Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin
19.10.2015 |
Joo, voisin keskustella asiasta miehen kanssa, mutta ei onnistu. Mies lukittautuu täysin itseensä, ei vastaa ja lopulta tulee riita. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla ja antamalla aikaa ja motivoimalla ja esimerkin kautta ja... Ja siis useamman vuoden ajan, ei mitenkään kestoaiheena meillä. Tai on, mutta ei siis jokailtainen teema.
No. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta, asuneet yhdessä yhdeksän vuotta, yhteinen omistusasunto viisi vuotta ja kolmevuotias poika. Eli sinällään olemme sitoutuneet monellakin eri tasolla. Olen puhunut naimisiin menosta, aluksi odotin kosintaa, sitten vihjailin ja lopulta sanoin ihan suoraan. Seurusteluaikana puhuttiin häistä ja häämatkasta, nyt tämä aihe on meillä ihan kielletty. Minä siis haluaisin naimisiin, mies ei. Haluaisin juhlistaa meitä, sitoutua virallisesti, haluaisin saman sukunimen rakkaimpien ihmisteni kanssa (pojalla miehen sukunimi), varmistaa avioliiton kautta lesken aseman (toivottavasti ei hetkeen tarvitse ajatella, ei minun eikä miehen) jne. Mies ei halua. En ymmärrä, miksi asiasta ei voi edes puhua.
Eräänä hyvänä iltana sain sen verran irti, että mies totesi, että avioliitto on hänelle yhdentekevä asia, siksi hän ei halua naimisiin. Kysymykseen siitä, milloin mieli muuttui, en ole saanut vastausta. Ja toisaalta, jos avioliitto on miehelle yhdentekevä, eikö hän silloin voisi tehdä minulle mieliksi? Toisaalta itselläni on mitta myös täynnä, tulee välillä sellainen olo, että pitäköön naimisiinmenonsa.
Onko kellää kokemusta? Itsellä niin ristiriitaiset tunteet myös siitä, mitä tämä minulle viestittää. En kelpaa, mies ei ole varma? Toisaalta taas ei pääse minusta joka tapauksessa helposti eroon, koska meillä on niin monta yhteistä sidettä, siis on jo sitoutunut. Äh!
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi tosiaan, että jos avioliitto on miehelle yhdentekevä, hän olisi valmis rakastamansa ihmisen takia solmimaan sen etenkin kun teillä on mitä ilmeisimmin varsin vakiintunut suhde.
On selvää, ettei naimisissa oleminen ole miehelle yhdentekevä vaan kielteinen asia. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Kaikki eivät halua koskaan naimisiin.
on se minusta outoa, jos aikuinen ihminen ei osaa perustella noin isoa asiaa. Lisäksi pelaa valtapeliä. Suuttuu kun ap kysyy. Eli yrittää pelotella ap n pitämään suunsa kiinni. Aika törkeä mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt näitä hassuja usko. Se vaan on niin ettei avioliitto instituutiona merkitse monille enää mitään. Nämä ihmiset ei koskaan mene naimisiin.. Voivat silti sitoutua ihan yhtä hyvin tai paremminkin.Moni ystäväni ei menisi naimisiin. Heillä on hyvä parisuhde. Kunnioittaisin kumppanin arvoja. Luottaisin itseeni ja toiseen ihmiseen.
Täällä on nuoria ja fanaattisia. Suorastaan hassuja kommentteja. Älytön ajatus, että jokainen menisi oikean kanssa naimisiin. Siinä on hassua sekin ajatus, että ihmisellä olisi vain yksi oikea elämässään. Ei käsitystä ihmisenä olemisen moninaisuudesta.
Olen itse naimisissa. Mutta se ei olisi minulle kynnyskysymys. Olen itsenäinen. Uskon, että minua voi rakastaa. Tunnen rakkauden. Ellei puolisoni olisi halunnut avioliittoa, rakastaisin ja kunnioittaisin häntä yhtä paljon. Yhtä lailla avoliitossa vain leikisti. Siinä voi pettää ja jättää.
olisin turvassa hänen kanssaan. Yhtä lailla avioliitossa voi ollaTärkeintä on rehellisyys ja yhteys. Sitoutuminen lähtee korvien välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei arvosta avioliittoa. Jos rakastat miestäsi, kunnioitat tätä. Jos arvostat itseäsi, luotat, että kelpaat ilman naimisiin menoa.
Erityisen hälyttävää on, jos motiivisi on häät, juhlat. Toive kosinnasta. Eli et ole kasvanut hömppätomaanien yli. Moni nainen ei kasva niiden yli
Toisille meistä elämä on muutakin kuin arkea, puurtamista ja vakavuutta.... En edes halua "kasvaa yli" tästä maailmastani, joka sisältää juhlia, tapahtumia ja hömppää.
Pikkutyttöjen hartsin toive päästä naimisiin.
Juhlat sinällään on mukavaa. Mutta lasten haaveet asia erikseen
ei se minusta niin mene, että häät on hömppää, ja 50 v juhlat eivät sitä ole.
Pikkutytöt haluavat kauniin mekon. Jos isot tytöt haluavat, ei siinä ole mitään vikaa. Yleensä aikuisilla häihin liittyy iso kasa symboliikkaa.
Ja ison tytön on halunsa saatava läpi? Miehen on myönnyttävä tai muuten tulee ero? Miettikää tuota ohan oikeasti!
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt näitä hassuja usko. Se vaan on niin ettei avioliitto instituutiona merkitse monille enää mitään. Nämä ihmiset ei koskaan mene naimisiin.. Voivat silti sitoutua ihan yhtä hyvin tai paremminkin.Moni ystäväni ei menisi naimisiin. Heillä on hyvä parisuhde. Kunnioittaisin kumppanin arvoja. Luottaisin itseeni ja toiseen ihmiseen.
Täällä on nuoria ja fanaattisia. Suorastaan hassuja kommentteja. Älytön ajatus, että jokainen menisi oikean kanssa naimisiin. Siinä on hassua sekin ajatus, että ihmisellä olisi vain yksi oikea elämässään. Ei käsitystä ihmisenä olemisen moninaisuudesta.
Olen itse naimisissa. Mutta se ei olisi minulle kynnyskysymys. Olen itsenäinen. Uskon, että minua voi rakastaa. Tunnen rakkauden. Ellei puolisoni olisi halunnut avioliittoa, rakastaisin ja kunnioittaisin häntä yhtä paljon. Yhtä lailla avoliitossa vain leikisti. Siinä voi pettää ja jättää.
olisin turvassa hänen kanssaan. Yhtä lailla avioliitossa voi ollaTärkeintä on rehellisyys ja yhteys. Sitoutuminen lähtee korvien välistä.
Hyvä sinulle ja niin edelleen, mutta miten selität sen, että mies suuttuu ap:n avioliittohaaveista eikä halua ollenkaan keskustella asiasta? Itsekään en ole avioliittoihmisiä, mutta jos kumppanini haluaisi naimisiin ja perustelisi sitä nimenomaisesti avioliiton tuomalla turvalla eikä epämääräisemmällä fiilistelyllä, niin kyllä minä pyrkisin keskustelemaan asian kuntoon ja olemaan loukkaamatta rakastamaani ihmistä. Ja yrittäisin löytää jonkun kompromissin.
Eikä avioliitossa ole kyse pelkästään rahan ja omistuksen haalimisesta erotilanteessa tai kahleiden pujottamisesta toiseen, vaan siinä pyritään myös turvaamaan tilanne siinä ikävässä tapauksessa, että toiselle sattuu jotain. Aviopuolisot ovat toistensa lähiomaisia jne.
Monelle avioliitto on yhdentekevä asia, mutta AP:n miehen tapauksessa se ei sitä selkeästikään ole, vaan nimenomaan kielteinen asia. Kaikki merkit viittaa siihen, ettei halua olla ap:n kanssa loppuikää, vaan näkee tulevaisuudessa jotain muuta.
AP:nä lakkaisin kokonaan puhumaan avioliitosta ja rupeasin sen sijaan järjestelemään eroprosessia tai ainakin erilleen muuttamista. Ihan syyttelemättä ja niskoja nakkelematta, kunnioittaen miestä ja myös itseäni.
Kertoisin miehelle, että en halua häntä pakottaa naimisiin, mutta en voi sitoa koko elämääni ja tulevaisuuttani mieheen, joka itse ei selvästi halua sitoutua. Hänellä on siihen täysi oikeus, mutta niin on sinullakin oikeus haluta sitoutumista myös virallisesti, ja kumppania, joka oikeasti sinun kanssasi haluaa olla nyt ja tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumman paljon vieläkin naiset ovat hylkäämässä suhteensa jos mies ei tunnusta instituutiota. Miksi?
taloudellista turvaa ja sitouttamista? Naiselle tärkeää että mies on elatusvelvollinen kuin lapsesta?
Vierailija kirjoitti:
Kumman paljon vieläkin naiset ovat hylkäämässä suhteensa jos mies ei tunnusta instituutiota. Miksi?
taloudellista turvaa ja sitouttamista? Naiselle tärkeää että mies on elatusvelvollinen kuin lapsesta?
Itselläni ei ehkä olisi niin tärkeää itse instituutio, mutta olisi silti tosi iso punainen vaate, jos mies aktiivisesti välttelee tuon instituution edustamia asioita: elämänmittaista sitoutumista, suhteen virallistamista lain ja yhteisön edessä, vakavaa aikomusta tehdä suhteen eteen kaikkensa, koska haluaa.
En ole koskaan haaveillut häistä tai pitänyt sitä jonakin elämäni tärkeimpänä asiana, mutta se miehen kieltäytyminen tekisi asiasta paljon isomman kuin se alun perin olisikaan.
Tietysti noita samoja arvoja voi noudattaa omassa elämässään ilman avioliittoakin, mutta se varsinainen avion vastustaminen kertoo vähän muustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin sanoen, jos mies olisi valmis lyömään hääpäivän lukkoon, ei minullekaan enää olisi kauheasti väliä tuleeko niitä häitä vai ei. :D Naimisiinmenosta puhuttaessa tulee vain helposti esiin ne ihmisen piilevät motiivit ja ajatukset, ja se kiinnostaa minua kyllä omaa ja esim. lapsieni tulevaisuutta ajatellessani.
t. 68
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman paljon vieläkin naiset ovat hylkäämässä suhteensa jos mies ei tunnusta instituutiota. Miksi?
taloudellista turvaa ja sitouttamista? Naiselle tärkeää että mies on elatusvelvollinen kuin lapsesta?
Itselläni ei ehkä olisi niin tärkeää itse instituutio, mutta olisi silti tosi iso punainen vaate, jos mies aktiivisesti välttelee tuon instituution edustamia asioita: elämänmittaista sitoutumista, suhteen virallistamista lain ja yhteisön edessä, vakavaa aikomusta tehdä suhteen eteen kaikkensa, koska haluaa.
En ole koskaan haaveillut häistä tai pitänyt sitä jonakin elämäni tärkeimpänä asiana, mutta se miehen kieltäytyminen tekisi asiasta paljon isomman kuin se alun perin olisikaan.
Tietysti noita samoja arvoja voi noudattaa omassa elämässään ilman avioliittoakin, mutta se varsinainen avion vastustaminen kertoo vähän muustakin.
Naisen logiikalla siis mies ei ole tosissaan jos nainen näin on tulkinnut. Koska miehen sanaa uskotaan eikä päsmäröidä aina päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen logiikalla siis mies ei ole tosissaan jos nainen näin on tulkinnut. Koska miehen sanaa uskotaan eikä päsmäröidä aina päälle?
Jokainen järkevä, realistinen ihminen uskoo ristiriidassa olevista teoista ja sanoista niitä tekoja. Sanat on helppo sanoa, mutta jos teot puhuu muuta, niin ne teot ovat totuus. Ja teothan ne merkkaavatkin - jos ei suostu avioliittoon eikä testamenttiin, niin ihan käytännössä ap (tai mies, jos ap sattuu kuolemaan ensin) on kusessa kun näitä ei ole. Ihan sama mitä silloin on sanottu, kun nuo "vakuutukset" puuttuvat!
minä en ymmärrä, miksi hankkia lapsia, asuntolainat ja ties mitä ennen avioliittoa. jos avioliitto on niin tärkeä, kuten ap:lle, niin miksi tehdä nuo asiat ennen sitä? ja sitte ihmetellää kun ei mies haluakaa naimisii. rahakaan varmasti ei olisi esteenä, kun vihkiminen ei maksa mitään ja toimitus ei kestä kuin noin minuutin, maistraatissa todistajatki saa talon puolesta, jos haluaa eikä mitkää megajuhlat ole pakolliset, mutta saa ne avioliiton juridiset edut ja siis sen yhteisen sukunimen jne. mutta tietysti jos ap: n mies ei juuri noita halua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, tämä on tietysti epätodennäköistä, mutta lähipiirissäni oli yksi vastaava tapaus. Mies antoi parikymppisenä ymmärtää että juu, voidaanhan tässä naimisiin mennä mutta tehdään nyt eka lapset ja ostetaan asunto jne. Aina oli jotain. Kun kaikki tekosyyt oli jo käytetty ja ikää alkoi olla jo 35 vuotta, ei suostunut edes keskustelemaan häistä vaan tiuski, suuttui ja mökötti hiljaa kun aihe tuli puheeksi. Todellinen syy paljastui kerran virastossa asioidessa. Mies nimittäin oli jo naimisissa. Papereihin oli merkitty vaimo, josta tällä avopuolisolla ei ollut mitään tietoa. Mies ei ollut kertonut, että hän oli mennyt ennen nykyistään naimisiin, eikä hän ollut myöskään hankkinut avioeroa. Niinpä hän oli ollut naimisissa koko suhteen ajan, eikä halunnut naimisiin lastensa äidin kanssa, koska homma olisi paljastunut. Ja onhan se aika outoa kuulla 15 yhteisen vuoden jälkeen, että toinen on koko ajan ollut naimisissa, mutta "unohti" kertoa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen logiikalla siis mies ei ole tosissaan jos nainen näin on tulkinnut. Koska miehen sanaa uskotaan eikä päsmäröidä aina päälle?
Jokainen järkevä, realistinen ihminen uskoo ristiriidassa olevista teoista ja sanoista niitä tekoja. Sanat on helppo sanoa, mutta jos teot puhuu muuta, niin ne teot ovat totuus. Ja teothan ne merkkaavatkin - jos ei suostu avioliittoon eikä testamenttiin, niin ihan käytännössä ap (tai mies, jos ap sattuu kuolemaan ensin) on kusessa kun näitä ei ole. Ihan sama mitä silloin on sanottu, kun nuo "vakuutukset" puuttuvat!
Missä vitun kusessa? Aviottomat ovat kaikki kusessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen logiikalla siis mies ei ole tosissaan jos nainen näin on tulkinnut. Koska miehen sanaa uskotaan eikä päsmäröidä aina päälle?
Jokainen järkevä, realistinen ihminen uskoo ristiriidassa olevista teoista ja sanoista niitä tekoja. Sanat on helppo sanoa, mutta jos teot puhuu muuta, niin ne teot ovat totuus. Ja teothan ne merkkaavatkin - jos ei suostu avioliittoon eikä testamenttiin, niin ihan käytännössä ap (tai mies, jos ap sattuu kuolemaan ensin) on suuremmassa pulassa kuin olisi avioliitossa kun näitä ei ole. Ihan sama mitä silloin on sanottu, kun nuo "vakuutukset" puuttuvat!
Missä vitun kusessa? Aviottomat ovat kaikki kusessa?
Anteeksi arvoisa asburger, korjasin kommenttiani niin että ehkä sinäkin voit ymmärtää pointin.
Toki kaikki lailliset velvoitteet voi hoitaa virallisilla sopimuksillakin, mutta suurin merkitys on silti sillä sitoutumishalulla, jota on vaikea uskoa olevan olemassa jos suuttuu avioliittokeskusteluista vaikka aiemmin on ollutkin suunnitelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Toki kaikki lailliset velvoitteet voi hoitaa virallisilla sopimuksillakin, mutta suurin merkitys on silti sillä sitoutumishalulla, jota on vaikea uskoa olevan olemassa jos suuttuu avioliittokeskusteluista vaikka aiemmin on ollutkin suunnitelmissa.
Niin, aiemmin oliko 10 vuotta sitten?
joitakin voi ärsyttää suuttumukseen asti "epäolennaisuuksiin" takertuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman paljon vieläkin naiset ovat hylkäämässä suhteensa jos mies ei tunnusta instituutiota. Miksi?
taloudellista turvaa ja sitouttamista? Naiselle tärkeää että mies on elatusvelvollinen kuin lapsesta?
Itselläni ei ehkä olisi niin tärkeää itse instituutio, mutta olisi silti tosi iso punainen vaate, jos mies aktiivisesti välttelee tuon instituution edustamia asioita: elämänmittaista sitoutumista, suhteen virallistamista lain ja yhteisön edessä, vakavaa aikomusta tehdä suhteen eteen kaikkensa, koska haluaa.
En ole koskaan haaveillut häistä tai pitänyt sitä jonakin elämäni tärkeimpänä asiana, mutta se miehen kieltäytyminen tekisi asiasta paljon isomman kuin se alun perin olisikaan.
Tietysti noita samoja arvoja voi noudattaa omassa elämässään ilman avioliittoakin, mutta se varsinainen avion vastustaminen kertoo vähän muustakin.
Naisen logiikalla siis mies ei ole tosissaan jos nainen näin on tulkinnut. Koska miehen sanaa uskotaan eikä päsmäröidä aina päälle?
Jos mies esiintyy tosissaan olevana ja sitoutuneena, mutta samaan aikaan kieltäytyy edes keskustelemasta avioitumisen mahdollisuudesta tarjoamatta minkäänlaisia perusteita kielteiselle kannalleen, hän antaa ristiriitaisia viestejä.
Jos olet lukenut edes muutaman viestiä tätä keskustelua, niin sen olisi pitänyt tulla selväksi. Mutta ehkä miehen logiikalla tai kommunikointikyvyillä on rajansa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen järkevä, realistinen ihminen uskoo ristiriidassa olevista teoista ja sanoista niitä tekoja. Sanat on helppo sanoa, mutta jos teot puhuu muuta, niin ne teot ovat totuus. Ja teothan ne merkkaavatkin
11 vuotta parisuhdetta, 9 vuotta yhdessä asumista, yhteiset asunnot ja vieläpä lapsi. Siinä niitä tekoja, jotka puhuvat puolestaan. Joku lapsellinen rinkula sormessa ja lippulaput instituution mukaan ei muuta asiaa yhtään miksikään. Naimisiinmenoa ei voi edes luokitella miksikään teoksi. Se juuri jos mikä, on vain tyhjiä lupauksia.
Entäs jos naimisiinmeno on ko. miehelle traumaattisista kokemuksista (omat vanhemmat, aiempi liitto) johtuen ehdoton nou nou. Sitten ollaan miestä pakottamassa naimisiin eron uhalla, eli uhraamalla kaikki oikeasti tärkeä, vain jonkun pirun prinsessaunelman vuoksi. Toi kannattaa tosiaan kertoa heti miehelle, niin voi tehdä johtopäätökset ja karata moisen hirviön kynsistä lapsen kanssa. Ai niin, mutta eihän se noin menekään, koska mies ei lasta voi saada mukaansa. Damed.
Vähän toki itsekin ihmettelen, miksei heppu suostu kantaansa perustelemaan, kun kyse kuitenkin noin pitkästä suhteesta. Mutta meillä miehillä nyt välillä ulosanti on mitä on etenkin hankalissa aiheissa. Varsinkin jos avioliiton näkee niin turhana juttuna, ei sen vuoksi välttämättä juttu hankalista asioista ala luistaa. Sitkeästi hyvässä hengessä keskustelua yrittämään, jos kerta niin kovin tärkeästä asiasta on kyse. Kyllä se sillä joskus selviää.
Tai sitten koko aloitus oli vaan trolli. Vähän kieltämättä haiskahti siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen järkevä, realistinen ihminen uskoo ristiriidassa olevista teoista ja sanoista niitä tekoja. Sanat on helppo sanoa, mutta jos teot puhuu muuta, niin ne teot ovat totuus. Ja teothan ne merkkaavatkin
11 vuotta parisuhdetta, 9 vuotta yhdessä asumista, yhteiset asunnot ja vieläpä lapsi. Siinä niitä tekoja, jotka puhuvat puolestaan.
Asunnon ostossa sitoudutaan pankin ja sen asunnon kanssa, lisääntymisessä sitoudutaan lapseen. Ainoastaan avioliitto sitoo PUOLISOON, ja juuri sitä ap:n mies ei halua tehdä. Eikä tosiaan pysty kertomaan kieltäytymiseen mitään syytä. Parisuhteeseen on saattanut kyllästyä ajat sitten, mutta ei viitsi erota asunnon/lapsen/ei ole toista tilalle -takia.
Lapsi ei sido paria ikuisesti yhteen, se sitoo vanhemman äidiksi/isäksi, ei toisen puolisoksi. Lisäksi se lapsikin kasvaa, ei 30 vee Elmerin raha-asioista tarvitse äipän enää neuvotella ex-miehen kanssa.