Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi liitit lapsesi seurakuntaan?
22.10.2015 |
Ajatteletko että kirkkoon kuuluminen on lapselle välttämätöntä välttääkseen kadotuksen tai jotain muuta kammottavaa, vai vietettiinkö ristiäisi vain siksi että on ollut sellainen tapana?
Itsekkin olen kastanut aikoinaan vauvani, mutta sittemmin eronnut kirkosta ja lapsetkin ovat eronneet omasta tahdostaan 15 vuotta täytettyään, mutta jos nyt saisin vauvan, niin en edes harkitsisi hänen kirkkoon liittämistä, en vaikka kuuluisin kirkkoon.
Mielestäni lähtökohta pitäisi olla se että ketään ei liitetä uskontokuntaan vasten tahtoaan, vaan päättäköön itse asiasta vaikka rippikouluiässä.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Moni = yksi anonyymi jossain vauva palstan keskustelussa? Eikä se tuokaan ollut hänen perustelunsa, vaan se että käy mieluummin siinä seurakunnan kerhossa ja tukee sen toimintaa.
Ok, heippa. Viisaampi luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?
Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon.
Tämä on minun mielestäni kukkua ja aivan uskomattoman vanhanaikainen mielipide. Kastaa lapsi ja antaa ympäristön kasvattaa hänestä kristittyä, vaikka ei itse usko. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun molemmat vanhemmat uskovat. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun toinen vanhempi uskoo ja toinen ei, ja kun molemmat kertovat avoimesti omasta näkemyksestään lapselle.
Minä olen ateisti ja olen miettinyt aikanaan paljonkin omaa suhdettani uskontoon ja uskonnottomuuteen. Keskustelemme uskonnosta lasten kanssa siinä missä muistakin asioista., kun ne tulevat eteen, lapsen ikäkauden mukaisella tavalla.
Kuolema on esimerkiksi sellainen. Kuoleman lopullisuus on lapselle pelottavaa. Olisi helppoa, ja siinä tilanteessa lapselle helpottavaa, puhua taivaasta, josta isovaari vilkuttelee lapsille. Mutta se olisi väärin, koska mitään taivasta ei ole, minä en sellaiseen usko. Lasteni on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että elämä päättyy joskus. Tämä yksi elämä on kaikki, tämä on tarpeeksi, eikä tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin tämän yhden elämän elämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun sen asian on käsitellyt ja sisäistänyt, siiä saa ihan samanlaisen sisäisen rauhan kuin taivasuskostakin.
Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.
Ei minun tarvitse todistaa ja minun puolestani saat opettaa lapsiasi uskomaan taivaaseen. Mutta jos luet aiemmin kirjoittamani ihan kokonaan, niin en voi ymmärtää enkä hyväksyä ihmisiä, jotka eivät usko taivaaseen, mutta silti antavat lastensa uskoa, koska helppoa ja hei ne kirkkohäät.
Minun mielestäni ns. tapauskovaiset syövät pohjaa todellisten kritittyjen perinteestä ja uskonnon vahvuudesta. Mitä te teette ihmisillä, jotka roikkuvat siellä vain niiden kirkkohäiden "juhlavuuden" takia? Ai niin, nehän kustantaa veroillaan koko kystin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta näkee, että kirkkoon kuulumattomilla on keskimäärin paremmat tiedot sekä kirkon toiminnasta että luterilaisen kirkon oppien sisällöstä, kuin kirkkoon kuuluvilla :)
Kuten mistä kohtaa näkee? Minua hämmästyttää tuo ihmeellinen ateistien luulo, että esikristilliset juhlat eivät olleet millään muotoa uskonnollisia? Kuten lisäksi tuo että kirkkoon kuuluvat (siis kaikki muutkin kuin pelkkä ev.lut.) eivät saisi valita halutessaan et:tä.
Mitä helvettiä sinä sönkötät?
Tottahelvetissä jo pakanajuhlat olivat uskonnollisia, mutta eivät missään tapauksessa kristillisiä. Kristillisyys on liimattu niiden päälle.
Ja ev.lut jäsenet eivät saa valita et:tä koulussa. Oletko tästä eri mieltä?
t.ateisti
No juuri näin! Tuolla aikaisemmin vaan joku/jotkut ateistit väitti ettei pakanajuhlilla ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa ja että kirkkoon kuuluvat eivät saa valita et:tä... Että kaikenlaista luuloa teidän piireissä näköjään liikkuu. Tosin on joillain ihan oikeaa tietoakin, en sitä sano.
Ei kukaan tuollaista ole väittänyt. Kyllä siinä tarkoitettiin kristinuskoa, vaikka olisi puhuttu uskonnosta. Aivan kuten puhuttaessa kirkosta tarkoitetaan valtionkirkko ev.lut-kirkkoa.
Edelleenkään( ev.lut.) kirkkoon kuuluvat eivät saa valita et:tä
Vaikutatte olevan kyllä vielä pahimpia kiihkouskovaisiakin fanaattisempia: kristinusko on ainoa uskonta ja ainoa kirkko on valtion kirkko. Suurinosa meistä kirkkoonkuuluvista on paljon avarakatseisempia.
Mihin kirkkoon kuulut? Vai käytkö nyt itse "kirkkoa" mekrityksestä ev.lut.seurakunta?
Kuulun omaan kirkkooni ja käytän sitä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.
Todistustaakka on aina positiivisen väitteen esittäjällä.
Ja jos puhutaan taivaasta niin onhan se olemassa, mutta raamatun kertomukset taivaasta on puppua. Jos väität että ne ovat totta, niin todista ne todeksi. Tuon jälkeen minäkin alan opettaa lapsille uskontoa totena.
Näin. Arvasin, ettet kykene.
Itse voit aloittaa vaikka kirjallisuudesta, kuten "Taivas on totta", "Totuus taivaasta" , "Sielujen elämää elämien välillä", jne. Pitää silmät ja korvat auki kun katselee dokumentteja yms.
No olipa vaikea arvata, kun negatiivisen väitteen vääräksi todistaminen on mahdotonta. Miksi lukisin mitään mielikuvituspaksaa?
Vaikka siksi, että saisit ajattelemisen aihetta. Mutta arvasin, että sun asenne on toi ja silloin minkään muun idealogian näkeminen on täysin mahdotonta, olethan sokea jo valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni = yksi anonyymi jossain vauva palstan keskustelussa? Eikä se tuokaan ollut hänen perustelunsa, vaan se että käy mieluummin siinä seurakunnan kerhossa ja tukee sen toimintaa.
Ok, heippa. Viisaampi luovuttaa.
Eli siihen ne sun argumentit sitten loppuikin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri näin! Tuolla aikaisemmin vaan joku/jotkut ateistit väitti ettei pakanajuhlilla ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa ja että kirkkoon kuuluvat eivät saa valita et:tä... Että kaikenlaista luuloa teidän piireissä näköjään liikkuu. Tosin on joillain ihan oikeaa tietoakin, en sitä sano.
Kuka väitti, että pakanajuhlilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa?
http://www.suomisanakirja.fi/pakana
Pakanajuhla on ei-kristillinen juhla tai ei vallitsevan uskon mukainen juhla.
Joku tuolla alkupuolella kun puhuttiin juhlapyhistä, en jaksa skrollailla ja etsiä
Etkö sä tampio edelleenkään ymmärrä lukemaasi? On se vaan kumma, että teille hihhuleille kaikki pitää vääntää ratakiskosta! Siinä oli kyse KRISTINUSKOSTA, sehän tämän koko ketjun aihe on!!!
Pakanalliset uskomukset on taas ihan oma lukunsa, eikä niitä voi minkään yhden uskonnon puitteisiin edes tunkea, kun uskomukset ja riitit saattoi vaihdella alueellisesti paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aiteistin toinen puolisko uskoo ja sen takia kirkkohäät? On en kuitenkin juhlallisemmat aina, kuin joku maistraatti ikinä saa aikaiseksi.
Mikä kirkkohäistä tekee sinulle juhlalliset? Uskonnottomat häät voi pitää juhlatilassa, kotona tai kuten me, rakkaan sukumökin pihalla. Seremoniassa voi olla puheita, runonlausuntaa, musiikkia ja yhteislaulua. Pukeutua voi niin juhlavasti kuin haluaa, kyllä monet kirkkohäät häviäisivät iltapukujuhlalle tyylikkäässä juhlatilassa.
Se kirkko...
En nyt vieläkään ymmärrä. Kirkkko tilana? Kirkossa tapahtuva seremonia? Musikki? Pappi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?
Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon.
Tämä on minun mielestäni kukkua ja aivan uskomattoman vanhanaikainen mielipide. Kastaa lapsi ja antaa ympäristön kasvattaa hänestä kristittyä, vaikka ei itse usko. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun molemmat vanhemmat uskovat. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun toinen vanhempi uskoo ja toinen ei, ja kun molemmat kertovat avoimesti omasta näkemyksestään lapselle.
Minä olen ateisti ja olen miettinyt aikanaan paljonkin omaa suhdettani uskontoon ja uskonnottomuuteen. Keskustelemme uskonnosta lasten kanssa siinä missä muistakin asioista., kun ne tulevat eteen, lapsen ikäkauden mukaisella tavalla.
Kuolema on esimerkiksi sellainen. Kuoleman lopullisuus on lapselle pelottavaa. Olisi helppoa, ja siinä tilanteessa lapselle helpottavaa, puhua taivaasta, josta isovaari vilkuttelee lapsille. Mutta se olisi väärin, koska mitään taivasta ei ole, minä en sellaiseen usko. Lasteni on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että elämä päättyy joskus. Tämä yksi elämä on kaikki, tämä on tarpeeksi, eikä tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin tämän yhden elämän elämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun sen asian on käsitellyt ja sisäistänyt, siiä saa ihan samanlaisen sisäisen rauhan kuin taivasuskostakin.
Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.
Ei minun tarvitse todistaa ja minun puolestani saat opettaa lapsiasi uskomaan taivaaseen. Mutta jos luet aiemmin kirjoittamani ihan kokonaan, niin en voi ymmärtää enkä hyväksyä ihmisiä, jotka eivät usko taivaaseen, mutta silti antavat lastensa uskoa, koska helppoa ja hei ne kirkkohäät.
Minun mielestäni ns. tapauskovaiset syövät pohjaa todellisten kritittyjen perinteestä ja uskonnon vahvuudesta. Mitä te teette ihmisillä, jotka roikkuvat siellä vain niiden kirkkohäiden "juhlavuuden" takia? Ai niin, nehän kustantaa veroillaan koko kystin.
En tiedä, kun se sun "aiemmin" kirjoittamasi ei koske mua, vaikea siihen ottaa silloin kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri näin! Tuolla aikaisemmin vaan joku/jotkut ateistit väitti ettei pakanajuhlilla ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa ja että kirkkoon kuuluvat eivät saa valita et:tä... Että kaikenlaista luuloa teidän piireissä näköjään liikkuu. Tosin on joillain ihan oikeaa tietoakin, en sitä sano.
Kuka väitti, että pakanajuhlilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa?
http://www.suomisanakirja.fi/pakana
Pakanajuhla on ei-kristillinen juhla tai ei vallitsevan uskon mukainen juhla.
Joku tuolla alkupuolella kun puhuttiin juhlapyhistä, en jaksa skrollailla ja etsiä
Etkö sä tampio edelleenkään ymmärrä lukemaasi? On se vaan kumma, että teille hihhuleille kaikki pitää vääntää ratakiskosta! Siinä oli kyse KRISTINUSKOSTA, sehän tämän koko ketjun aihe on!!!Pakanalliset uskomukset on taas ihan oma lukunsa, eikä niitä voi minkään yhden uskonnon puitteisiin edes tunkea, kun uskomukset ja riitit saattoi vaihdella alueellisesti paljonkin.
Ja taas väärää tietoa teidän taholta...Ketjun aiheena on että "miksi liitit lapsesi seurakuntaan". Seurakuntia on monissa muissakin uskonnoissa. Lisäksi vaikuttaa että sana "uskonto" on sulla täysin hakusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aiteistin toinen puolisko uskoo ja sen takia kirkkohäät? On en kuitenkin juhlallisemmat aina, kuin joku maistraatti ikinä saa aikaiseksi.
Mikä kirkkohäistä tekee sinulle juhlalliset? Uskonnottomat häät voi pitää juhlatilassa, kotona tai kuten me, rakkaan sukumökin pihalla. Seremoniassa voi olla puheita, runonlausuntaa, musiikkia ja yhteislaulua. Pukeutua voi niin juhlavasti kuin haluaa, kyllä monet kirkkohäät häviäisivät iltapukujuhlalle tyylikkäässä juhlatilassa.
Se kirkko...
En nyt vieläkään ymmärrä. Kirkkko tilana? Kirkossa tapahtuva seremonia? Musikki? Pappi?
Vaikka kaikki tuo yhteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri näin! Tuolla aikaisemmin vaan joku/jotkut ateistit väitti ettei pakanajuhlilla ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa ja että kirkkoon kuuluvat eivät saa valita et:tä... Että kaikenlaista luuloa teidän piireissä näköjään liikkuu. Tosin on joillain ihan oikeaa tietoakin, en sitä sano.
Kuka väitti, että pakanajuhlilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa?
http://www.suomisanakirja.fi/pakana
Pakanajuhla on ei-kristillinen juhla tai ei vallitsevan uskon mukainen juhla.
Joku tuolla alkupuolella kun puhuttiin juhlapyhistä, en jaksa skrollailla ja etsiä
No mulla ei ole ole elämää ja jaksan skrollailla. Oliko se tämä?
Niin se historia on todellakin hyvä tuntea ja tietää, että väkipakolla meidät on siihen uskontoon käännytetty. Juhlapyhät meillä olisi likipitäen samat ilman uskontoakin, kun ne olivat esi-isiemme juhlapyhiä jo paljon ennen kristinuskon tuloakin. Kristityt vain pöllivät ne esi-isiltämme ja muuttivat omikseen, kun eivät mokomat pakanat suostuneet lopettamaan perinteisiä juhliaan
Ei tätä minun mielestäni voi tulkita niin, että kirjoittajan mielestä esi-isien juhlat olivat uskonnottomia. Ei nyt ehkä niin, että kirjoittaja vahvasti sanoisi kyseessä olleen pakanauskontojen mukaisen juhlat, mutta ei niinkään että kieltäisi kyseessä olleen (osittain) uskonnolliset juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri näin! Tuolla aikaisemmin vaan joku/jotkut ateistit väitti ettei pakanajuhlilla ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa ja että kirkkoon kuuluvat eivät saa valita et:tä... Että kaikenlaista luuloa teidän piireissä näköjään liikkuu. Tosin on joillain ihan oikeaa tietoakin, en sitä sano.
Kuka väitti, että pakanajuhlilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa?
http://www.suomisanakirja.fi/pakana
Pakanajuhla on ei-kristillinen juhla tai ei vallitsevan uskon mukainen juhla.
Joku tuolla alkupuolella kun puhuttiin juhlapyhistä, en jaksa skrollailla ja etsiä
No mulla ei ole ole elämää ja jaksan skrollailla. Oliko se tämä?
Niin se historia on todellakin hyvä tuntea ja tietää, että väkipakolla meidät on siihen uskontoon käännytetty. Juhlapyhät meillä olisi likipitäen samat ilman uskontoakin, kun ne olivat esi-isiemme juhlapyhiä jo paljon ennen kristinuskon tuloakin. Kristityt vain pöllivät ne esi-isiltämme ja muuttivat omikseen, kun eivät mokomat pakanat suostuneet lopettamaan perinteisiä juhliaan
Ei tätä minun mielestäni voi tulkita niin, että kirjoittajan mielestä esi-isien juhlat olivat uskonnottomia. Ei nyt ehkä niin, että kirjoittaja vahvasti sanoisi kyseessä olleen pakanauskontojen mukaisen juhlat, mutta ei niinkään että kieltäisi kyseessä olleen (osittain) uskonnolliset juhlat.
Ei ollut tuo. Sanoi ihan suoraan ettei niillä ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Minusta seurakunta tekee hyvää työtä paikallisesti ja muuallakin. Haluan kuulua tähän yhteisöön. Kulttuurimme perustuu pitkälti luterilaiseen maailmankuvaan, enkä koe, että minun pitäisi jotenkin kovasti koettaa erkaantua siitä, miksi minut on kasvatettu.
Kirkkoon kuuluminen on paitsi kulttuurinen myös sosiaalinen kannanotto. Minusta olisi tosi noloa käyttää kirkon palveluita ja kerhoja hyväksi, jos en maksaisi kirkollisveroa. Lisäksi nyt kun maahamme on tullut paljon toisuskontoisia, minusta on hyvä, että paikallisella kirkolla/kulttuurilla olisi mahdollisimman paljon kannattajia.
Uskonnoltani olen ehkä lähinnä tapaluterilainen. Uskon jonkin verran mutten ehkä ihan kaikkea. Uskon Jumalan olemassaoloon ja kuolemanjälkeiseen elämään taivaassa mutten kaikkea Jeesukseen liittyvää. Elämänohjeinani pidän kymmentä käskyä, ja minusta niin sanottu luterilainen ote työhön on arvostettavaa. Koska maailmankuvani on näin selkeästi luterilainen, olen halunnut liittää lapseni kirkkoon, koska kasvatan hänet sellaiseksi, kuin miten minä itsekin elän.
Käyn myös kirkossa joskus ja vien lapsenikin sinne silloin, kun vuorossa on perhejumalanpalvelus. Lapseni tykkää tosi paljon kirkossa käymisestä. Silti minusta on ihan ok, jos hän aikuisena haluaa erota kirkosta tai löytää tiensä ja elämänkatsomuksensa toisen uskonnon parista (jos se ei satuta häntä itseään tai muita - ajatellen siis näitä tämmöisiä itsemurhalahkoja, kristillisiä tai muita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?
Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon.
Tämä on minun mielestäni kukkua ja aivan uskomattoman vanhanaikainen mielipide. Kastaa lapsi ja antaa ympäristön kasvattaa hänestä kristittyä, vaikka ei itse usko. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun molemmat vanhemmat uskovat. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun toinen vanhempi uskoo ja toinen ei, ja kun molemmat kertovat avoimesti omasta näkemyksestään lapselle.
Minä olen ateisti ja olen miettinyt aikanaan paljonkin omaa suhdettani uskontoon ja uskonnottomuuteen. Keskustelemme uskonnosta lasten kanssa siinä missä muistakin asioista., kun ne tulevat eteen, lapsen ikäkauden mukaisella tavalla.
Kuolema on esimerkiksi sellainen. Kuoleman lopullisuus on lapselle pelottavaa. Olisi helppoa, ja siinä tilanteessa lapselle helpottavaa, puhua taivaasta, josta isovaari vilkuttelee lapsille. Mutta se olisi väärin, koska mitään taivasta ei ole, minä en sellaiseen usko. Lasteni on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että elämä päättyy joskus. Tämä yksi elämä on kaikki, tämä on tarpeeksi, eikä tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin tämän yhden elämän elämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun sen asian on käsitellyt ja sisäistänyt, siiä saa ihan samanlaisen sisäisen rauhan kuin taivasuskostakin.
Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.
Ei minun tarvitse todistaa ja minun puolestani saat opettaa lapsiasi uskomaan taivaaseen. Mutta jos luet aiemmin kirjoittamani ihan kokonaan, niin en voi ymmärtää enkä hyväksyä ihmisiä, jotka eivät usko taivaaseen, mutta silti antavat lastensa uskoa, koska helppoa ja hei ne kirkkohäät.
Minun mielestäni ns. tapauskovaiset syövät pohjaa todellisten kritittyjen perinteestä ja uskonnon vahvuudesta. Mitä te teette ihmisillä, jotka roikkuvat siellä vain niiden kirkkohäiden "juhlavuuden" takia? Ai niin, nehän kustantaa veroillaan koko kystin.
En tiedä, kun se sun "aiemmin" kirjoittamasi ei koske mua, vaikea siihen ottaa silloin kantaa.
Miksi sitten kommentoit mun viestiä, jos se ei sua kosketa? Minun kirjoittamani oli kommentti ihmiselle, jonka mielestä lapselle saa opettaa jotain mihin ei itse usko. Sinä et niin tee. Asia ei siis sinua kosketa. Kirjoittele johonkin muuhun ketjuun.
Olisit tehnyt ihan vaikka oman aloituksen, todistakaa mulle, että taivasta ei ole. Ja todistustaakka ei ole minulla, joka en usko, että jotain mitä ei todistaa, ei ole. Ei vaikka te kristityt olette tätä maailman kolkkaa hallinneet parituhatta vuotta. Ei vaikka olette pukanneet markkinoille tuhansia kirjoja siitä asiasta. Se ei silti muuta sitä, että jonkun asian olemassaolo todistetaan, ei olemassolemuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?
Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon.
Tämä on minun mielestäni kukkua ja aivan uskomattoman vanhanaikainen mielipide. Kastaa lapsi ja antaa ympäristön kasvattaa hänestä kristittyä, vaikka ei itse usko. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun molemmat vanhemmat uskovat. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun toinen vanhempi uskoo ja toinen ei, ja kun molemmat kertovat avoimesti omasta näkemyksestään lapselle.
Minä olen ateisti ja olen miettinyt aikanaan paljonkin omaa suhdettani uskontoon ja uskonnottomuuteen. Keskustelemme uskonnosta lasten kanssa siinä missä muistakin asioista., kun ne tulevat eteen, lapsen ikäkauden mukaisella tavalla.
Kuolema on esimerkiksi sellainen. Kuoleman lopullisuus on lapselle pelottavaa. Olisi helppoa, ja siinä tilanteessa lapselle helpottavaa, puhua taivaasta, josta isovaari vilkuttelee lapsille. Mutta se olisi väärin, koska mitään taivasta ei ole, minä en sellaiseen usko. Lasteni on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että elämä päättyy joskus. Tämä yksi elämä on kaikki, tämä on tarpeeksi, eikä tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin tämän yhden elämän elämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun sen asian on käsitellyt ja sisäistänyt, siiä saa ihan samanlaisen sisäisen rauhan kuin taivasuskostakin.
Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.
Ei minun tarvitse todistaa ja minun puolestani saat opettaa lapsiasi uskomaan taivaaseen. Mutta jos luet aiemmin kirjoittamani ihan kokonaan, niin en voi ymmärtää enkä hyväksyä ihmisiä, jotka eivät usko taivaaseen, mutta silti antavat lastensa uskoa, koska helppoa ja hei ne kirkkohäät.
Minun mielestäni ns. tapauskovaiset syövät pohjaa todellisten kritittyjen perinteestä ja uskonnon vahvuudesta. Mitä te teette ihmisillä, jotka roikkuvat siellä vain niiden kirkkohäiden "juhlavuuden" takia? Ai niin, nehän kustantaa veroillaan koko kystin.
En tiedä, kun se sun "aiemmin" kirjoittamasi ei koske mua, vaikea siihen ottaa silloin kantaa.
Miksi sitten kommentoit mun viestiä, jos se ei sua kosketa? Minun kirjoittamani oli kommentti ihmiselle, jonka mielestä lapselle saa opettaa jotain mihin ei itse usko. Sinä et niin tee. Asia ei siis sinua kosketa. Kirjoittele johonkin muuhun ketjuun.
Olisit tehnyt ihan vaikka oman aloituksen, todistakaa mulle, että taivasta ei ole. Ja todistustaakka ei ole minulla, joka en usko, että jotain mitä ei todistaa, ei ole. Ei vaikka te kristityt olette tätä maailman kolkkaa hallinneet parituhatta vuotta. Ei vaikka olette pukanneet markkinoille tuhansia kirjoja siitä asiasta. Se ei silti muuta sitä, että jonkun asian olemassaolo todistetaan, ei olemassolemuutta.
Kommentoin tätä vielä, kun et selkeästi ymmärtänyt vastaustani. Lapselle ei ole pakko OPETTAA mitään, asioista voi jutella sen enempää vauhkoamatta mistään. Lapsilla on ihan omatkin aivot, ainakin meidän lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko oli käytännössä valtio on sitä meidän historiaa, halusit sinä sitä tai et.
Ja millälailla kirkko yritt jarruttaa kansan sivistystä?Historia on historiaa ja nyt on nyt. Onneksi.
Kyllä mutta histora vaikuttaa suuresti tähän nykyisyyteen. Miten menikään viisas sananlasku: "Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, on tuomittu toistamaan se."
Siis juuri pakkokristinuskon takia suomalaiset ovat kansa, jotka eivät tunne menneisyyttään. Kirkko tuhosi mitä pystyi ja nielaisi sisälleen ja muutti merkitystä siitä, mitä ei pystynyt tuhoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?
Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon.
Tämä on minun mielestäni kukkua ja aivan uskomattoman vanhanaikainen mielipide. Kastaa lapsi ja antaa ympäristön kasvattaa hänestä kristittyä, vaikka ei itse usko. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun molemmat vanhemmat uskovat. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun toinen vanhempi uskoo ja toinen ei, ja kun molemmat kertovat avoimesti omasta näkemyksestään lapselle.
Minä olen ateisti ja olen miettinyt aikanaan paljonkin omaa suhdettani uskontoon ja uskonnottomuuteen. Keskustelemme uskonnosta lasten kanssa siinä missä muistakin asioista., kun ne tulevat eteen, lapsen ikäkauden mukaisella tavalla.
Kuolema on esimerkiksi sellainen. Kuoleman lopullisuus on lapselle pelottavaa. Olisi helppoa, ja siinä tilanteessa lapselle helpottavaa, puhua taivaasta, josta isovaari vilkuttelee lapsille. Mutta se olisi väärin, koska mitään taivasta ei ole, minä en sellaiseen usko. Lasteni on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että elämä päättyy joskus. Tämä yksi elämä on kaikki, tämä on tarpeeksi, eikä tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin tämän yhden elämän elämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun sen asian on käsitellyt ja sisäistänyt, siiä saa ihan samanlaisen sisäisen rauhan kuin taivasuskostakin.
Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.
Ei minun tarvitse todistaa ja minun puolestani saat opettaa lapsiasi uskomaan taivaaseen. Mutta jos luet aiemmin kirjoittamani ihan kokonaan, niin en voi ymmärtää enkä hyväksyä ihmisiä, jotka eivät usko taivaaseen, mutta silti antavat lastensa uskoa, koska helppoa ja hei ne kirkkohäät.
Minun mielestäni ns. tapauskovaiset syövät pohjaa todellisten kritittyjen perinteestä ja uskonnon vahvuudesta. Mitä te teette ihmisillä, jotka roikkuvat siellä vain niiden kirkkohäiden "juhlavuuden" takia? Ai niin, nehän kustantaa veroillaan koko kystin.
En tiedä, kun se sun "aiemmin" kirjoittamasi ei koske mua, vaikea siihen ottaa silloin kantaa.
Miksi sitten kommentoit mun viestiä, jos se ei sua kosketa? Minun kirjoittamani oli kommentti ihmiselle, jonka mielestä lapselle saa opettaa jotain mihin ei itse usko. Sinä et niin tee. Asia ei siis sinua kosketa. Kirjoittele johonkin muuhun ketjuun.
Olisit tehnyt ihan vaikka oman aloituksen, todistakaa mulle, että taivasta ei ole. Ja todistustaakka ei ole minulla, joka en usko, että jotain mitä ei todistaa, ei ole. Ei vaikka te kristityt olette tätä maailman kolkkaa hallinneet parituhatta vuotta. Ei vaikka olette pukanneet markkinoille tuhansia kirjoja siitä asiasta. Se ei silti muuta sitä, että jonkun asian olemassaolo todistetaan, ei olemassolemuutta.
Kommentoin tätä vielä, kun et selkeästi ymmärtänyt vastaustani. Lapselle ei ole pakko OPETTAA mitään, asioista voi jutella sen enempää vauhkoamatta mistään. Lapsilla on ihan omatkin aivot, ainakin meidän lapsilla.
Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.
Oliko tämä siis vastauksesi? Mihin kysymykseen?
Ja olen samaa mieltä, lapselle voi jutella ja he ajattelevat asioista ihan itse. Jos lapsi kysyy, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, niin kyllä se minusta silti on oman maailmankatsomuksen opettamista, jos vastaa, että hän menee taivaaseen. Tai että elämä lakkaa. Siinä jutellaan, voidaan kysyä lapsen mielipidettä asiaan, mutta varsinkin pienen lapsen kohdalla vanhempi on ehdoton auktoriteetti. Harva kolmevuotias alkaa kyseenalaistamaan vanhempien näkemystä kuoleman jälkeisestä ajasta.
13-vuotias sitten voi jo kyseenalaistaakin. Joka tapauksessa hän lähtee käsittelemään asiaa siihen asti oppimansa pohjalta. Onko taivasta olemassa, kuten minulle jo lapsena kerrottiin? Tai miksi minä en usko taivaaseen, kun monet muut niin tekevät?
Niin ja että en vaikuttaisi asian suhteen tunteettomalta, kyllä minua oikeastaan harmittaa, että sinun lapsesi kasvavat uskomaan että on jumala ja taivas. Minä tiedän että niitä ei ole. Ne ovat vain keinoja hahamottaa maailmaan ja selviytyä vaikeista asioista. Minä haluaisin, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus kasvaa maailmassa, jota uskonnot eivät määritä. Minä haluaisin, että ihmisille riittäisi, että voimaa ja rauhaa voi saada itsestään, läheisistään, luonnosta ja taiteesta ja monesta muusta oikeasta ja konkreettisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?
Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon.
Tämä on minun mielestäni kukkua ja aivan uskomattoman vanhanaikainen mielipide. Kastaa lapsi ja antaa ympäristön kasvattaa hänestä kristittyä, vaikka ei itse usko. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun molemmat vanhemmat uskovat. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun toinen vanhempi uskoo ja toinen ei, ja kun molemmat kertovat avoimesti omasta näkemyksestään lapselle.
Minä olen ateisti ja olen miettinyt aikanaan paljonkin omaa suhdettani uskontoon ja uskonnottomuuteen. Keskustelemme uskonnosta lasten kanssa siinä missä muistakin asioista., kun ne tulevat eteen, lapsen ikäkauden mukaisella tavalla.
Kuolema on esimerkiksi sellainen. Kuoleman lopullisuus on lapselle pelottavaa. Olisi helppoa, ja siinä tilanteessa lapselle helpottavaa, puhua taivaasta, josta isovaari vilkuttelee lapsille. Mutta se olisi väärin, koska mitään taivasta ei ole, minä en sellaiseen usko. Lasteni on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että elämä päättyy joskus. Tämä yksi elämä on kaikki, tämä on tarpeeksi, eikä tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin tämän yhden elämän elämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun sen asian on käsitellyt ja sisäistänyt, siiä saa ihan samanlaisen sisäisen rauhan kuin taivasuskostakin.
Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.
Ei minun tarvitse todistaa ja minun puolestani saat opettaa lapsiasi uskomaan taivaaseen. Mutta jos luet aiemmin kirjoittamani ihan kokonaan, niin en voi ymmärtää enkä hyväksyä ihmisiä, jotka eivät usko taivaaseen, mutta silti antavat lastensa uskoa, koska helppoa ja hei ne kirkkohäät.
Minun mielestäni ns. tapauskovaiset syövät pohjaa todellisten kritittyjen perinteestä ja uskonnon vahvuudesta. Mitä te teette ihmisillä, jotka roikkuvat siellä vain niiden kirkkohäiden "juhlavuuden" takia? Ai niin, nehän kustantaa veroillaan koko kystin.
En tiedä, kun se sun "aiemmin" kirjoittamasi ei koske mua, vaikea siihen ottaa silloin kantaa.
Miksi sitten kommentoit mun viestiä, jos se ei sua kosketa? Minun kirjoittamani oli kommentti ihmiselle, jonka mielestä lapselle saa opettaa jotain mihin ei itse usko. Sinä et niin tee. Asia ei siis sinua kosketa. Kirjoittele johonkin muuhun ketjuun.
Olisit tehnyt ihan vaikka oman aloituksen, todistakaa mulle, että taivasta ei ole. Ja todistustaakka ei ole minulla, joka en usko, että jotain mitä ei todistaa, ei ole. Ei vaikka te kristityt olette tätä maailman kolkkaa hallinneet parituhatta vuotta. Ei vaikka olette pukanneet markkinoille tuhansia kirjoja siitä asiasta. Se ei silti muuta sitä, että jonkun asian olemassaolo todistetaan, ei olemassolemuutta.
Kommentoin tätä vielä, kun et selkeästi ymmärtänyt vastaustani. Lapselle ei ole pakko OPETTAA mitään, asioista voi jutella sen enempää vauhkoamatta mistään. Lapsilla on ihan omatkin aivot, ainakin meidän lapsilla.
Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.
Oliko tämä siis vastauksesi? Mihin kysymykseen?
Ja olen samaa mieltä, lapselle voi jutella ja he ajattelevat asioista ihan itse. Jos lapsi kysyy, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, niin kyllä se minusta silti on oman maailmankatsomuksen opettamista, jos vastaa, että hän menee taivaaseen. Tai että elämä lakkaa. Siinä jutellaan, voidaan kysyä lapsen mielipidettä asiaan, mutta varsinkin pienen lapsen kohdalla vanhempi on ehdoton auktoriteetti. Harva kolmevuotias alkaa kyseenalaistamaan vanhempien näkemystä kuoleman jälkeisestä ajasta.
13-vuotias sitten voi jo kyseenalaistaakin. Joka tapauksessa hän lähtee käsittelemään asiaa siihen asti oppimansa pohjalta. Onko taivasta olemassa, kuten minulle jo lapsena kerrottiin? Tai miksi minä en usko taivaaseen, kun monet muut niin tekevät?
Niin ja että en vaikuttaisi asian suhteen tunteettomalta, kyllä minua oikeastaan harmittaa, että sinun lapsesi kasvavat uskomaan että on jumala ja taivas. Minä tiedän että niitä ei ole. Ne ovat vain keinoja hahamottaa maailmaan ja selviytyä vaikeista asioista. Minä haluaisin, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus kasvaa maailmassa, jota uskonnot eivät määritä. Minä haluaisin, että ihmisille riittäisi, että voimaa ja rauhaa voi saada itsestään, läheisistään, luonnosta ja taiteesta ja monesta muusta oikeasta ja konkreettisesta asiasta.
Mitä ihmettä? En jaksais kyllä oikeastaan enää aloittaa alusta tätä samaa, vaikka mä olenkin aina tiennyt että av-mamman lukutaito on tavallista heikompi.
Uskova liittää lapsensa kirkkoon sehän on selvä. Kaikki muut, jotka liittävät lapsensa kirkkoon ja selittävät että se on lapsen valinta ovat niin ikään uskovaisia, tai ihan vaan tavallisia pelkureita. Kukaan ei-uskova ei liitä lastaan uskonnolliseen yhteisöön vapaaehtoisesti.
Alue: Aihe vapaa
Ihan perustuslaissa jo turvataan uskonnonvapaus. Valtiollisia kirkkojakin on Suomessa kaksi ja lukuisia muita.