Yksin tapahtumissa/matkoilla käyminen, miten päästä yli ettei tunnu oudolta

No, on ihan luonnollista, että tuo tuntuu oudolta välillä. Mieti, mitkä on kaikista oudoimpia tilanteita ja voisiko ne jotenkin järjestää eri tavoin. Esim yksin syöminen silloin kun ravintola on täynnä seurueita voi olla vähän tympeää, erityisesti jos on tarjolla vain isoja pöytiä. 

Rupeat vain menemään, ja kohta se tuntuu jo täysin luontevalta. Aloita helpoimmasta, esim. elokuvateatterissa on pimeää ja monet todelliset elokuvien ystävät käyvät mieluiten yksin, koska haluavat nauttia taiteesta, eivät keskustelusta.

Jaa-a, vaikea sanoa, sillä ei minulla ole koskaan ollut kynnystä lähteä yksin. Viihdyn omassa seurassani. Matkustelen ulkomailla, käyn ravintolassa syömässä ja seuraan elämää siellä/kadulla. Jos tylsistyttää, luen kirjaa tai selaan puhelinta. Elokuvissa istutaan joka tapauksessa pimeässä ja seurataan elokuvaa, turha juttelu vaan häiritsee sekä muita että omaa keskittymistä. Samakoskee oopperaa ja konserttia. 

Kerään samaan rohkeutta ja olen miettinyt jopa Tinderiin liittymistä että sieltä löytyisi reissukaveri. Tai mikä se oli se toinen, joku Bumble?

Oon ollut yksin konserteissa ja festareilla. Siinä kohtaa kun suosikkibändi on tulossa keikkailemaan, niin tilaisuutta ei vaan pysty jättämään välistä. Muutaman kerran jätin ja harmittelin sitä ainakin puoli vuotta. Siitä viisastuneena, menen kyllä yksinkin jos vain mahdollista.

N31

Laita kuulokkeista ääntä korville tai ota koira, jotkut roikkuu puhelimessa kiinni missä ovatkin. 

Yksin voi ihn hyvin mennä varsinkin teatteriin/oopperaan/elokuviin/konserttiin/festareille, ei noissa kukaan kyttää/huomaa onko joku yksin vai seurassa paikalla.

Kylpylään samoin voi mennä ihan hyvin yksin, moni vaikka pariskuntana/perheenä meneekin, ottaa myös 'omaa aikaa' kylpylässä, eli lojuu vaikka poreissa puolison ollessa hieronnassa, tai kun lapset eri altaassa/liukumäessä tmv. (esim. toisen vanhemman kanssa)

Ravintoloissa JOS asia vaivaa ITSEÄ (muut tuskin kiinnittävät asiaan edes mitään huomioita) voi valita paikan missä pöytiä ei ole niin selkeästi (esim. seinustoilla sohvamaiset penkit tmv. joiden edessä rivissä pöytiä/tuoleja) ja/tai missä on pieniä pöytiä myös. Jos ravintola on tuttu, voi myös varata tietyn pöydän (edelleen korostan jos itselle asia helpompi niin, ei muiden asiakkaiden takia, jotka tuskin huomaavat muita asiakkaita) minkä sijainnin kokee parhaaksi.

Matkusta voi hyvin myös yksin! On olemassa myös "välimalleja", eli jos haluaa olla yksin mutta välillä myös seurassa, kannattaa valita esim. Hostelli (osassa on saatavilla myös omia huoneita, jopa omalla kylppärillä) missä voi yhteisissä tiloissa sosialisoitua muiden kanssa. Hostelleja on erilaisia, osa enemmän bilemeinigillä, mutta osa rauhallisempia/jopa suunnattu "varttuneemmille" matkustajille. Samoin jos suosii pieniä B&B tyyppisiä majoituksia, noissa osassa oma pieni yhteisönsä/seuraa tarvittaessa MUTTA kannattaa googlettaa etukäteen, noin vain osassa!

Vierailija kirjoitti:

Kerään samaan rohkeutta ja olen miettinyt jopa Tinderiin liittymistä että sieltä löytyisi reissukaveri. Tai mikä se oli se toinen, joku Bumble?

Minä taas nimenomaan haluaisin oppia menemään yksin, koska tosiaan, jos joku on mukana, joutuu tekemään kaikenlaisia kompromisseja. 

Ymmärrän ap tosihyvin, ettämiettii yksin matkalle lähtemistä, koska saa tehdä mitä tykkää. Minua esim ärsyttää, kun on ystäväkin, kenen kanssa voisi lähteä matkalle, mutta hän on todella hidas kävelijä ja esim laittaa usein jotkin korkokengät tai nirunarusandaletiti, kun taas itse tykkään laittaa kunnon kävelykengät ja kävellä paljon.Samoin on ärsyttävää, kun meillä on todella erilainen päivärytmi, toinen herää aikaisin ja toinen valvoo aamuyöhön.

 

Siksi mietin yksin lähtemistä, vaikka siinä moni asia mietityttääkin.

Aloita niistä helpoimmista, eli johonkin museoon meno, konsertissa käyminen jne, sellaiset missä toiset eivät kiinnitä muihin ihmisiin useimmiten mitään huomiota.

Tykkään käydä yksin leffassa, koska en pidä iltanäytöksistä vaan haluan käydä päivänäytöksissä ja aikatauluja on vaikea sovittaa yhteen silloin. Olen kyllä huomannut että päivänäytöksissäkin olen useimmiten ainut yksin salin edessä odottava ja joskus vanhemmat naiset tuijottavat aika avoimesti. Ehkä he ihmettelevät miksi olen yksin tai ehkä ihailevat että ''uskallan'' tulla yksin leffaan, onhan se monelle iso kynnys kuulemani perusteella.

Minä taas olen sellainen, että menen mieluiten yksin joka paikkaan. Saa mennä täysin omien mielihalujen ja aikataulujen mukaan. Konserteissa käyn usein ja minulla siihen elämykseen kuuluu myös jonotus, että pääsisin eturiviin. Jonottaessa tykkään katsella ohi kulkevia ihmisiä, joskus istun maassa ja räplään puhelinta. Aina on myös löytynyt jonosta juttuseuraa, jos olen sellaista kaivannut. Myös ulkomailla konserteissa olen käynyt yksin ja ensi kuussa menen taas. Ihan parasta, vain oma seura eikä ketään riippakiveä mukana.

N34 

Tiedät itse syysi miksi menet tapahtumaan tms. yksin joten voit keskittyä itse tapahtumaan. Tuossa iässä siinä ei pitäisi olla enää yhtään mitään ihmeellistä, koska kaikkien aikuisten pitäisi tajuta, että muiden aikataulut eivät sovi omiisi tms. Tai muut eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita samoista tapahtumista ja asioista kuin sinä. 

Itselläni esimerkiksi tuttavapiiri oli kiinnostunut matkustamaan ainoastaan Itä-Euroopassa halpojen päihteiden perässä, mikä seutu ja syy matkustaa ei itseäni voisi juuri vähempää kiinnostaa. 

Minua auttaa ajatus siitä, että ihmiset eivät lopulta ole kovin kiinnostuneita toistensa asioista, varsinkaan tuntemattomien. Teininä oli sellainen olo, että kaikki tuijottavat, mitä tahansa teinkin, mutta kasvaessani opin, että en ole maailman keskipiste. Enhän itsekään koko ajan tarkkaile ja analysoi muita. On toki niitä, jotka aikuisenakin seuraavat muiden tekemisiä ja möläyttelevät tuomioitaan ääneen, mutta en pidä tällaisia näkemyksiä minkään arvoisina, joten en anna niiden vaikuttaa tekemisiini. 

Olen huomannut, että nautin esimerkiksi yksin matkustamisesta. Ei tarvitse ottaa matkakumppanini toiveita ja tarpeita huomioon eikä koko ajan neuvotella. Saa olla itsekäs syyllisyyttä tuntematta - valita matkaohjelman omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, nukkua ja syödä, kun siltä tuntuu. Joskus yksin matkustavaa naista on ihmetelty, mutta näissä tilanteissa olen häpeän sijaan huomannut tuntevani ylpeyttä itsenäisyydestäni. 

Oli vain pakko oppia menemään yksin. Miestä ei koskaan kiinnostanut lähteä minnekään, mutta itse haluaisin tehdä edes pari kertaa vuodessa jotain kivaa. Muiden naisten kanssa olen aina jotenkin eritahtinen tai kiinnostunut eri asioista. 

Rohkeasti matkaan vain. En tosiaan usko että kovin montaa satunnaista ihmistä kiinnostaa jossain lentokentällä tai muualla pohtia että miksihän tuokin matkustaa yksin. Vaikka joku pohtisi, niin eihän hän sinua tunne etkä sinä häntä. Jos tuntuu vaikealta, aloita pienistä tapahtumista ja kasvata rohkeutta niiden myötä.