pitäiskö mun hakea psyykenlääkkeet "näön vuoksi"?

Viet resursseja oikeasti niitä tarvitsevilta.

No, minä hain itselleni määrätyt antipsykootit vaikka en niitä suustani alas laittanutkaan. Tuloksena oli se, että hoitohenkilöstö luuli vuoden verran, että olin ottanut lääkkeeni kiltisti. Ja papereihin oli sitten luonnollisesti raapusteltu kuinka "potilas voi lääkityksellä selvästi paremmin". Vaikka todellisuudessa oloni ei tosiaan ollut yhtään sen parempi kuin ennenkään...

Sano suoraan, ettet aio lääkitystä käyttää niin ei tarvitse lukea sitten itsestään kaikkea kuraa potilaspapereista. Varaudu siihen, että lääkityksestä kieltäytyminen merkitsee aina huonoa hoitomyöntyvyyttä (psykiatrisella puolella ainakin!) tai muuta sellaista paskaa, vaikka sulla olisi päteväkin syy kieltäytyä jostain lääkkeestä.

Mene vain sinne terapiaan ja sano heipat psykiatriselle polille. Niin minä tein ;)

Ajattelin, että lääkkeiden ottamisen esittäminen -> hyvä hoitomyöntyvyys joten ei tule ongelmia ja terapia -> toivottavasti parempi vointi.
Psykiatriselta hoidetaan sairausloma-asiat joten siksi siellä ainakin nyt vielä on käytävä välillä. Ei sinne usein ole onneksi mentävä.
Ap

Minä haen antipsykootit, mutta en syö. Onneksi on 112 että saa 3:lla eurolla. Kärsin mieluummin sairaudestani ja koitan opetella elämään sen kanssa kuin antaa enää tehdä lääkeväkivaltaa itselleni.

Ainakin ennen (10 v. sitten) oli niin, että jos et syönyt masennuslääkkeitä niin ei tippunut Kelan tukea yksityisterapiaan. Katsottiin, ettet ole tarpeeksi hoitoa vailla.

En tiedä, ollaanko enää näin ehdottomia. 

Itse suosittelisin hakemaan lääkkeet apteekista siihen saakka, kun kuntoutuspsykoterapia on myönnetty, että saisit tukipäätöksen varmasti. 

Jokuhan nämäkin temppuilut maksaa. Kummallista kissa ja hiiri-leikkiä. Kyllä mt-toimistoissakin tämä keppostelu tiedetään. Hoitaminen luisuu sitten muka hoitamiseksi. 

Kannattaa hakea ne lääkkeet ja heittää menemään. Sitten kun terapia on saatu jo käyntiin, voit tunnustaa avoimesti ettet enää käytä lääkkeitä, ja olla hakematta reseptillä enää lääkkeitä. Mutta jos et alkuun niitä hae, voi olla ettet pääse terapiaankaan.

Siis tässä ketjussa on parikin psykoottista ihmistä jotka eivät suostu syömään lääkkeitään ja sitä päätöstä yläpeukutetaan???

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan nämäkin temppuilut maksaa. Kummallista kissa ja hiiri-leikkiä. Kyllä mt-toimistoissakin tämä keppostelu tiedetään. Hoitaminen luisuu sitten muka hoitamiseksi. 

No, ainakaan minun tapauksessani eivät tienneet meikäläisen "keppostelusta" mitään, ehkä mulla on vaan niin hyvät näyttelijän lahjat tjn? Tai sitten olen törmännyt psykiatrisella puolella pelkkiin valelääkäreihin ja hoitajiin. Eivät edes hoksanneet vuoden aikana sitä, että ne lääkkeet meni ihan muuhun osoitteeseen. Ja sitten kun kerroin "lopettaneeni" lääkityksen, yllättäen potilaspapereihin alkoi tulla merkintöjä "potilas vaipuu omiin ajatuksiinsa helpommin kuin lääkityksellä", "kiivastuu ja on äkkipikainen". Että sellaista ammattitaitoa psykiatrialla. Oikea diagnoosikin niillä oli ihan hukassa sellaiset viisi vuotta. Terkkuja polille!

-2

Vierailija kirjoitti:

Siis tässä ketjussa on parikin psykoottista ihmistä jotka eivät suostu syömään lääkkeitään ja sitä päätöstä yläpeukutetaan???

Keuhkoa vain jos se helpottaa :D

Täällä oltiin siis enimmäkseen sitä mieltä, että lääkkeet kannattaa hakea.
Olen laittanut kelaan jo vetämään tuon terapiatuen hakemuksen. Käyn terapiassa jo ja toivon, että se hyväksytään. 4 viikkoa hakemuksen jätöstä nyt.
Sanon tosiaan, että mulle heitettiin respa yhden tapaamisen perusteella ja melko hätäisellä diagnosoinnilla. Mulla on joskus ollut harhaluulojakin, joten en ole ollenkaan varma onko mulle hyvä lääke tuollainen, mutta sitä ei ehditty käydä läpi tapaamisen aikana. Kyllä psykiatrian asiakkaan kannattaa itse olla tarkkana asioissaan, ainakin mulla henkilökunta on ollut vaihtuvaa ja kiireistä.

11 on ap

Vierailija kirjoitti:

Siis tässä ketjussa on parikin psykoottista ihmistä jotka eivät suostu syömään lääkkeitään ja sitä päätöstä yläpeukutetaan???

Tuskinpa nämä mitään psykoottisia ovat. Nykyään vaan valitettavasti se lääkehoito on aina ensisijainen, koska se on halvempi toteuttaa kuin terapia. Eli lääkehoitoa saa hyvin lieviinkin vaivoihin, jopa silloin kun esim. masennukselle tai ahdistukselle on luonnollinen syy elämän olosuhteissa, ja valitettavasti lääkehoidon vastaan ottaminen on ehto sille että saa terapiaa. Monelle oikeasti se terapia riittäisi, ja he tietävät sen, eikä halua aivokemiaansa sekoittamaan lääkkeitä turhaan.

Haet ne lääkkeet ja trokaat narkkareille. Saat niistä hyvää hintaa, jolla kustannat terapian.

Kannattaa syödä lääkkeitä, terapia ja lääkehoito tukevat toisiaan. Monesti juuri lääkkeistä ei olekkaan apua jos ei ole terapiaa tai muuta vaivaan auttavaa toimintaa.  

Eli syö vain.

Itse syön lääkkeitä ja ovat auttaneet minun elämään ei kannata kaikkee paskaa lukea mitä muut netissä kirjoittelee.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa syödä lääkkeitä, terapia ja lääkehoito tukevat toisiaan. Monesti juuri lääkkeistä ei olekkaan apua jos ei ole terapiaa tai muuta vaivaan auttavaa toimintaa.  

Eli syö vain.

Itse syön lääkkeitä ja ovat auttaneet minun elämään ei kannata kaikkee paskaa lukea mitä muut netissä kirjoittelee.

Omasta kokemuksesta sanoisin taas että jos ei oikeasti tunne että tarvii ne lääkkeet, kannattaa tarkkaan harkita alkaako syödä. Itse otin lääkkeitä lievään masennukseen että pääsin terapiaan, ja jouduin kokemaan kamalia sivuvaikutuksia, ja lisäksi lääkkeistä oli erittäin tuskallista päästä eroon sitten kun halusin. Enää en moisiin aineisiin koskisi, ellei oikeasti olisi ihan pakko eli en kestäisi ilman nopeaa helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Siis tässä ketjussa on parikin psykoottista ihmistä jotka eivät suostu syömään lääkkeitään ja sitä päätöstä yläpeukutetaan???

Noita antipsykootteja kun määrätään helposti vaikka ei olisi psykoottinenkaan. Ainakin ne vie tehokkaasti ahdistuksen pois, mutta samalla kyllä kaiken muunkin mitä päässä on liikunu :( Ei enää ikinä, kiitos...

Nykykäytännön mukaan lääkehoito tulisi monissa paikoin olla käytynä läpi, jotta tie terapiaan tai ylipäätään psykiatrille aukenee.

Johtuu siitä, että ihmisillä on liikaa mielenterveysongelmia, eikä yhteiskunnalla ole resursseja hoitaa lähes jokaista syntyvää nuorta naista terapialla.

Tottahan se on, ettei lääkkeillä saa ihmisille enää hyvää lapsuutta tai parempaa menneisyyttä. Niistä voi kuitenkin olla paljon apua joillekin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa syödä lääkkeitä, terapia ja lääkehoito tukevat toisiaan. Monesti juuri lääkkeistä ei olekkaan apua jos ei ole terapiaa tai muuta vaivaan auttavaa toimintaa.  

Eli syö vain.

Itse syön lääkkeitä ja ovat auttaneet minun elämään ei kannata kaikkee paskaa lukea mitä muut netissä kirjoittelee.

Paranisit yhtä hyvin ilman vieroitusoireita sokerilla, joka näyttäisi pilleriltä. Tätä on pilleriuskovaisuus, eli psykosomatiikka.

Oon joskus käyttänyt sitalopraamia ja en tiedä oliko siitä juuri hyötyä, mutta aloitus oli kamalaa ja lopetus hidasta ja vaikeaa. Olen myös miettinyt, että ehkä lääkkeiden käytöstä on jäänyt mulle haittoja - että mun aivokemia tottui serotoniiniapuun ja sen jälkeen vaikeampi toimia itse. Orgasmihaittoja ei onneksi jäänyt.

Nyt on hyvä tilanne terapian kanssa - joskus sanoin, että mua rupesi ahdistamaan kovasti viimeisimmän käynnin jälkeen ja terapeutti sanoi, että ok, otetaan sit vähän iisimmin taas. Eli ei väännetä kerralla esille kaikkea, mikä aiheuttaa tuskaa. Näin musta tuntuu, et olen kyllä turvassa enkä mene sekaisin ja jää yksin, kun terapeutti auttaa huolehtimaan, ettei mennä liian lujaa. Jaksan siis käsitellä ilman lääkkeitä.

Huomenna olis pitänyt olla se psykiatrin tapaaminen, tuli kirje, että aikasi on peruttu ja lähetämme uutta aikaa myöhemmin! Saas nähdä, milloin sellainen toteutuu.