Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

pitäiskö mun hakea psyykenlääkkeet "näön vuoksi"?

Vierailija

Mulle on määrätty essitalopraami psykiatrin toimesta lyhyen tapaamisen päätteeksi. Mulla on keskivaikea masennus ja traumaperäinen stressireaktio. Kontakti psykiatriselle poliklinkalle harvakseltaan ja psykoterapia yksityisellä. Tuo psykiatri kirjoitti mulle b-lausunnon, että pääsen kelan tukemaan p sykoterapiaan. Otin reseptin, mutta en oo hakenut lääkettä enkä tahdo sitä syödä, koska mun mielestä masennus on normaali reaktio mun tilanteessa ja terapia on mulle paras hoito. En tiedä onko kuitenkaan kovin hedelmällistä alkaa väittelemään. Sehän näkyy kai omakannasta, olenko reseptiä hakenut. Mitä olette mieltä?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

No, minä hain itselleni määrätyt antipsykootit vaikka en niitä suustani alas laittanutkaan. Tuloksena oli se, että hoitohenkilöstö luuli vuoden verran, että olin ottanut lääkkeeni kiltisti. Ja papereihin oli sitten luonnollisesti raapusteltu kuinka "potilas voi lääkityksellä selvästi paremmin". Vaikka todellisuudessa oloni ei tosiaan ollut yhtään sen parempi kuin ennenkään...

Sano suoraan, ettet aio lääkitystä käyttää niin ei tarvitse lukea sitten itsestään kaikkea kuraa potilaspapereista. Varaudu siihen, että lääkityksestä kieltäytyminen merkitsee aina huonoa hoitomyöntyvyyttä (psykiatrisella puolella ainakin!) tai muuta sellaista paskaa, vaikka sulla olisi päteväkin syy kieltäytyä jostain lääkkeestä.

Mene vain sinne terapiaan ja sano heipat psykiatriselle polille. Niin minä tein ;)

Vierailija

Ajattelin, että lääkkeiden ottamisen esittäminen -> hyvä hoitomyöntyvyys joten ei tule ongelmia ja terapia -> toivottavasti parempi vointi.
Psykiatriselta hoidetaan sairausloma-asiat joten siksi siellä ainakin nyt vielä on käytävä välillä. Ei sinne usein ole onneksi mentävä.
Ap

Vierailija

Minä haen antipsykootit, mutta en syö. Onneksi on 112 että saa 3:lla eurolla. Kärsin mieluummin sairaudestani ja koitan opetella elämään sen kanssa kuin antaa enää tehdä lääkeväkivaltaa itselleni.

Vierailija

Ainakin ennen (10 v. sitten) oli niin, että jos et syönyt masennuslääkkeitä niin ei tippunut Kelan tukea yksityisterapiaan. Katsottiin, ettet ole tarpeeksi hoitoa vailla.

En tiedä, ollaanko enää näin ehdottomia. 

Itse suosittelisin hakemaan lääkkeet apteekista siihen saakka, kun kuntoutuspsykoterapia on myönnetty, että saisit tukipäätöksen varmasti. 

Vierailija

Jokuhan nämäkin temppuilut maksaa. Kummallista kissa ja hiiri-leikkiä. Kyllä mt-toimistoissakin tämä keppostelu tiedetään. Hoitaminen luisuu sitten muka hoitamiseksi. 

Vierailija

Kannattaa hakea ne lääkkeet ja heittää menemään. Sitten kun terapia on saatu jo käyntiin, voit tunnustaa avoimesti ettet enää käytä lääkkeitä, ja olla hakematta reseptillä enää lääkkeitä. Mutta jos et alkuun niitä hae, voi olla ettet pääse terapiaankaan.

Vierailija

Siis tässä ketjussa on parikin psykoottista ihmistä jotka eivät suostu syömään lääkkeitään ja sitä päätöstä yläpeukutetaan???

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan nämäkin temppuilut maksaa. Kummallista kissa ja hiiri-leikkiä. Kyllä mt-toimistoissakin tämä keppostelu tiedetään. Hoitaminen luisuu sitten muka hoitamiseksi. 

No, ainakaan minun tapauksessani eivät tienneet meikäläisen "keppostelusta" mitään, ehkä mulla on vaan niin hyvät näyttelijän lahjat tjn? Tai sitten olen törmännyt psykiatrisella puolella pelkkiin valelääkäreihin ja hoitajiin. Eivät edes hoksanneet vuoden aikana sitä, että ne lääkkeet meni ihan muuhun osoitteeseen. Ja sitten kun kerroin "lopettaneeni" lääkityksen, yllättäen potilaspapereihin alkoi tulla merkintöjä "potilas vaipuu omiin ajatuksiinsa helpommin kuin lääkityksellä", "kiivastuu ja on äkkipikainen". Että sellaista ammattitaitoa psykiatrialla. Oikea diagnoosikin niillä oli ihan hukassa sellaiset viisi vuotta. Terkkuja polille!

-2

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Siis tässä ketjussa on parikin psykoottista ihmistä jotka eivät suostu syömään lääkkeitään ja sitä päätöstä yläpeukutetaan???

Keuhkoa vain jos se helpottaa :D

Vierailija

Täällä oltiin siis enimmäkseen sitä mieltä, että lääkkeet kannattaa hakea.
Olen laittanut kelaan jo vetämään tuon terapiatuen hakemuksen. Käyn terapiassa jo ja toivon, että se hyväksytään. 4 viikkoa hakemuksen jätöstä nyt.
Sanon tosiaan, että mulle heitettiin respa yhden tapaamisen perusteella ja melko hätäisellä diagnosoinnilla. Mulla on joskus ollut harhaluulojakin, joten en ole ollenkaan varma onko mulle hyvä lääke tuollainen, mutta sitä ei ehditty käydä läpi tapaamisen aikana. Kyllä psykiatrian asiakkaan kannattaa itse olla tarkkana asioissaan, ainakin mulla henkilökunta on ollut vaihtuvaa ja kiireistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Siis tässä ketjussa on parikin psykoottista ihmistä jotka eivät suostu syömään lääkkeitään ja sitä päätöstä yläpeukutetaan???

Tuskinpa nämä mitään psykoottisia ovat. Nykyään vaan valitettavasti se lääkehoito on aina ensisijainen, koska se on halvempi toteuttaa kuin terapia. Eli lääkehoitoa saa hyvin lieviinkin vaivoihin, jopa silloin kun esim. masennukselle tai ahdistukselle on luonnollinen syy elämän olosuhteissa, ja valitettavasti lääkehoidon vastaan ottaminen on ehto sille että saa terapiaa. Monelle oikeasti se terapia riittäisi, ja he tietävät sen, eikä halua aivokemiaansa sekoittamaan lääkkeitä turhaan.

pekka j.

Kannattaa syödä lääkkeitä, terapia ja lääkehoito tukevat toisiaan. Monesti juuri lääkkeistä ei olekkaan apua jos ei ole terapiaa tai muuta vaivaan auttavaa toimintaa.  

Eli syö vain.

Itse syön lääkkeitä ja ovat auttaneet minun elämään ei kannata kaikkee paskaa lukea mitä muut netissä kirjoittelee.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat