Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa isäksi yli 40v. Kannattaako enää?
Kommentit (58)
Aika salliva ilmapiiri täällä. Taidan naisena siirtää lasten hankinnan 40+ ikään, ihan vaan siitä syystä että nuoruutta on kiva venyttää. :) Voin sitten joskus ottaa parikymppisen nuoren terveen miehen jonka kanssa tehdä lapset. Ja jos ei luonnollisesti tärppää niin hedelmöityshoitoihin vaan (rahaa kyllä löytyy, eli varaa on). Lisäksi olen harkinnut pakastavani munasolujani kaiken varalta ennen kuin täytän 35v. Ette varmaan tuomitse minua, ettehän? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli 43 -vuotias kun esikoisemme suuresti haluttuna syntyi. Erinomainen isä kaikilla mittapuilla laskettuna. Heräili alkuu öisin kun lapsikin, syöttää siinä missä minäkin ja vaihtelee vaipat. Nuoruuden hapuilut ja haahuilut ovat takana, nyt lapsi ja perhe ovat selvästi ykkösprioriteetteja. Hankkikaa vaan lapsenne sen ikäisenä kun hyvälle tuntuu ja älkää arvostelko toisten valintoja.
Siis ihan oikeasti, sunko mielestä on ok, että esim. 50v nainen pyöräyttää tietoisesti lapsen, sillä vammaisuusriskillä?
Vai koskeeko tämä vain miehiä, niiden ei tarvitse välittää vammaisten lasten siittämisestä tietoisesti, koska ne on miehiä? Nykytietämyksellä miehen iällä on erittäin suuri vaikutus sen lapsen terveyteen.
Kyllä mun mielestä sekä miehiä, että naisia saa arvostella, jos ne ihan oikeasti ottaa tuollaisen riskin, ei silloin ole ainakaan sen lapsen hyvinvointi mitenkään etusijalla.
Sitä varten ne seuloo sairaalassa tiiviisti. Ja oletkos kuullut nuorille ihmisille syntyneistä vammaisista lapsista? Katsos kun sellaistakin tapahtuu.
Ai jaa, elätkö sä jossain tulevaisuudessa, vai missä sairaalassa on seulat sikiöille mm. skitsofreniaan liittyen?
Tiedätkö edes mitä skitsofrenia tarkoittaa tai miksi joillekin puhkeaa se?
Terveisin kyseistä sairautta sairastava.
Vierailija kirjoitti:
MIKSI ihmeessä olet odottanut noin kauan? Kyllä mun mielestä miestenkin pitäisi viimeistään havahtua lastenhankintaan siinä 30v. paikkeilla, ihan siitäkin syystä, että lisääntymisikäiset naiset yleensä haluavat suunnilleen ikäisensä miehen perheen perustamiseen. Tällä tavalla voi miestenkin juna mennä ohi kun haluavat venyttää ja venyttää nuoruuttaan. T: aidosti ihmettelevä
eipä kuule naiset huolineet tällaista vähän hiljaisempaa kaveria silloin nuorempana. Kun niiden piti saada joku komea ja supliikki urheilijapoika.
Vierailija kirjoitti:
Aika salliva ilmapiiri täällä. Taidan naisena siirtää lasten hankinnan 40+ ikään, ihan vaan siitä syystä että nuoruutta on kiva venyttää. :) Voin sitten joskus ottaa parikymppisen nuoren terveen miehen jonka kanssa tehdä lapset. Ja jos ei luonnollisesti tärppää niin hedelmöityshoitoihin vaan (rahaa kyllä löytyy, eli varaa on). Lisäksi olen harkinnut pakastavani munasolujani kaiken varalta ennen kuin täytän 35v. Ette varmaan tuomitse minua, ettehän? :)
Tietysti sallitaan, jokainen tekee niin kuin haluaa, kerranhan tässä eletään ja koskaan ei voi tietää.
Ja ainakin oman mummonin miniän kaima teki lapsen 160-vuotiaana nuoren miehen kanssa ja hyvin heillä on mennyt, vaihtaa vaipatkin lapselta. Lapsi käy vähän hitaalla, mutta kerranhan tässä vain eletään <3
Vierailija kirjoitti:
40-50v isä voi olla ihan jaksava ja läsnäoleva, jopa enemmän kuin 20-30v isä. MUTTA, ottakaa ikääntyminen huomioon. Lapsella tulee väistämättä olemaan lyhyempi elämä oman isänsä kanssa, koska isä elää hyvässä lykyssä 20-30, jopa 40 vuotta. On tosiasia, että vanha isä on vanha isä, vaikka elossa. Lapsenlapset eivät välttämättä tule koskaan tapaamaan isoisäänsä. Lastenhoitoapua on vaikeaa saada, jos omat vanhemmat ovat itsekin hoidettavia.
Te, jotka haluatte lapsia selvästi normaalia iäkkäämpinä, miettikää elämäänne 10-20 vuoden päästä. Haluatteko, että teillä on 50-60-vuotiaana teini-ikäisiä lapsia talossa? Oletteko valmiita hyväksymään sen, ettei tulevat lapsenlapsenne tule koskaan näkemään isovanhempiaan tai saamaan heiltä huomiota? Miettikää, miksi haluatte lapsia näin vanhoina. Miksette ole hankkineet lapsia aiemmin? Voisitteko vaihtoehtoisesti miettiä adoptoivanne 10-vuotiaan lapsen?
Kyllä minusta nyt 50-vuotiaana on ihan kiva, että on teini-ikäisiäkin lapsia talossa.
Oma isäni sai minut ollessaan 4-kymppinen. Nyt isä on päälle 90 v ja siinä vain mennä porskuttaa. Asuu kotonaan, ei tarvitse kotiapua. Ehti näkemään vielä lapsen lapsen lapsensakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sinä hankkisit minkä ikäisenä lapsesi ja ilmeisesti olet ne hankkinut kovin nuorena, ei mikään takaa ikinä että lapsi olisi 100% terve sikiöaikana, syntyessään tai sitten täyttäessään 50 vee. Älä viitsi olla lapsellinen.
Olet oikeasti vajaaälyinen?
Tiedätkö mitä todennäköisyys tarkoittaa, ja minkä takia todennäköisyydet kannattaa ottaa huomioon?
Vai tekisitkö lapsen, jos tietäisit sen olevan isolla todennäköisyydellä esim. harlekiinivauva? Sun mielestähän sillä ei olisi mitään väliä, koska mikään ei takaa mitään.
Miksi käytät muuten ajaessa turvavyötä, jos et välitä todennäköisyyksistä? Tiesitkö, että liikenneturvallisuuskin perustuu todennäköisyyksiin, joihin et usko, koska ei vaan voi tietää.
Sinä ilmeisesti olet joku pienenä säikähtänyt. Ihmetyttää miten ylipäätään olet lapsia uskaltanut tehdä. Niissäkin on sekin riski, että voi vaikka itse kuolla synnytykseen. Ymmärrätkö, että riski ei ole varma nakki. Lisääntynyt riski ei ole sama kuin vääjäämätön tapaus.
Soitappa länsinaapuriin. Minusta esim. Victoria ja Daniel näyttävät hyvinvoivilta, jaksavilta ja rakastavilta vanhemmilta. Kohta joku tulee haukkumaan heidätkin mummovanhemmiksi ja pahoiksi narsisteiksi, kun kehtaavat pilata lapsiensa elämän hankkimalla heidät noin vanhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liian vanha mutta sen ikäisen on vaikeampi sopeutua vauvan ja pienen lapsen tarpeisiin. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä että tietysti nyt oman lapsen tarpeisiin sopeutuu, mutta se ihan oikeasti voi tulla yllätyksenä että omaa eikä yhteistä aikaa ei ole, vauva herättää yöllä myös isän, ylipäätänsäkin se, että vauva ei ole yksinään vain äidin hoidettavana ja arki muuttuu kokonaan. Että enää ei lähdetä spontaanisti poikien kanssa mökille tai autossa ei enää voi polttaa.
Ei nyt ehkä maailman parhaimpia esimerkkejä, mutta oman lapsen isälle tuli yllätyksenä nuo että myös hänen arkensa muuttuu.
Itse taas olen sitä mieltä että alle 30 v. miehellä on paljon kovempaa sopeutua vauva-arkeen. Sen ikäisenä me vielä juoksenneltiin opiskelijariennoissa illat ja viikonloput. Harvalla kaverilla oli lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av on kyllä ihan paras paikka. Näin 40 v. täyttäneelle tulee näitä kommentteja lukiessa sellainen olo, että on jo ikäloppu ja liian raihnainen aivan kaikkeen.😃 Tämän "vanhuksen" neuvo ap:lle on, että jos talous, parisuhde, tämän hetkinen kunto ym. sallii, niin et ole liian vanha mihinkään. Itse kuitenkin tiedät parhaiten tilanteesi.
40v. ei todellakaan ole mikään ikäloppu kaikkeen. Mutta lastenhankintaan ehkä on, ihan biologisistakin syistä (geenivirheet jne.). Sitten jaksaako vanhempi isä panostaa lastensa hoitoon, vai olisiko se lähes täysin äidin vastuulla? Mutta niin. Kaikkihan tekee omat päätöksensä, ja tietää mikä on itselleen parasta (toivottavasti ei kuitenkaan toteuta tätä 'itselleen parasta' kenenkään muun kustannuksella).
Minkä ikäinen itse oikein olet? Jos 40 v. on vanha :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on kohonnut riski sitten mm. skitsofreniaan, alhaiseen älykkyyosamäärään, autismiin jne.
Isän ikä vaikuttaa paljon lapsen terveyteen.
Itse miettisin spermanluovuttajaa, nuoremmalta mieheltä spermaa luovutuksena ja kasvattaisit sitten sen lapsen omanasi. Se olisi sen lapsen kannalta paras vaihtoehto.
Millä tavoin varmistat ettei luovuttajan suvussa ole noita pelkäämiäsi ominaisuuksia?
Luovuttajille on kriteerit. 20 % luovuttajiksi hakeneista lopulta saa luovuttaa.
Kyseessä on kuitenkin sinulle täysin tuntematon ihminen, äö:takaan ei voi taata :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liian vanha mutta sen ikäisen on vaikeampi sopeutua vauvan ja pienen lapsen tarpeisiin. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä että tietysti nyt oman lapsen tarpeisiin sopeutuu, mutta se ihan oikeasti voi tulla yllätyksenä että omaa eikä yhteistä aikaa ei ole, vauva herättää yöllä myös isän, ylipäätänsäkin se, että vauva ei ole yksinään vain äidin hoidettavana ja arki muuttuu kokonaan. Että enää ei lähdetä spontaanisti poikien kanssa mökille tai autossa ei enää voi polttaa.
Ei nyt ehkä maailman parhaimpia esimerkkejä, mutta oman lapsen isälle tuli yllätyksenä nuo että myös hänen arkensa muuttuu.Itse taas olen sitä mieltä että alle 30 v. miehellä on paljon kovempaa sopeutua vauva-arkeen. Sen ikäisenä me vielä juoksenneltiin opiskelijariennoissa illat ja viikonloput. Harvalla kaverilla oli lapsia.
No juu ei käy kyllä kateeksi noita nuoria pariskuntia joissa isä alle 30. Monesti ne omat menot ja kaverit ym. On vaan jossain vaiheessa tärkeämpiä. Ei tietysti voi yleistää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liian vanha mutta sen ikäisen on vaikeampi sopeutua vauvan ja pienen lapsen tarpeisiin. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä että tietysti nyt oman lapsen tarpeisiin sopeutuu, mutta se ihan oikeasti voi tulla yllätyksenä että omaa eikä yhteistä aikaa ei ole, vauva herättää yöllä myös isän, ylipäätänsäkin se, että vauva ei ole yksinään vain äidin hoidettavana ja arki muuttuu kokonaan. Että enää ei lähdetä spontaanisti poikien kanssa mökille tai autossa ei enää voi polttaa.
Ei nyt ehkä maailman parhaimpia esimerkkejä, mutta oman lapsen isälle tuli yllätyksenä nuo että myös hänen arkensa muuttuu.
Itse taas olen sitä mieltä että alle 30 v. miehellä on paljon kovempaa sopeutua vauva-arkeen. Sen ikäisenä me vielä juoksenneltiin opiskelijariennoissa illat ja viikonloput. Harvalla kaverilla oli lapsia.
Täyttä paskaa! Minulla oli jo 3 lasta ennen kuin täytin 30 ja hyvin on mennyt! Kyse on arvoista ja vanhemmilta saaduista opeista, ei muista. Mikäli ihmiset olisivat 100v sitten alkaneet lisääntymään 30+, olisimme sukupuutossa!
Toinen näkökulma on se, että kun nykynuoret haluaa jakaa persettä / munaa mahdollisimman monelle ennen aloilleen asettumista, niin miten paska genetiikka näillä tulevaisuuden lapsilla on, kun jokainen ikävuosi lisää geneettisiä mutaatioita (ituradalla)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika salliva ilmapiiri täällä. Taidan naisena siirtää lasten hankinnan 40+ ikään, ihan vaan siitä syystä että nuoruutta on kiva venyttää. :) Voin sitten joskus ottaa parikymppisen nuoren terveen miehen jonka kanssa tehdä lapset. Ja jos ei luonnollisesti tärppää niin hedelmöityshoitoihin vaan (rahaa kyllä löytyy, eli varaa on). Lisäksi olen harkinnut pakastavani munasolujani kaiken varalta ennen kuin täytän 35v. Ette varmaan tuomitse minua, ettehän? :)
Tietysti sallitaan, jokainen tekee niin kuin haluaa, kerranhan tässä eletään ja koskaan ei voi tietää.
Ja ainakin oman mummonin miniän kaima teki lapsen 160-vuotiaana nuoren miehen kanssa ja hyvin heillä on mennyt, vaihtaa vaipatkin lapselta. Lapsi käy vähän hitaalla, mutta kerranhan tässä vain eletään <3
Minkähän ikäisiä vanhempasi ovatkaan olleet sinut saadessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
endis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liian vanha mutta sen ikäisen on vaikeampi sopeutua vauvan ja pienen lapsen tarpeisiin. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä että tietysti nyt oman lapsen tarpeisiin sopeutuu, mutta se ihan oikeasti voi tulla yllätyksenä että omaa eikä yhteistä aikaa ei ole, vauva herättää yöllä myös isän, ylipäätänsäkin se, että vauva ei ole yksinään vain äidin hoidettavana ja arki muuttuu kokonaan. Että enää ei lähdetä spontaanisti poikien kanssa mökille tai autossa ei enää voi polttaa.
Ei nyt ehkä maailman parhaimpia esimerkkejä, mutta oman lapsen isälle tuli yllätyksenä nuo että myös hänen arkensa muuttuu.Itse taas olen sitä mieltä että alle 30 v. miehellä on paljon kovempaa sopeutua vauva-arkeen. Sen ikäisenä me vielä juoksenneltiin opiskelijariennoissa illat ja viikonloput. Harvalla kaverilla oli lapsia.
Täyttä paskaa! Minulla oli jo 3 lasta ennen kuin täytin 30 ja hyvin on mennyt! Kyse on arvoista ja vanhemmilta saaduista opeista, ei muista. Mikäli ihmiset olisivat 100v sitten alkaneet lisääntymään 30+, olisimme sukupuutossa!
Toinen näkökulma on se, että kun nykynuoret haluaa jakaa persettä / munaa mahdollisimman monelle ennen aloilleen asettumista, niin miten paska genetiikka näillä tulevaisuuden lapsilla on, kun jokainen ikävuosi lisää geneettisiä mutaatioita (ituradalla)?
Kovin tunnut kireältä, mikä mättää?
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäisiä vanhempasi ovatkaan olleet sinut saadessaan?
Vanhempani olivat jo hyvässä iässä ja hyvässä lihassa.
Perunanviljeliöitä, rakkaudella elettiin.
Eihän sitä koskaan tiedä.
Jos biologiasta puhutaan, niin ihminen on kykenevä samaan niin kauan lapsia, kuin sukusolut toimivat. Eikä se ole iästä kiinni, miten isä panostaa jälkikasvunsa.