Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrättekö te jankkaajat ollenkaan, että jos tuore äiti on huonossa kunnossa niin ei jaksa välttämättä vieraita, varsinkaan miehen puolen sukua? Jos ei millään mene ymmärrykseen, niin auttaako se mielikuva että entä jos mies olisikin todella huonossa kunnossa eikä halua anoppiansa yms sukua pyörimään paikalle, onko tämä yhtään ymmärrettävämpää niin?

Ymmärrän tämän oikein hyvin. Ja se tuore äiti ymmärtää, että ne miehen sukulaiset ei ole myöhemminkään kovin toivottuja olemaan vauvan/taaperon lähellä, joten äiti ei oleta, että miehen suku toimii ilmaisina lapsenhoitajina. Me olemme jokainen ajoittain vähän heikommassa kunnossa, ja jos miehen äiti ei jaksa ottaa vauvaa yökylään, niin miniähän varmaan ymmärtää.

Niin? Kyllä meilläpäin käytetään ihan mietitään ensisijaisesti maksullisia lastenhoitajia esim. MLL:ltä, mutta jos esim. anoppi haluaa sen ajan viettää lapsenlapsensa kanssa aikaa niin sekin sopii. 

Vai oletko nyt niitä, jotka ajattelevat että jos ei heti synnärille pääse katsomaan, niin ei haluta nähdä lapsenlasta sitten koskaan? Itsehän siinä pelissä vaan häviät, samoin lapsesta voi tuntua kurjalle kun mummo ei halua nähdä. Mutta sillehän ei vanhemmat mitään voi, jos mummo päättää tuolla tavalla tehdä. 

Eiköhän se miniän asenne jatku myöhemminkin: isän vanhemmat eivät kelpaa sairaalaan vauvaa katsomaan, isän vanhemmat eivät ole mitään. Paitsi sitten, kun halutaan omaa aikaa ja ryhdytään tavallasi itkemään, että on se kurjaa, kun mummo ei halua nähdä. Käykö mielessä, että myös mummolle on kurjaa, jos ei saa nähdä poikansa lasta siellä synnärillä vain siksi, että miniä päättää, että vauvaa ei isän suvulle näytetä?

Sinulla on kyllä niin marttyyriasenne, etten ihmettele jos sinua ei kummemin haluta poikasi perheeseen kylään. Asiat on nyt selitetty täällä niin moneen kertaan, mutta jos haluat kaivautua tuohon itsesäälisi niin voit tietty niinkin tehdä jos se kivalta tuntuu.

 

 

Enemmän ne miniät itsesääliin kaivautuu. Anoppi reissaa maailmalla, ottaa mukaan tyttärensä perhettä, antaa näille kesämökin käyttöön jne. ja mitä saa miniä: kuulla, ettei nyt oteta hänen lapsiaan yökylään, kun on tulossa tärkeämpiä vieraita eli oman lapsen lapsia. Miniän ja pojan vauvan isästä kun ei ole varmuutta.

Huh näitä juttuja. Mulla on käynyt kyllä ihan mielettömän hyvä tuuri anopin suhteen!

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ymmärrättekö te jankkaajat ollenkaan, että jos tuore äiti on huonossa kunnossa niin ei jaksa välttämättä vieraita, varsinkaan miehen puolen sukua? Jos ei millään mene ymmärrykseen, niin auttaako se mielikuva että entä jos mies olisikin todella huonossa kunnossa eikä halua anoppiansa yms sukua pyörimään paikalle, onko tämä yhtään ymmärrettävämpää niin?

 

 

Ymmärrän tämän oikein hyvin. Ja se tuore äiti ymmärtää, että ne miehen sukulaiset ei ole myöhemminkään kovin toivottuja olemaan vauvan/taaperon lähellä, joten äiti ei oleta, että miehen suku toimii ilmaisina lapsenhoitajina. Me olemme jokainen ajoittain vähän heikommassa kunnossa, ja jos miehen äiti ei jaksa ottaa vauvaa yökylään, niin miniähän varmaan ymmärtää.

Ei ole kovin toivottuja lapsen lähelle? Jännä, mitenhän meillä on sitten miehen vanhemmat nähneet lapsiamme enemmän kuin omat vanhempani vaikka eivät synnärille tulleetkaan vaan näkivät ensimmäisen kerran vasta 2 vuorokauden ikäisenä. Kävivät vauva-aikana melkein joka päivä työmatkalla ohi kulkiessaan ihan vaan kun se on niin ihana, että halusivat nähdä taas ja nyt isompia lapsia haluavat yökylään ja soittavat ainakin kerran viikossa. Ja mua ei haittaa yhtään, päin vastoin on ihanaa kun lapsilla on suhde isovanhempinsa. Ollaan vissiin jotain kummajaisia. Omat vanhempani hakivat mut sieltä synnäriltä, kun mies oli hirveässä kuumeessa, ja ovat tekemisissä paljon vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minä määrään täällä kaiken, olen SYNNYTTÄJÄ! Anoppi ei saa astua jalallaan tähän taloon, missä minä SYNNYTTÄJÄ makaan! 

Niin? Jos toipilas kokee, ettei halua paikalle vieraita, niin sitten ei tulla.

Jos sinunkaltaisesi ihminen päättäisi sitten, ettei halua olla sitten lapsen kanssa missään tekemisissä jos ei heti synnärille pääse näkemään, niin en usko sen olevan kovinkaan suuri menetys lapsen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Kyllä meilläpäin käytetään ihan mietitään ensisijaisesti maksullisia lastenhoitajia esim. MLL:ltä, mutta jos esim. anoppi haluaa sen ajan viettää lapsenlapsensa kanssa aikaa niin sekin sopii. 

Vai oletko nyt niitä, jotka ajattelevat että jos ei heti synnärille pääse katsomaan, niin ei haluta nähdä lapsenlasta sitten koskaan? Itsehän siinä pelissä vaan häviät, samoin lapsesta voi tuntua kurjalle kun mummo ei halua nähdä. Mutta sillehän ei vanhemmat mitään voi, jos mummo päättää tuolla tavalla tehdä. 

Huomaatko mitä kaksinaismoralismia tuossa kirjoituksessasi on? Että kun äiti päättää että synnärille ei miehen vanhemmat tule, niin sen pitäisi olla ihan ok ja kukaan ei saisi mieltään siitä pahoittaa. Mutta kun mummo päättää että ei halua nähdä, niin sitten surkutellaan että voi voi kun on se kamala ja välinpitämätön mummo kun on tuolla tavalla päättänyt tehdä.

Niin, mitä nyt sellainen pikkuinen ero, että toisessa on kyse päivästä, toisessa koko lapsen elämästä.

Mutta jos haluat tuolla tavalla kiukutella, niin eipä se muuhun vaikuta kuin sinun ja lapsenlapsesi väleihin. Sille ei lapsen äiti minkään mahda, jos anoppi päättää kostaa lapselle sen, ettei äiti jaksanut ottaa appivanhempia heti synnärille.

 

 

Jos lapsen äiti ei pysty hyväksymään isoäitiä lapsen ensimmäiseen päivään, niin miten hän muka voisi hyväksyä seuraaviinkaan? Kyllä se on äidin oma asenne, jonka vuoksi isoäidit ottavat etäisyyttä. Ainoa kärsijä on se äiti, joka jää ilman isänpuoleista turvaverkkoa vain siksi, että on päättänyt niin.

No ei mitenkään tietenkään. Onhan se ihan selvä että kun uupuneena synnytyksen jälkeen ei jaksa anoppia tavata, ei häntä sen jälkeen jaksa tavata enää ikinä. :)

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Kyllä meilläpäin käytetään ihan mietitään ensisijaisesti maksullisia lastenhoitajia esim. MLL:ltä, mutta jos esim. anoppi haluaa sen ajan viettää lapsenlapsensa kanssa aikaa niin sekin sopii. 

Vai oletko nyt niitä, jotka ajattelevat että jos ei heti synnärille pääse katsomaan, niin ei haluta nähdä lapsenlasta sitten koskaan? Itsehän siinä pelissä vaan häviät, samoin lapsesta voi tuntua kurjalle kun mummo ei halua nähdä. Mutta sillehän ei vanhemmat mitään voi, jos mummo päättää tuolla tavalla tehdä. 

Huomaatko mitä kaksinaismoralismia tuossa kirjoituksessasi on? Että kun äiti päättää että synnärille ei miehen vanhemmat tule, niin sen pitäisi olla ihan ok ja kukaan ei saisi mieltään siitä pahoittaa. Mutta kun mummo päättää että ei halua nähdä, niin sitten surkutellaan että voi voi kun on se kamala ja välinpitämätön mummo kun on tuolla tavalla päättänyt tehdä.

Niin, mitä nyt sellainen pikkuinen ero, että toisessa on kyse päivästä, toisessa koko lapsen elämästä.

Mutta jos haluat tuolla tavalla kiukutella, niin eipä se muuhun vaikuta kuin sinun ja lapsenlapsesi väleihin. Sille ei lapsen äiti minkään mahda, jos anoppi päättää kostaa lapselle sen, ettei äiti jaksanut ottaa appivanhempia heti synnärille.

 

 

Ja pakko sanoa, etten kyllä edes haluaisi lapseni lähipiiriin ihmisiä, jotka kostavat lapselle sen kun kokevat tulleensa kohdelluiksi epäoikeudenmukaisesti.

Huomaatko taas? Kun äiti jotain päättää, niin äidillä on siihen täysi oikeus ilman selityksiä. Kun mummo jotain päättää, niin se on heti kostoa jostain ja mitä kaikkea...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrättekö te jankkaajat ollenkaan, että jos tuore äiti on huonossa kunnossa niin ei jaksa välttämättä vieraita, varsinkaan miehen puolen sukua? Jos ei millään mene ymmärrykseen, niin auttaako se mielikuva että entä jos mies olisikin todella huonossa kunnossa eikä halua anoppiansa yms sukua pyörimään paikalle, onko tämä yhtään ymmärrettävämpää niin?

Ymmärrän tämän oikein hyvin. Ja se tuore äiti ymmärtää, että ne miehen sukulaiset ei ole myöhemminkään kovin toivottuja olemaan vauvan/taaperon lähellä, joten äiti ei oleta, että miehen suku toimii ilmaisina lapsenhoitajina. Me olemme jokainen ajoittain vähän heikommassa kunnossa, ja jos miehen äiti ei jaksa ottaa vauvaa yökylään, niin miniähän varmaan ymmärtää.

Niin? Kyllä meilläpäin käytetään ihan mietitään ensisijaisesti maksullisia lastenhoitajia esim. MLL:ltä, mutta jos esim. anoppi haluaa sen ajan viettää lapsenlapsensa kanssa aikaa niin sekin sopii. 

Vai oletko nyt niitä, jotka ajattelevat että jos ei heti synnärille pääse katsomaan, niin ei haluta nähdä lapsenlasta sitten koskaan? Itsehän siinä pelissä vaan häviät, samoin lapsesta voi tuntua kurjalle kun mummo ei halua nähdä. Mutta sillehän ei vanhemmat mitään voi, jos mummo päättää tuolla tavalla tehdä. 

Eiköhän se miniän asenne jatku myöhemminkin: isän vanhemmat eivät kelpaa sairaalaan vauvaa katsomaan, isän vanhemmat eivät ole mitään. Paitsi sitten, kun halutaan omaa aikaa ja ryhdytään tavallasi itkemään, että on se kurjaa, kun mummo ei halua nähdä. Käykö mielessä, että myös mummolle on kurjaa, jos ei saa nähdä poikansa lasta siellä synnärillä vain siksi, että miniä päättää, että vauvaa ei isän suvulle näytetä?

Sinulla on kyllä niin marttyyriasenne, etten ihmettele jos sinua ei kummemin haluta poikasi perheeseen kylään. Asiat on nyt selitetty täällä niin moneen kertaan, mutta jos haluat kaivautua tuohon itsesäälisi niin voit tietty niinkin tehdä jos se kivalta tuntuu.

Enemmän ne miniät itsesääliin kaivautuu. Anoppi reissaa maailmalla, ottaa mukaan tyttärensä perhettä, antaa näille kesämökin käyttöön jne. ja mitä saa miniä: kuulla, ettei nyt oteta hänen lapsiaan yökylään, kun on tulossa tärkeämpiä vieraita eli oman lapsen lapsia. Miniän ja pojan vauvan isästä kun ei ole varmuutta.

 

 

Huh näitä juttuja. Mulla on käynyt kyllä ihan mielettömän hyvä tuuri anopin suhteen!

Sama täällä. Kyllä näitä juttuja lukiessa miettii, että onneksi oma anoppi on täyspäinen. Näiden palsta-anoppien kanssa elämä taitaa olla aikaa hirveää.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Kyllä meilläpäin käytetään ihan mietitään ensisijaisesti maksullisia lastenhoitajia esim. MLL:ltä, mutta jos esim. anoppi haluaa sen ajan viettää lapsenlapsensa kanssa aikaa niin sekin sopii. 

Vai oletko nyt niitä, jotka ajattelevat että jos ei heti synnärille pääse katsomaan, niin ei haluta nähdä lapsenlasta sitten koskaan? Itsehän siinä pelissä vaan häviät, samoin lapsesta voi tuntua kurjalle kun mummo ei halua nähdä. Mutta sillehän ei vanhemmat mitään voi, jos mummo päättää tuolla tavalla tehdä. 

Huomaatko mitä kaksinaismoralismia tuossa kirjoituksessasi on? Että kun äiti päättää että synnärille ei miehen vanhemmat tule, niin sen pitäisi olla ihan ok ja kukaan ei saisi mieltään siitä pahoittaa. Mutta kun mummo päättää että ei halua nähdä, niin sitten surkutellaan että voi voi kun on se kamala ja välinpitämätön mummo kun on tuolla tavalla päättänyt tehdä.

Niin, mitä nyt sellainen pikkuinen ero, että toisessa on kyse päivästä, toisessa koko lapsen elämästä.

Mutta jos haluat tuolla tavalla kiukutella, niin eipä se muuhun vaikuta kuin sinun ja lapsenlapsesi väleihin. Sille ei lapsen äiti minkään mahda, jos anoppi päättää kostaa lapselle sen, ettei äiti jaksanut ottaa appivanhempia heti synnärille.

Ja pakko sanoa, etten kyllä edes haluaisi lapseni lähipiiriin ihmisiä, jotka kostavat lapselle sen kun kokevat tulleensa kohdelluiksi epäoikeudenmukaisesti.

 

 

Huomaatko taas? Kun äiti jotain päättää, niin äidillä on siihen täysi oikeus ilman selityksiä. Kun mummo jotain päättää, niin se on heti kostoa jostain ja mitä kaikkea...

Nyt alkaa hiljalleen tuntua, että taidat provoilla ihan lämpimiksesi. 

Jos et, niin luepa nuo kommentin uudestaan ihan ajatuksella. En jaksa enää toistaa monta kertaa kerrattuja asioita.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Minä määrään täällä kaiken, olen SYNNYTTÄJÄ! Anoppi ei saa astua jalallaan tähän taloon, missä minä SYNNYTTÄJÄ makaan! 

 

 

Niin? Jos toipilas kokee, ettei halua paikalle vieraita, niin sitten ei tulla.

Jos sinunkaltaisesi ihminen päättäisi sitten, ettei halua olla sitten lapsen kanssa missään tekemisissä jos ei heti synnärille pääse näkemään, niin en usko sen olevan kovinkaan suuri menetys lapsen elämässä.

No ei ne sitä toipilasta tule katsomaan, vaan vauvaa. Anoppi ei saa edes hetkeä ihailla vauvaa käytävässä poikansa kanssa, kun synnyttjäkälle ei sovi! Synnyttäjä ei jaksa! 

Kyllä useimmissa sairaaloissa on niin, että vastasyntyneen vauvan isä ja sisarukset vain saavat olla huoneessa. Isovanhemmat saavat käydä yleisissä tiloissa pari tuntia. Ja vain isovanhemmat, ei muu suku. Ja koska ne ovat yleiset tilat, niin äitihän voi jäädä vaikka huoneeseensa lepäämään, ja isä käydä näyttämässä vauvaa isovanhemmille. Silloin ei myöskään isovanhemmat haittaa esim. imetystä, eikä äidin tarvitse näytellä pirteämpää kuin onkaan. Tällä turvataan myös muiden huoneessa olevien äitien lepo ja imetysrauha. Mutta jos itse en haluaisi isovanhempia ollenkaan sairaalaan, niin sanoisin että vasta kotiin voi tulla, jotta vauva ei saisi mitään flunssatartuntoja kun on vasta päässyt maailmaan :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä useimmissa sairaaloissa on niin, että vastasyntyneen vauvan isä ja sisarukset vain saavat olla huoneessa. Isovanhemmat saavat käydä yleisissä tiloissa pari tuntia. Ja vain isovanhemmat, ei muu suku. Ja koska ne ovat yleiset tilat, niin äitihän voi jäädä vaikka huoneeseensa lepäämään, ja isä käydä näyttämässä vauvaa isovanhemmille. Silloin ei myöskään isovanhemmat haittaa esim. imetystä, eikä äidin tarvitse näytellä pirteämpää kuin onkaan. Tällä turvataan myös muiden huoneessa olevien äitien lepo ja imetysrauha. Mutta jos itse en haluaisi isovanhempia ollenkaan sairaalaan, niin sanoisin että vasta kotiin voi tulla, jotta vauva ei saisi mitään flunssatartuntoja kun on vasta päässyt maailmaan :)

Vaan eipä tuotakaan valitettavasti kaikki tunnu kunnioittavan. Tässä keskustelussakin eräs kertoi olleensa huoneessa rinnat paljaana, kun appiukko on saapastellut sisään. Tuskinpa on tainnut yleisessä tiloissa paidatta olla...

Lisäksi tiedän itsekin tapauksia, että isovanhemmat ovat "hengalleet" ihan siellä vuodehuoneen puolella. 

Eihän siinä mitään jos yleisissä tiloissa ollaan ja annetaan synnyttäneiden levätä, sitä taas en hyväksy että vieraillaan synnyttäneiden stressikertoimen kustannuksella.

Jälkeenpäin harmittaa, kun luotimme anoppiin. Kutsuimme sairaalaan. Sairaalassa hän alkoi puhelimessa riitelemään toisen poikansa kanssa, kuulin osapuolet ja riita koski sitä, kun en ollut kutsunut huonokäytöksistä  kälyä sairaalaan.Jouduin viettämään sairaalassa useamman päivän ja mieheni toi minulle mehua ja jotakin hyvää, anoppi vittuili ikävästi, :"Eikö täällä muka saa ruokaa?", ei tullut onnitteluja. Olin vain ikävä sivuseikka koko tapahtumassa, uhka hänelle jostakin.

Yritin puhella kaikesta huolimatta, tarjosin vauvaa syliin. Anoppi väänsi itkua vauvalle:"Milloin me nähdään taas?" Se oli mielestäni hyvin outoa, sillä mielestäni olimme ihan ok väleissä.

Kysyi myös heti mieheltäni sisään astuessaan:" Oletko sinä Pekka saanut pitää vauvaa ollenkaan?!" Olin ihmeissäni, sillä mieheni oli pitänyt vauvaa hyvin paljon ja olin kuvaillut heitä. Olihan vauva meidän. Tuntui tosiaan kuin olisin ollut hänen lapsensa synnyttäjä ja estellyt. Vauva oli vain loppuvierailun omassa sylissäni.

Yritin hymyillä ja kiitellä häntä, ei olisi pitänyt. Lähtivät sitten ja jäimme viettämään kolmisin pienen hetken, kun vielä ehdimme. Halasimme ja suutelimme ja anoppi oli kääntynyt kannoillaa, juoksi hätäisenä jotakin siihen soheltamaan. Hieman säikähdin, ja ihmettelin. Taisi olla mummotauti?

Tämän jälkeen hän alkoi tulla kutsumatta kylään, vaikkei välimme olleet mitenkään erityisläheiset, aika vieraalta hän tuntui.

Kun sitten erittäin ystävälliseen sävyyn kiitin ja pyysin josko ensikerralla sopisimme kyläilystä, oli helvetti taas irti.

Tästä olisin vielä voinut jatkaa jonkinmoista yhteiseloa, mutta alkoi hävytön monta kuukautta kestänyt painostus, minun piti kuulemma valita ystävänikin hänen mielensä mukaan(käly)! Huh huh, olimme kyllä todella rasittuneita aina, kun hän valitteli ja painosti, syytti kuinka olen rikkonut mieheni ja hänen veljiensä välit. Eikä tämä vielä mitään , hän mustamaalasi meidät muulle suvulle ja itkeskeli.

Siinä sitten tulivuoren lailla hän räjäytti lähipiirimme.

Olen katkera hänelle. Luulen, että hänellä saattaa olla jotakin riippuvaisuutta poikaansa, kun käytös muuttui vasta lapsen synnyttyä. Ehkä myös narsistisia piirteitä lukuunottamatta monia krokotiilinkyyneleitä sekä oman käytöksen kieltämistä. Tiedä häntä mitä lie, mutta tuli kyllä todella paha mieli.

Yritimme monesti vielä keskustella, ja kaikki päättyi aina siihen, että hän itki, vaikka hän oli tehnyt kiusaa ja me kärsimme siitä ja pyysimme lopettamaan. Mies kertoi usein, kuinka minä olin aina ollut se, joka ehdotti kyläilyjä veljilleen, anopilleen. Anoppi ei uskonut. Syyttämiseni välienrikkojana jatkoi. Tuntui todella turhauttavalta, kun faktoja ei otettu millään.

Lopulta hän meni liian pitkälle pelissään, rikkoi välejämme muuhun sukuun ja mieheni suuttui totaalisesti eikä hänellä ole mitään asiaa enää kotiimme.

Nyt on hyvä, kun ei ole stressiä, vaan saa kantaa vastuunsa ainoastaan omista tekemisistään.

Seuraavaan synnytystapahtumaamme  hänellä ei ole enää mitään asiaa. Tosin ei ole enää kotiimmekaan.

Olen onnellinen teidän puolesta, joilla on sairaala ym. kokemukset anoppien kanssa menneet loistavasti. Tuo aika on tärkeätä muistojen aikaa, meille anoppi toi ainoastaan pahaa mieltä.

Jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt jo aiemmin otta etäisyyttä, hän sai mellestää liian kauan.

Mites nää väsyneet synnyttäjät jaksaa sit kotona, kun itse pitää siivota, pestä pyykit, laittaa ruoka, käydä kaupassa yms? Ehkä isovanhemmat saa nähdä lapsen 5 v synttäreillä? Kunhan tuovat tuliaisia... Ja itse synnytin pitkään, ja jouduin lopulta kiireelliseen sektioon. Ja jouduin lisätutkimuksiin seuraavana päivänä ja sain verensiirron. Siitä huolimatta oli ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia 2 päivää synnytyksestä.

Onhan niitä sukulaisia ja ystäviä ihana nähdä, vaikka sairaalassa jos siltä tuntuu.

Mutta usein se lähipiiri haluaa hetken rauhan odotuksensa päättymiselle.

Kyllähän sitä jaksaa mukavia ihmisiä. Toista se on, jos ihminen vain ilkeilee. Sellaista ei tarvitse kenenkään sietää, vaikka olisi kuinka pirteä ja terve oma olo!

Luota siis omiin fiiliksiisi, niin et tule katumaan.

Hyviä ihmisiä haluaakin nähdä.

Mun anoppi tuli kumpaakin vauvaa katsomaan (appi tietty mukana) kolmantena synnytyksenjälkeisenä päivänä. Ei ollut liian rasittavaa, ja oli kivaa kun tuli toivottamaan minunkin vauvat sukuun vaikkei olleet mitään ensimmäisiä lapsenlapsia heille. Lyhyesti kävivät, toivat mulle lehtiä ja suklaata ja vauvoille jotain pientä myös.

Mutta nykyään ei äitejä taideta niin kauan edes pitää sairaalassa. Joten anoppien ja omien vanhempienkin kanssa voi sopia, että ei ihan synnytystä seuraavana päivänä kannata tulla, mutta jos sitten joudutaan olemaan päiväkausia niin sitten toki.

Tietty sitten jos on mielisairaita anoppeja niin se on eri juttu. Ensimmäinen anoppini (lasteni mummo) oli ihan tavallinen normaali ihminen, joskin tietty meilläkin oli ne hämmennykset joita anoppien ja miniöiden välissä usein on, kun kulttuurit törmää... mutta tää toinen anoppini on kyllä niin oikeesti mielisairas, että häntä en haluaisi kutsua synnärille enkä vauvani lähellekään, onneksi tässä suhteessa en semmoisia enää tee...

Esikoisen synnyttyä (kaksi viikkoa etuajassa) mun omat vanhemmat lähtivät ajamaan 250 km matkan suunnilleen saman tien, kun uutisen saivat. Jäi kuulemma työt pöydille, isäni oli vaan ehtinyt sanoa kollegoille, että musta tuli kuulkaa tunti sitten vaari ja tulen kahden päivän päästä takaisin. Kännykästä saa kiinni.

Appivanhemmat tulivat vasta, kun olimme päässeet kotiin, mutta heille lapsenlapsi ei ollutkaan se eka, eli ottivat uutiset rauhallisemmin.

Kuopuksen kanssa anoppi oli valtavan ihana ja "päivysti" meillä melkein viikon, kun odoteltiin synnytystä. Meillä on tosi hyvät välit, mutta varmaan kävin hermoille, kun odottelin malttamattomana pääseväni synnyttämään ja ehtiminenkin pelotti. Mulla oli sairaalasta ohjeet lähteä heti ekasta supistuksesta, koska esikoinen syntyi niin nopeasti, ettei mies ehtinyt mukaan synnytykseen työpaikaltaan ja oli iso mahdollisuus, että toinenkin päättää syöksyä samalla tavalla.

Luonnollisesti anoppi oli tervetullut myös sairaalaan heti kun esikoisen kanssa ehtivät ja oli laittanut miehen ja esikoisen kanssa kodin aivan tiptop kun kotiuduttiin ja tehnyt ruokaa pakastimeen ja jääkaappiin, leiponut pullaa pakastimeen. Sieltä mä vaan sulattelin vieraille sitten. Olen ikuisesti kiitollinen.

Olen kai onnekas, kun minulla on anoppi, jota ei olisi tullut mieleenkään kieltää tulemasta vauvaa katsomaan. Vauva oli niin suuri onni myös heille, että sitä oli ihana katsoa. Ja se suhde on vuosien varrella kasvanut todella läheiseksi. Ajatus siitä, että minua sitten joskus anoppina ei huolittaisi vauvaa katsomaan, on kyllä aika ikävä. Eiköhän ne anopit yleensä osaa olla ihan hienovaraisia synnyttänyttä kohtaan, ovathan hekin äitejä eikä mitään villieläimiä :-)

Onneksi meillä on yksi tyttö, kenen lasten kanssa olemme läheisissä suhteissa. Toisella pojalla ei ole vielä edes tyttöystävää, mutta toinen poika on avoliitossa ja heillä on vauva. Meille on selkeästi osoitettu, että olemme kakkosluokan isovanhempia, koska olemme lapsen isän vanhempia.

Mutta onneksi tosiaan saamme hemmotella ja hoitaa tytön lapsia ja saamme heidät hoitoon usein. Voimme myös mennä tytön kotiin hoitamaan lapsia ja päästää nuoren parin välillä viettämään omaa aikaa. Vävypojan kanssa tulemme hyvin toimeen ja tyttömme ei ole koskaan kieltänyt myöskään miehensä vanhempia hoitamasta heidän lapsiaan. Tytön lapsilla on neljä rakastavaa isovanhempaa ja kaksi hyvää hoitopaikkaa.

Surullista on se, että pojan lapsella ei ole kuin yhdet isovanhemmat ja ne eivät ole me, vaan miniän vanhemmat. Mutta olemme päättäneet, että emme tuppaudu, kun emme kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Mites nää väsyneet synnyttäjät jaksaa sit kotona, kun itse pitää siivota, pestä pyykit, laittaa ruoka, käydä kaupassa yms? Ehkä isovanhemmat saa nähdä lapsen 5 v synttäreillä? Kunhan tuovat tuliaisia... Ja itse synnytin pitkään, ja jouduin lopulta kiireelliseen sektioon. Ja jouduin lisätutkimuksiin seuraavana päivänä ja sain verensiirron. Siitä huolimatta oli ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia 2 päivää synnytyksestä.

Ei mitenkään. Nillee jää nykyään päälle se uupumus eikä tikit parane koskaan. Toista se oli silloin sun aikaan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan sairasta millainen yleisötapahtuma tuosta synnytyksestä on tehty. Minä en ainakaan sinne saliin halua tasan ketään, edes omaa miestäni, kun makaan siellä vittu leväällään verta vuotavana ja huudan kurkku suorana. Synnytys on itselleni yksityisasia ja haluan hoitaa sen kätilön kanssa, enkä kaipaa mitään kannustusjoukkoja. Sitten saavat tulla katsomaan vauvaa, kun olen saanut puettua ja vauva on pesty.

n38v, rv20

Lapsen syntymä on siis niin yksityinen asia, että edes lapsen isällä ei ole oikeutta olla paikalla?

 

 

Jos synnyttäjä ei halua isää paikalle, niin sitten ei halua. Vai nytkö puhutaan jo siitä, ettei synnyttävällä ole oikeutta päättää synnyttääkö vain kätilöiden läsnäollessa, vai haluaako paikalle jonkun lisähenkilön?

Huhhuh, kyllä aikalailla karjan asemaan näköjään nykyään synnyttäjät laitetaan.

Mikä lisähenkilö se lapsen isä oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Olen kai onnekas, kun minulla on anoppi, jota ei olisi tullut mieleenkään kieltää tulemasta vauvaa katsomaan. Vauva oli niin suuri onni myös heille, että sitä oli ihana katsoa. Ja se suhde on vuosien varrella kasvanut todella läheiseksi. Ajatus siitä, että minua sitten joskus anoppina ei huolittaisi vauvaa katsomaan, on kyllä aika ikävä. Eiköhän ne anopit yleensä osaa olla ihan hienovaraisia synnyttänyttä kohtaan, ovathan hekin äitejä eikä mitään villieläimiä :-)

Kohta suorastaan tunnen kuinka anopit siellä ruutujen takana pöyristyvät: Meillä kävi niin että anoppi oli jo matkalla synnärille kun pyysin miestäni soittamaan anopille että älä tulekaan.

Ja silti meillä on anopin kanssa lämpimät välit, on aina ollut. Lapsille hän on rakas ja tärkeä mummi ja meille kaikille melkeinpä perheen jäsen. Viimeksi tänä viikonloppuna lapset olivat anopin luona yökylässä.