Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ei halua naimisiin

Vierailija

Joo, voisin keskustella asiasta miehen kanssa, mutta ei onnistu. Mies lukittautuu täysin itseensä, ei vastaa ja lopulta tulee riita. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla ja antamalla aikaa ja motivoimalla ja esimerkin kautta ja... Ja siis useamman vuoden ajan, ei mitenkään kestoaiheena meillä. Tai on, mutta ei siis jokailtainen teema. 

No. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta, asuneet yhdessä yhdeksän vuotta, yhteinen omistusasunto viisi vuotta ja kolmevuotias poika. Eli sinällään olemme sitoutuneet monellakin eri tasolla. Olen puhunut naimisiin menosta, aluksi odotin kosintaa, sitten vihjailin ja lopulta sanoin ihan suoraan. Seurusteluaikana puhuttiin häistä ja häämatkasta, nyt tämä aihe on meillä ihan kielletty. Minä siis haluaisin naimisiin, mies ei. Haluaisin juhlistaa meitä, sitoutua virallisesti, haluaisin saman sukunimen rakkaimpien ihmisteni kanssa (pojalla miehen sukunimi), varmistaa avioliiton kautta lesken aseman (toivottavasti ei hetkeen tarvitse ajatella, ei minun eikä miehen) jne. Mies  ei halua. En ymmärrä, miksi asiasta ei voi edes puhua. 

Eräänä hyvänä iltana sain sen verran irti, että mies totesi, että avioliitto on hänelle yhdentekevä asia, siksi hän ei halua naimisiin. Kysymykseen siitä, milloin mieli muuttui, en ole saanut vastausta. Ja toisaalta, jos avioliitto on miehelle yhdentekevä, eikö hän silloin voisi tehdä minulle mieliksi? Toisaalta itselläni on mitta myös täynnä, tulee välillä sellainen olo, että pitäköön naimisiinmenonsa. 

Onko kellää kokemusta? Itsellä niin ristiriitaiset tunteet myös siitä, mitä tämä minulle viestittää. En kelpaa, mies ei ole varma? Toisaalta taas ei pääse minusta joka tapauksessa helposti eroon, koska meillä on niin monta yhteistä sidettä, siis on jo sitoutunut. Äh!

Sivut

Kommentit (120)

Vierailija

Ikävä homma ettei mies suostu. Itse olin todella nuori, kun naimisiin halusin eikä lapsiakaan silloin vielä ollut. Toki oli vauvakuumekin. Asia oli mielessä aina ja paha olla. Onneksi mies sitten suostui. Mitään juhlia en halunnut. Naimisiin vain. Se oli tärkeää ja todella tärkeää on vieläkin. Naimisissa jo 16 vuotta. Ilkeää tuo, että toiselle asia ei merkitse mitään, mutta ei halua suoda iloa toisellekaan suostumalla naimisiin.

Vierailija

Onhan tuossa tuo lakipuoli. Muutenhan avioliitto ei sitouta sen enempää kuin yhteinen asuntolaina. Eipä kai toista voi naimisiin pakottaakaan. Aika yhdentekevää se itsellekin on, mutta varmaan tulee jossain vaiheessa lakikiemuroiden takia mentyä naimisiin.

Vierailija

Haluat juhlat ja matkan. Ehkä pienimuotoisempi kävisi molemmille. Jotenkin nämä on sellaista teiniunelmaa

Toisaalta naimisiinmeno ei muuta mitään

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kuten leffassa 'He's just not that into you', jätä se. Itseäni loukkaisi, jossen tulisi kosituksi.

Ehkä kasvat vielä aikuiseksi

Vierailija

No ota sinun ja poikasi kamppeet ja lähtekää, mitä siihen sitten enää jäädä kun rakkauttakaan ei ilmeisemmin ole. Tai pistä mies pellolle. Tilanne tuskin muuttuu kun kerran naimisiin ette mene, joten muuta sitä ihan itse ja samantien. Aseta sinäkin ehtoja edes joskus, tähän astihan olet vain ja ainoastaan madellut miehesi jaloissa ruikuttaen. Olet aikuinen nainen ja lapsi on eittämättä sinun vaikka miehen nimellä onkin. Mutta etpä taida uskaltaa. Varmasti tulet ruikuttamaan tänne tilannettasi vielä viiden vuoden päästäkin.

Mitä muita virheitä olet tehnyt? Oletko antanut miehen maksaa irtaimiston ja sinä olet ostanut sapuskat? Ja teillä on tietenkin yhteinen tili, mihin sinä laitat kaikki rahasi ja mies hyvällä tuurilla jotakin? Lakimiehen luokse vain sitten, pelaa etukäteen korttisi kuntoon niin ei tarvitse itkeä jos mies löytää uuden. Aika kauan olet nöyristellyt...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Haluat juhlat ja matkan. Ehkä pienimuotoisempi kävisi molemmille. Jotenkin nämä on sellaista teiniunelmaa

Toisaalta naimisiinmeno ei muuta mitään

Muuttaahan. Naimisiinmeno tekee puolisosta lain edessä lähiomaisen. Avioliitto tuo turvaa mm. avio-oikeuden myötä asumisoikeuden yhteiseen kotiin ja myös muuhun omaisuuteen, jos ei avioehtoa ole ja tulee kuolema puolisolle. 

Lain tuomia oikeuksia siis tulee, mutta myös se tunne turvallisuudesta ja se, että puoliso todella on halunnut sitoutua eikä vain seurustelun myötä ole ajautunut ja jäänyt suhteeseen.  Se on monille tärkeää. Jospa ap ehdottaisi miehelle ihan vain maistraattivihkimistä, jos miehellä juhlallisuudet kammoksuttaa.

Vierailija

Luulisi tosiaan, että jos avioliitto on miehelle yhdentekevä, hän olisi valmis rakastamansa ihmisen takia solmimaan sen etenkin kun teillä on mitä ilmeisimmin varsin vakiintunut suhde.

Onnistuisiko häät minimaalisella hössötyksellä? Et avannut tarkemmin, millaiset juhlat sinulla oikein on mielessä, mutta onko sinulla ja avokillasi juhlien luonteen suhteen mielipide-eroja? Joitakuita esimerkiksi stressaa ja ahdistaa ajatus isoista pippaloista. Olisiko teille vähäeleiset maistraattihäät pienellä osanottajamäärällä toimiva vaihtoehto?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Luulisi tosiaan, että jos avioliitto on miehelle yhdentekevä, hän olisi valmis rakastamansa ihmisen takia solmimaan sen etenkin kun teillä on mitä ilmeisimmin varsin vakiintunut suhde.

On selvää, ettei naimisissa oleminen ole miehelle yhdentekevä vaan kielteinen asia. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Kaikki eivät halua koskaan naimisiin.

Vierailija

Me ei olla naimisissa joten ymmärrän tilanteen tavallaan. Itse tosin en näe sillä mitään merkitystä suhteen kannalta. Mutta jos mies ehdottomasti haluaisi, voin sen hänen vuokseen tehdä. Kuten hän myös minun. Mutta että oikein kieltäytyy eikä suostu puhumaan. En ymmärrä, jotain siinä kyllä nyt on miksei halua.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat