Lue keskustelun säännöt.
Olen 26 ja tunnen itseni vanhaksi ja vastenmieliseksi
21.10.2015 |
Katson katkerana nuoria naisia joita kaikki miehet haluavat. Kun laittoudun nätiksi tunnen itseni naurettavaksi vanhaksi ämmäksi joka luulee itsestään liikoja. Sängyssä ahdistaa kun en usko miehen haluavan oikeasti minua. Vanhemmiten naisen seksuaalisuys tuntuu lähinnä nöyryyttävältä kun tietää miesten oikeasti himoitsevan nuoria naisia. Kolmenkympinkriisi on yhtä helvettiä.
Kommentit (53)
:D mitä helvettiä. Itse olen 26-vuotias ja viime vuonna olen nauttinut siitä miten paljon tasokkaampia miehiä on ilmestynyt näköpiiriin. Komeita, hauskoja, hyvissä työssä olevia ja älykkäitä miehiä, jotka oikeasti haluavat vakavan parisuhteen aikuisen naisen kanssa.
Teineistä etsitään pelkkää seksiseuraa, ei kukaan menestyvä kolmekymppinen halua teiniä vakavissaan tyttöystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:D mitä helvettiä. Itse olen 26-vuotias ja viime vuonna olen nauttinut siitä miten paljon tasokkaampia miehiä on ilmestynyt näköpiiriin. Komeita, hauskoja, hyvissä työssä olevia ja älykkäitä miehiä, jotka oikeasti haluavat vakavan parisuhteen aikuisen naisen kanssa.
Teineistä etsitään pelkkää seksiseuraa, ei kukaan menestyvä kolmekymppinen halua teiniä vakavissaan tyttöystäväksi.
No tässähän se ongelma on. Kyllä mä tiedän mun miehen mua rakastavan mutta ei kukaan mies himoitse kolmekymppisiä.
Ap
Itse ajattelen asian näin yli 30-vuotiaana, vihdoinkin olen päässyt eroon niistä mielistelevistä pillunvonkaajista jotka arvostavat naista vain kauneutensa ja nuoruutensa vuoksi. Useimmat miehet iästä riippumatta preferoivat nuoria naisia, mutta kunnolliset miehet eivät halua _vain_ nuoria naisia, vaan vähän vanhempikin voi kelvata. Mutta puhutaan nyt sellaisista miehistä jotka etsivät aitoa ystävyyttä, eikä vain viehkeää pintaa. Pitää ajatella optimistisemmin. :)
Hei kyllä minäkin hieman varttuneempana naisena himoitsen nuoria miehiä joka päivä, En vaan koskaan sano sitä ääneen, enkä ikinä myöntäisi sitä ikäiselleni miehelle. Rakastan häntä ja olen näinkin ihan tyytyväinen. Uskon, että myös mies on minuun ihan tyytyväinen, vaikka varmasti välillä katseleekin nuoria naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin yli 30-vuotiaana, vihdoinkin olen päässyt eroon niistä mielistelevistä pillunvonkaajista jotka arvostavat naista vain kauneutensa ja nuoruutensa vuoksi. Useimmat miehet iästä riippumatta preferoivat nuoria naisia, mutta kunnolliset miehet eivät halua _vain_ nuoria naisia, vaan vähän vanhempikin voi kelvata. Mutta puhutaan nyt sellaisista miehistä jotka etsivät aitoa ystävyyttä, eikä vain viehkeää pintaa. Pitää ajatella optimistisemmin. :)
Olen aina ollut kaunis ja rakentanut itsetuntoni liiaksi ulkonäön varaan. Nyt kun tajuntaan on iskenyt etten aina ole nuori, niin en meinaa päästä eroon ahdistuksesta. Sängyssä välillä tulee inhon väreet koska tiedän mieheni katsovan pornossakin vain parikymppisiä naisia ja kiihottuvan niistä, niin kuin kaikki miehet. Ennen minä olin sellainen parikymppinen, mitä mä kohta olen? Miten te kolmekymppiset kestätte. :(
Ap
Mikä sua vaivaa :D 26-vuotias on parikymppinen, ei kolmekymppinen. Ei ihme jos miehesi katselee muita jos olet noin yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan myös, kuinka ahdistavaa oli olla tuon ikäinen. Tunsin itseni vanhaksi. Senpä vuoksi en kaipaa nuoruutta ollenkaan. Paljon hauskempaa nykyään.
M53
Olet rupsahtanut jo pian kymmenen vuotta. Tuntosi on täysin oikeutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa :D 26-vuotias on parikymppinen, ei kolmekymppinen. Ei ihme jos miehesi katselee muita jos olet noin yksinkertainen.
Kuule jokainen mies kattelee kakskymppusiä. Täytän ensi vuoden alussa 27 ja on kyllä aikamousta itsepetosta kuvitella kuuluvansa parikymppisiin :D sä varmaan olet juuri niitä jotka kuvittelee olevansa miehensä silmissä kaunein nainen. Noh, sori nyt vain mutta kun sitä ikää tulee niin miehet vilkuilee mielummin 19-vuotiaiden perseitä kun meidän lähemmäks kolmekymppisten kulahtaneita naamoja :)
Ap
Täh, mikä kolmenkympin kriisi? Mä oon 37 eikä se oo vieläkään tullut. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset on kyllä onnistuneesti aivopesty ajattelemaan, että heidän arvonsa perustuu vain nuoruuteen ja kauneuteen. Miesten näkökulmasta se on varmaan 100% totta, mutta ei meidän naisten tarvitsisi peilata oma-arvontuntoamme miesten kautta. Lisäksi medialla on oma osuutensa asiaan... itsehän olen lopettanut esim. tv:n katselun ja lehtien ostamisen. Netissä en avaa uutisia jotka käsittelevät pinnallisia aiheita. Olen huomannut, että kun keskittyy terveempiin asioihin elämässä, niin ei kriiseile turhasta... Itse tykkään kävellä luonnossa, treenata, tehdä ruokaa, lukea, askarrella, maalata, hoitaa eläimiä... sekä toisinaan käydä vauva-palstalla. :D Neuvoni on: hanki muuta ajateltavaa ja tekemistä!
Vierailija kirjoitti:
Naiset on kyllä onnistuneesti aivopesty ajattelemaan, että heidän arvonsa perustuu vain nuoruuteen ja kauneuteen. Miesten näkökulmasta se on varmaan 100% totta, mutta ei meidän naisten tarvitsisi peilata oma-arvontuntoamme miesten kautta. Lisäksi medialla on oma osuutensa asiaan... itsehän olen lopettanut esim. tv:n katselun ja lehtien ostamisen. Netissä en avaa uutisia jotka käsittelevät pinnallisia aiheita. Olen huomannut, että kun keskittyy terveempiin asioihin elämässä, niin ei kriiseile turhasta... Itse tykkään kävellä luonnossa, treenata, tehdä ruokaa, lukea, askarrella, maalata, hoitaa eläimiä... sekä toisinaan käydä vauva-palstalla. :D Neuvoni on: hanki muuta ajateltavaa ja tekemistä!
Neuvosi varmaan onnistuisikin ilman miestä. Olen miettinyt jopa eroa koska silloin voisin keskittyä elämässä tärkeimpiin asioihin kuin siihen haluaako mieheni enää minua. Juu ja terapiassa käydään mutta eipä se tosiasioita muuta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa :D 26-vuotias on parikymppinen, ei kolmekymppinen. Ei ihme jos miehesi katselee muita jos olet noin yksinkertainen.
Kuule jokainen mies kattelee kakskymppusiä. Täytän ensi vuoden alussa 27 ja on kyllä aikamousta itsepetosta kuvitella kuuluvansa parikymppisiin :D sä varmaan olet juuri niitä jotka kuvittelee olevansa miehensä silmissä kaunein nainen. Noh, sori nyt vain mutta kun sitä ikää tulee niin miehet vilkuilee mielummin 19-vuotiaiden perseitä kun meidän lähemmäks kolmekymppisten kulahtaneita naamoja :)
Ap
Itse asiassa en luule vaan tiedän olevani kaunis :) olen 26, mutta lähes aina veikataan 20-24-vuotiaaksi. Pidän itsestäni huolta, eli jos jo tämän ikäisenä rupsahtaa niin saa kyllä syyttää ihan itseään.
P.S. Myös hymy ja itsevarmuus kaunistaa. Jos noin nuorena olet jo naama norsunvitulla ja kuvittelet olevasi vanhapiika loppuelämän, niin tottakai miehet karttavat sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on kyllä onnistuneesti aivopesty ajattelemaan, että heidän arvonsa perustuu vain nuoruuteen ja kauneuteen. Miesten näkökulmasta se on varmaan 100% totta, mutta ei meidän naisten tarvitsisi peilata oma-arvontuntoamme miesten kautta. Lisäksi medialla on oma osuutensa asiaan... itsehän olen lopettanut esim. tv:n katselun ja lehtien ostamisen. Netissä en avaa uutisia jotka käsittelevät pinnallisia aiheita. Olen huomannut, että kun keskittyy terveempiin asioihin elämässä, niin ei kriiseile turhasta... Itse tykkään kävellä luonnossa, treenata, tehdä ruokaa, lukea, askarrella, maalata, hoitaa eläimiä... sekä toisinaan käydä vauva-palstalla. :D Neuvoni on: hanki muuta ajateltavaa ja tekemistä!
Neuvosi varmaan onnistuisikin ilman miestä. Olen miettinyt jopa eroa koska silloin voisin keskittyä elämässä tärkeimpiin asioihin kuin siihen haluaako mieheni enää minua. Juu ja terapiassa käydään mutta eipä se tosiasioita muuta.
Ap
Itseasiassa ei ole mikään huonompi päätös elää ilman miestä. Jos sua kerta häiritsee tuo tosiasia, että miehet ihailevat eniten nuoria naisia, etkä pääse asian yli, niin ei sulla oikein muutakaan vaihtoehtoa sitten ole. Ja toisaalta, eihän meitä ihmisiä ole muutenkaan tarkoitettu yksiavioisiksi (biologinen mahdottomuus) joten seurustelussa sinänsä ei ole oikein mitään järkeä. Rauhan voi tosiaankin löytää sinkkuna elämisestä. ;) t. ikisinkku
Mulla toi tunne alkoi kun olin n. 25 ja huomasin ikääntymisen ensi merkkien tulevan. Olen nyt 28. On inhottavaa muuttua siitä jota himoittiin ja haluttiin siksi, joka "kelpaa". Tuntuu, että mieluummin olen sitten ilman seksiä ja miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa :D 26-vuotias on parikymppinen, ei kolmekymppinen. Ei ihme jos miehesi katselee muita jos olet noin yksinkertainen.
Kuule jokainen mies kattelee kakskymppusiä. Täytän ensi vuoden alussa 27 ja on kyllä aikamousta itsepetosta kuvitella kuuluvansa parikymppisiin :D sä varmaan olet juuri niitä jotka kuvittelee olevansa miehensä silmissä kaunein nainen. Noh, sori nyt vain mutta kun sitä ikää tulee niin miehet vilkuilee mielummin 19-vuotiaiden perseitä kun meidän lähemmäks kolmekymppisten kulahtaneita naamoja :)
ApItse asiassa en luule vaan tiedän olevani kaunis :) olen 26, mutta lähes aina veikataan 20-24-vuotiaaksi. Pidän itsestäni huolta, eli jos jo tämän ikäisenä rupsahtaa niin saa kyllä syyttää ihan itseään.
P.S. Myös hymy ja itsevarmuus kaunistaa. Jos noin nuorena olet jo naama norsunvitulla ja kuvittelet olevasi vanhapiika loppuelämän, niin tottakai miehet karttavat sua.
Minulla on mies, kiitos vain huolenpidosta. Tiedän vain karun faktan että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän ne nuoret kiinnostaa. Eikö tämä ahdista sinua?
Ao
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on kyllä onnistuneesti aivopesty ajattelemaan, että heidän arvonsa perustuu vain nuoruuteen ja kauneuteen. Miesten näkökulmasta se on varmaan 100% totta, mutta ei meidän naisten tarvitsisi peilata oma-arvontuntoamme miesten kautta. Lisäksi medialla on oma osuutensa asiaan... itsehän olen lopettanut esim. tv:n katselun ja lehtien ostamisen. Netissä en avaa uutisia jotka käsittelevät pinnallisia aiheita. Olen huomannut, että kun keskittyy terveempiin asioihin elämässä, niin ei kriiseile turhasta... Itse tykkään kävellä luonnossa, treenata, tehdä ruokaa, lukea, askarrella, maalata, hoitaa eläimiä... sekä toisinaan käydä vauva-palstalla. :D Neuvoni on: hanki muuta ajateltavaa ja tekemistä!
Neuvosi varmaan onnistuisikin ilman miestä. Olen miettinyt jopa eroa koska silloin voisin keskittyä elämässä tärkeimpiin asioihin kuin siihen haluaako mieheni enää minua. Juu ja terapiassa käydään mutta eipä se tosiasioita muuta.
ApItseasiassa ei ole mikään huonompi päätös elää ilman miestä. Jos sua kerta häiritsee tuo tosiasia, että miehet ihailevat eniten nuoria naisia, etkä pääse asian yli, niin ei sulla oikein muutakaan vaihtoehtoa sitten ole. Ja toisaalta, eihän meitä ihmisiä ole muutenkaan tarkoitettu yksiavioisiksi (biologinen mahdottomuus) joten seurustelussa sinänsä ei ole oikein mitään järkeä. Rauhan voi tosiaankin löytää sinkkuna elämisestä. ;) t. ikisinkku
Rakastan vain miestäni hirveästi. Uskon että hänkin minua. Tämä ahdistus vain tuntuu pilaavan kaiken.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla toi tunne alkoi kun olin n. 25 ja huomasin ikääntymisen ensi merkkien tulevan. Olen nyt 28. On inhottavaa muuttua siitä jota himoittiin ja haluttiin siksi, joka "kelpaa". Tuntuu, että mieluummin olen sitten ilman seksiä ja miehiä.
Juuri tämä. Että kyllähän mä paremman puutteessa kelpaan mutta en ole ensisijainen himon kohde. Naisena kun en koe miehen ikää mitenkään merkittäväksi tekijäksi. Mutta näytä mies joka mielummin panee 35-vuotiasta kuin kaksikymppistä....
Ap
:-D