Lue keskustelun säännöt.
Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..
25.10.2015 |
Laskettu aika lopputalvelle.
Anoppi hieman vihjaillut, että tulisi synnärille katsomaan perhetapahtumaa. Voinko kieltää häntä tulemasta tai ilmoittaa infoon, etteivät kerro sijaintiani?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla ei äitiä ole, mutta varmaankin riippuisi ihan siitä keskinäisestä suhteesta. Näissä kun ei tunnuta oikeen ymmärtävän sitä, että lapsivuodeaikana mennään sen tuoreen äidin tuntojen mukaan: jos ei halua vieraita, niin ei halua. Silloin annetaan se toipumisrauha.
Mietitäänpä, että olet ollut juuri leikkauksessa ja olet siitä vielä kipuileva toipilas; onko silloinkin huutava vääryys jos kaikki maailman sukulaiset eivät pääse sinua töllistelemään? Miksi tuore äiti menettää oikeuden omaan itseensä vauvan synnyttyä, ja on velvollinen ottamaan vastaan heti vieraita, vaikka jaksaminen ei vielä riittäisi?
No eihän sinne laitokselle tulla äitiä katsomaankaan vaan vauvaa! Puolta sukua ei paikalle tietenkään tarvita, mutta isovanhemmat lapselle nyt on aika läheisiä. Itse kyllä ajattelisin tuon tapahtuman ennen kaikkea vauvan näkökulmasta enkä pelkästään sen äidin.
Jos isä voi käydä jossain muussa tilassa näyttämässä tulokasta, niin silloin tietty ok. Mutta muutoin pitäisi mennä äidin jaksamisen mukaan, jaksaako hän yleisöä rankan synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Siis hetkinen: siellä sairaalassa se ÄITI on se toipilas, jonka jaksamisen mukaan mennään. Kuka kokee oikeudekseen sanella, että jos minä en pääse, niin ei saa nuo muutkaan mennä?
Jos olet ollut juuri sydänleikkauksessa, niin onko silloinkin avoimien ovien päivät, tai sitten ei saa käydä kukaan?
No äitiä sinne sairaalaan ei varmaan kukaan ole tulossakaan katsomaan vaan ensisijaisesti sitä vauvaa. Kyse on tässä tasapuolisuudesta, miksi ne äidin puolen isovanhemmat saavat nähdä vauvaa heti mutta isän puolelta ei? Ylemmässä puhuttiin siitä, miten miehen sukulaiset ei ole tervetulleita, äidin ilmeisesti kuitenkin ovat. Että jos äiti kokee, että haluaa toipua rauhassa, niin aivan ok, mutta se lapsi kun on sen miehenkin ja miehen vanhemmat ovat aivan "samassa asemassa" kuin äidinkin vanhemmat.
Luojan kiitos meillä synnärille ei pääse isovanhemmat. Kun päästiin sairaalasta ja kotiuduttiin myöhään yöllä niin mies oli siitä anopille sanonut joten anoppi oli klo 01 midän kotitalon rappusilla istumassa ja odottamassa. Se tunne kun tuttu hahmo nökötti siellä...ei saatana. Vaikka anoppi ihan ok muuten olikin ollut, niin esikoisen syntymä sekotti sen pään kuukausiksi :D Mun äitikin kyllä veteli jossain ihmemaassa, mutta sen kanssa pahimmilta ylilyönneiltä suojeli 400 km:n ajomatka. Kyllä ne vuodessa siitä kummatkin rauhoittuivat. Mutta oli niillä älyttömiä ideoita. Ja myös sitä väläytettiin että jos mies ei jostain syystä pääse tukemaan synnärille niin anoppihan voi tulla...ehkä ei? Nyt nää naurattaa mutta sillon välillä olin todella turhautunut.
Nyt odotan toista lasta ja kiinnostus mua ja mun mahaa kohtaan on ollut todella paljon maltillisempaan. Mummoiluaan ne saa toteuttaa ton 3-ween kanssa, joka nyt uhmaiän loputtua on äärettömän mukavaa seuraa. Sekin kun se ei enää äitiä kaipaa vaan haluaa kuulemma muuttaa mummolaan, vuorotellen kumpaankin. Mummon ja lapsen suhdetta eniten uhkaa mummon ja äidin ja/tai isän välisen suhteen kariutuminen. Tuoreita vanhempia pitäisi yrittää kunnioittaa. Tuskin normitilanteessa vanhemmat kiusallaan vieraannuttavat vauvan omista vanhemmistaan. ekat kaksi viikkoa voivat vaan olla aika yhdenlaisia kun imetyksen alku on vaikeaa aikaa ja synnytyksestä ei ole vielä toipunut ja koko homma on alussa. Vaikka vanhemmat sen alun rauhottaisi niin ei siitä lapsen ja isovanhemman suhde kärsi. Saa toki kysyä sopiiko tulla, mutta vastaukseen minusta pitäisi tyytyä. Ja vartin käväisemiset voisivat olla venymättä kuusituntisiksi...
Kyllä te v*tu ootte itsekkäitä miniöitä... Tottakai mummot haluaa ja saa tulla pikkuista katsomaan synnärille.Onko se joku ongelma?!Meillä ainakin kävi molemmat mummot ja se oli ihana asia.
Kenelle miehesi haluaa näyttää vauvaa? Se on miehen myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Siis hetkinen: siellä sairaalassa se ÄITI on se toipilas, jonka jaksamisen mukaan mennään. Kuka kokee oikeudekseen sanella, että jos minä en pääse, niin ei saa nuo muutkaan mennä?
Jos olet ollut juuri sydänleikkauksessa, niin onko silloinkin avoimien ovien päivät, tai sitten ei saa käydä kukaan?
No äitiä sinne sairaalaan ei varmaan kukaan ole tulossakaan katsomaan vaan ensisijaisesti sitä vauvaa. Kyse on tässä tasapuolisuudesta, miksi ne äidin puolen isovanhemmat saavat nähdä vauvaa heti mutta isän puolelta ei? Ylemmässä puhuttiin siitä, miten miehen sukulaiset ei ole tervetulleita, äidin ilmeisesti kuitenkin ovat. Että jos äiti kokee, että haluaa toipua rauhassa, niin aivan ok, mutta se lapsi kun on sen miehenkin ja miehen vanhemmat ovat aivan "samassa asemassa" kuin äidinkin vanhemmat.
No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?
Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan.
Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä?
Helpompaa se siellä sairaalassa on. Sairaala hoitaa ruuar, pesee pyykit eikä tartte siivota. Eikä kukaan oleta tarjoiluja. Tosi paljon paremmin voi keskittyä vauvaan ja vauvan sukulaisiin. Päivät on aika pitkiä sairaalassa, ja kiva tavata muita ihmisiä. Lepoakin siellä on enemmän kuin sit kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos meillä synnärille ei pääse isovanhemmat. Kun päästiin sairaalasta ja kotiuduttiin myöhään yöllä niin mies oli siitä anopille sanonut joten anoppi oli klo 01 midän kotitalon rappusilla istumassa ja odottamassa. Se tunne kun tuttu hahmo nökötti siellä...ei saatana. Vaikka anoppi ihan ok muuten olikin ollut, niin esikoisen syntymä sekotti sen pään kuukausiksi :D Mun äitikin kyllä veteli jossain ihmemaassa, mutta sen kanssa pahimmilta ylilyönneiltä suojeli 400 km:n ajomatka. Kyllä ne vuodessa siitä kummatkin rauhoittuivat. Mutta oli niillä älyttömiä ideoita. Ja myös sitä väläytettiin että jos mies ei jostain syystä pääse tukemaan synnärille niin anoppihan voi tulla...ehkä ei? Nyt nää naurattaa mutta sillon välillä olin todella turhautunut.
Nyt odotan toista lasta ja kiinnostus mua ja mun mahaa kohtaan on ollut todella paljon maltillisempaan. Mummoiluaan ne saa toteuttaa ton 3-ween kanssa, joka nyt uhmaiän loputtua on äärettömän mukavaa seuraa. Sekin kun se ei enää äitiä kaipaa vaan haluaa kuulemma muuttaa mummolaan, vuorotellen kumpaankin. Mummon ja lapsen suhdetta eniten uhkaa mummon ja äidin ja/tai isän välisen suhteen kariutuminen. Tuoreita vanhempia pitäisi yrittää kunnioittaa. Tuskin normitilanteessa vanhemmat kiusallaan vieraannuttavat vauvan omista vanhemmistaan. ekat kaksi viikkoa voivat vaan olla aika yhdenlaisia kun imetyksen alku on vaikeaa aikaa ja synnytyksestä ei ole vielä toipunut ja koko homma on alussa. Vaikka vanhemmat sen alun rauhottaisi niin ei siitä lapsen ja isovanhemman suhde kärsi. Saa toki kysyä sopiiko tulla, mutta vastaukseen minusta pitäisi tyytyä. Ja vartin käväisemiset voisivat olla venymättä kuusituntisiksi...
Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.
Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua.
Vierailija kirjoitti:
No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?
Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan.
Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä?
En osaa kyllä kuvitella että appivanhempani tai miehen sukulaiset olisivat into pinkeänä näkemässä mun revennyttä alapäätä ja tarkastelemassa sulkijalihaksen kuntoa. Että enköhän minä makaisi ihan siinä omalla sängylläni sulkijalihakseni visusti peiton alla sillä aikaa kun isovanhemmat ihastelisivat vauvaa. Jos on aivan helvetin kipeä olo, niin ei sitä nyt varmaan niitä omiakaan vanhempiaankaan jaksa nähdä? Voihan sitä vaikka olla nukkuvinaan ja laittaa vaikka musat korviin siksi aikaa kun mies esittelee vauvaa omille vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?
Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan.
Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä?
En osaa kyllä kuvitella että appivanhempani tai miehen sukulaiset olisivat into pinkeänä näkemässä mun revennyttä alapäätä ja tarkastelemassa sulkijalihaksen kuntoa. Että enköhän minä makaisi ihan siinä omalla sängylläni sulkijalihakseni visusti peiton alla sillä aikaa kun isovanhemmat ihastelisivat vauvaa. Jos on aivan helvetin kipeä olo, niin ei sitä nyt varmaan niitä omiakaan vanhempiaankaan jaksa nähdä? Voihan sitä vaikka olla nukkuvinaan ja laittaa vaikka musat korviin siksi aikaa kun mies esittelee vauvaa omille vanhemmilleen.
Ja sen jälkeen kuunnella vuosia sättimistä, miten oli niin epäkohtelias synnärillä.
Oikeasti, kaikilla ei ole tilannetajua senkään vertaa, että käsittäisi ettei se juuri synnyttänyt välttämättä ole millään sosiaalisimmalla tuulella.
Ja itse en niin kipeänä haluaisi nähdä ketään, mutta ymmärrän kyllä niitä joille saattaa tulla turvallinen tunne läheistensä näkemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.
Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua.
Ei nyt aivan noinkaan. Jos siellä sairaalassa ei jakseta vieraita, niin sitten ei jakseta ja sinne ei vieraat sitten tule. Mutta tuo että "mun vanhemmat saa tulla, miehen ei", on ihan älyttömän lapsellista ajattelua. Totta kai varmaan jokainen nainen tuntee olonsa luontevammaksi omien vanhempien seurassa mutta kun nyt ei ole kyse siitä äidistä vaan vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?
Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan.
Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä?
En osaa kyllä kuvitella että appivanhempani tai miehen sukulaiset olisivat into pinkeänä näkemässä mun revennyttä alapäätä ja tarkastelemassa sulkijalihaksen kuntoa. Että enköhän minä makaisi ihan siinä omalla sängylläni sulkijalihakseni visusti peiton alla sillä aikaa kun isovanhemmat ihastelisivat vauvaa. Jos on aivan helvetin kipeä olo, niin ei sitä nyt varmaan niitä omiakaan vanhempiaankaan jaksa nähdä? Voihan sitä vaikka olla nukkuvinaan ja laittaa vaikka musat korviin siksi aikaa kun mies esittelee vauvaa omille vanhemmilleen.
Ja sen jälkeen kuunnella vuosia sättimistä, miten oli niin epäkohtelias synnärillä.
Oikeasti, kaikilla ei ole tilannetajua senkään vertaa, että käsittäisi ettei se juuri synnyttänyt välttämättä ole millään sosiaalisimmalla tuulella.
Ja itse en niin kipeänä haluaisi nähdä ketään, mutta ymmärrän kyllä niitä joille saattaa tulla turvallinen tunne läheistensä näkemisestä.
Vaikea kuvitella että vuosien perästäkin muisteltaisiin sitä, että äitiä sattui väsyttämään ja nukkui vierailuaikana. Haloo nyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.
Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua.
Ei nyt aivan noinkaan. Jos siellä sairaalassa ei jakseta vieraita, niin sitten ei jakseta ja sinne ei vieraat sitten tule. Mutta tuo että "mun vanhemmat saa tulla, miehen ei", on ihan älyttömän lapsellista ajattelua. Totta kai varmaan jokainen nainen tuntee olonsa luontevammaksi omien vanhempien seurassa mutta kun nyt ei ole kyse siitä äidistä vaan vauvasta.
Siis vauvasta...vai isovanhemmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.
Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua.
Ei nyt aivan noinkaan. Jos siellä sairaalassa ei jakseta vieraita, niin sitten ei jakseta ja sinne ei vieraat sitten tule. Mutta tuo että "mun vanhemmat saa tulla, miehen ei", on ihan älyttömän lapsellista ajattelua. Totta kai varmaan jokainen nainen tuntee olonsa luontevammaksi omien vanhempien seurassa mutta kun nyt ei ole kyse siitä äidistä vaan vauvasta.
Eli naisella ei ole oikeutta omaan toipumismukavuuteen, koska hän on saanut vauvan?
Että on ihan ok synnytyksen jälkeen toimia niin, ettei tuore äiti varmasti tunne oloaan hyväksi ja turvalliseksi?
Ja mikähän osuus noillakin voisi olla synnytyksen jälkeiseen masennukseen, oletkos miettinyt?
Antakaa nyt herranjumala niille perheille aikaa ja rauhaa, se oikeuden toimia miten itse parhaimmalta tuntuu. Se vauva ei karkaa mihinkään, vaikket nytjustheti pääse sitä näkemään.
Tai miksikäs isä ei sitä voisi käydä jossain yleisessä tilassa esittelemässä vanhemmilleen, silläaikaa kun vaimo lepäilee sairaalahuoneessaan? Eihän sen vauvan tarvitse joka minuutti olla äidissään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.
Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua.
Ei nyt aivan noinkaan. Jos siellä sairaalassa ei jakseta vieraita, niin sitten ei jakseta ja sinne ei vieraat sitten tule. Mutta tuo että "mun vanhemmat saa tulla, miehen ei", on ihan älyttömän lapsellista ajattelua. Totta kai varmaan jokainen nainen tuntee olonsa luontevammaksi omien vanhempien seurassa mutta kun nyt ei ole kyse siitä äidistä vaan vauvasta.
Siis vauvasta...vai isovanhemmista?
Vauvasta. Aivan kuten äsken kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.
Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua.
Ei nyt aivan noinkaan. Jos siellä sairaalassa ei jakseta vieraita, niin sitten ei jakseta ja sinne ei vieraat sitten tule. Mutta tuo että "mun vanhemmat saa tulla, miehen ei", on ihan älyttömän lapsellista ajattelua. Totta kai varmaan jokainen nainen tuntee olonsa luontevammaksi omien vanhempien seurassa mutta kun nyt ei ole kyse siitä äidistä vaan vauvasta.
Eli naisella ei ole oikeutta omaan toipumismukavuuteen, koska hän on saanut vauvan?
Että on ihan ok synnytyksen jälkeen toimia niin, ettei tuore äiti varmasti tunne oloaan hyväksi ja turvalliseksi?
Ja mikähän osuus noillakin voisi olla synnytyksen jälkeiseen masennukseen, oletkos miettinyt?
Antakaa nyt herranjumala niille perheille aikaa ja rauhaa, se oikeuden toimia miten itse parhaimmalta tuntuu. Se vauva ei karkaa mihinkään, vaikket nytjustheti pääse sitä näkemään.
Tai miksikäs isä ei sitä voisi käydä jossain yleisessä tilassa esittelemässä vanhemmilleen, silläaikaa kun vaimo lepäilee sairaalahuoneessaan? Eihän sen vauvan tarvitse joka minuutti olla äidissään kiinni.
Osaatko lukea? Jos äiti haluaa toipua ilman yleisöä, niin aivan täysin ok. Mutta tuo isovanhempien eriarvoistaminen tässä oli se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.
Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua.
Ei nyt aivan noinkaan. Jos siellä sairaalassa ei jakseta vieraita, niin sitten ei jakseta ja sinne ei vieraat sitten tule. Mutta tuo että "mun vanhemmat saa tulla, miehen ei", on ihan älyttömän lapsellista ajattelua. Totta kai varmaan jokainen nainen tuntee olonsa luontevammaksi omien vanhempien seurassa mutta kun nyt ei ole kyse siitä äidistä vaan vauvasta.
Siis vauvasta...vai isovanhemmista?
Vauvasta. Aivan kuten äsken kirjoitin.
Miten se vauva kärsii siitä, ettei hänen isovanhempansa näe häntä heti pari tuntia syntymän jälkeen? Sinunko logiikalla koko suhde on silloin pilalla?
Vierailija kirjoitti:
No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?
Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan.
Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä?
Keskivertosynnytyksessä ei kyllä katkeile sulkijalihakset, älä nyt provoile. Ja jos koko toosa ja puoli neliömetriä joka suuntaan olisikin tuusan nuuskana ja olisin lisäksi jalaton ja veretön ja virtsa valuisi miten saattuu tai sitten ei, niin kärsisin hiljaa huoneessani sillä aikaa, kun mies esittelisi vauvaa isovanhemmille käytävässä. Huikkaisin ovenraosta kiitokset käynnistä ja sanoisin, että pakko vähän huilata, ihana kun "hoidatte" vauvaa siellä hetken.
Jos olisin juuri puskenut lapsen ulos ja todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, niin en haluaisi ketään muita kuin oman mieheni paikalle. Jos pakko olisi vieraita ottaa vastaan niin toisen siskoni ja äitini sallisin käydä nopeasti. Kyllä se muu suku ehtii lapseen tutustua myöhemminkin. Mutta ei edistä kovin hyvän isovanhempisuhteen muodostumista että väkisin tuppaudutaan, ei se vauva sitä varhaista kohtaamista muista mutta vasta synnyttänyt valitettavasti muistaa.
Niin, tämän takia ne miehen sukulaiset voivat tuntua äidistä epämukavalta, mutta nainenhan menettää oikeuden itseensä ja ruumiiseensa tultuaan äidiksi. Sen jälkeen häntä voidaan tulla katselemaan ihan vapaasti, oli sitten meneillään rinnat paljaana imetys tai alapään tarkistus.