Lue keskustelun säännöt.
Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun keskimmäinen lapsemme kuoli syöpään.
09.02.2006 |
Tasan kaksi vuotta sitten jouduimme tekemään elämämme vaikeimman päätöksen; laskea rakkaamme vapaaksi. Hänellä todettiin maksasyöpä, kun hän oli 1v6kk vuotias. 6 kuukautta hän jaksoi taistella, kunnes kipu ja syöpä vei voiton. Hoidot eivät tepsineet ja lääkäri antoi elinaikaa muutaman kuukauden. Viimeisen viikon lapsi oli armollisessa tajuttomuuden tilassa. Ei enää tässä maailmassa, mutta ei vielä toisessakaan maailmassa siinä sängyssä ei maannut meidän oma murumme vaan hänen ruumiinsa, sielu oli jo irtaantunut muualle, joka oli valmiina lähtöön, odottamassa ainoastaan lähtölupaa. Hän oli hengityskoneessa, koska keuhkot eivät toimineet enää kunnolla ja myös munuaiset olivat lakanneet toimimasta. Kyse oli enää tunneista. Teimme silloin elämämme raskaimman päätöksen ja annoimme lääkäreiden sammuttaa hengityskoneen. Ja juuri ennen aamunkoittoa, hänen sielunsa pääsi vapaaksi ja nukahti rauhallisesti pois, tuntematta enää kipua ja tuskaa. Esikoinen (silloin 4 vuotta) kertoi, että oli nähnyt yöllä hassua unta ja kuinka pikkuveikka oli ilmestynyt hänen uneensa. Veikka oli sitten vilkuttanut unessa siskolleen, sanonut, että nähdään ja muuttunut linnuksi. Kun soitimme vanhemmilleni, missä esikoinen oli hoidossa, niin esikoinen sanoi miehelleni; Et isi arvaa millasta unta mä näin. Mä näin sellasta unta, että X muuttui linnuksi ja lensi kauas pois. Lapsi olisi täyttänyt kaksi vuotta 10.2 eli hän ei nähnyt toista syntymäpäiväänsä. Kuopus syntyi puoli vuotta sitten ja hän on aivan kuin isoveljensä, samanlainen nenä ja silmät.
Kommentit (29)
Voimia ja Jumalan suojelusta teille!!!! t: samanikäisen tytön äiti, joka voi vain kuvitella kokemanne tuskan määrää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimahalit itkevältä kolmen lapsen äidiltä.
mutta onko empatiakyvyssäni jotain vikaa kun silmäni pysyvät ihan kuivina? Minusta tuntuu hullulta että joku itkee tekstin äärellä.
Vierailija:
mutta onko empatiakyvyssäni jotain vikaa kun silmäni pysyvät ihan kuivina? Minusta tuntuu hullulta että joku itkee tekstin äärellä.
Osanotot.
Olen töissä täällä ihmisten edessä ja kyyneleet tulivat väkisin silmiin. Ei kai kukaan pelkkää tekstiä itke, vaan sitä, miten kamalalta tuo on tuntunut ap:stä ja miten hirveää olisi, jos se tapahtuisi itselle. Itkettää myös se tietoisuus, mitä kaikkea kamalaa elämässä voikaan tapahtua. Surullista:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1.2. oli meillä surun vuosipäivä. Esikoispoikamme kuolemasta tuli tänä vuonna 11 vuotta. Hänellä oli myös vakava sairaus. Ja nuo elämän viime hetket lähes samanlaiset.. Poikamme oli 1-vuotias kuollessaan.
Meillä oli 2-viikkoa aikaa hyvästellä hänet, eikä niitä jäähyväisiä olla vieläkään unohdettu. Suru on kyllä jo vähän helpottanut ja möykky sisältä sulanut. Katkeruus ja viha ovat saaneet väistyä ja tilalle on tullut hiljainen hyväksyminen. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Voimia teille, ette ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuommoisesta voi selvitä koskaan. Oman lapsen menetys on varmasti elämän raskain kokemus.
-Pienten taaperoiden äiti-
Olkaamme onnellisia meidän terveistä lapsista.
Mikään maailmassa ei voisi olla kauheampaa kuin oman lapsen kuolema, toivottavasti minun ei tarvitse sitä kokea.
Halaus Sinulle ja pienelle " pikkulinnulle" !