Lapsettomuuden parhaat puolet?

Vierailija kirjoitti:

OK, saihan sitä ennen baareissa tanssia ja pöydillä hyppiä milloinka ikinä halusi, mutta semmoinen nälkä merkityksellisemmälle elämälle on kyllä aina vaan hiipinyt lähemmäksi... Ja jossain vaiheessa se iskee oikein kunnolla!

Olet täydellinen stereotyyppi holtittonta ja viinanhuuruista elämää viettävästä naisesta, joka yhtäkkiä seestyy, peittää tramp stampinsa ja omistautuu täydellisesti äitiydelle. Sitten ihmettelet, miten joillekuille riittää se tyhjä lapseton elämä.

No, se riittää esimerkiksi siksi, ettemme vietä sitä baarin pöydillä tanssien.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

OK, saihan sitä ennen baareissa tanssia ja pöydillä hyppiä milloinka ikinä halusi, mutta semmoinen nälkä merkityksellisemmälle elämälle on kyllä aina vaan hiipinyt lähemmäksi... Ja jossain vaiheessa se iskee oikein kunnolla!

 

Olet täydellinen stereotyyppi holtittonta ja viinanhuuruista elämää viettävästä naisesta, joka yhtäkkiä seestyy, peittää tramp stampinsa ja omistautuu täydellisesti äitiydelle. Sitten ihmettelet, miten joillekuille riittää se tyhjä lapseton elämä.

 

No, se riittää esimerkiksi siksi, ettemme vietä sitä baarin pöydillä tanssien.

Lol ;) Vierailija on vähän vieraantunut elämästä... Ehkä pelkää itse saavansa jotain tramp stampia. Pus!

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

OK, saihan sitä ennen baareissa tanssia ja pöydillä hyppiä milloinka ikinä halusi, mutta semmoinen nälkä merkityksellisemmälle elämälle on kyllä aina vaan hiipinyt lähemmäksi... Ja jossain vaiheessa se iskee oikein kunnolla!

Olet täydellinen stereotyyppi holtittonta ja viinanhuuruista elämää viettävästä naisesta, joka yhtäkkiä seestyy, peittää tramp stampinsa ja omistautuu täydellisesti äitiydelle. Sitten ihmettelet, miten joillekuille riittää se tyhjä lapseton elämä.

No, se riittää esimerkiksi siksi, ettemme vietä sitä baarin pöydillä tanssien.

 

 

Lol ;) Vierailija on vähän vieraantunut elämästä... Ehkä pelkää itse saavansa jotain tramp stampia. Pus!

Joo mäkin aina pelkään ihan hulluna että saan vahingossa tatuoinnin alaselkääni..? 

"Pus"

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei voi oikein verrata tolleen. Ennen kun tapasin mieheni ja tulin raskaaksi, tiesin, että sitten kun tulee lasten aika, niin elämä tulee sen minulle näyttämään ja silloin tulen olemaan valmis.  (...kunhan pidän mieleni avoimena enkä liian kapeakatseisena).

OK, saihan sitä ennen baareissa tanssia ja pöydillä hyppiä milloinka ikinä halusi, mutta semmoinen nälkä merkityksellisemmälle elämälle on kyllä aina vaan hiipinyt lähemmäksi... Ja jossain vaiheessa se iskee oikein kunnolla!

Eli mielestäni pre-lapset elämää ja post-lapset elämää ei voida verrata vaan ne on kaksi eri lukua! Kuten lapsuus, ja aikuisuus on kaksi eri lukua ihmisen elämässä. Molemmat täysin yhtä olennaisia osia, ja yhtä luonnollisia.

No mulla on kyllä ihan merkityksellinen elämä, vaikka ei olekaan lapsia.

En ymmärrä tuota näkökulmaa, että elämästä tulisi vasta tuolloin kokonainen, kun on lapsia. Mun perhe on mun mies (+vanhemmat ja sisarukset) ja se riittää (toistaiseksi) minulle. 

Tuskin koskaan tulen lapsia hankkimaan, sillä ajatuskin olla vastuussa jostakin ihmisestä 24/7 pelottaa liikaa. Oon myös nähnyt läheltä sen, kuinka eräs äiti on joutunut poikansa vuoksi kärsimään niin paljon, että ko. Äidiltä on mennyt mielenterveys. Tämäkin tapaus laittaa miettimään asioita. Siihen tulokseen oon tullut, että lapset antavat paljon niin kyllä ne myös helvetisti ottavatkin. 

Lisäyksenä vielä, että pidän lapsista ja olen heidän kanssaan päivittäin tekemisissä työni puolesta. Tuntuu vain, että minusta ei ole äidiksi, vaikka äidillinen persoona olenkin. 

30v lapsettomana naimisissa olevana miehenä voisin listata hyödyt tärkeysjärjestyksessä:

-On aikaa ja jaksamista kaikkeen mielekkäämpään tekemiseen.  Kuten seksiin, harrastuksiin, nukkumiseen, matkusteluun jne...

-Ei tarvitse huolehtia itsensä ja vaimon lisäksi muista alkuun vieläpä täysin avuttomista ihmisistä. Tämä koskee myös länsimaisen elämäntavan vääjäämätäntä alamäkeä. Eli ihan sama vaikka menis kaikki ihan päin helvettiä suomessa ja muualla, nautitaan kyydistä niin kauan kuin sitä kestää.

-Raha, lapseen ei kulu rahaa ja sen viemät henkiset ja fyysiset resurssit on mahdollista käyttää rahan ansaitsemiseen. Mielestäni varsinkin naisten kohdalla ei älytä tuota, että lapseton myös tienaa todennäköisesti enemmän, mikäli näin haluaa.

-Ympäristö, 1 länsimainen ihminen kuluttaa elämänsä aikana ihan käsittämättömän määrän luonnonvaroja jolloin paras tapa säästää luontoa on olla luomatta lisää länsimaalaisia ihmisiä.

-Terveys ja ikääntymisen hallinta. Raskauden ja synnyttämisen naiseen kohdistamat riskit ja haitat ovat varmasti kaikille ihan tuttuja mutta lisäksi jatkuva valvominen ja riittämätön liikunta lapsen kanssa vanhentaa ennen aikaisesti ja sairastava lapsi tartuttaa kaikki flunssat aikuisiinkin.

Lapsettomana koen kokevani toki jotain haittojakin näitä ovat ainakin:

-Alkukantaisen lisääntymisvietin täyttämättä jättäminen. No tämä ei ainakaan vielä tunnu pahalta nakilta itselle ja vaimokin pitäisi olla ihan sinut asian kanssa. Hyvä asia kuitenkin tiedostaa

-Sukulaisten yms. niuhottajien häpeä- ja muiden valitustaktiitoiden kestäminen sekä yleinen yhteiskunnan vaihteleva suhtautuminen. Tämäkään ei ole itselleni kovin paha rasti, olen pohjimmiltani sen verran itsekäs ettei paljoa nappaa mitä muut miettivät. Vaimo on tosin sen verran nuori vielä, ettei meiltä ole ehkä odotettukkaan vielä sitä lasta, mutta varmasti sekin päivä koittaa.

Paljon esiin nouseva asia mitä en koe milläänlailla haitaksi on jonkinlainen elämäntarkoituksen puuttuminen. Ihmiset jotenkin kokevat huvittavalla tavalla, että juuri heidän lapsensa on erityinen ja juuri hänen syntymisensä oli jostain syystä merkittävä.

Uutispommi! Teidän kersat ovat ihan kaikki samanlaisia räkäneniä, joista suurimmasta osasta tulee ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyvät jossain perusduunissa töissä, kuluttavat, lisääntyvät ja sitten kuolevat. 

Jos elämälleen haluaa oikeasti jonkin suuremman tarkoituksen ja merkityksen kannattaa yrittää keksiä jotain hyödyllistä tai muuten vaikuttaa maailman menoon. Muutaman ihmisen lisäys 7 miljardin ihmisen massaan ei ole millään tavalla merkityksellistä.

Ei lapsettomudessa ole mitään varmasti kivoja puolia. Pelkästä lapsettomuudesta ei seuraa varmasti mitään. 

Kukaan ei vaadi mitään, ei meteliä,  kukaan ei ärsytä, ketään ei tarvitse vahtia. Ei pakko ulkoilua. Ei tarvitse siivota jatkuvasti.

Mulla on lapset jo teinejä.

Eli ei tarvitse jatkuvasti pitää huolta lasten koulunkäynnistä. Et läksyt tehdään ja kokeisiin luetaan.

Ei tarvitse sietää omien lasten lisäksi vielä lasten kavereita. Ei tarvitse kuunnella vänkäystä ja ruinausta.

Saa nukkua ja tehdä mitä haluaa. Voi jättää kokkaamatta jos ei huvita.

Minusta lapsettomuuden suurin etu on se, ettei tarvitse kantaa huolta lapsista. Jos vielä on sellainen kuin minä, jolla on taipumusta huolehtia asioista, niin ensin olisi pelko, että olisiko lapsi terve (just tutuilleni syntyi lapsi, jolla on äärimmäisen harvinainen sairaus). Sitten saisi huolehtia, että lapsi saa kunnon kasvatuksen ja käy koulut ja tulee kunnon kansalaiseksi. Eikä joudu teini-iässä huonoon seuraan ja sekaannu esim. huumeisiin. Nykyään joka toisella on kohta joku add tai adhd ja toinen vanhemmista joutuu istumaan koulussa lapsen kanssa, kun ei ole koulunkäyntiavustajia (näin kahdella tutullani tilanne ekaluokkalaisen kanssa). Ja asiaa ei auta yhtään se, että kaikki lapselliset hokee, ettet tiedä huolehtimisesta ja pelosta mitään ennen kuin saat omia lapsia :) Oma veljeni aiheutti niin paljon murhetta ja surua vanhemmilleni, että en itse sitä haluaisi kokea. Ja kun se ei ole edes aina kasvatuksesta kiinni, että minkälaisen polun se lapsi valitsee.

Toinen iso asia on raha. Minun vanhemmillani ei ollut rahaa hirvittävästi, kun minä oli pieni. En päässyt matkustelemaan, enkä saanut kaikkea mitä halusin. Nyt nautin siitä, että voin matkustaa ja ostaa itselleni mitä haluan. Hyvää lapsuudessa oli kuitenkin se, että opetettiin arvostamaan tavaroita. Nykypennuissa ärsyttää suunnattomasti se, miten huonosti kohtelevat omia lelujaan ja tavaroitaan. Ja lahjojen pitäisi aina olla jotain hemmetin kalliita älypuhelimia. En todellakaan haluaisi, että oma lapseni olisi tuollainen, mutta kavereiden paine on valtava. Ja miten voisin kieltää iPhonen lapseltani, kun itse en voi elää ilman sitä :) Nykyään rahaa saisi menemään huomattavasti enemmän kaikkeen turhaan toisin kuin minun lapsuudessa, kun kalleinta silloin taisi olla legot ja barbit :)

Niin ja omaisuutta ei tarvitse kerätä lapsille. Minä olen suunnitellut, että kun oma vanha äitini ei enää elä, niin muutan ulkomaille asumaan. Myyn talon ja muun omaisuuteni ja elelen niillä rahoilla ja käytän kaiken itseeni. Ja jos joku nyt ajattelee, että kuolen yksinäisenä, nion ei niissä vanhainkodeissa suurimmalla osalla käy ne lapsetkaan katsomassa kuin max pari kertaa vuodessa. Ja sitäpaitsi voin lähteä vaikka au pairiksi ulkomaille tai varamummoksi päiväkotiin, jos haluan elämää ja lapsia ympärilleni.

Äitinä sanon että kunnon yöunet, töitä voi tehdä niin paljon kuin haluaa eikä tarvi juosta päiväkotiin hakemaan lapsia mahdollisimman aikaisin ettei tule kauheen pitkää päivää lapsille, voi päättää elokuviin tai vaikka ravintolaan lähdöstä kaverin kanssa heti eikä "oota kun kysyn onko mies silloin kotona" ja se että saisi joskus olla yksin kotona tekemättä mitään.

Vapaus matkustaa. Voin mennä Patagoniaan tai Borneon viidakoihi tai, Antarktikselle pingviinejä katselemaan tai sukeltaa valashaiden kanssa Filippiineillä, kun ainoa rajoite on oma kestävyys, oma aikataulu, ja oma budjetti. 

Ystäväni, joilla on lapsia, ovat minulle kovasti aina todistelemassa, miten vähän lapset rajoittavat heidän elämäänsä, ja kuuntelen myötätuntoisesti hymyillen heidän kertomuksiaan Antalayan vesipuistoista ja Kanarialta.

Mahdollisuus olla kotona yksin, rauhassa, kun siltä tuntuu. Tämän merkitystä on vaikea tajuta, jos ei sitä todella kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsettomudessa ole mitään varmasti kivoja puolia. Pelkästä lapsettomuudesta ei seuraa varmasti mitään. 

Tietenkin seuraa. Siitä seuraa se, ettei ole niitä lapsia ja lapsiin liittyviä tehtäviä, vastuita ja velvoitteita, rahanmenoa, raskautta ja synnyttämistä ja niin edelleen. Se, ettei joudu kokemaan noita, on oikeinkin kiva puoli!

Tällä hetkellä tuntuu, ettei lapsettomuudesta löydy mitään hyvää t. Lapsettomuudesta pitkään kärsinyt ja näköjään lopullisesti...

Tänne tuli taas ei omasta tahdostaan lapsettomat kommentoimaan, olen oikeasti pahoillani puolestanne, mutta otsikosta olisi voinut jo päätellä että kyseessä on vapaaehtoisesti lapsettomien keskustelu. Harmittaa että tuo vapaaehtoinen sana on pakko liittää aina aiheisiin. En ihan oikeasti tarkoita tätä kommenttia kiusana lapsettomuudesta kärsiville ja sympatiani on teidän puolella.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä tuntuu, ettei lapsettomuudesta löydy mitään hyvää t. Lapsettomuudesta pitkään kärsinyt ja näköjään lopullisesti...

Kannattaa hakea apua tällaisiin ajatuksiin. Lapsettomuus on oikeasti hyvn myönteinen olotila, ei ainakaan huonompi kuin vanhemmuus.

Pystyy näin kolmikymppisenäkin viihtymään bileissä aamuun asti ja ottamaan seuraavan päivän täysin "levon kannalta".

Ei ole painetta järjestää mitään kaste-, rippi-, ylioppilas- tai muita juhlia, johon pitäisi pakkokutsua sukulaisia.