Miten olette saaneet pidettyä miehenne?

Voi ei, ainakin tässä toisessa tapauksessa sinua on käytetty hyväksi. Taloudellisesti, henkisesti ym. Toivon että vielä joskus löydät arvoisesi miehen, hänet, joka kunnioittaa sinua. 

Siinä se on pysynyt ihan pitelemättä. En ole mitenkään erityisesti pyrkinyt viihdyttämään. Menee jos on mennäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista päättelen, että olen itse täysi paska ja ansainnut tulleeni jätetyksi ja petetyksi.

Selväksi tuli.

Ehkä osani onkin kadota tästä maailmasta kokonaan.

Hyvää loppuelämää teille, arvokkaat, täydelliset rouvat. Onnea että teillä on miehenne.

Hyvä ap! Juuri näin. Sieltä se uhma nousee. Jatkat TÄHÄN SUUNTAAN. Tässä ei ole mtään marttyyrimäistä ottaen huomioon mitä ap on kokenut. Aivan oikea asenne. Sinä olet tärkeä ap ja sua saa vituttaa justiinsa niin paljon kuin sua vituttaa!! Go girl!

t. Se huonoiksi emänniksi itseään kuvanneista ensimmäinen kirjoittaja

Miehelle pitää antaa kakkosta.

Tuo epätoivoinen takertuminen ei todellakaan auta "pitämään" miestä.puistattava sanakin...

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista päättelen, että olen itse täysi paska ja ansainnut tulleeni jätetyksi ja petetyksi.

Selväksi tuli.

Ehkä osani onkin kadota tästä maailmasta kokonaan.

Hyvää loppuelämää teille, arvokkaat, täydelliset rouvat. Onnea että teillä on miehenne.

höpöhöpö ! Nyt vaan hankkimaan joku harrastus ja varmaan myös kannattaa mennä juttelemaan jollekin asioista, niin saat minuutesi peruspilarit taas pystyyn ! Ja ihan oikeesti et tarvitse miestä ollaksesi upea ja tärkeä ihminen :)

Mulla sanoi nykyinen ja edellinen mies tasan saman lauseen " tee jumalauta itelles jotain". Minä käsitin että pitäisi nätimpi olla. Mies sanoi että häntä ei paskanvertaa kiinnosta mun siivoamiset, keikistelyt ja laittautumiset. Voin olla millainen meikkipelle tissit tyrkyllään mutta kun hän tietää miltä mä näytän oikeasti. Käski hankkia luonteen kun ei mennyt mulle perille mitä tarkoitti. Ja muistin et niinhän se minut tapasikin. Ihan hirveän näköisenä. Luuli varmaan että näytän siltä aina ja oli mulla luonnekin mutta se katosi miehen epätoivoisten miellyttämisyritysten alle. Hitto ihan nolottaa itseni kun mietin tekemisiäni. En olisi tajunnut tätä ellen olisi löytänyt kuvia hänen tärkeimmistä naisistaan elämässä. Ei malleja ei vaatteet viimeisen päälle eikä poseeraamista. Elämännäköisiä naisia. Luonnollisia. Lyhyet suhteet on olleet näiden kanojen kanssa. Jostain syystä mieheni on jaksanut odottaa että kasvan. Minä aloin kasvaa ja nyt on se elämä. Ripsiväristä ja puuterista en luovu :D

Vierailija kirjoitti:

Toisen miehen elätin kokonaan koska on työtön. Annoin asua, syödä, elää ilmaiseksi. Hän oli niin pihi ettei halunnut maksaa edes nimellistä osaa asumisestaan. Hemmottelin tekemällä hänen lempiruokiaan, kuskasin autollani, hellin kaikin tavoin. Ei riittänyt. Mikään ei riittänyt. Tein kaiken väärin, kaikki oli minun syytäni. Jopa siinä määrin että pahoinpiteli minut monta kertaa ja lopulta hommasi salaa asunnnon jonne muutti.

Miksi ihmeessä haluaisit pitää tuollaisen miehen?

Sä vaan jostain alitajuisista syistä valitset vääräntyyppisiä miehiä. Ehkä nämä miehet ovat synnynäisesti persoonaltaan elämyshakuisia eli vaihtelunhaluisia. Tai sitten on jotain psykologisia syitä joista voisi tosiaan puhua jollekin terapeutille.

Aikuiset toistavat näissä suhteissaan jotenkin lapsuuden kotien parisuhdemalleja.

On myös mahdollista että olet aika "feminiini" huolehtiva ja hoivaava nainen joilla on tutkitusti tapana pariutua aika maskuliinisten macho-miesten kanssa. Em miestyyppi ei vaan lähtökohtaisesti ole parasta mahdollista aviopuoliso- tai isätyyppiä. Vähän feminiinimmät miehet ovat parempia isiä ja puolisoita, mutta ne miehet tahtovat päätyä     itsenäisille ja vahvoille naisille.

Toivottavasti edes seksi em miesten kanssa toimi ettei mennyt aika ihan hukkaan.

Voi olla että rakastut jatkossakin vain samanlaisiin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kommenteista päättelen, että olen itse täysi paska ja ansainnut tulleeni jätetyksi ja petetyksi.

Selväksi tuli.

Ehkä osani onkin kadota tästä maailmasta kokonaan.

Hyvää loppuelämää teille, arvokkaat, täydelliset rouvat. Onnea että teillä on miehenne.

 

 

höpöhöpö ! Nyt vaan hankkimaan joku harrastus ja varmaan myös kannattaa mennä juttelemaan jollekin asioista, niin saat minuutesi peruspilarit taas pystyyn ! Ja ihan oikeesti et tarvitse miestä ollaksesi upea ja tärkeä ihminen :)

En ole ap, mutta tuleeko mieleen, etteivät ne ehkä ole aloittajalla koskaan olleet "pystyssä", hanskassa tai hallussa? Koska kotikasvatus, joka on alistanut tms. Silloin on aika ikävää toivotella tuollaisia, kun toinen on elämäsä kriisissä tai aivan vailla suuntaa tai hukassa. Ymmärrän, ettet voi ehkä siinä tapauksessa sanoa mitään, mutta ehkei sitten kannattaisi sanoa mitään. 

Tuossahan tuo istua möllöttää vieressä ja katselee telkkaria, ihan pitelemättäkin. Ei ole ilmaissut aietta häippäistä minnekään. Mutta jos joskus lähtee niin sitten lähtee, mikä minä olisin sitä pitelemään. Vaikka tykkäänkin.

Olisiko se siitä kiinni, että valitsee oikeanlaisen miehen, ja sitten siitä että kummallakin on myös omaa elämää?

Ehkä sun olis ap kysyttävä itseltäsi "miksi minä en ole saanut pidettyä miestäni"? Miksi mies piäisi voida jotenkn "pitää"? Eikö voisi ajatella, että mies haluaa omasta halustaan olla kanssasi? Miksi siinä pitää akrobaatiksi ruveta? Siis miksi sinulta vaaditaan akrobatiaa, kysy sitä itseltäsi. Kuka vaatii? Mieskö? Haluatko miehen, joka vaatii? Et halua. Äitisikö tai isäsikö vaatii? Valitsetko kumppanin heidän silmin? 

Voisit miettiä minkälainen mies haluaa olla sinun kanssasi ja vaikka se olisi maailman vähäpätöisin mies (mielikuvissasi), niin ajattele, se haluais olla sun kanssa! Sitten kiinnität mielesi siihen mielikuvaan. Mies, joka haluaa olla kanssasi, etkä tyydy vähempään mielikuvaan. Ja katsot, mitä tapahtuu. Et enää järjestele itse asioita, vaan katsot.

Aika mieslähtöinen ajattelutapa. Oletko missään vaiheessa kysynyt itseltäsi, mitä todella ITSE haluat eikä ainoastaan mitä mies haluaa? Saattaa olla, että miehet ovat kokeneet että sinusta on vaikea päästä eroon tai olet alituisesti ihon alla häärimisesi. Mitäs jos kerrankin lakkaisit miellyttämästä muita ja ottaisit bissen (kuoharia) omalle itsellesi ja laittaisit sinkkarit taustalle pyörimään? 

Ei oo tarvinnu pidellä, on pysyny ihan pitämättä omasta tahdostaan. Tyytyväinen on ollu eikä ole valittanu.

Toivottavasti ap on provo. En kestä, jos oikeasti joku on noin miehen puutteessa, että sietää millaista käytöstä tahansa, kunhan vain on mies :(

Minulla on mies on pysynyt jo 25 vuotta, vaikka en ole tehnyt mitään asian hyväksi. Tai ehkä juuri siksi? Emme ole naimisissa (minun tahdostani), eikä meillä ole yhteistä pankkitiliä. Yksi yhteinen lapsi on, joka lähtenee pian omilleen.

En koskaan, millään tavoin, ole pyrkinyt miellyttämään miestä. En meikkaa enkä muutenkaan ole tippaakaan kiinnostunut ulkonäöstäni. En hoida huushollia yhtään enempää kuin on pakko, en passaa enkä paapo miestä. Teen aina ja kaikessa kuten itse hyväksi näen, vaikka mies olisi eri mieltä. Seksiä meillä harrastetaan suht säännöllisesti, mutta usein riitelemme asiasta, kun mies tahtoisi n. 10 kertaa useammin kuin minä. En edes erityisemmin välitä miehestäni, totta puhuen asuisin mieluummin yksin. Suoraan sanottuna en tiedä, mikä minussa sitten häntä niin kiehtoo, tyly asenneko? Olenko niin mahtavan luonnonkaunis ja karismaattinen vai mikä? Taloudellisesti olemme kaiketi suht samalla viivalla, joten ei kai sekään kelpaa selitykseksi. Voisiko olla vain niin, että itsetunto ja riippumattomuus vetävät puoleensa?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap on provo. En kestä, jos oikeasti joku on noin miehen puutteessa, että sietää millaista käytöstä tahansa, kunhan vain on mies :(

Minulla on mies on pysynyt jo 25 vuotta, vaikka en ole tehnyt mitään asian hyväksi. Tai ehkä juuri siksi? Emme ole naimisissa (minun tahdostani), eikä meillä ole yhteistä pankkitiliä. Yksi yhteinen lapsi on, joka lähtenee pian omilleen.

En koskaan, millään tavoin, ole pyrkinyt miellyttämään miestä. En meikkaa enkä muutenkaan ole tippaakaan kiinnostunut ulkonäöstäni. En hoida huushollia yhtään enempää kuin on pakko, en passaa enkä paapo miestä. Teen aina ja kaikessa kuten itse hyväksi näen, vaikka mies olisi eri mieltä. Seksiä meillä harrastetaan suht säännöllisesti, mutta usein riitelemme asiasta, kun mies tahtoisi n. 10 kertaa useammin kuin minä. En edes erityisemmin välitä miehestäni, totta puhuen asuisin mieluummin yksin. Suoraan sanottuna en tiedä, mikä minussa sitten häntä niin kiehtoo, tyly asenneko? Olenko niin mahtavan luonnonkaunis ja karismaattinen vai mikä? Taloudellisesti olemme kaiketi suht samalla viivalla, joten ei kai sekään kelpaa selitykseksi. Voisiko olla vain niin, että itsetunto ja riippumattomuus vetävät puoleensa?

Kyllä. Ainakin omassa kaveripiirissä: mitä takertuvampi ja miehenkipeämpi nainen: sitä lyhyempiä ovat suhteet, jos edes alkavat. Ja mies on aina se jättävä osapuoli.

Sen sijaan niillä naisilla, joilla on itsenäisyyttä ja itsevarmuutta miehiä riittää.

Eikä kyse nyt ole ominaisuuksien eroista, sillä kummassakin ryhmissä on hyvin eri persoonallisuuksilla ja ulkonäöillä varustettuja naisia.

Teet liikaa.

Mies jää suhteessa lapsen asemaan kun sinä tulet ja huolehdit ihan kaikesta. Ei semmoisessa suhteessa kukaan halua olla.

Anna toiselle tilaa hengittää ja huolehtia asioista.

Ihmiset lähtökohtaisesti tavoittelevat elämässään korkeampaa statusta ja asioita jotka edustavat tätä: hienoa autoa, suurta taloa, korkeatasoista puolisoa jne. Ongelmana on että alistuvaa ihmista harva ihminen pitää ns. vertaisenaan saati sitten tavoittelemisen arvoisena "saaliina". Alistuva ihminen on toki kyllä kätevä niin kuin AP:n esimerkki on osoittanut, mutta jossain vaiheessa se puoliso toteaa, että hänen on aika hakea puolisoa joka on oikeasti arvonsa tiedostava eikä tiskirätti. Tämä on kovaa puhetta mutta ihan totta; vertaisiaan ja kunnioitusta herättäviä ihmisiä kohdellaan hyvin, jos omalla alistuvalla käytökselläsi osoitat että et kuulu tähän ryhmään, niin kohtelu tulee olemaan sen mukaista.

Ikävä kyllä tämä maailma ei ole kiltille ja miellyttämisenhaluiselle. Kovin helposti ajan myötä aletaan sellaista käyttää hyväksi ja pitää itsestäänselvyytenä. Sellaista ihmistä jotkut loisivat niin kauan kuin pystyvät tai kehtaavat ja sitten siirtyvät seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset lähtökohtaisesti tavoittelevat elämässään korkeampaa statusta ja asioita jotka edustavat tätä: hienoa autoa, suurta taloa, korkeatasoista puolisoa jne. Ongelmana on että alistuvaa ihmista harva ihminen pitää ns. vertaisenaan saati sitten tavoittelemisen arvoisena "saaliina". Alistuva ihminen on toki kyllä kätevä niin kuin AP:n esimerkki on osoittanut, mutta jossain vaiheessa se puoliso toteaa, että hänen on aika hakea puolisoa joka on oikeasti arvonsa tiedostava eikä tiskirätti. Tämä on kovaa puhetta mutta ihan totta; vertaisiaan ja kunnioitusta herättäviä ihmisiä kohdellaan hyvin, jos omalla alistuvalla käytökselläsi osoitat että et kuulu tähän ryhmään, niin kohtelu tulee olemaan sen mukaista.

Aika usein alistuvat ihmiset eivät ole edes tietoisia omasta toiminnastaan, koska se on usein opittu sopeutumisena lapsuudessa sen aikaisiin tilanteisiin.

Ihan näin huomautuksena, koska tunnistan itseni ap:n kuvailemasta toiminnasta eikä mulle koskaan kukaan kertonut, että oletko aivan ääliö kun palvot miehiä tuolla tavalla? :D Itse se piti hoksata aikuisempana ja alkaa muuttaa käyttäytymistään.