
Koirahullujen älyllinen taso on hämmästyttävän matala. Vertaavat jotain elukkaa omaan lapseen.
on kyllä totaalisen eritasoisista asioista kyse.
En ole koirahullu, mutta en luopuisi lemmikistä lapsen takia. En ikinä edes hankkisi lasta. Jos jostakin syystä saisin jonkun paksuksi, toivoisin aborttia, mutta jos nainen päätyisi synnytykseen, niin pitäytyisin mahdollisimman kaukana lapsesta. Syntymässä ei ole mitään hienoa ja ihmisen on parempi jättää tulematta tähän maailmaan.
Eikö toi sama päde koiraankin, siis se että olis parempi senkin jättää tulematta tähän maailmaan. Vai kuvitteletko tosiaan että koiralla on jotenkin ihana ja hieno elämä ihmisen kanssa. Elää täysin eri lajin edustajan kanssa, totella sen käskyjä, yrittää ymmärtää ihmistä ja sen vaatimuksia. Lapsi sentään elää oman lajinsa kanssa, kommunikaatio on huomattavasti helpompaa kun on yhteinen kieli. Koiran elämä ihmisen kanssa on alusta loppuun asti melkoista kidutusta, silloinkin kun se ihmisen näkökulmasta hoidetaan hyvin. Koiran pitäisi elää omien lajitoveriensa kanssa, ei ihmisen kanssa. Lemmikkikoiran elämä on hyvin luonnotonta. Koira on vain ja ainostaan ihmisen leikkikalu.
Vierailija kirjoitti:
Noin vanhalle koiralle olisi kyllä hyvä viettää loppuelämänsä samassa perheessä, eikä enää vaihtaa. Mutta muutoin ymmärrän kyllä tuon lemmikistä luopumisen perheenperustamisen yhteydessä. Itse vielä raskausaikana uskoin pitäväni kissani, mutta muutama kuukausi vauvan syntymisen jälkeen koin arjen kissan kanssa liian raskaaksi ja rasittavaksi. Jatkuva hiekkalaatikko- ja ruokkimisrumba, kissankarvoja kaikkialla, kissa vaati tosi paljon seuraa ja huomiota, ja piti kauheaa mekkalaa jos ei sitä saanut. Vauvallani oli koliikki, ja hän oli muutenkin vaativa ja herkkäuninen. Yhdessä vauva ja kissa olivat vaan liikaa. Kissaa hankkiessa en ajatellut koskaan hankkivani lapsia, enkä ajatellut elämäntilanteeni koskaan muuttuvan radikaalisti. Mutta niin kuitenkin kävi. Löysin sitten kissalle uuden hyvän kodin. Piikille en olisi sitä kyllä ikinä vienyt. Nyt tiedän olla hankkimatta eläimiä, ei ole resursseja sellaisiin. Ehkä sitten joskus kun olen eläkkeellä voin ottaa taas kissan seurakseni.
Meillä kävi myös näin. Mielestäni kissa ei enää saanut arvoistansa elämää meillä, joten annoimme sen pois henkilölle, joka oli kissalle tuttu vuosien ajan. Kissaa näemme edelleen viikottain, ja todellakin on onnellinen kissa nykyään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin törmäsin kerran tällaiseen ihmiseen. Hän oli minulle suht uusi tuttavuus, kun hän koiran hankki. Hän oli tykästynyt minun hyvätapaiseen pikkukoiraani ja halusi itselleen sen innoittamana koiran myös. Vähän epäluuloisena jäin sitten tilannetta seuraamaan.
Ensinnäkin he olivat miehensä kanssa ensimmäisenä valitsemassa jotain vaativaa taistelurotua, koska mies ei suostu puudelia taluttamaan. Onneksi kumminkin päätyivät suht helppoon terrierirotuun.
Koira ehti olla vuoden, kun nainen tuli muka suunnitellusti raskaaksi ja sitten he antoivatkin koiran jo pois. Syitä tähän oli juuri nuo, että ei onnistu vauvan kanssa, kun koira on niin ADHD (haloo, se on huonostikoulutettu terrieri ja pentu vielä)
Koira on ollut uudessa kodissa jo ainakin vuoden ja nainen avautuu yhä milloin mistäkin koiran hoitoon liittyvästä "epäkohdasta" joita uudet omistajat eivät noudata. Nainen myös valittaa, kun he eivät pääse kyläilemään koiran omistajan luokse aina kun haluaisivat.
Hän on ilmeisesti aikaisemminkin ottanut kissoja ja antanut tyhmistä syistä pois. Nätisti sanoen huonon elämänhallinnan huomaa kyllä muistakin asioista kun pelkästä eläintenpidosta..
Mä luovuin mun rakkaasta koirasta, kun esikoinen syntyi. Koira ei vaan enää kiinnostanut mua. Se oli oikea päätös, nyt kolme pientä lasta ja en jaksaisi tällä hetkellä lisäksi hoitaa koiraa. Kun lapset ovat isompia voisin taas harkita ottavani lenkkikaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tajuan sen että lemmikistä luovutaan kun lapsi on syntynyt ja on voitu todeta että ok, ei tää onnistu. Mutta miksi etukäteen? Raskaus voi olla vaikka kuinka helppo ja synnytyksestä palautua myös ja helppoja vauvojakin on olemassa. Mä koen että tuo koira, vaikka rasittava välillä onkin, parantaa meidän elämää sillä että mun on pakko saada koko lauma ulkoilemaan joka päivä huvitti mua itteeni tai ei.
Mietittiin miehen kanssa koirasta luopumista siinä hypoteettisessa tilanteessa että nyt odottaisinkin kaksosia. Mutta tultiin siihen lopputulokseen että katottais ensin miten se arki lähtee rullaamaan ja sitten myytäis jos ois pakko. Vaikka toinen joutuis sairaalaan pidemmäksikin aikaa niin onhan siinä vielä se toinen aikuinen hoitamassa koiran, ihan siinä missä muutenkin. Saatettais joutua palkkaamaan joku käyttämään koiraa iltapissalla, mutta ei se nyt varmasti olisi loputtoman suuri vaiva tai kustannus. Koira on kuitenkin ihan täyspäinen tapaus.
Aika törkeä kaveri. Vanhan koiran hylkäämässä/tappamassa ihan noin vaan. Mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu? Taitaa olla vaan tekosyy päästä koirasta eroon ennen kuin vanhuudenvaivat alkaa liikaa vaivata. Monet ei halua kuluttaa rahojaan eläinlääkärikuluihin ym., mitä vanhuuden mukana koirillekin tulee. Itsekästä sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä narttu! Itselläkin kaks corgia ja niin rakkaita ettei tosikaan. En kyllä antais pois jonkun sinappikoneen takia.
Koirahullujen älyllinen taso on hämmästyttävän matala. Vertaavat jotain elukkaa omaan lapseen.
on kyllä totaalisen eritasoisista asioista kyse.
En ole koirahullu, mutta en luopuisi lemmikistä lapsen takia. En ikinä edes hankkisi lasta. Jos jostakin syystä saisin jonkun paksuksi, toivoisin aborttia, mutta jos nainen päätyisi synnytykseen, niin pitäytyisin mahdollisimman kaukana lapsesta. Syntymässä ei ole mitään hienoa ja ihmisen on parempi jättää tulematta tähän maailmaan.
Eikö toi sama päde koiraankin, siis se että olis parempi senkin jättää tulematta tähän maailmaan. Vai kuvitteletko tosiaan että koiralla on jotenkin ihana ja hieno elämä ihmisen kanssa. Elää täysin eri lajin edustajan kanssa, totella sen käskyjä, yrittää ymmärtää ihmistä ja sen vaatimuksia. Lapsi sentään elää oman lajinsa kanssa, kommunikaatio on huomattavasti helpompaa kun on yhteinen kieli. Koiran elämä ihmisen kanssa on alusta loppuun asti melkoista kidutusta, silloinkin kun se ihmisen näkökulmasta hoidetaan hyvin. Koiran pitäisi elää omien lajitoveriensa kanssa, ei ihmisen kanssa. Lemmikkikoiran elämä on hyvin luonnotonta. Koira on vain ja ainostaan ihmisen leikkikalu.
Koiraa ei olisi ilman ihmistä. Se on ihmisen "kehittämä" laji.
Vierailija kirjoitti:
Anteeks, vahinko alapeukku!! Oli niin ikävä juttu et alapeukutin ajatuksissani. :D
Lopettakaa ne anteeksipyytelyt. Nykyään voi peukutuksensa korjata. Vaan mistäpä sitä tunneihmiset näitä selville saisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän myös vastaavan tapauksen. Jo raskausaikana voivotteli ettei jaksa hoitaa koiraa. Päästi koiransa aina rivarin takapihalle tarpeilleen, jätti rokotukset hoitamatta yms. Pienikokoinen koira lihoi 9kk aikana järkyttävän paljon, koska ruokintaa ei muutettu, päinvastoin, luultavasti huonon omatunnon takia annettiin vaan enemmän herkkuja. Koira joka siis normaalisti painaisi 8kg painoi 14kg. Tämän johdosta selkä meni huonoon kuntoon ja nykyään koiralla on nivelrikkoa ja luultavasti se menee koiran vanhetessa vielä huonompaan kuntoon. Tämä nainen ei kuitenkaan vienyt koiraa ontumisen takia eläinlääkäriiin vaan em. vaivan selvitti nykyinen omistaja silloin kun koira vaihtoi omistajaa.
Kaiken huippu koko tarinassa on että nainen ilmoitti entiselle miehelleen, eli pojalleni, että hän ei jaksa enää tätä rakkia vaan tulet huomenna hakemaan tai hänen tuttunsa antaa kuulan kalloon. Poikani ja hänen nykyinen vaimo sitten ottivat koiran.
Kyseinen nainen on siis entinen miniäkokelas johon oli lämpimät välit silloin aikoinaan ja joskus vaihdettiin kuulumisia kun käydään samassa kaupassa ostoksilla. Enää en kyllä voi sanoa että pitäisin missään arvossa kyseistä ihmistä.
Mikä helvetti teitä vaivaa? Ei ole tervettä, että lakkaa välittämästä monivuotisesta lemmikistä heti kun lapsi tulee taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä narttu! Itselläkin kaks corgia ja niin rakkaita ettei tosikaan. En kyllä antais pois jonkun sinappikoneen takia.
Koirahullujen älyllinen taso on hämmästyttävän matala. Vertaavat jotain elukkaa omaan lapseen.
on kyllä totaalisen eritasoisista asioista kyse.
En ole koirahullu, mutta en luopuisi lemmikistä lapsen takia. En ikinä edes hankkisi lasta. Jos jostakin syystä saisin jonkun paksuksi, toivoisin aborttia, mutta jos nainen päätyisi synnytykseen, niin pitäytyisin mahdollisimman kaukana lapsesta. Syntymässä ei ole mitään hienoa ja ihmisen on parempi jättää tulematta tähän maailmaan.
Eikö toi sama päde koiraankin, siis se että olis parempi senkin jättää tulematta tähän maailmaan. Vai kuvitteletko tosiaan että koiralla on jotenkin ihana ja hieno elämä ihmisen kanssa. Elää täysin eri lajin edustajan kanssa, totella sen käskyjä, yrittää ymmärtää ihmistä ja sen vaatimuksia. Lapsi sentään elää oman lajinsa kanssa, kommunikaatio on huomattavasti helpompaa kun on yhteinen kieli. Koiran elämä ihmisen kanssa on alusta loppuun asti melkoista kidutusta, silloinkin kun se ihmisen näkökulmasta hoidetaan hyvin. Koiran pitäisi elää omien lajitoveriensa kanssa, ei ihmisen kanssa. Lemmikkikoiran elämä on hyvin luonnotonta. Koira on vain ja ainostaan ihmisen leikkikalu.
Koira ei ole susi eikä se pysty elämään täyttä elämää ilman ihmistä. Koiran elämässä ei ole mitään vikaa ja se on jopa onnellisempaa ja stressittömämpää kun sille kerrotaan mitä sen pitää tehdä ettei sen tarvitse yrittää olla ns. lauman johdossa. Koiran inhimillistäminen vaan pahentaa sen elämää, mutta siis et sä taida koirista mitään tietääkkään.
No eipä taida se koirakaan mikään hirveen rakas olla..
Kaveris on aika kuspää. Ota sä se koira. Piikille tollaset ihmiset jotka hylkää lemmikkinsä!
En ymmärrä. Ei eläin ole mikään lelu ja vanha koira nyt on parasta mitä tiedän, viisas ja turhia hötkyilemätön. Joskus voi olla kyllä todellinen syykin luopua koirasta, kuten koira oma hyvinvointi.
Olen itse kerran luopunut nuoresta koirasta, mutta se ei millään lailla liittynyt raskaanaolooni ja itkin ja ikävöin aivan kamalasti, kun se lähti. Kotia etsittiin jo ennen kuin plussasin ja se löytyi kuukausi lapsen syntymän jälkeen. Luopumisen syynä oli se, että siinä oli puolet suomenpystykorvaa, kun piti olla ihan muuta rotua (minulle valehdeltiin isän rodusta kun otin sen) eli liikaa haukkuvaa metsästysviettiä, ja elo kaupungin kerrostalossa oli sille kärsimystä- jäniksiä, oravia, villikaneja, harakoita joka paikassa ja ikkunastakin bongaillen. Varsinkin mökillä huomasi, miten se siellä oikein riemastui ja iltayhdeksältä tuli sisälle aivan uupuneena oravan haukkumisesta. Lisäksi meillä oli kissa, jonka kanssa se ei lainkaan tullut toimeen.
Sain sen hyvään perheeseen maalle äitini tuttavalle ja ehto oli, että siitä ei tule mitään koppikoiraa, vaan se nukkuu yöt sisällä sängyssä. Se eli siellä pitkän ja hyvän elämän ja tapasin sitä kerran vuodessa. Kuoli viime vuonna 16-vuotiaana. Siitä tuli loistava metsästyskoira.
Vittu mitä ihmispaskoja tässä ketjussa! Tuollaiset sitten lisääntyy. :(