Minkä rotuinen oli kiltein koira, jonka olet tavannut?

Rotikka uros. Kiltti, hyvin koulutettu ja kaikkien kaveri. Ei kuitenkaan lähtenyt hösläämään ja sähläämään esim. lasten läsnäollessa vaan hivuttautui varovasti pienen lapset lähelle. Rakasti kaikkia.

Olen tavannut kolme kääpiösnautseria, jokaisella niistä aikalailla samanlainen, leppoisa luonne. Haluavat vaan rapsutuksia, kyhnäävät vieressä ja on tosi tottelevaisia! Eivät murise tai uhittele edes lapsille. Jos joskus hankin koiran, se olisi kääpiösnautseri. :) 

Kultainen noutaja, mutta tämä oli vanhus. Pentuina kaikki on villejä oman aikansa, kunnes kasvavat.

Bordercollie

Vierailija kirjoitti:

Shetlanninlammaskoiramix ja saksanpaimenkoira. Rakastivat kaikkia, ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Meillä oli shetlannin... (APUA: ovatko lammas- ja paimenpoikat samaa?) ja pystykorvan sekarotuinen jälkeläinen. Ihanan ihmisystävällinen, mutta energisyytensä, siis liikunnantarpeensa sekä uteliaisuutensa takia myös kova karkailemaan. Kaupungin koiratarhanpitäjäkään ei enää ottanut maksua, vaan koiramme oli kuulemma sen muutaman tunnin hänen lastensa ilona. Tämä "rankkuri" osasi jo automaattisesti soittaa meille, kun koiraamme taas tuotiin tarhalle - haukku nimittäin antoi myös ottaa itsensä kiinni noin vain, eikä se muutenkaan koskaan pelännyt ihmisiä, päin vastoin oli kaikkien kaveri.

Minulla on kultaisistanoutajista kolme eri kokemusta jotka kaikki kilpailevat kilteimman koiran paikasta. Oma noutajani kouluuntui aikojen saatossa niin hyvin etta sita pystyi kaskemaan ilmeilla ja hyvin pienilla eleilla. Taman lisaksi sita pystyi pitamaan ulkona taysin vapaana, lenkilla edessa kulkiessa se tarkisti parin sekunnin valein etta olen viela messissa. Koira oli kerran havinnyt takapihalta - luulimme etta koira oli karannut. Pienoisen etsimisen jalkeen koira loytyi istumasta omalta etukuistilta nokka ovea kohden ja hanta heiluen. Olimme vahingossa sulkeneet takaoven huomaamatta seinan vieressa nukkunutta koiraa.

Toiset noutajakokemukset ovat samanlaisia. Samalla kadulla asui toinen kultainennoutaja, joka paivysti aina talon etupihalla. Yritin kerran maanitella sita silitettavaksi kadulle, mutta se ei uskaltanut kuin heiluttaa minulle hantaansa ja meni takaisin ovelle. Lenkilla nain irrallaan kulkevan kultsun jonka omistaja kutsui sen luokseen: koira pysahtyi ja istui ennen kuin ylitti edes puoli metria levean polun.

Ihana rotu!

Sekarotuinen, oli suomenpystykorvan ja kultaisennoutajan sekoitus. Ihana koira oli kaikinpuolin :)

Meidän vanhempi berni on maailman kiltein ja kultaisin otus. Nuorempikin on ystävällinen, mutta siinä on vielä nuoruuden intoa.

Moni sekoittaa kiltteyden ja opitun käyttäytymisen=koulutuksen keskenään.

Groodle (Kultaisen noutajan ja puudelin risteytys)

Vierailija kirjoitti:

Groodle (Kultaisen noutajan ja puudelin risteytys)

Ei kuulu tietenkään tähän, mutta USAssa tuo yhdistelmä kulkee nimellä golden duudle :D

Ärsyttää suuresti nämä ihmiset, jotka kirjoittavat saksanpaimenkoira, dobberi, pitbull..

Joillain näiden koirien omistajilla on pakonomainen tarve todistella, miten heidän Tessu on ehkä pitbull mutta kuinka lutuinen se on ja kuinka ihana se heidän Tessunsa nyt onkaan.

Kertokaapas vastaus näihin kysymyksiin:

-Miksi Tessuja ei ikinä näe koirien ulkoilutarhoissa?

-Miksi kaikki tappajakoirat ovat sakemanneja, dobbereita tai samaa rotua kuin Tessu eli pitbulleja, eikä vaikka bichon friseitä?

Olisiko siksi, että em.koirarotuihin nyt vain liittyy selkästi enemmän aggressiivisuutta kuin tavallisiin kotikoiriin. Meillä on tässä lähiössä todella paljon koiraihmisiä ja arvatkaapa ketkä ovat oman pikkukoirani kimpussa eniten?

Sakemanni, rotikka ja dobberi. Ihan sattumaako, ettei se naapurin bichon frise ja naapurin ajokoira olekaan se naapuruston terroristi?

Toinen on muuten myös tuo länsiylämaanterrieri. Ulkonäkö pettää, ei todellakaan ole mikään lapsiystävällinen lelukoira.

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira. Koko maailma oli sen kaveri ja se ei ikinä osoittanut mitään aggressiota mitään tai ketään kohtaan eikä vartioinut edes ruokaansa. Sen olis saanut varmaan vääntää vaikka solmulle ja se olis ollut vain että "jeeeeee!". :D

Sama vika. Omani on suorastaan vaarallisen kiltti. Menee silmät ilosta loistaen sanomaan käsipäivää karhuille, mäyrille, kissoille, lehmille, hevosille, lampaille ja kenelle tahansa. Aina tulee turpaan ja silti jaksaa luottaa.

Kiinanharjakoira <3

Naapurin labbis on kiltein mitä olen koskaan tavannut. Omat koirat eivät ole yhtä kilttejä, vaikka kilttejä ovatkin :D mutta yhtä ihania silti.

Rotikoiden ja sakemannien jne koirien joukosta voi löytyä helppoja yksilöitä, mutta kun sellainen rotikan kokoinen päättää jonain päivänä, että nyt se hännän veto riittää, niin lapselta on henki pois.

Tämä vuoksi suosin koiria, jotka pahimmillaankin tekisivät lapseen vain hampaanjäljet. Meillä on saluki ja yorkie. Yorkieta en suosittele lapsiperheesen, enkä chihua, mutta salukit ovat sopivia.

Kiltti ja lapsia rakastava sheltti tulee ekana mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää suuresti nämä ihmiset, jotka kirjoittavat saksanpaimenkoira, dobberi, pitbull..

Joillain näiden koirien omistajilla on pakonomainen tarve todistella, miten heidän Tessu on ehkä pitbull mutta kuinka lutuinen se on ja kuinka ihana se heidän Tessunsa nyt onkaan.

Kertokaapas vastaus näihin kysymyksiin:

-Miksi Tessuja ei ikinä näe koirien ulkoilutarhoissa?

-Miksi kaikki tappajakoirat ovat sakemanneja, dobbereita tai samaa rotua kuin Tessu eli pitbulleja, eikä vaikka bichon friseitä?

Olisiko siksi, että em.koirarotuihin nyt vain liittyy selkästi enemmän aggressiivisuutta kuin tavallisiin kotikoiriin. Meillä on tässä lähiössä todella paljon koiraihmisiä ja arvatkaapa ketkä ovat oman pikkukoirani kimpussa eniten?

Sakemanni, rotikka ja dobberi. Ihan sattumaako, ettei se naapurin bichon frise ja naapurin ajokoira olekaan se naapuruston terroristi?

Toinen on muuten myös tuo länsiylämaanterrieri. Ulkonäkö pettää, ei todellakaan ole mikään lapsiystävällinen lelukoira.

Totta. Ihan jo tuolla pit bull -yhdistyksen sivuilla sanotaan, että ko. koiraa et välttämättä ikinä voi viedä koiratarhaan tai kaverikävelylle.

Pitbull voi olla mukava koira ihmiselle, jolla on aikaa harrastaa vahvan koiran kanssa, mutta on ihan lajin tuntemattomuutta suositella sitä lapsiperheeseen. Joku voi nyt sanoa, että mutta kun se suojelee omiaan. Joo, mutta lapsiperheen elämä on kokonaisuus, joka pitää sisällään naapurin lapsia, koulukavereita, juhlia ja muuta härdelliä.

Sen vuoksi lapsiperheeseen ei voi ottaa koiraa (tai kannata), joka on suojelu- tai vahtiviettinen, suuttuessaan hiton vahva, iso tai liikunnallisesti vaativa (kuinka monella on lapsien jälkeen aikaa päivittäiseen 2 tunnin lenkkiin?).

Tällainen lenkittämätön pitbull tai sakemanni onkin jo ihan erilainen leikkikaveri..:D

Arvasin, että isojen "tappajien" vastustaja astui esiin jossain vaiheessa.
Itse kammoan pieniä "lelukoiran" näköisistä koiria. Pientä ja suloista ei tarvitse kouluttaa, eikä suloista voi komentaa. Mummot menee pitkin ojan pohjia, kun pikku Fidi haluaa. Minua on purtu 4 kertaa ja jokaisella kerralla pieni koira, eikä yhdelläkään kerralla tullut iltapäivälehtiin uutista asiasta!

Walesinspringerspanieli, todella lempeitä koiria!