Onko täällä ketään muuta joka on juuri nyt hirvittävän yksinäinen?
Tekisi mieli lähteä jonnekkin, mutta kukaan ei vastaa puhelimeen tai ei lapsiperhe kiireiltään ehdi/pysty viettämään aikaa kanssani. Mikä on ihan ymmärrettävää. Olen lapseton sinkku ja yleensä vapaa-ajalla paljon yksikseni ( koska olen introvertti) mutta näin voimakasta yksinäisyyttä en muista tunteneeni aikoihin. En juuri koskaan tunne itseäni yksinäiseksi vaikka olisinkin yksin. Nyt tuntuu siltä että seinät kaatuu päälle, on tuntunut eilisestä asti.
Kommentit (55)
Täälläkin eräs erittäin yksinäinen. Ero tulossa miehen kanssa. Kipu on myös fyysistä. Tulevaisuus pelottaa. Yksinäisyys on kamalaa.
Yksinäinen olen minäkin. Tämä on ihan hirveää. Jos me yksinäiset tutustuisimme toisiimme?
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko yksinäiset naiset laittaa vielä mistä päin maata olette?
[/quote
Mitä se auttaisi kun ei kukaan halua kertoa kuitenkaan. ]
Pohjois-Karjala.
Elämää elänyt, onneksi. Nainen.
Minä ja kissa :)
Olen ihan todella yksinäinen ja jo keski-ikäinen (39 v) nainen. Mieheni on alkanut viime vuosina puhumaan, että ei tunne enää minuun vetoa kuten nuorena ja vertaa minua nuoriin naisiin. Olen sporttinen, itsestäni huolta pitävä nainen, mutta miestäni inhottaa se, että vanhenen. Kuulemma miehistä tulee iän myötä vain charmikkaita, mutta naisista rupsahtaneita. Tällaisia ei hänen puheensa olleet vielä 10 vuotta sitten, oli silloin syvällisen oloinen ja fiksu, mukava mies. Nyt on itsellään joku keski-iän kriisi, jota päivittäin purkaa minuun. Koko ajan haukkuu enemmän ja pahemmin. Oloni on nykyisin aina vain masentuneempi, itkettää, en tunne itseäni minkään arvoiseksi. Tätäkö on tulevat vuodet? Onko yksinäisempää, kuin olla yksinäinen avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään näitä naisia kellä on mies ja lapsi ja väittää että on yksinäisiä.Itse olen 32v mies ja olen todella yksin.En ole koskaan seurustellut.Pitäs varmaan lähteä baariin ni sais naisten kanssa keskustella jos hyvin käy.Ei mulla muuta.Kiitos jos joku edes luki tän mun avautumiseni.
et varmaankaan pysty ymmärtämään millaista on, jos elää avioliitossa, jossa puolisosta on tullut mielenterveysongelmainen tai alkoholiriippuvainen ja siinä lisänä on murrosikäinen, oireileva erityislapsi. Varmaan tuollaisessa tilanteessa koettu yksinäisyys 'ei ole todellista'??? Veikkaampa, että se on moninkertaisesti pahempaa, kuin sinkulla, joka lähtee impulsiivisesti baariin tai mihin tahansa vapaalle, kun siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään näitä naisia kellä on mies ja lapsi ja väittää että on yksinäisiä.Itse olen 32v mies ja olen todella yksin.En ole koskaan seurustellut.Pitäs varmaan lähteä baariin ni sais naisten kanssa keskustella jos hyvin käy.Ei mulla muuta.Kiitos jos joku edes luki tän mun avautumiseni.
et varmaankaan pysty ymmärtämään millaista on, jos elää avioliitossa, jossa puolisosta on tullut mielenterveysongelmainen tai alkoholiriippuvainen ja siinä lisänä on murrosikäinen, oireileva erityislapsi. Varmaan tuollaisessa tilanteessa koettu yksinäisyys 'ei ole todellista'??? Veikkaampa, että se on moninkertaisesti pahempaa, kuin sinkulla, joka lähtee impulsiivisesti baariin tai mihin tahansa vapaalle, kun siltä tuntuu.
Minä ymmärrän tämän tilanteen, sillä entinen puolisoni alkoholisoitui ja joi itsensä hautaan. Mikään ei tunnu pahemmalta kuin yksinäisyys parisuhteessa. Se on hirvittävää yksinäisyyttä kun toinen on siinä ja ei kuitenkaan ole, ei ole läsnä. Rakkauttani se ei kuitenkaan sammuttanut, ikävä kyllä rakkaus ei aina riitä. En olisi ikinä halunnut uskoa että on näin jollen olisi sitä itse kokenut.
ap
Ethän sä ap ole mikään sinkku vaan leski?? Vai ootko sama joka ton äskeisen kirjotti?
Vai onks avopuolison menettänyt sinkku eikä leski,alko mietityttää?
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan todella yksinäinen ja jo keski-ikäinen (39 v) nainen. Mieheni on alkanut viime vuosina puhumaan, että ei tunne enää minuun vetoa kuten nuorena ja vertaa minua nuoriin naisiin. Olen sporttinen, itsestäni huolta pitävä nainen, mutta miestäni inhottaa se, että vanhenen. Kuulemma miehistä tulee iän myötä vain charmikkaita, mutta naisista rupsahtaneita. Tällaisia ei hänen puheensa olleet vielä 10 vuotta sitten, oli silloin syvällisen oloinen ja fiksu, mukava mies. Nyt on itsellään joku keski-iän kriisi, jota päivittäin purkaa minuun. Koko ajan haukkuu enemmän ja pahemmin. Oloni on nykyisin aina vain masentuneempi, itkettää, en tunne itseäni minkään arvoiseksi. Tätäkö on tulevat vuodet? Onko yksinäisempää, kuin olla yksinäinen avioliitossa.
Jumalauta! Joillekin äijille tuo vaihe iskee päälle. Ja suurin osa näistä miehistä ei ihan oikeasti edes kelpaa kenellekään! Miksi jaksat tuota itsesi mitätöimistä kuunnella? Jätä se paskakasa ja anna etsiä jotain 25-vuotiasta!
Jos miehesi on peruspertti, duunari, ei tule saamaan ketään. Mutta jos komea ja paksulompakkoinen, saa taatusti.
Lähde helvettiin!
(yksinäinen nainen minäkin, mut joku itsekunnioitus kuitenkin...)
Nettiin nyt ja vähän äkkiä! Suomi24jään profiilia, ja listaat tarkasti mitä haluaisit ja etsit, ja minkälaisia yhteydenottoja et halua. Tinderiin kanssa, ei se mitään maksa eikä niihin viesteihin oo pakko vastailla! Netissä on jo kaikki muutkin, eikä baarissa roikkumassa!
90-00' luku meni jo, jos mielestäsi netti oli silloin nolo seuranhakuväline, niin ei ole enää. Ja ei huolta, me nörtit annamme umpimielisyytesi anteeksi - tule vain mukaan leikkimään! :) :D
Voisitteko yksinäiset naiset laittaa vielä mistä päin maata olette?