Lue keskustelun säännöt.
Kaverini luopuu rakkaasta lemmikistään "perheenperustamisen" vuoksi?!
26.10.2015 |
Kaverini plussasi tuossa 3kk sitten ja nyt etsitään facessa koiralle (corgi, 11v) uutta kotia. Elämäntilanne on kuulemma niiiiiiin haastava, ettei koiralle löydy aikaa. Kysyi minultakin, ilmaiseksi olisi antanut. Piikille vie marraskuun lopulla jos uutta kotia ei löydy siihen mennessä. Huhhuh! Olen pöyristynyt. Otan koiran jos kukaan muu ei ota. Tutuille terkkuja...
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, en lisääntyis tuollaisen kanssa... Seuraavana löytää uuden miehen ja dumppaa nykyiselleen lapsensa kun se on niiiiin rasittava.
Ei ansaitsisi kyllä lastaan, koirasta puhumattakaan! Noin vanha koira on jo niin tapansa oppinut ja omistajaansa kiintynyt että stressaantuu omistajanvaihdosta.
Hyi helvetti mikä narttu! Itselläkin kaks corgia ja niin rakkaita ettei tosikaan. En kyllä antais pois jonkun sinappikoneen takia.
Mun mielestä ihan järkevää. Jos koirasta on tullut rasite, niin miksi sitä pitäisi vuosikausia riesana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah. Mun valehtelematta kaikki kaverit on lapsen saaruaan olleen valmiita luopumaan lemmikistään. Ennen niin maailman rakkain koira tai kissa onkin nykyään paska elukka joka on kokoajan tiellä! Kokoajan sille eläimelle huudetaan että mene pois ja teljetään koko päiväksi ja yöksikin yhteen huoneeseen yksinään. Koirat pääsee nykyään vain pikaiselle pissalle aamulla kun mies on kotona ja illalla kun mies tulee kotiin. Yksikin kaveri valitti kokoajan kun kissa on niin kyltymätön rapsutuksiensa kanssa ja piikillehän tämäkin eläin lähti kun uutta ottajaa ei löytynyt. :,( Musta ei ois tollaseen. Ikinä. Oonkin parille kaverille todennut että kannattaa varmaan miettiä tulevaisuudessa jos haluaa ottaa taas eläimen että se on sitten mahdollisesti jopa parinkymmenen vuoden juttu. Onhan lapsen kanssa rankkaa, minä jos joku sen tiedän mutta itse osaisin kantaa vastuun myös eläimestä jos sellaisen olisin aikanaan ottanut. Monet näistä minun kavereista on vielä näitä mammoja joilla käy siivooja, ruokalähetti, jopa palkattu lastenhoitaja silloin tällöin ja joidenka esikoinen menee tarhaan kun uusi vauva syntyy. Mamma pääsee sitten harrastamaan itsekseen ja vauvan kanssa. Älkää käsittäkö väärin, en ole katkera vaan helvetin ylpeä siitä että minä hoidan ITSE kotona 2,5 vuotiaan ja vauvan. Siinä samassa käymme koko perhe yhdessä pari kertaa viikossa kaupassa, siivoan kotimme, laitan jokatoinen päivä pariksi päiväksi ruoat ja silti kerkeän tekemään myös omia juttuja. Huh, pitkä vuodarus ja vähän Ot.
Ja miksiköhän tämä kaverisi lisääntyy, jos ei koirastakaan pysty huolehtimaan...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä narttu! Itselläkin kaks corgia ja niin rakkaita ettei tosikaan. En kyllä antais pois jonkun sinappikoneen takia.
Koirahullujen älyllinen taso on hämmästyttävän matala. Vertaavat jotain elukkaa omaan lapseen.
on kyllä totaalisen eritasoisista asioista kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, pelasta koira joohan? :( me pärjättiin hyvin vauvan ja 6v koiran kanssa. Nyt on vauva taas tulossa, 10v koira sekä 6kk pentukoira. Koko perhe hoitaa koiria ja yhdessä ulkoillaan, ei mitään ongelmaa.
Eläin on eläin, ja yleensä parhaimmillaan lautasella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä narttu! Itselläkin kaks corgia ja niin rakkaita ettei tosikaan. En kyllä antais pois jonkun sinappikoneen takia.
Koirahullujen älyllinen taso on hämmästyttävän matala. Vertaavat jotain elukkaa omaan lapseen.
on kyllä totaalisen eritasoisista asioista kyse.
En ole koirahullu, mutta en luopuisi lemmikistä lapsen takia. En ikinä edes hankkisi lasta. Jos jostakin syystä saisin jonkun paksuksi, toivoisin aborttia, mutta jos nainen päätyisi synnytykseen, niin pitäytyisin mahdollisimman kaukana lapsesta. Syntymässä ei ole mitään hienoa ja ihmisen on parempi jättää tulematta tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, pelasta koira joohan? :( me pärjättiin hyvin vauvan ja 6v koiran kanssa. Nyt on vauva taas tulossa, 10v koira sekä 6kk pentukoira. Koko perhe hoitaa koiria ja yhdessä ulkoillaan, ei mitään ongelmaa.
Todellakin pelastan koiran, olen tästä jo avokkini kanssa puhunutkin. Mies haluaa redcue-koiran, en vain olisi uskonut, että sellainen löytyy näin lähipiiristä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ansaitsisi kyllä lastaan, koirasta puhumattakaan! Noin vanha koira on jo niin tapansa oppinut ja omistajaansa kiintynyt että stressaantuu omistajanvaihdosta.
Ja aivan kirjaimellisesti suree, ei voi ymmärtää, miksei saa enää olla kotiväkensä luona... Toivottavasti ap tosiaan voi antaa vanhalle koiralle hyvän kodin.
Taitaa Ap:n kaveri olla näitä, joille äitiys on kuin maailmanlopun lahko, jossa kaikki entinen on tyystin hylättävä. Olen tuntenut näitä. Nimenomaan, olen, kaverithan nyt lempatttiin jo ennen lemmikkejä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, pelasta koira joohan? :( me pärjättiin hyvin vauvan ja 6v koiran kanssa. Nyt on vauva taas tulossa, 10v koira sekä 6kk pentukoira. Koko perhe hoitaa koiria ja yhdessä ulkoillaan, ei mitään ongelmaa.
Todellakin pelastan koiran, olen tästä jo avokkini kanssa puhunutkin. Mies haluaa redcue-koiran, en vain olisi uskonut, että sellainen löytyy näin lähipiiristä. -ap
No hyvä! Onneksi näinkin joskus järjestyy!
Vierailija kirjoitti:
Hah. Mun valehtelematta kaikki kaverit on lapsen saaruaan olleen valmiita luopumaan lemmikistään. Ennen niin maailman rakkain koira tai kissa onkin nykyään paska elukka joka on kokoajan tiellä! Kokoajan sille eläimelle huudetaan että mene pois ja teljetään koko päiväksi ja yöksikin yhteen huoneeseen yksinään. Koirat pääsee nykyään vain pikaiselle pissalle aamulla kun mies on kotona ja illalla kun mies tulee kotiin. Yksikin kaveri valitti kokoajan kun kissa on niin kyltymätön rapsutuksiensa kanssa ja piikillehän tämäkin eläin lähti kun uutta ottajaa ei löytynyt. :,( Musta ei ois tollaseen. Ikinä. Oonkin parille kaverille todennut että kannattaa varmaan miettiä tulevaisuudessa jos haluaa ottaa taas eläimen että se on sitten mahdollisesti jopa parinkymmenen vuoden juttu. Onhan lapsen kanssa rankkaa, minä jos joku sen tiedän mutta itse osaisin kantaa vastuun myös eläimestä jos sellaisen olisin aikanaan ottanut. Monet näistä minun kavereista on vielä näitä mammoja joilla käy siivooja, ruokalähetti, jopa palkattu lastenhoitaja silloin tällöin ja joidenka esikoinen menee tarhaan kun uusi vauva syntyy. Mamma pääsee sitten harrastamaan itsekseen ja vauvan kanssa. Älkää käsittäkö väärin, en ole katkera vaan helvetin ylpeä siitä että minä hoidan ITSE kotona 2,5 vuotiaan ja vauvan. Siinä samassa käymme koko perhe yhdessä pari kertaa viikossa kaupassa, siivoan kotimme, laitan jokatoinen päivä pariksi päiväksi ruoat ja silti kerkeän tekemään myös omia juttuja. Huh, pitkä vuodarus ja vähän Ot.
Ihan syystäkin olet ylpeä, sanon minä!! Ja lemmikin ottaminen on suuri sitoumus, yhtä riippuvainen omistajastaan kuin lapsi vanhemmastaan, oikeastaan enemmänkin, koska lapsi oppii tavallsiesti ajan myötä tekemään yhä enemmän itse, koira pysyy tavallaan ikusiesti taaperona.
Voi jeesus. Kunpa tulis sota tai vakava luonnonkatastrofi. Ehkä osa elintasohulluista tulisi järkiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, pelasta koira joohan? :( me pärjättiin hyvin vauvan ja 6v koiran kanssa. Nyt on vauva taas tulossa, 10v koira sekä 6kk pentukoira. Koko perhe hoitaa koiria ja yhdessä ulkoillaan, ei mitään ongelmaa.
Todellakin pelastan koiran, olen tästä jo avokkini kanssa puhunutkin. Mies haluaa redcue-koiran, en vain olisi uskonut, että sellainen löytyy näin lähipiiristä. -ap
Hieno juttu. Teet hyvän teon, jos otat tuon koiravanhusparan luoksesi. Vanhoille koirille on nimittäin todella vaikea löytää uutta kotia - ainakaan hyvää sellaista. Ja sinä olet koiralle oletettavasti jo tuttu ihminen, mikä on plussaa.
Mulla oli moinen kaveri. Eka lapsi syntyi, otti koiran, elämä sujui ongelmitta monta vuotta.
Sitten toinen lapsi ilmoitteli tulostaan ja paniikki iski. Hän ei pärjää kahden lapsen ja koiran kanssa. Koirasta on päästävä, nyt! Onneksi hyvä koti löytyi.
Toinen lapsi oli yksi, kun katumus koiran perään vaivasi. Lapset tarvitsevat eläimen seurakseen, pakko hankkia uusi koira.
Sellainen tuli ja seuraava lapsi. Sitten se panikoiminen taas alkoi. Koirasta on päästävä, mutta ota sä, niin lapset pääsee rapsuttelemaan. Mä hullu otin, tai mieheni. Pelasti tuon karvanaaman piikiltä.
Sitten alkoi tulla tiukkoja ohjeita kuinka heidän koiraa hoidetaan. Esikoinen koululainen silloin saa tulla katsomaan milloin vaan. Eli sehän oli meillä sitten aina suoraan koulusta. Alkuun oli ihan hauska juttu, mutta muutamien viikkojen päästä meni hermo sen muksun jatkuvaan läsnäoloon ja äitinsä kaltaiseen käskyttämiseen.. komenteli mua siis, miten koiran kanssa ollaan ja mitä se syö, käytettiin jopa liian pitkillä lenkeillä.
Kävin sanomassa, että lapsi voi kerran viikossa käydä, mutta ilmoittaa tulostaan. Koira on nyt meidän, joten turha käskytellä. Sitten ne vaati jo koiraa takaisin, mutta eipä suostuttu. Välit meni.
Joten ratkaisu tilanteeseen ottivat uuden koiran. Eihän sitä iloa kauan taas kestänyt. FBssa alkoi etsimään koiralle kotia, kuulemma. Kaksi viikkoa se etsi ja vei piikille. Eläinklinikalla ei suostuttu, vaan joku työntekijä otti omakseen.
Nykyään sillä perheellä on kissa.
Nuo jos ketkä tarvitsisivat virallisen eläimenpitokiellon. Vieläkin riepoo koko akka.
Ei siis ollut kovin rakas elukka. Omituinen ihminen.