Lue keskustelun säännöt.
Onko mielenterveyskuntoutuja pohjasakkaa ihmisistä?
19.10.2015 |
miten suhtaudutte heihin. Onko outoja jne. Jos on diagnoosi niin saako koskaan parisuhdetta tai normaaleja asioita mitä muut.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin ainakin etteivät he tekisi lapsia. Itselläni on meilenterveysongelmista kärsivästä äidistä kokemus ettei hänestä olisi ollut lainkaan äidiksi. Ja hän hoiti sairauttaan säännöllisesti,lääkkeiden ja terapian avulla silti niistä ei apua ollut.
Yleistit aika pahasti.
Mt-sairauksia on moninaisia, samoin yksikään mt-potilas ei oireile ihan samalla tavalla.
Ymmärrän kyllä ajatuksesi, kokemuksesi ei ole ollut mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minä ainakaan ole kertonut diagnoosista kellekään muulle kuin poikaystävälleni. Käyn nykyään normaalisti koulussa, harrastuksissa, terapiassa ja tapaan ystäviäni.
Ap, suuri osa mt-potilaista elää ihan normaalia, samanlaista elämää kuin muutkin iloineen ja suruineen, parisuhteineen ja jopa lapsineen, samoin työsskäynteineen.
Mt-sairauksia on erilaisia, aivan samoin kuin fyysisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin ainakin etteivät he tekisi lapsia. Itselläni on meilenterveysongelmista kärsivästä äidistä kokemus ettei hänestä olisi ollut lainkaan äidiksi. Ja hän hoiti sairauttaan säännöllisesti,lääkkeiden ja terapian avulla silti niistä ei apua ollut.
Yleistit aika pahasti.
Mt-sairauksia on moninaisia, samoin yksikään mt-potilas ei oireile ihan samalla tavalla.
Ymmärrän kyllä ajatuksesi, kokemuksesi ei ole ollut mukava.
Tottakai niitä on monenlaisia mutta miksi pitäisi lapsia tehdä jos on edes jotain mielenterveysongelmia? eikö voisi vaan olla parisuhteessa ja elää kaksin?
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin ainakin etteivät he tekisi lapsia. Itselläni on meilenterveysongelmista kärsivästä äidistä kokemus ettei hänestä olisi ollut lainkaan äidiksi. Ja hän hoiti sairauttaan säännöllisesti,lääkkeiden ja terapian avulla silti niistä ei apua ollut.
Eli jos sairastut kerran lievään masennukseen niin peli on menetetty, selvä.
Ihastuttavaa yleistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä välitä tuosta kommentoijasta 1 & 5, ei selvästikään tiedä mt-ongelmista mitään ja haluaa vain provota. Ja suurin osa ihmisistä ei ajattele noin mustavalkoisesti, koska tietävät että mt-ongelmainenkin voi olla ihan normaali ihminen. :)
Rohkeasti vaan tutustumaan uusiin ihmisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin ainakin etteivät he tekisi lapsia. Itselläni on meilenterveysongelmista kärsivästä äidistä kokemus ettei hänestä olisi ollut lainkaan äidiksi. Ja hän hoiti sairauttaan säännöllisesti,lääkkeiden ja terapian avulla silti niistä ei apua ollut.
Yleistit aika pahasti.
Mt-sairauksia on moninaisia, samoin yksikään mt-potilas ei oireile ihan samalla tavalla.
Ymmärrän kyllä ajatuksesi, kokemuksesi ei ole ollut mukava.
Tottakai niitä on monenlaisia mutta miksi pitäisi lapsia tehdä jos on edes jotain mielenterveysongelmia? eikö voisi vaan olla parisuhteessa ja elää kaksin?
No lennähdäpä nyt takaisin sinne Porvooseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jos ei käy töissä ja elää tuilla.
Surullista kyllä, ei meihin aina positiivisesti suhtauduta :( Itse en paljon ihmisiä edes tapaa, mutta en koskaan satunnaisille tutuille edes vihjaa näistä asioista, suojelen mielestäni itseäni ihan hyvästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin ihan samaa, kuin aloittaja. Pitääkö kuntoutujan elää elämänsä yksin? Vai onko mahdollisuus parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
On jos ei käy töissä ja elää tuilla.
Surullista että ajattelet noin. Todellisuudessa jokaisella on yhtäläinen ihmisarvo. Sitäpaitsi osalta ihmisistä mielenterveysongelmat vievät työkyvyn joko kokonaan tai osittain, jolloin he saattavat olla määräaikaisella tai pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä. Mielenterveyden ongelmat ovat sairauksia siinä missä fyysisetkin sairaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin ainakin etteivät he tekisi lapsia. Itselläni on meilenterveysongelmista kärsivästä äidistä kokemus ettei hänestä olisi ollut lainkaan äidiksi. Ja hän hoiti sairauttaan säännöllisesti,lääkkeiden ja terapian avulla silti niistä ei apua ollut.
Yleistit aika pahasti.
Mt-sairauksia on moninaisia, samoin yksikään mt-potilas ei oireile ihan samalla tavalla.
Ymmärrän kyllä ajatuksesi, kokemuksesi ei ole ollut mukava.Tottakai niitä on monenlaisia mutta miksi pitäisi lapsia tehdä jos on edes jotain mielenterveysongelmia? eikö voisi vaan olla parisuhteessa ja elää kaksin?
Kaikille voisi melkeinpä diagnosoida mielenterveysongelman jossakin vaiheessa elämää. Masennus on mielenterveysongelmista usein kevyin ongelma ja hoidettava sellainen.
Tunnen mt ongelmaisia, joilla lapsia. 2/3 ovat loistavia vanhempia, eikä heidän masennus ole vaivannut heitä enää lasten tulon jälkeen. Eräs jolla joku diagnosoimaton ongelma, on suurperheen äiti ja aivan hirveä välillä lapsiaan kohtaan. Diagnosoimaton, heitä on paljon osin negatiivisen stigman takia.
Vierailija kirjoitti:
Mietin ihan samaa, kuin aloittaja. Pitääkö kuntoutujan elää elämänsä yksin? Vai onko mahdollisuus parisuhteeseen?
Helpompaa se yksin on. Usein mt ongelmaisen kumppani on jokin persoonallisuushäiriöinen alistaja/ päihdeongelmainen. Elämä on jatkuvaa draamaa ja kriisejä sekä pahaa oloa. Parhaiten selviää kun on yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät tietenkään ole. Kuka särkyy mitenkin.
Tavallaan jaan ensimmäisen vastaajan käsityksen. Jos ihminen on niin huonossa kunnossa, ettei hän pysty huolehtimaan edes itsestään, maksamaan laskujaan jne., niin pidän hämmästyttävänä lasten hankkimista.
Lapset tarvitsevat vanhemmat, jotka pystyvät huolehtimaan heistä.
Suomessa on aivan liikaa huostaanottuja lapsia.
Toivoisin ainakin etteivät he tekisi lapsia. Itselläni on meilenterveysongelmista kärsivästä äidistä kokemus ettei hänestä olisi ollut lainkaan äidiksi. Ja hän hoiti sairauttaan säännöllisesti,lääkkeiden ja terapian avulla silti niistä ei apua ollut.