Lue keskustelun säännöt.
Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..
25.10.2015 |
Laskettu aika lopputalvelle.
Anoppi hieman vihjaillut, että tulisi synnärille katsomaan perhetapahtumaa. Voinko kieltää häntä tulemasta tai ilmoittaa infoon, etteivät kerro sijaintiani?
Kommentit (563)
Mä olen kyllä ihan vakavissani miettinyt, että onko vauvaa kohtaan reilua tämä kulttuuri, jossa sitä tullaan katsomaan ja sylittelemään kun se on niin pieni, ettei pysty itse ilmaisemaan, tykkääkö tuollaisesta vai ei. Se on juuri kokenut koko elämänsä hirveimmän rytistyksen, ja pelkillä luonnon kipulääkkeillä, toisin kuin iso osa äideistä. Jos vauva saisi valita, niin pysyisikö hän ensimmäiset päivät äidin rinnalla hiljaisessa ja rauhallisessa tilassa, ihon lämpöä vasten, tuttua ääntä ja sydämensykettä kuunnellen, vai kiertäsikö ihmeteltävänä sylistä syliin?
En kyllä muutenkaan tajua, että mitä tollotettavaa siinä vauvassa on ulkopuolisille. Oman lapsen synnyttyä en halunnut ketään synnärille, paitsi miehen tietenkin. Imettämisessä oli opeteltavaa ja oltiin molemmat tosi herkillä, sekä minä että vauva. Se tunnemyrsky oli jotain aivan uskomatonta, ja todellakin halusin kokea sen vain meidän, minun, miehen ja vauvan kesken. Onneksi mies koki aivan samoin. Vasta viikko kotiutumisen jälkeen meille tuli ekat vieraat, enkä heidänkään antanut vauvaa kummemmin sylitellä. Todella läheiset suhteet lapsella on isovanhempiinsa, kummatkaan eivät ole yli toisten eikä isovanhempia käytetä ilmaisena lastenhoitopalveluna. Enemmän on pitänyt toppuutella, että tehkää lomilla jotain omiakin juttuja älkääkä vain paapoko pikkuista.
Mutta porukka on ihan outoa tässä "me tullaan katsomaan!" -innossaan. Meille tuli hiljattain koiranpentu, ja useampi sukulais- ja tuttavaperhe ihan loukkaantui, kun en pennun ekana päivänä antanut tulla kylään pentua katsomaa.
Kyllä äiti ja vauva siinä lapsivuodeaikana nyt vain ovat keskiössä, ei voi mitään. Imettämisenkin onnistuminen voi olla niin pienestä kiinni, että sitä ei kannata vaarantaa, ja siinä on molemmat varmasti kipeinä ja uupuneina, niin äiti kuin synnytyskanavan läpi runnottu vauvakin. Isä nyt on tietenkin tärkeässä roolissa koko paletissa, mutta eihän hän juuri tuossa kohtaa ole se rasitetuin osa. Siispä ensisijaisesti äidin tuntoja on kuunneltava. Toki, jos äidistä tuntuu ok:lta, niin voivathan isovanhemmat sitä vauvaa tosiaan käydä vilkaisemassa vaikka päivähuoneessa. Mutta jos ei tunnu, niin kyllä siihen myöhemminkin ehtii tutustua, eikä tuossa tilanteessa isovanhempien kannata herneitä nenään vetää vierailun pienestä viivästymisestä.
Minusta ihan omaa kieltään puhuu tosiaan se, että jopa joissain sairaaloissa on ryhdytty pitämään perheiden puolta, kun he eivät itse välttämättä jaksa/uskalla, ja rajoitetaan vierailijoita. Kyllä se kertoo siitä, että ihan ongelmatonta tämä vierailijoiden ramppaaminen ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä ihan vakavissani miettinyt, että onko vauvaa kohtaan reilua tämä kulttuuri, jossa sitä tullaan katsomaan ja sylittelemään kun se on niin pieni, ettei pysty itse ilmaisemaan, tykkääkö tuollaisesta vai ei. Se on juuri kokenut koko elämänsä hirveimmän rytistyksen, ja pelkillä luonnon kipulääkkeillä, toisin kuin iso osa äideistä. Jos vauva saisi valita, niin pysyisikö hän ensimmäiset päivät äidin rinnalla hiljaisessa ja rauhallisessa tilassa, ihon lämpöä vasten, tuttua ääntä ja sydämensykettä kuunnellen, vai kiertäsikö ihmeteltävänä sylistä syliin?
En kyllä muutenkaan tajua, että mitä tollotettavaa siinä vauvassa on ulkopuolisille. Oman lapsen synnyttyä en halunnut ketään synnärille, paitsi miehen tietenkin. Imettämisessä oli opeteltavaa ja oltiin molemmat tosi herkillä, sekä minä että vauva. Se tunnemyrsky oli jotain aivan uskomatonta, ja todellakin halusin kokea sen vain meidän, minun, miehen ja vauvan kesken. Onneksi mies koki aivan samoin. Vasta viikko kotiutumisen jälkeen meille tuli ekat vieraat, enkä heidänkään antanut vauvaa kummemmin sylitellä. Todella läheiset suhteet lapsella on isovanhempiinsa, kummatkaan eivät ole yli toisten eikä isovanhempia käytetä ilmaisena lastenhoitopalveluna. Enemmän on pitänyt toppuutella, että tehkää lomilla jotain omiakin juttuja älkääkä vain paapoko pikkuista.
Mutta porukka on ihan outoa tässä "me tullaan katsomaan!" -innossaan. Meille tuli hiljattain koiranpentu, ja useampi sukulais- ja tuttavaperhe ihan loukkaantui, kun en pennun ekana päivänä antanut tulla kylään pentua katsomaa.
Kyllä äiti ja vauva siinä lapsivuodeaikana nyt vain ovat keskiössä, ei voi mitään. Imettämisenkin onnistuminen voi olla niin pienestä kiinni, että sitä ei kannata vaarantaa, ja siinä on molemmat varmasti kipeinä ja uupuneina, niin äiti kuin synnytyskanavan läpi runnottu vauvakin. Isä nyt on tietenkin tärkeässä roolissa koko paletissa, mutta eihän hän juuri tuossa kohtaa ole se rasitetuin osa. Siispä ensisijaisesti äidin tuntoja on kuunneltava. Toki, jos äidistä tuntuu ok:lta, niin voivathan isovanhemmat sitä vauvaa tosiaan käydä vilkaisemassa vaikka päivähuoneessa. Mutta jos ei tunnu, niin kyllä siihen myöhemminkin ehtii tutustua, eikä tuossa tilanteessa isovanhempien kannata herneitä nenään vetää vierailun pienestä viivästymisestä.
Minusta ihan omaa kieltään puhuu tosiaan se, että jopa joissain sairaaloissa on ryhdytty pitämään perheiden puolta, kun he eivät itse välttämättä jaksa/uskalla, ja rajoitetaan vierailijoita. Kyllä se kertoo siitä, että ihan ongelmatonta tämä vierailijoiden ramppaaminen ei ole.
Ajattele - on kulttuureja, joissa äiti ei hoida vauvaa lainkaan moneen viikkoon, hoitamisesta huolehtivat anopit tai muut sukulaiset. Äiti keskittyy toipumaan synnytyksestä ja imettämiseen. Miten tuollaisista vauvoista ikinä voi tulla kunnon ihmisiä? Ai niin, niistä tulee kiinalaisia ja korealaisia ja filippiiniläisiä ja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapas jankuttaja-anopit oliko teillä anoppinne synnärillä per heti? Ennenhän ei isääkään siellä kaivattu.
Lasketko sä kaikki jankuttaja-anopeiksi, jotka ovat eri mieltä kuin sinä :D Mä en ainakaan ole anoppi, miniä kyllä. Eikä tietenkään anoppi ollut "per heti" synnärillä, vaan seuraavana päivänä. Ja takuulla ei alapäätäni tullut katsomaan.
Kysymyshän ei ollut sinulle esitetty. Ilmeisesti olet sitä mieltä, että anoppi on tervetullut laitokselle. Sulla oli vissiin iisi synnytys ja hyvät välit anoppiin. Kaikki ei ole niin onnekkaita.
Ei ollut iisi synnytys, eikä välitkään ole täysin luontevat, johtuen myös minusta. Mutta juu toki anoppi (ja appi) sai tuoreen lapsenlapsensa tavata. Ja mies oli todella iloinen, että lapsi tuli heti hänen vanhemmilleen tutuksi.
Suomessa voitaisiin palata siihen vanhaan vauvalasysteemiin, jossa äiti sai rauhassa levätä huoneessa ja henkilökunta esitteli isovanhemmille jne. niitä vauvoja. Imetys olisi4 tunnin välein, muulloin vauvat oli asiantuntijoiden huomassa. Kotiinlähtiessä sai sitten ensimmäisen kerran vaihtaa vauvansa vaipan.
Näin kaikki voittaisivat. Väsynyt ja alapäänsä revittänyt äiti saisi levätä, kukaan ei kävisi katsomassa (paitsi puoliso). Vauva saisi hyvää hoitoa ja ruokaa säännöllisin välein. Isovanhemmat pääsisi näkemään vauvan "tuoreeltaan", mutta äidin luokse heillä ei olisi mitään asiaa. Etenkin äideille tämä olisi varmasti ihanaa, koska kun kaikki sulkijalihakset ovat revenneet ja vuode koko ajan veressä, niin ei halua siihen mitään hankalia vieraita ihmisiä vierelle töllistelemään. Sillä vieraitahan ne miehen vanhemmat ovat, ei niillä pitäisi olla mitään tekemistä poikansa perheen kanssa sen jälkeen, kun poika on muuttanut pois kotoa. Yhteydenpidon voi hoitaa pankkitilin välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voitaisiin palata siihen vanhaan vauvalasysteemiin, jossa äiti sai rauhassa levätä huoneessa ja henkilökunta esitteli isovanhemmille jne. niitä vauvoja. Imetys olisi4 tunnin välein, muulloin vauvat oli asiantuntijoiden huomassa. Kotiinlähtiessä sai sitten ensimmäisen kerran vaihtaa vauvansa vaipan.
Näin kaikki voittaisivat. Väsynyt ja alapäänsä revittänyt äiti saisi levätä, kukaan ei kävisi katsomassa (paitsi puoliso). Vauva saisi hyvää hoitoa ja ruokaa säännöllisin välein. Isovanhemmat pääsisi näkemään vauvan "tuoreeltaan", mutta äidin luokse heillä ei olisi mitään asiaa. Etenkin äideille tämä olisi varmasti ihanaa, koska kun kaikki sulkijalihakset ovat revenneet ja vuode koko ajan veressä, niin ei halua siihen mitään hankalia vieraita ihmisiä vierelle töllistelemään. Sillä vieraitahan ne miehen vanhemmat ovat, ei niillä pitäisi olla mitään tekemistä poikansa perheen kanssa sen jälkeen, kun poika on muuttanut pois kotoa. Yhteydenpidon voi hoitaa pankkitilin välityksellä.
Ihailtava marttyyriasenne. Kaikki varmaan arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniät - teidän ei todellakaan ole pakko ottaa anoppeja sairaalaan. He voivat kiltisti odottaa kotona, heidät kyllä kutsutaan katsomaan ajallaan. Anopeilla vaan tuntuu olevan kiire katsomaan pienokaista ja päästä juoruilemaan omalle suvulleen.
Mummohöyryt iskee varmaan niin pahasti päälle..
Vierailija kirjoitti:
Ajattele - on kulttuureja, joissa äiti ei hoida vauvaa lainkaan moneen viikkoon, hoitamisesta huolehtivat anopit tai muut sukulaiset. Äiti keskittyy toipumaan synnytyksestä ja imettämiseen. Miten tuollaisista vauvoista ikinä voi tulla kunnon ihmisiä? Ai niin, niistä tulee kiinalaisia ja korealaisia ja filippiiniläisiä ja...
Kyllä, olen tällaisista tavoista tietoinen, mutta en ymmärrä lainkaan mitä järkeä sellaisia on jonain esimerkkeinä pitää, kun kaikki nykytieteen tuottama data puoltaa sitä, että vauva voi parhaiten, kun saa aloittaa elämänsä äidin lähellä. Kiintymyssuhde muodostuu luontevammin, imetys sujuu paremmin ja äidin läheisyys myös laskee vauvan stressiä ja helpottaa kipuja. Aina näin ei voida toimia, mutta totta kai tämä on ihanne silloin kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele - on kulttuureja, joissa äiti ei hoida vauvaa lainkaan moneen viikkoon, hoitamisesta huolehtivat anopit tai muut sukulaiset. Äiti keskittyy toipumaan synnytyksestä ja imettämiseen. Miten tuollaisista vauvoista ikinä voi tulla kunnon ihmisiä? Ai niin, niistä tulee kiinalaisia ja korealaisia ja filippiiniläisiä ja...
Kyllä, olen tällaisista tavoista tietoinen, mutta en ymmärrä lainkaan mitä järkeä sellaisia on jonain esimerkkeinä pitää, kun kaikki nykytieteen tuottama data puoltaa sitä, että vauva voi parhaiten, kun saa aloittaa elämänsä äidin lähellä. Kiintymyssuhde muodostuu luontevammin, imetys sujuu paremmin ja äidin läheisyys myös laskee vauvan stressiä ja helpottaa kipuja. Aina näin ei voida toimia, mutta totta kai tämä on ihanne silloin kuin mahdollista.
Olen samaa mieltä. Nykytietojen valossa äidin ja lapsen symbioosi on ehdoton. Siksi lapsen ja äidin pitää saada olla yhdessä lapsen ensimmäiset 3 vuotta, koska kehityspsykologien mukaan vasta 3v täyttänyt lapsi kykenee emotionaalisesti sitoutumaan muihin. Kaikenlaiset yökyläilyt ja lapsen hoidattaminen muilla ovat pahaksi lapsen kehitykselle, koska äidin läheisyys on se asia, joka valmistaa lasta maailmaan. Monen tunnin ero äidistä ei ole koskaan hyväksi pienille lapsille ja vastasyntyneelle jo muutama minuutti muiden kuin äidin lähellä voi koitua myöhemmällä iällä ongelmaksi. Siksi synnärillä vauvaa ja äitiä ei enää eroteta lainkaan toisistaan, äiti saa pitää vauvan lähellään koko ajan. Mittaukset ja punnitukset voidaan tehdä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voitaisiin palata siihen vanhaan vauvalasysteemiin, jossa äiti sai rauhassa levätä huoneessa ja henkilökunta esitteli isovanhemmille jne. niitä vauvoja. Imetys olisi4 tunnin välein, muulloin vauvat oli asiantuntijoiden huomassa. Kotiinlähtiessä sai sitten ensimmäisen kerran vaihtaa vauvansa vaipan.
Näin kaikki voittaisivat. Väsynyt ja alapäänsä revittänyt äiti saisi levätä, kukaan ei kävisi katsomassa (paitsi puoliso). Vauva saisi hyvää hoitoa ja ruokaa säännöllisin välein. Isovanhemmat pääsisi näkemään vauvan "tuoreeltaan", mutta äidin luokse heillä ei olisi mitään asiaa. Etenkin äideille tämä olisi varmasti ihanaa, koska kun kaikki sulkijalihakset ovat revenneet ja vuode koko ajan veressä, niin ei halua siihen mitään hankalia vieraita ihmisiä vierelle töllistelemään. Sillä vieraitahan ne miehen vanhemmat ovat, ei niillä pitäisi olla mitään tekemistä poikansa perheen kanssa sen jälkeen, kun poika on muuttanut pois kotoa. Yhteydenpidon voi hoitaa pankkitilin välityksellä.
Ihailtava marttyyriasenne. Kaikki varmaan arvostaa.
Mikä ihmeen marttyyriasenne? Vielä 40 vuotta sitten synnärillä ei vieraillut kukaan, isälle saatettiin vauvaa vilauttaa lasin takaa. Äiti sai levätä, lapsi sai levätä, jokaisella asiat olivat hyvin. Henkilökunta saattoi tarkkailla vauvoja ja huomasi äitejä herkemmin, milloin jotain oli vialla. Vasta vierihoito toi mukanaan ongelmia, kun samalla keksittiin, että vauva ei synny vain perheeseen vaan sukuun. Koko kylä kasvattaa -mentaliteetti ulotettiin vastasyntyneisiin asti ja porukkaa ryhtyi ravaamaan synnärillä ihan vaivaksi asti.
Miksi ei palattaisi vanhaan ja hyvään toimintatapaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö te jankkaajat ollenkaan, että jos tuore äiti on huonossa kunnossa niin ei jaksa välttämättä vieraita, varsinkaan miehen puolen sukua? Jos ei millään mene ymmärrykseen, niin auttaako se mielikuva että entä jos mies olisikin todella huonossa kunnossa eikä halua anoppiansa yms sukua pyörimään paikalle, onko tämä yhtään ymmärrettävämpää niin?
About sata kertaa on sanottu että ON AIVAN OK, JOS SE ÄITI EI JAKSA OTTAA VIERAITA VASTAAN. Sitten niitä vieraita ei oteta vastaan. Kyse on nyt tuosta, että toiset isovanhemmat olisivat tervetulleita mutta toiset eivät "koska äiti jaksa."
Ja sun on vaikea tajuta, että omia vanhempiaan ehkä jaksaa katsella huonommassakin kunnossa, mutta appivanhempia kenties ei? Että kyllä niillä vieraillakin on merkitystä sen suhteen, ketä jaksaa ja ketä ei.
Miten yksinkertainen ihminen täytyy olla että osaa katsoa asioita vain ja absoluuttisesti omasta näkökulmastaan?
Näkisin, että jos naisella joskus tässä elämässä on oikeus katsoa asioita vain ja absoluuttisesti omasta näkökulmastaan, niin se on silloin, kun on juuri pusertanut itsestään pihalle toisen ihmisen. Kuten tässäkin ketjussa on jo lukemattomat kerrat todettu, se vauva ei siitä parissa päivässä tai viikossakaan niin paljoa muutu, etteikö sitä ehtisi tapaamaan äidin jo hiukan toivuttua.
Eikä mulla ole tässä mitään omaa lehmää ojassa, mulla kävi molempia lapsia katsomassa sekä omat että appivanhemmat heti lasten syntymäpäivänä, kun sattuivat syntymään aamulla ja keskipäivällä ja olin hyvässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Miniät - teidän ei todellakaan ole pakko ottaa anoppeja sairaalaan. He voivat kiltisti odottaa kotona, heidät kyllä kutsutaan katsomaan ajallaan. Anopeilla vaan tuntuu olevan kiire katsomaan pienokaista ja päästä juoruilemaan omalle suvulleen.
Mummohöyryt iskee varmaan niin pahasti päälle..
Ja miniät: jos anoppi ei ennätä teille vauvaa katsomaan, niin ymmärtäkää, että kaikille isovanhemmille vauvat eivät ole maailman tärkein asia. Vaikka teillä elämä mullistuu kertaheitolla, öisin joutuu valvomaan, seksi ei suju, koko ajan saa olla valmiudessa imettämään jne. niin muistakaa, että muiden elämä säilyy ennallaan. Muut voivat harrastaa, matkustella, käydä töissä jne. ihan kuin ennenkin. Vauvaa tulla katsomaan, kun elämältä ehditään. Ei välttämättä juuri silloin, kun haluatte miehen kanssa treffeille. Mutta ei se mitään, päästelkää äitihöyryjä kotona ja miettikää, että viime yönäkin anoppi sai nukkua 9 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te miniät olette keksineet, että appivanhemmat olisi teistä kiinnostuneita ollenkaan? Se vauva kiinnostaa, se halutaan nähdä, ja tuore isä voi varsin hyvin napata sen syliinsä ja käväistä näyttämässä päiväsalissa tms. Äiti saa revenneen perseensä kanssa olla rauhassa huoneessa lepäämässä. Ei tarvitse edes nähdä appivanhempia saati ottaa vastaan mitään tuomisia.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Nykytietojen valossa äidin ja lapsen symbioosi on ehdoton. Siksi lapsen ja äidin pitää saada olla yhdessä lapsen ensimmäiset 3 vuotta, koska kehityspsykologien mukaan vasta 3v täyttänyt lapsi kykenee emotionaalisesti sitoutumaan muihin. Kaikenlaiset yökyläilyt ja lapsen hoidattaminen muilla ovat pahaksi lapsen kehitykselle, koska äidin läheisyys on se asia, joka valmistaa lasta maailmaan. Monen tunnin ero äidistä ei ole koskaan hyväksi pienille lapsille ja vastasyntyneelle jo muutama minuutti muiden kuin äidin lähellä voi koitua myöhemmällä iällä ongelmaksi. Siksi synnärillä vauvaa ja äitiä ei enää eroteta lainkaan toisistaan, äiti saa pitää vauvan lähellään koko ajan. Mittaukset ja punnitukset voidaan tehdä myöhemmin.
Taisi tosiaan kolahtaa. :)
Mittaukset ym. ovat tärkeitä lapsen terveyden kannalta, mummien ja ukkien ja serkkujen ja tätien ja setien sylissä pyöriminen ei - voipa olla jopa haitallista, jos saa heiltä jonkun pöpön.
Minä puhuin lapsen muutamista ensi päivistä, en ensimmäisistä vuosista. Niitä koskeva tutkimustieto ei ole ollenkaan niin selvää kuin ensi päiviä koskeva. Omalla kohdallamme lapsi on kyllä kotona kolmivuotiaaksi, mutta jälkipuoliskon on ollut isän kanssa ja on kyllä käynyt imetyksen päätyttyä kylässä ja myöhemmin yökylässäkin isovanhemmilla - tällaista vastustavaan opinkappaleeseen en ole törmännyt. Joskus kokonaisuus voi kuitenkin olla sellainen, että lapsi on realiteettien valossa laitettava päivähoitoon aiemmin ja tämä voi siinä tilanteessa olla paras vaihtoehto. Se ei kuitenkaan liity tähän ketjuun enää millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me taas ei menty synnärille vauvaa katsomaan, koska etukäteen informoitiin, että vain miniän vanhemmat on tervetulleita, ei vauvan isän vanhemmat. Asia OK, ei ängetty sinne eikä menty kotiinkaan katsomaan, koska poika viestitti, että haluavat kahdestaan tutustua vauvaan. Tiedettiin kyllä, että siellä kävi ystäviään ja miniän äiti oli apuna lähes päivittäin, mutta kunnioitettiin toivettaan ja pysyttiin poissa.
Ristiäisissä saatiin sitten kuulla toisen isoäidin suulla, miten kamalia isovanhempia oikein olemme, kun emme ole kertaakaan käyneet vauvaa katsomassa, nuorta perhettä auttamassa ja tukemassa. Lahjakin oli mitäänsanomaton, he sentään antoivat nuorelle perheelle toivottuja tavaroita eikä roinaa.
Ymmärrettiin, että pysytään poissa, koska olemme kovin epäkelpoja. Poika on sittemmin eronnut ja lapsenlapsi on meillä joka toinen viikonloppu. Nyt kelpaamme.
No tämä oli jo röyhkeetä. Olen tuo aiempi kommentoija, joka kampanjoi anopittomuuden puolesta, mutta saanen avata tuota tarkemmin; olen tosi läheinen oman perheeni kanssa, ja melkeinpä ystäviä on harvemmassa kuin millaiset välit minulla on esim äitiini tai siskooni. Sen sijaan suhtaudun perheen ulkopuolisiin todella ujosti ja varautuneesti ja minulla menee energiaa todella paljon tuntemattomien kanssa seurusteluun. Itselleni jäisi vain paha mieli vierailusta, jos olisin itse ihan rikki ja toinen tulisi innoissaan katsomaan vauvaa enkä jaksaisi kuitenkaan kommunikoida. Sen sijaan jos sisareni tulisi, hän ymmärtäisi väsymykseni eikä minunkaan tarvitsisi teeskennellä mitään yhtään sen enempää kuin siinä hetkessä tarvitsee.
Tuo mitä kerroit oli jo typeryyttä, ja mahtanut tuntua pahalta. Itse en kuitenkaan laskisi ystäviäni kylään jos ensin viestittelisin että haluan tutustua vauvaan rauhassa. Tuo on jo räikeää.
"Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..." No vastasitko siihen muuta kuin "aijaa" ja tulit tänne palstalle inisemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Nykytietojen valossa äidin ja lapsen symbioosi on ehdoton. Siksi lapsen ja äidin pitää saada olla yhdessä lapsen ensimmäiset 3 vuotta, koska kehityspsykologien mukaan vasta 3v täyttänyt lapsi kykenee emotionaalisesti sitoutumaan muihin. Kaikenlaiset yökyläilyt ja lapsen hoidattaminen muilla ovat pahaksi lapsen kehitykselle, koska äidin läheisyys on se asia, joka valmistaa lasta maailmaan. Monen tunnin ero äidistä ei ole koskaan hyväksi pienille lapsille ja vastasyntyneelle jo muutama minuutti muiden kuin äidin lähellä voi koitua myöhemmällä iällä ongelmaksi. Siksi synnärillä vauvaa ja äitiä ei enää eroteta lainkaan toisistaan, äiti saa pitää vauvan lähellään koko ajan. Mittaukset ja punnitukset voidaan tehdä myöhemmin.
Taisi tosiaan kolahtaa. :)
Mittaukset ym. ovat tärkeitä lapsen terveyden kannalta, mummien ja ukkien ja serkkujen ja tätien ja setien sylissä pyöriminen ei - voipa olla jopa haitallista, jos saa heiltä jonkun pöpön.
Minä puhuin lapsen muutamista ensi päivistä, en ensimmäisistä vuosista. Niitä koskeva tutkimustieto ei ole ollenkaan niin selvää kuin ensi päiviä koskeva. Omalla kohdallamme lapsi on kyllä kotona kolmivuotiaaksi, mutta jälkipuoliskon on ollut isän kanssa ja on kyllä käynyt imetyksen päätyttyä kylässä ja myöhemmin yökylässäkin isovanhemmilla - tällaista vastustavaan opinkappaleeseen en ole törmännyt. Joskus kokonaisuus voi kuitenkin olla sellainen, että lapsi on realiteettien valossa laitettava päivähoitoon aiemmin ja tämä voi siinä tilanteessa olla paras vaihtoehto. Se ei kuitenkaan liity tähän ketjuun enää millään lailla.
Ne mittaukset ei ole ollenkaan tarpeellisia vauvan terveyden kannalta! Meillä on vain tapana mitata vastasyntynyt, mitään terveyteen liittyvää syytä ei ole. Punnitus jne. voitaisiin varsin hyvin tehdä vasta kolmantena päivänä tai vaikka myöhemmin.
Toiseksi tutkimustulokset ovat aika lailla kiistattomasti sitä mieltä, että äidin ja lapsen symbioosi jatkuu tuonne 3v ikään asti, vaikka moni äiti tavallasi pyrkiikin lukemaan tutkimustuloksia kovin valikoivasti. Ensihetket vauvan kanssa ovat yhtä tärkeitä kuin vaikka 2v;n yöt äidin lähellä. Tosin moni äiti kyllästyy vauvaansa jo muutamassa kuukaudessa ja keksii, että oikeastaan sille tekisi seura hyvää ja mahdollisimman monta hoitajaa valmistaisi elämään paremmin kuin yksi. Hankala löytää tutkimustulosta, joka tätä tukisi.
Vastasyntynyt muuten saa äidiltä aika lailla jämäkän vastustuskyvyn, joten 2 minuuttia anopin sylissä ei todennäköisesti tartuta räkätautia, sappikiviä tai diabetesta, vaikka tuoreet äidit niin topakasti väittävät. Tuberkuloosin se vauva kyllä voi muutaman vuoden kuluttua saada, kun rokottamattomat naiset alkavat tehdä lapsia.
Tuberkuloosirokote ei kyllä ehkäise tuberkuloosin leviämistä juurikaan, se estää imeväis-/taaperoikäisten sairastumiseen fulminanttiin, vaikeaan tubiin. Hyvin voi rokotettu aikuinen sairastua tubiin ja levittää sen rokotettuun lapseenkin. Totean tämän, vaikka lapseni on kaikki rokotusohjelman rokotteet saanut ja olen erittäin rokotusmyönteinen - on nimittäin yllättävän yleinen harhaluulo, että calmetointi suojaisi aikuisia merkittävästi.
Mutta tämä ei enää kuulu ketjuun, kuten ei lapsen päivähoitoon viemisen aloittaminen eikä muukaan ylimääräinen länkytys, noista aiheista on tällä palstalla kyllä vääntöjä riittämiin, jos niitä kaipaa.
Joka tapauksessa, äidin tuntemuksia lapsivuodeaikana pitäisi kuunnella eikä sukulaisten hinku päästä morjenstamaan vauvaa saisi olla etusijalla.
Siis uskaltaako joku äiti antaa vauvansa isän syliin. Ei herranen aika. Kun nainen synnyttää lapsen, se annetaan vain hänen oman äitinsä syliin. Miehellähän saattaa olla anoppibakteereita ja ne pilaa koko vauvan ja äidin ja vauvan ja äidinäidin symbioosin.
Sitten tullaan kotiin ja kun isä ei osaa sävysävyyn pukea vauvan vaatteita, mamma vetää matkalaukun kaapista itku kurkussa ja matkustaa äitinsä luo itkien, että kyllä hänellä on paska mies ja se ei osaa hoitaa vauvaa.
Eron jälkeen vuoroasuminen on todellakin hyvä, koska silloin isänkin vanhemmat pääsevät tutustumaan poikansa lapseen. Onneksi suurin osa eroaa jo pikkulapsivaiheessa, niin miehen vanhemmilla on edes jotain mahdollisuuksia lapsenlapsen suhteen.
Ja kuinka katkera paikka äideille on, jos lapsi sattuu kiintymään enemmän isänsä vanhempiin, kuin äidin vanhempiin. Kyllä siinä muutama kiukkukohtaus varmaan saadaan raivottua
Kysymyshän ei ollut sinulle esitetty. Ilmeisesti olet sitä mieltä, että anoppi on tervetullut laitokselle. Sulla oli vissiin iisi synnytys ja hyvät välit anoppiin. Kaikki ei ole niin onnekkaita.