Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten ihmiset eivät osaa ollenkaan jakaa noita elämisensä kuluja tasaväkisesti?

Vierailija

Täällä on kuukaudesta toiseen aina vain uusia aloituksia samasta aiheesta: ollaan muuttamassa yhteen, mahdollisesti jomman kumman omistusasuntoon, ja toisen omistusasunto laitetaan vuokralle. Miten jaetaan kulut?

Yllättävän moni yrittää laskea omia lainanlyhennyksiään mukaan yhteisiin kuluihin. EI NÄIN! Lainan lyhentäminen on ihan samalla tavalla säästämistä kuin rahan laittaminen säästötilille. Et voi velvoittaa puolisoasi maksamaan sinulle puolta siitä summasta, jonka laitat kuukausittain säästöön, sillä perusteella että olette muuttaneet yhteiseen kotiin - ethän? Ihan yhtä absurdia on vaatia häntä maksamaan puolet lainanlyhennyksistäsi.

Jos lainaa halutaan lyhentää puoliksi, niin silloin myös se omaisuus, jota laina koskee, tulee jakaa puoliksi (tai se osuus siitä, jota maksamatta oleva laina koskee). Näin kumpikin säästää sitten itselleen sen lainanlyhennyksen puolikkaan verran.

Vastikkeet, sähköt ja esim. ruuat ovat sitten niitä oikeasti yhteisiä, jaettavia kuluja. Ne kannattaa jakaa nettotulojen suhteessa. Jos toisella on palkan lisäksi vuokratuloja omistamastaan vuokratusta asunnosta, nämä lasketaan tietenkin pääomaveron ja kulujen (vastike) vähentämisen jälkeen mukaan nettotuloiksi. Jos yhteenlasketut nettotulot ovat suunnilleen samaa tasoa, useimmille riittänee että laskuja ja ostoksia maksellaan suunnilleen puoliksi. Kuitenkin mitä suuremmat erot tuloissa on, sitä tärkeämpää yhteiset menot olisi jakaa nettotulojen mukaisessa suhteessa. Jos toisen tulot ovat vaikkapa 10-kertaiset toisen tuloihin nähden, hän maksaa yhteisistä kuluistakin kymmenen kertaa suuremman summan. Näin kulutusvalintoja voidaan tehdä järkevästi, kun tehdyt valinnat kirpaisevat molempia yhtä paljon - ne kun rokottavat omasta budjetista yhtä suuren osan kuin kumppaninkin budjetista. Näin ei synny tilannetta, jossa varakkaampi osapuoli haluaisi lähteä vaikkapa lomamatkalle, jonka rahoittamisesta selviytyäkseen toisen osapuolen pitäisi ottaa vaikkapa viiden vuoden ajalle kulutusluotto. Ja toisaalta ei jouduta myöskään kiristämään vyötä huonompituloisen osapuolen tulotason määrittämänä.

Tämän mallin ansiosta omassa suhteessani ei riidellä rahasta, vaikka tulotasomme ja omistuksemme ovat hyvin erilaisia.

Kommentit (5)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat 25 vuotta, ei yhtään riitaa.

...ja asutte vuokralla ettekä omista mitään?

Vierailija

Hyvää ja harkinnan arvoista pohdintaa Ap. Ainoa, mitä en ihan purematta niele on väitteesi, että jos " toisen tulot ovat vaikkapa 10-kertaiset toisen tuloihin nähden, hän maksaa yhteisistä kuluistakin kymmenen kertaa suuremman summan." - Miksi minun pitäisi lähtökohtaisesti maksaa aina enempi? - Saanko myös itse silloin päättää, että miten tuo raha käyetään, vai pitääkö se aina neuvotella. Esimerkiksi itse kykenen syömään verraten edullisesti, mutta pitääkö minun alkaa ostamaan parisuhteessa mahdollisesti huomattavasti kalliimpaa ruokaa siksi, että kumppanini ei pystyisi laittamaan ruokaan niin paljon rahaa. Eli Jos nyt maksan ruuistani 100-150€ kk.ssa, tiedän, että voisin laittaa tulojeni puolesta siihen huoamttavasti enemmän niin tuleeko minun "tuhlatttava" enempi ruokaan vain siksi, että maksaisimme ruokamenoja tasaisemmin kumppanini kanssa? Eli yksinkertainen kysymys, miten konkreettiset valinnat tehdään? Eli kuka päättää sen mihin raha(t) käytetään?  Kun ei  kai sekään ole hyvä ratkaisu, että viimeisen sanan sanoo aina se, joka maksaa enempi, mutta fifti-fifti tilanne on ideaali, mutta ei aina mahdollinen.  

Vierailija

Eikä ihme että Suomessa joka toinen liitto päätyy eroon..kai nyt ilman muuta jokaisella on omat ruuat ja näille oma hylly jääkaapissa, omat autot ja puolison autolla ei ajeta vaan mennään julkisilla, omat teeveet, vesimittarit yms. Laajassa kansaivälisessä ystäväpiirissäni vain suomalaiset jaksavat säätää rahoista edellä kuvatulla tavalla ja miettiä oikeudenmukaisia laskukaavoja ja muuta hauskaa. Jo, jokainen tavallaan.

Vierailija

Itsekin ymmärrän lainan maksun (asunnosta) periaatteessa säästämiseksi. Miehen kanssa teimme niin että pistimme hänen yksiön ja minun kaksion vuokralle ja maksamme yhdessä puoliksi tämän asunnon kulut, laina mukaan lukien sekä muut elämän yhteiset menot.
Jos toinen nyt aina ostaisi kaupasta tuotteita mitä toinen ei voi sietää niin asia olisi eri. Esim. Tv/viihdekeskus on miehen kun se halusi nyt sellaisen mutta maksoi omista rahoistaan, taas toisaalta ostin meille kirjahyllyt jota olin pitkään katsonut. Nämä vain toisen mielihaluihin perustuvat tuotteet ovat maksajan omia, toisen ei tarvitse osallistua ollenkaan.

Omien asuntojen lainat/vuokraukset hoidamme omista tuloista. Eli me tienaamme suht saman verran, minä säästän ja maksan lainaani nopeammin (vähemmän kummastakaan lainasta jäljellä), mies taas maksaa hitaammin lainojaan ja tuhlaa sitten elektroniikkaan/autoon mitä itse en tarvitse/käytä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat