Millainen henkilökohtaisen avustajan pitäisi olla luonteeltaan?
Millaista työ on?
Minulla olisi mahdollisuus sellaiseen työhön, mutta epäilyttää vähän, sovinko siihen kauhean hyvin. Olen aika epäsosiaalinen, enkä kauheasti pidä läheisyydestä toisten kanssa. Toisaalta olen aika mutkaton enkä helposti järkyty - paitsi toisen ihmisen eritteiden kanssa tekemisissä oleminen tuntuisi kauhealta. Avustettava käy kai itse vessassa.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Mahtavat lehmänhermot pitäisi olla. Ja sanavarasto koostuu lähinnä kyllä ja tietysti-sanoista.
Miksi? Avustaja on avustaja eikä mikään helvetin palvelijaorja.
Rahaa tarvitseva, sitkeä, sinnikäs, tylsyyttä kestävä, itsepuolustustaitoinen ja hoitaa asialliset hommat. Ei tarvitse olla sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
On mulla hyvät hermot, mutta en ole miten tahansa pompoteltava. Avustettava ei ole vanhus, vaan liikuntavammainen. Vanhuksen avustajaksi en taitaisi sopia. ap
Olin samassa tilanteessa nuorena kuin sinä. Mietin selviänkö. Olin liikuntavammaisen avustaja. Se oli oikeastaan rennoin työpaikka missä olen ollut, vähän kuin kaverin kanssa olisi hengaillut, koska hän oli hyvin mukava ja pää pelasi ihan normaalisti. Työntelin häntä pyörätuolissa ja ojentelin tavaroita, pidin seuraa.
Ikävin osuus työstä oli kun piti pyyhkiä häneltä perse vessassa. En ollut tottunut ajatukseen, että pitäisi pyyhkiä aikuiselta mieheltä perse. Mutta nopeasti siihen tottui, koska tuli sellainen häpeä siitä että "itse olet terve, koetappa vain pärjäillä tän kanssa, koska hänellä ei ole valinnanvaraa". Ja selvisin hyvin. Se oli ainoa ikävä puoli työssä.
Se tietysti riippuu millainen se "asiakas" on. Esim. älyllisesti kehitysvammaiset voivat olla hankalia, koska he saattavat esim. olla väkivaltaisia ja purra avustajaa, jos eivät pidä jostakin. Ja sitä voi olla mahdotonta ennustaa, että mikäs tänä päivänä riittää puremisen syyksi.
Olen kehitysvammaisen vanhuksen henkilökohtainen avustaja ja tykkään työstäni. Hänellä on älyllis-fyysinen kehitysvamma, eikä lainkaan aggressioita. Puhdasta iloa ja onnea on joka kerta saada nähdä hänet ja auttaa, tehdä mukavia asioita yhdessä. Myöskään vessassakäyttämiset eivät kuulu minulle. Nämä asiat sovitaan jo työsopimuksessa.
Sanoisin, että hk-avustajalta vaaditaan sinniä, luovuutta, joustavuutta, ihmistuntemusta, nöyryyttä tehdä työtä kuin työtä, fyysistä terveyttä sekä itsepuolustuskykyä. Avustettava vanhus saattaa esim. asua vanhusten palvelutalossa tai kehitysvammaisten hoivakodissa, ja silloin olet alimpana siinä naisvaltaisen alan nokkimisjärjestyksessä, joka sisältää liudan sairaanhoitajia, hoitajia, omahoitajia, laitoksen johtoa jne.
Kun olet aidosti itsevarma ja henkisesti vahva, etkä manipuloidu juttuihin, jotka eivät työtehtäviisi kuulu, tai ota toisten kaivamaa mutaa päällesi, kestät ja kaikki sujuu kyllä. Muista vaan kaikissa tilanteissa omat velvollisuutesi ja oikeutesi. Minultakin on ko. vammaisen laitokseen nimetty omahoitaja pyytänyt rajat ylittäviä juttuja, mutta olen niistä kieltäytynyt. Ainut todella epämiellyttävä tilanne, missä olen joutunut itsepuolustuskykyä tarvitsemaan, oli sellainen, jossa hänen tyttärensä oli tehnyt vakavan virheen, ja hän syytti siitä minua.
Itsevarmuutta siis tarvitaan tässäkin työssä. Tervettä rentoa otetta, huumorintajua ja itsevarmuutta puolustaa joskus myös omia rajojaan rajattomia pyyntöjä vastaan. Jos olet liian kiltti, joudut pahoihin tilanteisiin ja annat kaikkesi, ryntäät töihin työaikojen ulkopuolella, tuot vammaisia kotisi pihasi lomasi täyteen, palat lopulta loppuun, etkä voi tätä työtä tehdä. Työajat, työtehtävät, rajat. Kaikessa. Omat oikeutesi myös. Muista ne.
Vieläkin neuvo: jos haet alan töitä, katso, ettei työnantajasi ole avustettava henkilö itse, vaan alan yritys, Niin, että sinulla itselläsi on johtaja. Se, että johtajasi on eri ihminen kuin avustettavasi, on ehdottoman tärkeää. Olen kuullut, nähnyt ja lukenut monia kauhutarinoita, joissa avustajan työnantaja on avustettava itse. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta harvoinpa esim. lapsesta asti samassa osoitteessa asunut, vakavasti vammautunut, yksinäinen, katkeroitunut ihminen kykenee olemaan yhtä aikaa myös sinun työntekijän oikeuksiasi muistava objektiivinen johtaja. Jos hän avustettavana JA johtajana alkaa esim. päissään/ kipuhoureissaan/ muistiongelmissaan syyttää sinua jostakin, mitä et ole tehnyt - kuka sinua silloin puolustaa? Sinä itse?
Ei avustettava näytä omaa luonnettaa kun vasta sitten kun olet jo töissä.Kokemusta on.