Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin
19.10.2015 |
Joo, voisin keskustella asiasta miehen kanssa, mutta ei onnistu. Mies lukittautuu täysin itseensä, ei vastaa ja lopulta tulee riita. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla ja antamalla aikaa ja motivoimalla ja esimerkin kautta ja... Ja siis useamman vuoden ajan, ei mitenkään kestoaiheena meillä. Tai on, mutta ei siis jokailtainen teema.
No. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta, asuneet yhdessä yhdeksän vuotta, yhteinen omistusasunto viisi vuotta ja kolmevuotias poika. Eli sinällään olemme sitoutuneet monellakin eri tasolla. Olen puhunut naimisiin menosta, aluksi odotin kosintaa, sitten vihjailin ja lopulta sanoin ihan suoraan. Seurusteluaikana puhuttiin häistä ja häämatkasta, nyt tämä aihe on meillä ihan kielletty. Minä siis haluaisin naimisiin, mies ei. Haluaisin juhlistaa meitä, sitoutua virallisesti, haluaisin saman sukunimen rakkaimpien ihmisteni kanssa (pojalla miehen sukunimi), varmistaa avioliiton kautta lesken aseman (toivottavasti ei hetkeen tarvitse ajatella, ei minun eikä miehen) jne. Mies ei halua. En ymmärrä, miksi asiasta ei voi edes puhua.
Eräänä hyvänä iltana sain sen verran irti, että mies totesi, että avioliitto on hänelle yhdentekevä asia, siksi hän ei halua naimisiin. Kysymykseen siitä, milloin mieli muuttui, en ole saanut vastausta. Ja toisaalta, jos avioliitto on miehelle yhdentekevä, eikö hän silloin voisi tehdä minulle mieliksi? Toisaalta itselläni on mitta myös täynnä, tulee välillä sellainen olo, että pitäköön naimisiinmenonsa.
Onko kellää kokemusta? Itsellä niin ristiriitaiset tunteet myös siitä, mitä tämä minulle viestittää. En kelpaa, mies ei ole varma? Toisaalta taas ei pääse minusta joka tapauksessa helposti eroon, koska meillä on niin monta yhteistä sidettä, siis on jo sitoutunut. Äh!
Kommentit (120)
Voihan se olla, että juuri tämän kyseisen miehen kohdalla ei ole omaa lehmää ojassa, mutta valitettavasti olen nähnyt lähipiirissäni, kuinka erotaan pitkästä suhteesta (pelkkä yhteinen asunto, koira jne.) ja sen jälkeen mies on kihlautunut ja avioitunut uuden löydettyään aika lyhyenkin ajan jälkeen. Pistää varmasti väkisinkin miettimään, miksei aikaisempien avovaimojen kanssa haluttu edes kihlautua...ja tiedän, että nämä naiset olisivat itse halunneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla, että juuri tämän kyseisen miehen kohdalla ei ole omaa lehmää ojassa, mutta valitettavasti olen nähnyt lähipiirissäni, kuinka erotaan pitkästä suhteesta (pelkkä yhteinen asunto, koira jne.) ja sen jälkeen mies on kihlautunut ja avioitunut uuden löydettyään aika lyhyenkin ajan jälkeen. Pistää varmasti väkisinkin miettimään, miksei aikaisempien avovaimojen kanssa haluttu edes kihlautua...ja tiedän, että nämä naiset olisivat itse halunneet.
no sanopa muuta:) minulle kävi juuri noin, olin 10 vuotta avosuhteessa tai siis liitossa, avioliitto ei käyny edes mielessä, mutta annas olla kun tapasin nykyisen aviopuolisoni, ehdimme seurustella ainostaa 2 kuukautta, kun jo menimme naimisiin, kumpikin tiesi heti kohdattuamme, että tämä on nyt sellainen suhde, että naimisiin mennään. avioliitossa olemme olleet nyt 2 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla, että juuri tämän kyseisen miehen kohdalla ei ole omaa lehmää ojassa, mutta valitettavasti olen nähnyt lähipiirissäni, kuinka erotaan pitkästä suhteesta (pelkkä yhteinen asunto, koira jne.) ja sen jälkeen mies on kihlautunut ja avioitunut uuden löydettyään aika lyhyenkin ajan jälkeen. Pistää varmasti väkisinkin miettimään, miksei aikaisempien avovaimojen kanssa haluttu edes kihlautua...ja tiedän, että nämä naiset olisivat itse halunneet.
Niin, on se saatana kumma kun miehet ei mene käskystä kihloihin kenen kanssa vaan!
Meinaatko, että miehilläkin pitäisi olla oikeus pakottaa naiset naimisiin? Entä jos naisen mieli muuttuu lapsien suhteen, saako mies raiskata naisen paksuksi ja valittaa että mikä on kun ei kiinnostakaan sitouttaa itseään?
Vierailija kirjoitti:
Kovat peliin, ero tai avioliitto
Tälleen naimisiinhaluamattomana akkana täytyy sanoa, että jos tuo sulho joskus keksii alkaa jäkättää jotain "nyt on sit ero tai avioliitto >:( "-soopaa, niin ei taida tulla ihan sitä tulosta mitä sillä toivoo saavansa. :D
No, pistihän nämä kommentit miettimään miksen soisi hälle sitä iloa, hän kun naimisiin haluaisi. En oikein edes osaa perustella miksen itse halua naimisiin, mutta jokin siinä vaan hinkkaa väärin. Ei tee mieli. En halua. Ehkä olen vain sitoutumiskammoinen? Itse mietin miksi se on niin tärkeää olla menemättä naimisiin, ehkä AP:n pitäisi miettiä miksi on niin tärkeää mennä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovat peliin, ero tai avioliitto
Tälleen naimisiinhaluamattomana akkana täytyy sanoa, että jos tuo sulho joskus keksii alkaa jäkättää jotain "nyt on sit ero tai avioliitto >:( "-soopaa, niin ei taida tulla ihan sitä tulosta mitä sillä toivoo saavansa. :D
No, pistihän nämä kommentit miettimään miksen soisi hälle sitä iloa, hän kun naimisiin haluaisi. En oikein edes osaa perustella miksen itse halua naimisiin, mutta jokin siinä vaan hinkkaa väärin. Ei tee mieli. En halua. Ehkä olen vain sitoutumiskammoinen? Itse mietin miksi se on niin tärkeää olla menemättä naimisiin, ehkä AP:n pitäisi miettiä miksi on niin tärkeää mennä naimisiin?
AP on perustellut jo täällä miksi se hänestä olisi tärkeää.
Ei siinä ole mitään väärää jos kumpikaan ei halua naimisiin tai on "ihansama", mutta ongelma tulee siinä jos toinen haluaa ja toinen kokee sen yht'äkkiä kielteiseksi asiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisi avopuolison kanssa asunut kaksikymmentä vuotta, olisi kymmenen lasta ja viisi asuntoa yhteisomistuksessa ja vaikka olisi minkälaiset keskinäiset testamentit ja sopimukset kuoleman jälkeisestä ajasta, niin avopuoliso ei ole lähin omainen eikä omainen ollenkaan. Sellainen ihminen, joka ei ole sukulainen mitenkään lain edessä ei voi olla samaa perhettä. Aivan käsittämätöntä ettei naimisiin haluta ja haluta virallisesti omaa rakasta lähiomaiseksi.
Ensi vuosi on karkausvuosi eli ap:lle se hetki kosia ja miehellä on velvollisuus jo vastata. Mies joko suostuu tai ei. Siitä sitten seuraava askel on ap:lla mitä haluaa eli ero tai sitten katkeruus. Itselleni ainakin olisi katkera paikka ja en voisi enää jatkaa. Niin iso asia mulle olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovat peliin, ero tai avioliitto
Tälleen naimisiinhaluamattomana akkana täytyy sanoa, että jos tuo sulho joskus keksii alkaa jäkättää jotain "nyt on sit ero tai avioliitto >:( "-soopaa, niin ei taida tulla ihan sitä tulosta mitä sillä toivoo saavansa. :D
No, pistihän nämä kommentit miettimään miksen soisi hälle sitä iloa, hän kun naimisiin haluaisi. En oikein edes osaa perustella miksen itse halua naimisiin, mutta jokin siinä vaan hinkkaa väärin. Ei tee mieli. En halua. Ehkä olen vain sitoutumiskammoinen? Itse mietin miksi se on niin tärkeää olla menemättä naimisiin, ehkä AP:n pitäisi miettiä miksi on niin tärkeää mennä naimisiin?
AP on perustellut jo täällä miksi se hänestä olisi tärkeää.
Ei siinä ole mitään väärää jos kumpikaan ei halua naimisiin tai on "ihansama", mutta ongelma tulee siinä jos toinen haluaa ja toinen kokee sen yht'äkkiä kielteiseksi asiaksi.
Se on vähän kuin anaaliseksi. Toinen miettii, vatvoo ja haaveilee ja sitten kun asian ottaa puolison kanssa esiin, niin toinen onkin että "ei käy" ja ei suostu edes keskustelemaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensi vuosi on karkausvuosi eli ap:lle se hetki kosia ja miehellä on velvollisuus jo vastata. Mies joko suostuu tai ei. Siitä sitten seuraava askel on ap:lla mitä haluaa eli ero tai sitten katkeruus. Itselleni ainakin olisi katkera paikka ja en voisi enää jatkaa. Niin iso asia mulle olisi.
Ei siihen kosintaan mitään hiton karkausvuotta tarvita! Sano ny vielä että pitäs isältä kättä pyytää? Ap ottaa tilanteen haltuun ja kosii _nyt_.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla, että juuri tämän kyseisen miehen kohdalla ei ole omaa lehmää ojassa, mutta valitettavasti olen nähnyt lähipiirissäni, kuinka erotaan pitkästä suhteesta (pelkkä yhteinen asunto, koira jne.) ja sen jälkeen mies on kihlautunut ja avioitunut uuden löydettyään aika lyhyenkin ajan jälkeen. Pistää varmasti väkisinkin miettimään, miksei aikaisempien avovaimojen kanssa haluttu edes kihlautua...ja tiedän, että nämä naiset olisivat itse halunneet.
Niin, on se saatana kumma kun miehet ei mene käskystä kihloihin kenen kanssa vaan!
Meinaatko, että miehilläkin pitäisi olla oikeus pakottaa naiset naimisiin? Entä jos naisen mieli muuttuu lapsien suhteen, saako mies raiskata naisen paksuksi ja valittaa että mikä on kun ei kiinnostakaan sitouttaa itseään?
Siis häh??
En ole alkup. kirjoittaja, mutta luulisin hänen vain tarkoittaneen sitä, että kyseisillä miehillä ei ollut aikomustakaan olla loppuelämäänsä eksiensä kanssa. Heissä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi miestä olla rehellisiä ja lopettaa suhdetta, vaan mielummin haaskasivat naistensa aikaa ja tunteita elelläkseen itse mukavasti käenpoikasena odotellessaan parempaa.
En ymmärrä, miten sä pystyt heti hyppäämään sellaisiin johtopäätöksiin, että tässä olisivat naiset pakottamassa miehiä johonkin. Sulla taitaa olla aika nurja ja ennakkoluuloinen käsitys niin naisista kuin ihmissuhteista ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten sä pystyt heti hyppäämään sellaisiin johtopäätöksiin, että tässä olisivat naiset pakottamassa miehiä johonkin. Sulla taitaa olla aika nurja ja ennakkoluuloinen käsitys niin naisista kuin ihmissuhteista ylipäätään.
Helposti pääsee sellaisiin johtopäätöksiin, jos ne perustaa tämän foorumin juttuihin eikä ihan oikeisiin kokemuksiin naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen järkevä, realistinen ihminen uskoo ristiriidassa olevista teoista ja sanoista niitä tekoja. Sanat on helppo sanoa, mutta jos teot puhuu muuta, niin ne teot ovat totuus. Ja teothan ne merkkaavatkin
11 vuotta parisuhdetta, 9 vuotta yhdessä asumista, yhteiset asunnot ja vieläpä lapsi. Siinä niitä tekoja, jotka puhuvat puolestaan.
Asunnon ostossa sitoudutaan pankin ja sen asunnon kanssa, lisääntymisessä sitoudutaan lapseen. Ainoastaan avioliitto sitoo PUOLISOON, ja juuri sitä ap:n mies ei halua tehdä. Eikä tosiaan pysty kertomaan kieltäytymiseen mitään syytä. Parisuhteeseen on saattanut kyllästyä ajat sitten, mutta ei viitsi erota asunnon/lapsen/ei ole toista tilalle -takia.
No huh-huh miten asian voikin nähdä täysin eri tavalla! Jos en olisi varma, että tämän kanssa haluan olla vaikka lopun ikää, en tasan hommaisi mitään yhteisiä kämppiä enkä varsinkaan lapsia. En kyllä kauaa jaksaisi avoliittoakaan. Toivon kyllä, että ainakin lasten kohdalla muutkin ajattelisi niin, koska muuten ei tahallaan hankaloita vaan omaa elämäänsä, vaan aiheuttaa täysin syyttömille nappuloille jopa elinikäisiä traumoja täysin tietoisesti.
Nuo edellämainitut asiat ja monen muun pikkujutun(teon) näen paljon avioliittoa konkreettisempana ja todellisempana osoituksena halusta olla yhdessä. Itselleni avioliitto on tosin niin vastenmielinen tekopyhyyden ylistys, että en sellaiseen halua yhtään, vaikka olenkin tietoinen esim. leskeneläkkeistä ja muista juridisista puolista. Se on pieni hinta vapaudesta normin tuputtajiin.
Ihmistä, joka on nähnnyt(tietää), että avioliitolla ei ole mitään tekemistä parisuhteen kestävyyden kanssa, on aika vaikea saada uskomaan, että pelkkä sormus sormessa estäisi mahdollisen (henkisen) eron. Itse uskon jopa, että pahimmille avioliittouskovaisille sairas tarve pysyä yhdessä vain avioliiton vuoksi aiheuttaa lähinnä perheväkivaltaa tai vastaavaa. Kriisi vaan pahenee, kun "ei voi erota", koska avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi vuosi on karkausvuosi eli ap:lle se hetki kosia ja miehellä on velvollisuus jo vastata. Mies joko suostuu tai ei. Siitä sitten seuraava askel on ap:lla mitä haluaa eli ero tai sitten katkeruus. Itselleni ainakin olisi katkera paikka ja en voisi enää jatkaa. Niin iso asia mulle olisi.
Ei siihen kosintaan mitään hiton karkausvuotta tarvita! Sano ny vielä että pitäs isältä kättä pyytää? Ap ottaa tilanteen haltuun ja kosii _nyt_.
Juu ei tarvita, mutta karkauspäivä huomioidaan mm. uutisissa. Tulisi miehelle miettimisen aihetta ja sitten jos vaimo sitten iltasella kosii niin mieskin ymmärtäisi, että vastaus on tultava eikä vain väistää asiaa ja suuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen järkevä, realistinen ihminen uskoo ristiriidassa olevista teoista ja sanoista niitä tekoja. Sanat on helppo sanoa, mutta jos teot puhuu muuta, niin ne teot ovat totuus. Ja teothan ne merkkaavatkin
11 vuotta parisuhdetta, 9 vuotta yhdessä asumista, yhteiset asunnot ja vieläpä lapsi. Siinä niitä tekoja, jotka puhuvat puolestaan. Joku lapsellinen rinkula sormessa ja lippulaput instituution mukaan ei muuta asiaa yhtään miksikään. Naimisiinmenoa ei voi edes luokitella miksikään teoksi. Se juuri jos mikä, on vain tyhjiä lupauksia.
Entäs jos naimisiinmeno on ko. miehelle traumaattisista kokemuksista (omat vanhemmat, aiempi liitto) johtuen ehdoton nou nou. Sitten ollaan miestä pakottamassa naimisiin eron uhalla, eli uhraamalla kaikki oikeasti tärkeä, vain jonkun pirun prinsessaunelman vuoksi. Toi kannattaa tosiaan kertoa heti miehelle, niin voi tehdä johtopäätökset ja karata moisen hirviön kynsistä lapsen kanssa. Ai niin, mutta eihän se noin menekään, koska mies ei lasta voi saada mukaansa. Damed.
Vähän toki itsekin ihmettelen, miksei heppu suostu kantaansa perustelemaan, kun kyse kuitenkin noin pitkästä suhteesta. Mutta meillä miehillä nyt välillä ulosanti on mitä on etenkin hankalissa aiheissa. Varsinkin jos avioliiton näkee niin turhana juttuna, ei sen vuoksi välttämättä juttu hankalista asioista ala luistaa. Sitkeästi hyvässä hengessä keskustelua yrittämään, jos kerta niin kovin tärkeästä asiasta on kyse. Kyllä se sillä joskus selviää.
Tai sitten koko aloitus oli vaan trolli. Vähän kieltämättä haiskahti siltä.
no minusta ap peräsi juuri niitä avioliiton juridisia etuja ja niitä hän suhteeseen juuri haluaisi, kuten yhteinen sukunimi jne. ja niitä ei voi saada kuin menemällä naimisiin. avopuoliso/ kumppani ei ole millään tavalla juridinen yhteys, vain aviopuolisot on toistensa lähisukulainen. eli kyllä avioliitolla on muutaki merkitystä kuin rinkula sormessa.
Niin, onhan sillä taloudellinen puoli. Naiset haluavat sitouttaa itseensä miehen varoja ja tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi vuosi on karkausvuosi eli ap:lle se hetki kosia ja miehellä on velvollisuus jo vastata. Mies joko suostuu tai ei. Siitä sitten seuraava askel on ap:lla mitä haluaa eli ero tai sitten katkeruus. Itselleni ainakin olisi katkera paikka ja en voisi enää jatkaa. Niin iso asia mulle olisi.
Ei siihen kosintaan mitään hiton karkausvuotta tarvita! Sano ny vielä että pitäs isältä kättä pyytää? Ap ottaa tilanteen haltuun ja kosii _nyt_.
Juu ei tarvita, mutta karkauspäivä huomioidaan mm. uutisissa. Tulisi miehelle miettimisen aihetta ja sitten jos vaimo sitten iltasella kosii niin mieskin ymmärtäisi, että vastaus on tultava eikä vain väistää asiaa ja suuttua.
"Uutisissa"... lööppijournalismissa korkeintaan. Tosin sitä taitaa kaikki mediat klikkien toivossa nykyisin syytää. Ajattelemista tuollaiset "uutiset" eivät aiheuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen järkevä, realistinen ihminen uskoo ristiriidassa olevista teoista ja sanoista niitä tekoja. Sanat on helppo sanoa, mutta jos teot puhuu muuta, niin ne teot ovat totuus. Ja teothan ne merkkaavatkin
11 vuotta parisuhdetta, 9 vuotta yhdessä asumista, yhteiset asunnot ja vieläpä lapsi. Siinä niitä tekoja, jotka puhuvat puolestaan. Joku lapsellinen rinkula sormessa ja lippulaput instituution mukaan ei muuta asiaa yhtään miksikään. Naimisiinmenoa ei voi edes luokitella miksikään teoksi. Se juuri jos mikä, on vain tyhjiä lupauksia.
Entäs jos naimisiinmeno on ko. miehelle traumaattisista kokemuksista (omat vanhemmat, aiempi liitto) johtuen ehdoton nou nou. Sitten ollaan miestä pakottamassa naimisiin eron uhalla, eli uhraamalla kaikki oikeasti tärkeä, vain jonkun pirun prinsessaunelman vuoksi. Toi kannattaa tosiaan kertoa heti miehelle, niin voi tehdä johtopäätökset ja karata moisen hirviön kynsistä lapsen kanssa. Ai niin, mutta eihän se noin menekään, koska mies ei lasta voi saada mukaansa. Damed.
Vähän toki itsekin ihmettelen, miksei heppu suostu kantaansa perustelemaan, kun kyse kuitenkin noin pitkästä suhteesta. Mutta meillä miehillä nyt välillä ulosanti on mitä on etenkin hankalissa aiheissa. Varsinkin jos avioliiton näkee niin turhana juttuna, ei sen vuoksi välttämättä juttu hankalista asioista ala luistaa. Sitkeästi hyvässä hengessä keskustelua yrittämään, jos kerta niin kovin tärkeästä asiasta on kyse. Kyllä se sillä joskus selviää.
Tai sitten koko aloitus oli vaan trolli. Vähän kieltämättä haiskahti siltä.
no minusta ap peräsi juuri niitä avioliiton juridisia etuja ja niitä hän suhteeseen juuri haluaisi, kuten yhteinen sukunimi jne. ja niitä ei voi saada kuin menemällä naimisiin. avopuoliso/ kumppani ei ole millään tavalla juridinen yhteys, vain aviopuolisot on toistensa lähisukulainen. eli kyllä avioliitolla on muutaki merkitystä kuin rinkula sormessa.
Niin, onhan sillä taloudellinen puoli. Naiset haluavat sitouttaa itseensä miehen varoja ja tuloja.
No se asia on hoidettavissa avioehdolla. Ap kuitenkin kirjoitti olevansa taloudellisesti riippumaton miehestä.
Vierailija kirjoitti:
No se asia on hoidettavissa avioehdolla. Ap kuitenkin kirjoitti olevansa taloudellisesti riippumaton miehestä.
Nimi asia on hoidettavissa vaihtamalla nimeä, missä niitä nyt vaihdetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se asia on hoidettavissa avioehdolla. Ap kuitenkin kirjoitti olevansa taloudellisesti riippumaton miehestä.
Nimi asia on hoidettavissa vaihtamalla nimeä, missä niitä nyt vaihdetaan.
Ei kuule onnistu ihan noin vain. Ja tuskin se mies suostuu aapeelle nimeä "antamaan", jossei edes naimisiin suostu.
Olenko ainoa josta kuulostaa että osapuolet ovat suhteessaan nyt jo lähtökuopissa, mutta ap ei vaan ole huomannut sitä? Yhteinen asunto, mutta erilliset lainat = minimaalinen vaiva jakaa omaisuus jos tulee ero. Erilliset tilit, omat tulot ja menot vaikka parisuhde-elämää on takana jo kauan.Yhteistä on jääkaappi, lapsi ja osoite. Keskusteluyhteys pätkii. Ap luulee että suhde on vakava vaikka mies ei halua tehdä mieliksi asiassa joka on hänelle muka "yhdentekevä" mutta rakkaalle tärkeä, ei halua edes keskustella vaan pelottelee raivareilla. Avioliiton lisäksi mies on kieltäytynyt myös tekemästä testamenttia = kieltäytynyt ottamasta avovaimostaan vastuuta edes siihen rajaan asti mihin se on mahdollista ilman naimisiin menoa. Mietityttää, onko miehen terveystietoihin merkitty läheiseksi ap vaiko joku oikea sukulainen kuten lapsi tai vanhemmat...
Kuulostaa kovasti siltä että ap on epätoivoinen ja takertuu siihen että yhteistä on sentään osoite, vaikkei asuntolainan hoito olekaan sekä lapsi joka kasvaa koko ajan ja jonka osalta nimikysymyksessä mies on saanut tahtonsa läpi heittämällä ap:n vatkatessa avioliittounelmiaan. Ap on aktiivisesti unohtanut sen että kyllä useimmat suomalaiset miehet kosivat ja haluavat naimisiin kun rakastuvat kunnolla. Se että ap:n mies ei halua, kertoo omaa tarinaansa siitä rakkauspuolesta. Tämä mies on suhteessa koska se on helppoa parempaa odotellessa. Vitutus vaan kasvaa hitaasti mutta tasaisesti...
no minusta ap peräsi juuri niitä avioliiton juridisia etuja ja niitä hän suhteeseen juuri haluaisi, kuten yhteinen sukunimi jne. ja niitä ei voi saada kuin menemällä naimisiin. avopuoliso/ kumppani ei ole millään tavalla juridinen yhteys, vain aviopuolisot on toistensa lähisukulainen. eli kyllä avioliitolla on muutaki merkitystä kuin rinkula sormessa.