Lue keskustelun säännöt.
Minkä rotuinen oli kiltein koira, jonka olet tavannut?
18.10.2015 |
Minkä rotuinen oli tapaamasi koira, joka oli aina ystävällinen ja tottelevainen ihmisille?
Kommentit (91)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen pieni ruskea spanieli se oli. Ettei ollut cockerspanieli..
Pelkäsin silloin ihan hulluna koiria ja kun tämän näin niin hyppäsin kaverini selän taa. Koira teki samoin, hyppäsi omistajansa selän taa :D
Pikkuhiljaa tehtiin tuttavuutta ja meistä tuli ylimmät ystävät!
Koira tuli aina minun luo kun siellä kyläiltiin. Se oli ensimmäinen askel pois koirapelosta, tai fobiasta voitiin puhua silloin. Nykyään minulla on enää koirapelko eli uskallan olla kiltin koiran kanssa samassa tilassa.
Kaveriperheen dogo argentino-narttu on todella kiltti kaikille ihmisille, toisille koirille, kissoille eikä se jahtaa edes kaneja :) tykkää nukkua takan edessä ja tulee syliin kerjäämään rapsutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että isojen "tappajien" vastustaja astui esiin jossain vaiheessa.
Itse kammoan pieniä "lelukoiran" näköisistä koiria. Pientä ja suloista ei tarvitse kouluttaa, eikä suloista voi komentaa. Mummot menee pitkin ojan pohjia, kun pikku Fidi haluaa. Minua on purtu 4 kertaa ja jokaisella kerralla pieni koira, eikä yhdelläkään kerralla tullut iltapäivälehtiin uutista asiasta!
En tiedä, kuinka hyvin tunnet uutiskriteetereitä, mutta esim. "Mies Pälkäneellä sai koiranpuremasta laastarin vaativan haavan", ei ole uutinen, kun taas "Mies Pälkäneellä kuoli saksanpaimenkoiran puraisuun", on uutinen.
Itse kammoan kaikkia ihmisiä, joille vastakkainasettelu on se ainoa tapa ymmärtää jotain ilmiötä. Itse pidän kaikenlaisista koirista, myös isoista. Ongelma isojen koirien kanssa on 99 % narun toisessa päässä.
Valitettavasti, esim. tässä minun naapurustossani, noiden isojen koirien omistajat eivät osaa kouluttaa ja pitää omia koiriaan. Heille soisin pienen, helpon rodun. No, esim. terrierit ovat pieniä, mutta eivät helppoja, joten kokokaan ei aina kerro kaikkea. Terrieri vain harvoin saa ihmistä hengiltä. Tämän vaarallisuuden vuoksi olenkin sitten ns. tappajakoiravihaaja, vaikka oikea vihani kohde on ihmiset, jotka luulevat pystyvänsä handlaamaan sakemannin, mutta eivät pysty.
Joo, tiedän, monet teistä lukee tätä ja kuvittelee olevansa Cesar Millan, ette ole, suurin osa teistä suomalaisista isojen koirien omistajista ei ole sopiva pitämään valitsemaansa rotua.
Mitä tulee pikkukoiriin, niin todellakin pikkukoiraa pitää kouluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että isojen "tappajien" vastustaja astui esiin jossain vaiheessa.
Itse kammoan pieniä "lelukoiran" näköisistä koiria. Pientä ja suloista ei tarvitse kouluttaa, eikä suloista voi komentaa. Mummot menee pitkin ojan pohjia, kun pikku Fidi haluaa. Minua on purtu 4 kertaa ja jokaisella kerralla pieni koira, eikä yhdelläkään kerralla tullut iltapäivälehtiin uutista asiasta!
En tiedä, kuinka hyvin tunnet uutiskriteetereitä, mutta esim. "Mies Pälkäneellä sai koiranpuremasta laastarin vaativan haavan", ei ole uutinen, kun taas "Mies Pälkäneellä kuoli saksanpaimenkoiran puraisuun", on uutinen.
Itse kammoan kaikkia ihmisiä, joille vastakkainasettelu on se ainoa tapa ymmärtää jotain ilmiötä. Itse pidän kaikenlaisista koirista, myös isoista. Ongelma isojen koirien kanssa on 99 % narun toisessa päässä.
Valitettavasti, esim. tässä minun naapurustossani, noiden isojen koirien omistajat eivät osaa kouluttaa ja pitää omia koiriaan. Heille soisin pienen, helpon rodun. No, esim. terrierit ovat pieniä, mutta eivät helppoja, joten kokokaan ei aina kerro kaikkea. Terrieri vain harvoin saa ihmistä hengiltä. Tämän vaarallisuuden vuoksi olenkin sitten ns. tappajakoiravihaaja, vaikka oikea vihani kohde on ihmiset, jotka luulevat pystyvänsä handlaamaan sakemannin, mutta eivät pysty.
Joo, tiedän, monet teistä lukee tätä ja kuvittelee olevansa Cesar Millan, ette ole, suurin osa teistä suomalaisista isojen koirien omistajista ei ole sopiva pitämään valitsemaansa rotua.
Mitä tulee pikkukoiriin, niin todellakin pikkukoiraa pitää kouluttaa.
Minulla on rotikka, mutta allekirjoitan sanomasi. Olin itsekin alkuun ns kusessa koiran kanssa ja luulin, että pärjään kun otan vahvan pomon roolin ja roolin haltuunotto meni huutaessa ja ärjyessä koiralle.. :(
Naapurissa sattui asumaan koirakouluttaja joka puuttui karjumiseeni. Luulin olevani tosi hyvä isäntä (nainen tosin olen) ja olin jopa ylpeä että tein oikein ja koira totteli kun korotin ääntä.
Kouluttaja, joka oli ennestään jo kaverini, auttoi minua luomaan uuden suhteen koiraan. Nyt suhteemme perustuu luottamukseen, kaveruuteen eikä auktoriteettini ole pelkkää karjumista, enkä huuda enää ollenkaan.
Tätä karjumista ja pelolla kouluttamista näkeekin tuolla metsäpoluilla ihan liikaa. Etenkin nämä tosimiehet isojen koiriensa kanssa pärjäisivät paremmin jos saisivat suhteen koiraansa oikealla polulle, pois liiallisesta "sä oot koira, teet mitä käsken" touhusta. Koiralle karjuminen on monta kertaa osoitus heikkoudesta. Tällainen koira voikin siis alkaa raivokkaasti puolustaa tällaista heikkopäisenä huutavaa tosimiesomistajaansa. Oikea pomo ei huuda. Myöskään koiralaumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tanskis. Niitä on mielenvikaisiakin, mutta omani oli ihana, kultainen, kelpo koira. Kiltti ja lempeä, niin sopeutuvainen ja jos koiralla on huumorintaju, niin sillä koiralla todella oli. Terveisiä vaan sinne koirien taivaaseen <3
Newfoundlandinkoira. Iso, mutta äärettömän kiltti ja kultainen. Luotettavampi lasten kanssa kuin moni aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Newfoundlandinkoira. Iso, mutta äärettömän kiltti ja kultainen. Luotettavampi lasten kanssa kuin moni aikuinen.
Liian kiltti. Pelastaa lapset hukkumasta silloinkin, kun ei tarvitsisi ;)
Sileäkarvainen noutaja on saanut täällä muutaman pisteen. Olen samaa mieltä. Mutta toivottavasti kukaan ei koskaan erehdy ottamaan tätä pelkästään sen kiltteyden takia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Berni ja nöffi. Molemmat siirtyneet jo sateenkaarisillalle <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Newfoundlandinkoira. Iso, mutta äärettömän kiltti ja kultainen. Luotettavampi lasten kanssa kuin moni aikuinen.
Liian kiltti. Pelastaa lapset hukkumasta silloinkin, kun ei tarvitsisi ;)
Nöffihän on parasta uimaseuraa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajokoirat ovat kilttejä jopa huonosti koulutettuna ja laiminlyötynä, usein näin. Meillä oli edellisen omistajan vuosikausia hakkaama beagle. Koira oli kuin hyväluontoinen pentu vielä 12 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Ajokoirat ovat kilttejä jopa huonosti koulutettuna ja laiminlyötynä, usein näin. Meillä oli edellisen omistajan vuosikausia hakkaama beagle. Koira oli kuin hyväluontoinen pentu vielä 12 vuotiaana.
Tämä on muuten ihan totta! En ole ikinä kuullut agressiivisesta ajokoirasta! Meilläkin asui aikoinaan pihanperältä pelastettu suomenajokoira, joka oli aina todella luotettava ja kiltti kaikille, vaikka ei ollut ennen tottunut edes käymään talossa sisällä. Eivät mitään tottelevaisuushuippuja tai palveluskoiria, mutta sydän puhdasta kultaa.
Cavalier kingcharlesinspanieli. Ihana ja kiltti, ehkä vähän liiankin kiltti :).. Murtovarkaatkin varmaan toivottaisi tervetulleeksi!
Rottweiler, narttu. Ehdottomasti parhain, lempein, lutuisin, palvelualttein, leikkisin, kiltein, fiksuin, siroliikkeisin ja kaunein koira kaikista koirista. Perheenjäsen, lapsiystävällinen, mutta myös suojelevainen, tarvittaessa kykenee puolustamaan läheisiään esim räyhääjiltä, väkivaltaisilta, rosvoilta ym pahoilta, ja jo pelkkä murina useimmiten riittää! Hiljainen, ei haukkua louskuta yksin ollessaan, mutta tarvittaessa ilmoittaa, että "asiattomilta pääsy kielletty" (jos kotiväki ei ole kotona, tutut tunnistaa kyllä!).
Rotukan hankkijan tulee olla koiran kasvatukseen kykenevä!!!! Ei sovi henkilölle, joka itse on raivopää, sillä sellainen pilaa rotukan (ja minkä tahansa koiran) luonteen!
Vierailija kirjoitti:
Sileäkarvainen noutaja on saanut täällä muutaman pisteen. Olen samaa mieltä. Mutta toivottavasti kukaan ei koskaan erehdy ottamaan tätä pelkästään sen kiltteyden takia!!
Annoin omalleni äänen ;) ei aktiivisuutensa takia tosiaan sovi kaikille, mutta harrastavalle liikunnalliselle ihmiselle voisin suositella. Ei myöskään ensimmäiseksi koiraksi. Plussaa jos omistaja on valmis harrastamaan nimenomaan niitä noutajan rakastamia juttuja, jotta rodun todella vahvat ominaisuudet pääsevät toteutumaan. Muuten saattaisi kyllä noutopelistä kuoriutua kunnon seinille pingahteleva katastrofi..
Meillä oli 90-luvulla pelastettu sekarotuinen kulkukoira. Sen kiltimpää olentoa ei ollut olemassakaan. Oli ikänsä jotenkin kiitollinen siitä, että sai oikean kodin ja ruokaa joka päivä. Ja siis koiraherra tuotiin ihan laillisesti karanteenin kautta Kreikasta Suomeen.
Sama.