Miten olette saaneet pidettyä miehenne?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap on provo. En kestä, jos oikeasti joku on noin miehen puutteessa, että sietää millaista käytöstä tahansa, kunhan vain on mies :(

Minulla on mies on pysynyt jo 25 vuotta, vaikka en ole tehnyt mitään asian hyväksi. Tai ehkä juuri siksi? Emme ole naimisissa (minun tahdostani), eikä meillä ole yhteistä pankkitiliä. Yksi yhteinen lapsi on, joka lähtenee pian omilleen.

En koskaan, millään tavoin, ole pyrkinyt miellyttämään miestä. En meikkaa enkä muutenkaan ole tippaakaan kiinnostunut ulkonäöstäni. En hoida huushollia yhtään enempää kuin on pakko, en passaa enkä paapo miestä. Teen aina ja kaikessa kuten itse hyväksi näen, vaikka mies olisi eri mieltä. Seksiä meillä harrastetaan suht säännöllisesti, mutta usein riitelemme asiasta, kun mies tahtoisi n. 10 kertaa useammin kuin minä. En edes erityisemmin välitä miehestäni, totta puhuen asuisin mieluummin yksin. Suoraan sanottuna en tiedä, mikä minussa sitten häntä niin kiehtoo, tyly asenneko? Olenko niin mahtavan luonnonkaunis ja karismaattinen vai mikä? Taloudellisesti olemme kaiketi suht samalla viivalla, joten ei kai sekään kelpaa selitykseksi. Voisiko olla vain niin, että itsetunto ja riippumattomuus vetävät puoleensa?

Seksi ei ole se juttu välttämättä todellakaan, miksi joku haluaa, että hänellä on välttämättä mies. Minäkin olen halunnut, en olisi voinut kuvitellakaan olevani vanhapiika, miksi en kelpaisi kellekään? Halusin miehen nostamaan itsetuntoani. Äitini mukaan minua ei huolisi kukaan mies, koska en ollut kuten äitini halusi, eli hänen oman ajattelunsa jatke ja aivoton nappula. Sen takia en kuulemma löytäisi ketään. 

Uskoin äitiä sen verran, että ajattelin kaikkien miesten siis olevan enemmän tai vähemmän paskoja, koska he vaatisivat äitini lailla minua siivoamaan ennen kuin olisivat tyytyväisiä yms. (Äidilläni on ollut mies elämässään 7 vuotta ja siinä koko vakavampi parisuhdehistoria.) 

Päätin etten ainakaan rupea tuollaisia kusipäitä miellyttämään. Kumma kyllä miehiä tämä ei tuntunut niinkään haittavan. Mutta en ole voinut koskaan kunnolla 100% luottaa miehiin. Vaikuttaa sille, ettet sinäkään. 

Minun mieheni on kiltti ja kunnollinen ja tekee paljon, enemmän kuin minä, mutta itse haaveilen rakkaudesta ja siitä, että rakastaisin miestäni ja suhteemme ei olisi niin kaverillinen. Mutta mieheni on nostanut itsetuntoani, joka on edelleen silti liian huono. En koe edelleenkään, että voisin elää ilman parisuhdetta. Sehän tarkoittaisi minulle, että äiti oli oikeassa: minua ei voi rakastaa, ellen siivoa ja lakkaa ajattelemasta itse. Joten siksi mies, vaikken häntä edes niin rakastakaan. 

No en tiedä enää pysyykö mies, mutta toistaiseksi 30 vuotta on pysynyt aika hyvin. Ai että miten...

Ensinnäkin valitsin aika turvallisen miehen. Ihan tietoisesti otin hellän, hauskan, kiltin ja vähemmän jännittävän. 

Tärkeintä on ollut puolin ja toisin että seksi toimii, eikä kauhean pitkiä taukoja tule.  

En tee ruokaa, enkä siivoa. Meillä käy siivooja. En myöskään tunge keittiöön, se on miehen valtakuntaa. 

Meillä on yhteinen lapsi. Se sitoo tässä vaiheessa, joskin vauvavaiheessa voimat oli välillä niin vähissä että sekin olisi voinut aiheuttaa eron.

Elän aika itsenäisesti omaa elämääni. Minulla on mielenkiintoinen työ, josta olen innostunut.  Jos mies ei ehdi omilta työkiireiltään matkoille, saatan joskus lähteä viikonloppureissulle yksinkin. En roiku miehessäni, mutta meillä on yhdessä hauskaa. Mies on hauskin ihminen jonka tunnen.

Jaa joo kyllä se meillä on mennyt niin päin, että mieheni on tehnyt töitä pitääkseen minut. Varsinkin nuorena olin tosi nirso kaikesta, nyt en enää niin nirso. Mies on saanut mut pysymään olemalla mukava, olemalla paljon lasten kanssa, tekemällä ruokaa ja pihatöitä ja antamalla mulle omaa aikaa ja tietysti paljon seksiä. Ja osaa se olla romanttinenkin ja lahjojakin ostelee. Jos en saa riittävästi seksiä, tulen huonolle tuulelle, löydän miehestäkin pelkkiä vikoja, saan päänsärkyä ja kitisen turhasta miehelle.

Opettelet tervettä itsekkyyttä. Et yritä olla toista kuin olet. Uskalla olla epätäydellinen ja sellaisenaan riittävä. Sinulla kuulostaa olevan kova tarve miellyttää toista. Opettele tuntemaan itseäsi. Ja miellytä enemmän itseäsi ja vähemmän toista. Kunnioita itse itseäsi. Etsi sellainen mies, jolla on hyvä itsetunto, sellainen miellyttää. Ja sellaista on kiva miellyttää...sellainen ei polje vaan kantaa. Ja uskaltaa sanoa...eikä jätä.

Uhkailemalla ja kiristämällä.

Mä olen uskaltanut olla hyvin heikko mun miehen kanssa. Mä olen uskaltanut ola hyvin vahva mun miehen kanssa. Mä oon uskaltanut näyttää mut mun miehelle. Henkisesti. Ja fyysisesti. Eka mun piti opetella luottamaan. Mun mies on luotettava. Sillä on hyvä itsetunto. Mä antaisin vinkiks etsiä aitoutta ja tietynlaista henkistä vahvuutta. Uskalla katella ja kuulostella. Ja ole oma itsesi. Etsi sitä.

us noissa on ihan tuurista kiinni. Mun miehen oli sen exä jättänyt ja lähtenyt toisen matkaan. Se oli kyl mulle onni. Muuten en olis tässä tilanteessa nyt.