Mistä on kyse kun kepeillä kävelevää tai jalkavaivaista päin kävellään kaupoissa ja kauppakeskuksissa?
On omakohtaista kokemusta asiasta, ihmetellyt olen sitä ilmiötä että miksi jalkavaivaista päin pitää kävellä? En kepeillä tai ilman kipeän jalkani kanssa ehdi tekemään mitään nopeita väistöliikkeitä koska nopeat nitkahdukset koskevat jalkaani, tasaisesti linkuttamalla pääsen eteenpäin ja nämä päin kävelijät ovat kyllä nähneet, että tulen vastaan ja näin ollen pystyisivät tekemään pienen kurssin muutoksen ettei tule törmäystä mutta niin on ohi mentävä että tönii niin että melkein kaadun. Keppien kanssa sama. Joskus potkitaan kepit alta.🙁
Kommentit (17)
Ihmisten keskellä liikkumisessa tarvitaan molemmin puolista joustoa. Niin se vain on. Se, että on kepit ei oikeuta menemään eteen päin kuin juna raiteilla. Kai aloittaja osaa vähän ennakoida ja kiinnittää huomiota siihen, millä puolella käytäviä kulkee. Älä ole norsu.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten keskellä liikkumisessa tarvitaan molemmin puolista joustoa. Niin se vain on. Se, että on kepit ei oikeuta menemään eteen päin kuin juna raiteilla. Kai aloittaja osaa vähän ennakoida ja kiinnittää huomiota siihen, millä puolella käytäviä kulkee. Älä ole norsu.
Oletko kulkenut ikinä kepeillä? Se on hidasta ja hoipertelevaa menoa.
Itsekeskeisyydestä, välinpitämättömyydestä ja käytöstapojen heikkenemisestä. Yleisestä ilmapiirin kovenemisesta, oikeistolaisesta asenteesta.
eikös se ole perinteinen tapa, että toinen hämäykseksi tönäisee ja toinen vie rahapussin
Vahingosta? Joita sattuu enemmän, koska kohde liikehtii eri tavoin kuin muut?
Ai, itse kyllä olen kokenut päinvastaista. Keppi on hyvä tilantuoja ympärille.
Ja mielemkiintoista huomata, että paikkakunnalla, jossa normaalisti ns möllötetään ohikulkijoita (itäsuomalainen tapa), nii kepin kanssa kulkiessani kaikki kääntää nopeasti katseen pois.
Nautin.
Kaikki täysijärkiset ymmärtävät väistää "rampaa" mutta nykyään maailmassa on niin paljon vajaaälyisiä, erityisesti nuorissa, että heille yksinkertaisetkin asiat ovat usein monimutkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten keskellä liikkumisessa tarvitaan molemmin puolista joustoa. Niin se vain on. Se, että on kepit ei oikeuta menemään eteen päin kuin juna raiteilla. Kai aloittaja osaa vähän ennakoida ja kiinnittää huomiota siihen, millä puolella käytäviä kulkee. Älä ole norsu.
Oletko kulkenut ikinä kepeillä? Se on hidasta ja hoipertelevaa menoa.
Minulla on nivelrikko polvessa ja kuljen kepillä/(välillä kepeillä) nopeammin kuin pitkiin aikoihinm
Oiskohan kuitenkin niin, että ihmiset keskittyvät siellä kaupassa etsimään hyllyistä tavaraa, eikä muihin kaupassa olijoihin? Katse on siellä hyllyssä/katon rajassa olevissa opasteissa tai kauppalistassa , eivätkä tajua toisen olevan kepeillä tai edes siinä edessä.
Olen itse törmännyt samalla kauppareissulla kaksi kertaa yhteen pyörätuolilla liikkuvaan, kun en tosiaan nähnyt häntä. Jotenkin skannaa lapset yms. Mutta hän jäi jotenkin aina näkökentän ulkopuolelle. En varmaan välttämättä huomaisi ihmisellä olevan keppejä.
Minä olen saanut hyvin tilaa. Avuntarjouksia lähes joka kauppareissulla.
Se, mikä ärsyttää, on kapeat parkkiruudut. Ilman tunnusta ei invaparkkiin ole asiaa ja perheparkkiinkaan ei saa pysäköidä. Autosta ulospääsy tai autoon pääsy vaatii keplettelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten keskellä liikkumisessa tarvitaan molemmin puolista joustoa. Niin se vain on. Se, että on kepit ei oikeuta menemään eteen päin kuin juna raiteilla. Kai aloittaja osaa vähän ennakoida ja kiinnittää huomiota siihen, millä puolella käytäviä kulkee. Älä ole norsu.
Oletko kulkenut ikinä kepeillä? Se on hidasta ja hoipertelevaa menoa.
Hidasta kyllä, mutta ei minusta ainakaan mitenkään erityisen hoipertelevaa. Nimim. Itseään usein telova kömpelys.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten keskellä liikkumisessa tarvitaan molemmin puolista joustoa. Niin se vain on. Se, että on kepit ei oikeuta menemään eteen päin kuin juna raiteilla. Kai aloittaja osaa vähän ennakoida ja kiinnittää huomiota siihen, millä puolella käytäviä kulkee. Älä ole norsu.
Tässä on oikeasti pointtia. Lisäksi moni on sokea sille, kuinka paljon vie tilaa liikkuessaan, ja tämä siis koskee kaikkia osapuolia. Kuvitellaan että muka mahdutaan ohittamaan hyvin kapeastakin rakosesta, mutta törmäyshän siitä tulee.
Kummallisesti liikkuva ei sulauta liikkumistaan muihin nähden ollenkaan, joten törmäyksiä tulee enemmän?
Isosta porukasta ei ikään kuin hahmoteta kuin se porukka johon sulautetaan oma liikkuminen, yksilö jos tönöttää joukossa paikallaan, niin helposti jää alle.
Toinen ilmiö on "ylikatsojat", eli ihmiset jotka kävelevät lasten, lyhyiden ihmisten, ja pyörätuolia käyttävien päälle koska tähyilevät heidän päidensä yli eivätkä ole huomaavinaan näitä lyhempiä, heitä ei tavallaan ole olemassa ollenkaan.. Tosiaankaan ei pyydetä koskaan anteeksi, ja törkeimmät saattavat jopa painaa olkapäästä, päälaesta alemmas jotta yltävät vielä paremmin tähyilemään.
Nuorempana keikoilla/baaritiskillä oli välillä jopa ihan vaaratilanteita tämän takia, itse kun olen lyhyt. Nykyään en edes lähtisi ilman miestäni tungokseen, en halua päästä hengestäni.
Tuntuu että ihmisten käytöstavat ovat rapautumassa. Kaikki tuijottavat vaan kännykkää, eihän siinä toisen keppejäkään ehdi näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut hyvin tilaa. Avuntarjouksia lähes joka kauppareissulla.
Se, mikä ärsyttää, on kapeat parkkiruudut. Ilman tunnusta ei invaparkkiin ole asiaa ja perheparkkiinkaan ei saa pysäköidä. Autosta ulospääsy tai autoon pääsy vaatii keplettelua.
Voit aivan hyvin ajaa lapsiparkkiin. Kauppojen pihalla jopa siihen invaparkkiin tuossa tilanteessa.
Samaa ihmettelin esikoista odottaessa kun teloin nilkkani ja liikuin keppieni kanssa, tuntui että ne aiheuttivat suorastaan agressioita ja isosta vatsastani huolimatta moni tuntui pelaavan peliä nimeltä "kaada rampa".