Miten te saatte 2-vuotiaan maistamaan jotain ruokaa edes lusikallisen, jollei lapsi halua?

Otan stressiä näistä kolmesta ruoasta lähinnä siksi, että ne ovat sellaisia tavallisia kouluruokia. En vain jaksa uskoa, että pieni koululainen jaksaa koko päivän leivän ja salaatin voimalla. Ja siksi olisi parempi totutella ennen koulu/päiväkoti-ikää.

Ja toiseksi vielä sellainen seikka, kun lapsi ei edes suostu maistamaan esim puuroja, vain siksi kun hän tietää, että se on puuroa. Hän on vain päättänyt, että hän ei edes maista. Siinä on turha tehdä edes mitään eri variaatioita, jotka ehkä maistuisivatkin paremmalta kuin aiemmat kokemukset, kun ei edes suostu maistamaan.

Enkä tuosta nyt niin isoa stressiä ole ottanutkaan, kunhan ihmettelen..

Tätä minä ihmettelen, miten on mahdollista saada lapsi syömään jotain, mitä hän vain on päättänyt olla edes maistamatta. Jos ei joku ruoka maistu, niin ei maistu kyllä sillä seuraavalla kerrallakaan. Lapsi ei ole moksiskaan, jos joutuu jättämään yhden aterian kokonaan väliin.

Meillä esimerkiksi hernekeitto, pinaattikeitto ja puuro ovat sellaisia, mihin ei auta mikään. En siis ole pakottanut, mutta kovasti olen yrittänyt houkutella. Jos ei syö, niin nousee pöydästä ja on ilman ruokaa seuraavaan ateriaan asti. Mutta juuri näiden hankalien ruokien kohdalla tulee epätoivo, että koska suostuisi edes maistamaan saati sitten syömään muutaman lusikallisen.

Eli jos toimitaan näin, tuleeko koskaan sitä kertaa, jolloin sitten suostuu syömään, vai jättääkö koulussakin tai aikuisenakin vielä syömättä hernekeiton?

Saanko kysyä, että miksi ihmeessä lapsen pitäisi välttämättä näitä kolmea ruokaa syödä? Maailma on täynnä ruokia, miksi otat stressiä näistä kolmesta ruasta? Vaikka lapsi ei hernekeittoa koululaisena söisikään niin mitä sitten; niinä päivinä hän syö koulussa sitten leipää, salaattia ja maitoa, ja muina päivinä normaalisti.

Kaikkea tarttee maistaa.



Se menee niin että aikuinen päättää mitä lapsi syö, lapsi määrän! Mutta syömistä ei ole jos ei maista.

Itse sanon että maista niin pääset pois, tai jos on jälkkäriä niin muistutan siitä..

Joskus otan haarukan tai lusikan omaan käteen ja lapsi maistaa niin.



Mutta AINA maistaa.



En käsitä kenen hommaksi teette lapsen kouluruokailun? Jos lapsi ei syö kun jauhelihasoosia niin eika heikosti jaksaa ja siitä lähtee koulumenestyskin tippumaan.

Vastustan henkeen ja vereen limsa- ja karkkiautomaatteja kouluissa. Aikuiset saisivat panostaa ruokailuun siinämäärin että tukee lapsen ruokailua, eikä tee siitä valtataistelua.



Pöydästä pois jos ei syö. Mutta kauaa toi ei teijän pennuille enää kelpaa.

En siis noteeraa mitenkään jos alkavat temputa tai "esiintyä". Lähtökohta on se, että ruokapöydässä syödään, ei mikään muu.



Mun kaikki kolme lasta syövät ihan ok. Maistamispakkoa ei ole siksi, että yleensä maistavat automaattisesti.

Ruuasta ei ole koskaan tehty numeroa ehkä siksi lapset syövätkin yleensä mukisematta mitä eteen laitetaan. Lautaselle kipataan erinnäiset ravintoaineet ja lapsi maistaa jos tahtoo. Yleensä maistavat ja jos ei tykkää niin ei tarvitse syödä. Äkkiä apinoivat muilta perheenjäseniltä tavat että siirrellään ruokaa lautasen reunoille.