Miksi liitit lapsesi seurakuntaan?

Vierailija kirjoitti:

 

No sen mitä olen kirkkoonkuulumattomien lasten ja aikuisten käsityksiä kirkosta kuunnellut, niin ei tosiaan paljon taideta puhua.

 

Olen täysin erimieltä. Kirkosta eronneet ovat usein pohtineet näitä asioita ennen eroaan ja silloin heillä on yleensä myös tietoja ja mielipiteitä näistä asioista ja silloin niistä on helpompi myös puhua lasten kanssa.

Meillä on puhuttu aika paljonkin uskonnosta lasten kanssa, olen ateisti, mutta eronnut kirkosta vasta vajaa 10 vuotta sitten.

Itse olen kasvanut perustapalutkuperheessä, eikä meillä koskaan puhuttu mitään uskonnosta. Olin aivan hämilläni koulussa kun uskonnontunneilla tajusin että asiat olivat monille muille lapsille hyvinkin tuttuja.

Tästäkin keskustelusta näkee, että kirkkoon kuulumattomilla on keskimäärin paremmat tiedot sekä kirkon toiminnasta että luterilaisen kirkon oppien sisällöstä, kuin kirkkoon kuuluvilla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.

Aivan. Mutta "maistraattinimiäiset" ovat termi sille, että jätetään väliin se turha kirkkokierros. Ja tuodaan selvästi esiin se, ettei kirkon palveluita tässä asiassa ei ole tarvittu.

En ole vielä koskaan ennen tämän keskustelun lukemista kuullut termiä maistraattinimiäiset. Terminä se viittaisi siihen että nimiäistilaisuus järjestettäisiin maistraatin tiloissa, kuten termi maistraattivihkiminenkin viittaa vihkiäistilaisuuden pitopaikkaan. Nimiäisten yhteydessä maistraatti etuliitettä ei tarvita siksikään, että jo termi nimiäiset kertoo itsessään sen, että kyse ei ole ristiäisistä.

Missä päin Suomea puhutaan maistraattinimiäisistä pelkän nimiäisten sijaan?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

"mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?"

Jos lasta ei kasteta seurakuntaan, lapsen nimi on ilmoitettava maistraattiin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lomake palautetaan äidin kotikunnan maistraattiin.

Eli aika helkutin paljon on tekemistä lapsen kirkottoman nimeämisen tapauksessa.

Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.

Jos lapsi kastetaan, väestörekisteriin kirjauksen hoitaa seurakunta. Jos lasta ei kasteta, kirjauksen tekee maistraatti. Eli jos lapsi kastetaan niin maistraatti ei liity asiaan millään tavalla.

Kyllä seurakunta toimittaa sen lomakkeen maistraattiin. Tai jos kaste tapahtuu myöhemmin kuin 2 kk syntymästä, täytyy vanhempien lähettää se lomake maistraattiin, koska nimenannon takaraja on se 2 kk.

Joka tapauksessa ristiäiset on ristiäiset ja nimiäiset on nimiäiset. Se eroaa terminä jo sellaisenaan ristiäisistä, eli "maistraatti"-etuliite siinä edessä on reduntantti.

En tiedä onko meillä yhtäkään lasta kastettu ennen 2 kk:den rajaa ja pappi sen nimen aina eteenpäin on ilmoittanut.

Pappi toimii kuitenkin vain lomakkeen kuljettavana kuriirina.

http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/nimiasiat/Perustiedot/

Ööh, olenko muuta väittänyt? Pointti oli, että tuo sun 2 kk ei ole ihan niin mustavalkoinen eikä pidä paikkaansa.

Kyllä se 2kk silti pitää paikkaansa ja lukee laissa.

Tais kyllä itselläkin mennä aikoinaan vähän pitkäksi, en tiedä onko tuon lain rikkomisesta määritelty mitään rangaistusta. Tuskin. Pitäähän se lapsi kuitenkin saada väestörekisteriin, vaikka sitten myöhässä, jos ei ole saatu ajoissa.

Sillä lailla. Ensin väität jotain ja sitten kuitenkin kerrot tehneesi toisin. Näin.

 

 

En ollut sama joka kirjoitti aikaisemmin 2kk aikarajasta.

Oleellista olikin mitä viimeksi kirjoitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:
:D No esitä toki paremmat lähteet. Tosin tarkistettua kirjanpitoa luotettavampaa lähdettä en oikein osaa kuvitella...

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content2BB4B4

Tuon sivun alareunassa on talulukoita euromääräisinä summinan. Noita kun vähän aikaa katselet, niin tajuat että jopa eläkemaksut on jyvitetty nuorisotoimintaan.

No noista liitetaulukoista selviää ihan se sama tieto, jonka esitin jo aiemmin: eli kolmasosa menee lapsi- ja nuorisotyöhön (tottakai kustannuksiin sisältyy myös eläkemaksuja koska sektori työllistää ihmisiä).

Valehtelet, et tutkinut lukuja lainkaan.

Siellähän ne selvästi esitetään, että vuotuiset kustannukset 1040 M€, josta lapsi- ja nuorisotyönosuus 340 M€. Eli n. 30 %.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Tosiasia en kyllä ole varma kuuluinko juuri silloin kirkkoon. t: se vastaaja

 

 

Ei sinun kuulumisella ole merkitystä, vaan lasten. Jos koululainen kuuluu ev.lut seurakuntaan, hänen on pakko osallistua ev.lut. uskonnon opetukseeen.

Ninhän mä sanoinkin tuolle, joka syytteli valehtelijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin keskustelusta näkee, että kirkkoon kuulumattomilla on keskimäärin paremmat tiedot sekä kirkon toiminnasta että luterilaisen kirkon oppien sisällöstä, kuin kirkkoon kuuluvilla :)

Kuten mistä kohtaa näkee? Minua hämmästyttää tuo ihmeellinen ateistien luulo, että esikristilliset juhlat eivät olleet millään muotoa uskonnollisia? Kuten lisäksi tuo että kirkkoon kuuluvat (siis kaikki muutkin kuin pelkkä ev.lut.) eivät saisi valita halutessaan et:tä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.

Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.

Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?

Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?

Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja  mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.  

En tiedä miten sinä lapsiasi kasvatat, mutta meillä ainakin jutellaan kotona aika avoimesti kaikesta. Omille lapsille on selvää, että osa uskoo Jumalaan ja kirkon oppeihin tosissaan, osa kuuluu kirkkoon vain muuten vaan, osa eroaa kirkosta juuri siksi koska ei usko mitään Jumalaa olevan olemassa. Jutellaan siis aikapaljonkin elämän ja olemisen kysymyksistä. En usko että tällaisia keskuteluja käytäisiin jos lapset ei kuuluisi kirkkoon ja olisi oltu mukana kirkollisissa menoissa.

Kyllä meillä jutellaan paljonkin uskonnosta, jumalakäsityksistä ym. vaikka kukaan perheestä ei kuulu kirkkoon. Keskustelut voivat lähteä esimerkiksi jostain uutisesta, joka koskee uskontoa (luemme esikoiselle kiinnostavia uutisia) tai lastenkirjasta, missä aihetta sivutaan. Uskotko todella, että kirkkoon kuulumattomissa perheissä ei tule puhuttua näistä asioista?

No sen mitä olen kirkkoonkuulumattomien lasten ja aikuisten käsityksiä kirkosta kuunnellut, niin ei tosiaan paljon taideta puhua.

Noh, minulla taas on aivan päinvastainen käsitys.

Näkee esim. tästäkin keskustelusta miten paljon kirkkoonkuulumattomat pohjaa mielipiteitään luuloon ja uskomuksiin (eli aika uskonnollista porukkaahan te oikeastaan olette ;)

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.

Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.

Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?

Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?

 

 

Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja  mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.  

Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. 

Tämä on minun mielestäni kukkua ja aivan uskomattoman vanhanaikainen mielipide. Kastaa lapsi ja antaa ympäristön kasvattaa hänestä kristittyä, vaikka ei itse usko. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun molemmat vanhemmat uskovat. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun toinen vanhempi uskoo ja toinen ei, ja kun molemmat kertovat avoimesti omasta näkemyksestään lapselle. 

Minä olen ateisti ja olen miettinyt aikanaan paljonkin omaa suhdettani uskontoon ja uskonnottomuuteen. Keskustelemme uskonnosta lasten kanssa siinä missä muistakin asioista., kun ne tulevat eteen, lapsen ikäkauden mukaisella tavalla.

Kuolema on esimerkiksi sellainen. Kuoleman lopullisuus on lapselle pelottavaa. Olisi helppoa, ja siinä tilanteessa lapselle helpottavaa, puhua taivaasta, josta isovaari vilkuttelee lapsille. Mutta se olisi väärin, koska mitään taivasta ei ole, minä en sellaiseen usko. Lasteni on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että elämä päättyy joskus. Tämä yksi elämä on kaikki, tämä on tarpeeksi, eikä tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin tämän yhden elämän elämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun sen asian on käsitellyt ja sisäistänyt, siiä saa ihan samanlaisen sisäisen rauhan kuin taivasuskostakin.  

Vierailija kirjoitti:

 

 

Oleellista olikin mitä viimeksi kirjoitit.

 

jaa...

Mutta minun toiminta ei mitätöi kuitenkaan sitä mitä laissa lukee. En myöskään jaksa tarkastaa onko laki muuttunt jossain vaiheessa 20 vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

 

Näkee esim. tästäkin keskustelusta miten paljon kirkkoonkuulumattomat pohjaa mielipiteitään luuloon ja uskomuksiin (eli aika uskonnollista porukkaahan te oikeastaan olette ;)

 

Olipa typerä toteamus.

Asiahan on täsmälleen päin vastoin. Moni on kirkon jäsen ja perustelee jäsenyyttään väärillä luulemuksilla.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tästäkin keskustelusta näkee, että kirkkoon kuulumattomilla on keskimäärin paremmat tiedot sekä kirkon toiminnasta että luterilaisen kirkon oppien sisällöstä, kuin kirkkoon kuuluvilla :)

 

Kuten mistä kohtaa näkee? Minua hämmästyttää tuo ihmeellinen ateistien luulo, että esikristilliset juhlat eivät olleet millään muotoa uskonnollisia? Kuten lisäksi tuo että kirkkoon kuuluvat (siis kaikki muutkin kuin pelkkä ev.lut.) eivät saisi valita halutessaan et:tä.

 

Mitä helvettiä sinä sönkötät?

Tottahelvetissä jo pakanajuhlat olivat uskonnollisia, mutta eivät missään tapauksessa kristillisiä. Kristillisyys on liimattu niiden päälle.

Ja ev.lut jäsenet eivät saa valita et:tä koulussa. Oletko tästä eri mieltä?

t.ateisti

Vierailija kirjoitti:

 

 

Ehkä aiteistin toinen puolisko uskoo ja sen takia kirkkohäät? On en kuitenkin juhlallisemmat aina, kuin joku maistraatti ikinä saa aikaiseksi.

 

Mikä kirkkohäistä tekee sinulle juhlalliset? Uskonnottomat häät voi pitää juhlatilassa, kotona tai kuten me, rakkaan sukumökin pihalla. Seremoniassa voi olla puheita, runonlausuntaa, musiikkia ja yhteislaulua. Pukeutua voi niin juhlavasti kuin haluaa, kyllä monet kirkkohäät häviäisivät iltapukujuhlalle tyylikkäässä juhlatilassa. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.

Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.

Tarkoitatko, että kirkkoon liittyminen on aikuisena erityisen vaikeaa? Onhan se varmaan hankalampaa kuin kirkosta eroaminen, mutta uskoisin, että aikuinen joka todella on huomannut kristinuskon itselleen oikeaksi, käy sen prosessin läpi ihan mielellään. Minusta on hyvä, että ihminen miettii elämänkatsomustaan eikä pidä sitä minään automaationa.

Ja jos se, ettei itse usko, ei saa vaikuttaa lapsen uskoon, niin miten päästään siihen johtopäätökseen, että lapsi kastetaan juuri kristinuskoon? Sehän se vasta vaikuttaakin "lapsen uskoon", että päätetään uskontokunta hänen puolestaan. Onhan niitä muitakin uskontoja.

En tarkoita että olisi erityisen vaikeaa. Sanoin HELPOMPI, miksi tää sana on niin vaikea tänään? Kristinusko nyt kuitenkin täällä Suomessa on se valtauskonto. En tiedä mitä kevätjuhlaliikkeitä joutuu tekemään aikuisena jos haluaa ortodoksikirkossa kuitenkin naimisiin.

Miksi ateisti haluaisi kirkossa naimisiin ja miksi henkilö, joka tajuaa aikuisena, että uskoo kuten kristinusko opettaa, ei olisi valmis käymään läpi niitä riittejä, jotka kirkkoon liittyminen vaatii?

Lisäksi: minä en ole lainkaan uskovainen, joten olisin kokenut valheelliseksi ja vääräksi kastaa lapseni. Tämä asia painoi enemmän kuin se mahdollisuus, että lapseni tajuaa aikuisena olevansa kristinuskoon uskova uskovainen, ja hänelle koituu pieni vaiva kirkkoon liittymisestä.

Ehkä aiteistin toinen puolisko uskoo ja sen takia kirkkohäät? On en kuitenkin juhlallisemmat aina, kuin joku maistraatti ikinä saa aikaiseksi.

 

 

Tässä tilanteessa saa kirkollisen siunauksen liittymättä kirkkoon. Mutta edelleen en ole valmis liittämään lastani uskontoon, johon en itse usko, jotta hän voisi tuossa mahdollisessa häätilanteessa helposti saada kirkkohäät (jos toinen osapuoli haluaa ehdottomasti kirkkohäät ja siunaus ei riitä, niin varmaan lapseni voi sitten käydä läpi ne liittymisriitit).

Sulla on sun tapa, mulla mun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Näkee esim. tästäkin keskustelusta miten paljon kirkkoonkuulumattomat pohjaa mielipiteitään luuloon ja uskomuksiin (eli aika uskonnollista porukkaahan te oikeastaan olette ;)

Olipa typerä toteamus.

Asiahan on täsmälleen päin vastoin. Moni on kirkon jäsen ja perustelee jäsenyyttään väärillä luulemuksilla.

Ja sinäkö siis kirkkoon kuulumattomana olet oikea henkilö sanomaan mitkä ovat päteviä syitä kunkin ihmisen jäsenyydelle? :D

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.

 

Ota huomioon, että moni vastaajista on ollut tuon kysymyksen edessä joskus 90-luvulla, jolloin tilanne oli ihan toisenlainen kuin tänä päivänä.

 

Silloin vielä lähes kaikki kuului kirkkoon, eikä oikein muusta vaihtoehdosta kuin kasteesta ollut hajuakaan. Aika harva tapakristitty kasteessa mitään uskonnollista näki, vaan sitä pidettiin vaan nimenantojuhlana.
En minäkään tänä päivänä enää lastani kastaisi, enhän kuulu enää kirkkoonkaan.

Totta. Kirkkoon kuulumista on laajemmin kyseenalaistettu vasta tuollaiset 10 vuotta ja siinä ajassa uskontokuntiin kuulumattomien määrä on tuplaantunut ja vauhti kiihtyy.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

 

Näkee esim. tästäkin keskustelusta miten paljon kirkkoonkuulumattomat pohjaa mielipiteitään luuloon ja uskomuksiin (eli aika uskonnollista porukkaahan te oikeastaan olette ;)

Olipa typerä toteamus.

Asiahan on täsmälleen päin vastoin. Moni on kirkon jäsen ja perustelee jäsenyyttään väärillä luulemuksilla.

 

Ja sinäkö siis kirkkoon kuulumattomana olet oikea henkilö sanomaan mitkä ovat päteviä syitä kunkin ihmisen jäsenyydelle? :D

 

Saat olla jäsen mistä syystä haluat, mutta jos kertomasi perustelu ei ole totta, niin saan minäkin kertoa sen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Oleellista olikin mitä viimeksi kirjoitit.

 

 

jaa...

Mutta minun toiminta ei mitätöi kuitenkaan sitä mitä laissa lukee. En myöskään jaksa tarkastaa onko laki muuttunt jossain vaiheessa 20 vuoden aikana.

Niin, eikä sitä tehnyt minunkaan toimintani, mutta kuten sanoin, tuo raja ei ole niin mustavalkoinen. Ok, päästän sut pälkähästä.

Riittää, että asiasta on SOVITTU kahden kuukauden sisällä sinne seurakuntaan, kun on kasteesta kyse ja moni kasteen yhteydessä  myös antaa sen nimen, kuten mekin olemme kaikkien kohdalla tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin keskustelusta näkee, että kirkkoon kuulumattomilla on keskimäärin paremmat tiedot sekä kirkon toiminnasta että luterilaisen kirkon oppien sisällöstä, kuin kirkkoon kuuluvilla :)

Kuten mistä kohtaa näkee? Minua hämmästyttää tuo ihmeellinen ateistien luulo, että esikristilliset juhlat eivät olleet millään muotoa uskonnollisia? Kuten lisäksi tuo että kirkkoon kuuluvat (siis kaikki muutkin kuin pelkkä ev.lut.) eivät saisi valita halutessaan et:tä.

Mitä helvettiä sinä sönkötät?

Tottahelvetissä jo pakanajuhlat olivat uskonnollisia, mutta eivät missään tapauksessa kristillisiä. Kristillisyys on liimattu niiden päälle.

Ja ev.lut jäsenet eivät saa valita et:tä koulussa. Oletko tästä eri mieltä?

t.ateisti

No juuri näin! Tuolla aikaisemmin vaan joku/jotkut ateistit väitti ettei pakanajuhlilla ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa ja että kirkkoon kuuluvat eivät saa valita et:tä... Että kaikenlaista luuloa teidän piireissä näköjään liikkuu. Tosin on joillain ihan oikeaa tietoakin, en sitä sano.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Ehkä aiteistin toinen puolisko uskoo ja sen takia kirkkohäät? On en kuitenkin juhlallisemmat aina, kuin joku maistraatti ikinä saa aikaiseksi.

 

 

Mikä kirkkohäistä tekee sinulle juhlalliset? Uskonnottomat häät voi pitää juhlatilassa, kotona tai kuten me, rakkaan sukumökin pihalla. Seremoniassa voi olla puheita, runonlausuntaa, musiikkia ja yhteislaulua. Pukeutua voi niin juhlavasti kuin haluaa, kyllä monet kirkkohäät häviäisivät iltapukujuhlalle tyylikkäässä juhlatilassa. 

Vapaamminhan uskonnottomat häät saa järjestettyä. Jos haluaa häihinsä vaikka sripparin, niin kirkossa se ei taida onnistua. Halutessaan voi vaikka matkia yks yhteen luterilaisen seremoniankin, jos haluaa. Kirkkohäillä on rajoituksia.