Lue keskustelun säännöt.
Kun vauvalla on mm. voimakas tempperamentti
16.10.2015 |
On varmasti paljon muitakin äitejä, joilla on vauva, jolla on mm. voimakas tempperamentti, vauva ei paljoa viihdy kuin sylissä, kaupassa käynti vauvan kanssa on joskus mahdotonta yms...
Oletteko kohdanneet muilta äideiltä ymmärtänättömyyttä?
Jotkut ei ymmärrä alkuunsakkaan, miksi en lähde vauvan kanssa kauppakeskuksiin kahville yms. Selittänyt olen, että vaunuissa viihtyminen on hetkittäistä, vauva ei viihdy siis paikallaan vaunuissa hetkeäkään. Ja kova hälinä saa vauvan lopulta itkemään lohduttomasti. "Jospa se tykkäiskin kun lähdette tänään liikkeelle tänne"...Bussiinkaan turha yrittää mennäkkään...
Vauva on mitä ihanin, on tosi aurinkoinen, mutta ei vain pidä samoista asioista mistä joidenkin toisten vauvat pitävät. Ei olla neljän seinän sisässä, käydään lenkillä ja kaupassakin, vieraissa joskus kun vauva sen sallii.
Vaunuissa viihtymisestä olen saanu kuulla, että pitää vaan laittaa vauva vaunuihin ja rauhoitella, kyllä se siitä. No muttakun ei se siitä, toinen itkee todella hysteerisenä jos ei liiku ja ota välillä syliin. Ei mitään pikku kitinää vaan suoraa huutoa niin että henki loppuu!
Tänäänkin tuli kaupassa ykskaks kohtaus, ei edes syli auttanut. Joku ihana nainen tarjoutui auttamaan ostosten pakkaamisessa kun loduttelin vauvaa.
Ei me vaan voida liikkua minun ehdoilla, vaan vauvan. Tämä ymmärtämättömyys nyppii ja pahasti! Kiva, että jotkut viihtyy kahviloissa vaunuissa paikallaan ym.
Nämä, jotka eivät ymmärrä, että vauvat eivät todellakaan ole kaikki ns. helppoja ja viihtyviä niin miettikää, miltä tuntuu kun vauvalla on ollut koliikki. Ja näitä koliikkimaisia kohtauksia kun saa julkisella paikalla, se ei ole vauvalle turvallinen paikka, kuten jokin rauhallimen, vaikkapa koti. Ei se ole äidistä kiinni, en ole pilannut vauvaani mitenkään araksi. "Vauvat itkee", sitä saa kuulla, mutta kun joku tuttu on nähnyt mitä se meillä on tarkoittanut kun "vauvat itkee" niin on menty hiljaiseksi. Pakko vuodattaa kun vituttaa. Rakastan tuota pientä yli kaiken, muut voi suksia mihin lystäävät. Ei sanat riitä kuvaamaan tätä tän hetkistä turhautumistilaa.
Kommentit (51)
Tuttu äiti luuli ennen, että jos vauva itkee, se johtuu siitä, ettei äiti osaa hoitaa sitä. Kunnes sai itse toisen lapsen, jolla oli temperamentti ja koliikki...
Mulle tulee ap:lke mieleen vinkki - korvatulehdus, jota yleisläääkäri ei tunnista, vie korvalääkärille. jos on saanut antibioottikuurin, voi olla uusinut ja vaatii putket.
hanki myös vaunut, joista se näkee ulos. ehkä sun vauveli on utelias luonne :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvaappa vaan kuinka rasittavaa se oli vaativan esikoisen kanssa kuunnella tuota ylipalvelet tuota vauvaa kommenttia kun yritti heti toisen herätessä syöttää ja heti itkiessä ottaa syliin. Mietin aina, et etkö tajua mitä mä yritän tällä käytöksellä välttää? Poika on nyt taapero ja hakkaa naamansa mustelmille jos turhautuu kun ei saa haluamaansa heti. Jo vauvana huusi yli tunninkin putkeen jos joku meni pieleen.
Oliskohan kyse jostain muusta kuin temperamentista. Terve lapsi ei hakkaa itseään! Ainakaan tuon ikäinen.
Mua autto ku löysin termin "suuritarpeinen vauva" tai "high-need baby" ja linkkasin lähipiirille esim äidilleni juttuja millasta se on. ei sitä tajua millasta se on ellei itelle satu kohdalle. ja kaikki jauhaa "sullahan on vaan yksi". Mut se oikeasti helpottaa joskus. Mulla autto kantoliina liikkumiseen ja olemiseen ku tyyppi oli ihokontaktissa 24/7 10 kuukautta tai huusi kuin päätä ois sahattu irti...mulla oli etukäteen mielipiteitä lastenhoidosta mutta vauva otti multa luulot pois hyvinkin nopeasti.
Mua autto myös se, että löysin tutkimuksen missä tällaisia vaikeiden ja normaalien vauvojen selviytymistä oli tutkittu sisällissodassa ja se oli jotain 9/10 vaikeista selvisi ja todella paljon vähemmän normaaleista tai helpoista. Sillon tajus että siinä vaikeudessa oli oikeasti joku järkikin.
Jälkikäteen oon tosi kiitollinen että sain vaikean vauvan ekana. Toinen vauvani on äärettömän helppo ja sitä on vaikea uskoa. Jos ekani olisi ollut tällainen olisin tehnyt toisen todella paljon aiemmin. Ja jos lyhyellä ikäerolla toinen olisikin ollut suuritarpeinen niin en oikeasti tiedä miten olisin selvinnyt.
Olette käyneet kurssilla jolla opetellaan tunnistamaan signaaleja? Maksoitko itse kurssin? Kuka ehdotti sinne menoa?
Ei siinä sun vauvassas ole mitään vikaa, se vika on sun päässäsi, ja tunnetusti ei tarvitse olla kovin iso kun siellä on.
mun vauvalla oli siis nuo molemmat ja päälle koliikki ja temperamentti. jälkimmäisen tunnisti siitä, että kiihtyi nollasta sataan salamannopeasti. vahva tahto on edelleen, ihan hyvä, ei tule elämässä ylikävellyksi niin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..vauva otti multa luulot pois...tutkimuksia jostain suuritarpeisista vauvoista...mitvit...mitä jos otettais se pää pois p**ä eikä keksimällä keksittäis niitä vikoja sille lapselle.
Siellä tulevat adhd ja asperger lasten äidit taas keskustelee. Mä vaadin mun lapselle diagnoosia, siinä on jotain vikaa, minussa ei kuitenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan ns. temperamentti on vauvoilla, joiden äidit ei osaa lukea lastaan. Eivät välitä niistä pienistä signaaleista, joiden perusteella ulkopuolinenkin huomaa, mitä on tulossa. Joo, vauva ei viihdy vaunuissa eikä varmaan kantoliinassakaan tai rintarepussa, ei kannata kokeilla, kun sillä on tuo temperamentti.
Meillä käly joutui sairaalaan 4 vrk ajaksi, kun vauva oli 7 vko. Äitini meni hoitamaan tuota hankalaa tapausta, joka huutaa ja säikkyy ja oli kälyn mielestä ihan kamala. Kumma juttu, mutta toisesta hoitopäivästä alkaen vauva olikin ns. helppo ja mukava, piti vain löytää keinot ja vähän tarkkailla lasta. Tuossa iässä lapsi ei osaa edes olla vieraskorea, joten vauvan vaikeus oli äitinsä korvien välissä.
Höpsistä. Temperamentteja nyt vaan on erilaisia. Meillä esikoinen oli rauhallinen, aina tyytyväinen, tytär sitten taas ihan erilainen. Ja niin ovat edelleen, nyt parikymppisiä nuoria aikuisia.
Ap, toimi niinkuin parhaaksi näet, vauva on vain kerran pieni. Ja siitä voimakkaasta temperamentista on hyvätkin puolensa, meillä ainakin tytär on aina pitänyt puolensa, on sellainen tosi pärjääväinen tuli eteen mitä tahansa.
luitko jutun, siinä puhuttiin kaupoissa ja kauppakeskuksissa ja kahviloissa pyörimisestä vauvan kanssa, joka on vaunuissa. Vaikea kuvitella, että sitä harrastettiin 20 vuotta sitten siinä määrin kuin nykyään.
Luin jutun. Ja kyllä vaan harrastettiin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onooTiedän tasan tarkkaan mistä ap puhuu. Mulla on viisi lasta joista viimeisellä voimakas temperamentti. Jo vauvana huomasin, että keinot on aika vähissä tyynnytellä kun itkunpuuska tulee. Ennakoinnilla voi auttaa vähän, mutta hyvin vähän. Vaunuissa oleminen tuskaa pienestä pitäen, liikkui tai ei. Automatkat järkyttäviä! Lapsi huusi täytyä huutoa vaikka mut yritimme. Kun pääsi kopasta pois tyyntyi heti. Lapsi kaipasi omaa tilaa ja aikaa jo hyvin pienenä. 2kk iässä jo rauhoittui parhaiten kun sai olla vapaasti kenenkään koskematta. Erittäin liikkuvainen lapsi ollut ihan pienestä ja lähtikin kävelemään 9kk iässä. Nyt temperamenttinen kolmevuotias joka ei jää jalkoihin, uskaltaa raivota paikasta riippumatta ja saa joskus mustelmiakin kun kiukkupuuskassa kolauttaa ittensä. Nyt tilanne on jo helppo kun tunnemme lapsemme ja keskustelukin jo auttaa joskus. Niin ihanan tahtova, pärjäävä ja temperamenttinen lapsi. Neljä muuta ovat helppoja tapauksia tuossa suhteessa. Ja ihan sama äiti oon ollut heillekin, tuskin viestintä on tökkinyt viimeisen vauvan suhteen. Ihme kommentteja täällä ap:lle
Kiitos 29, enpä olis arvannu tämmösiä ihme kommentteja mitä täällä on tullut. Mutta tietämättömyys ei ole tyhmyyttä, olkoot he omassa pienessä maailmassaan oikeassa keskenään. Millähän selittäisivät sinun viimeisen lapsen käytöksen, sinulla kuitenkin aika vankka kokemus jo vauvoista on. Kun ei ole olemassa niitä erilaisia vauvoja:D kyllä naiset osaa olla sitten ärsyttäviä. Hyvää yötä arvon rouvat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain kuitenkin opit tästä ketjusta! Toivottavasti?
Temperamentti kirjoitetaan yhdellä peellä.... Eli ei ihan hukkaan mennyt :D
Ymmärrän sua niiiiin täysin, ap. Oma poikani oli suuritarpeinen vauva. Nyt 1-vuotiaana on alkanut jo helpottaa :) Onneksi lähipiiri ymmärsi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
onooTiedän tasan tarkkaan mistä ap puhuu. Mulla on viisi lasta joista viimeisellä voimakas temperamentti. Jo vauvana huomasin, että keinot on aika vähissä tyynnytellä kun itkunpuuska tulee. Ennakoinnilla voi auttaa vähän, mutta hyvin vähän. Vaunuissa oleminen tuskaa pienestä pitäen, liikkui tai ei. Automatkat järkyttäviä! Lapsi huusi täytyä huutoa vaikka mut yritimme. Kun pääsi kopasta pois tyyntyi heti. Lapsi kaipasi omaa tilaa ja aikaa jo hyvin pienenä. 2kk iässä jo rauhoittui parhaiten kun sai olla vapaasti kenenkään koskematta. Erittäin liikkuvainen lapsi ollut ihan pienestä ja lähtikin kävelemään 9kk iässä. Nyt temperamenttinen kolmevuotias joka ei jää jalkoihin, uskaltaa raivota paikasta riippumatta ja saa joskus mustelmiakin kun kiukkupuuskassa kolauttaa ittensä. Nyt tilanne on jo helppo kun tunnemme lapsemme ja keskustelukin jo auttaa joskus. Niin ihanan tahtova, pärjäävä ja temperamenttinen lapsi. Neljä muuta ovat helppoja tapauksia tuossa suhteessa. Ja ihan sama äiti oon ollut heillekin, tuskin viestintä on tökkinyt viimeisen vauvan suhteen. Ihme kommentteja täällä ap:lle
Nää on ihania: raivoaa missä vain ja tahtoo ja pärjää, ihana lapsi siis.
Vaikuttaa siltä, että tuo tyyppi viettää vielä enemmän aikaa vankilassa kuin vapaana.
Ja ne ymmärtämättömät kaverit ei vain tajua, että kaikki vauvat, kuten ihmiset ylipäätään, eivät ole samanlaisia tai toimi samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua autto ku löysin termin "suuritarpeinen vauva" tai "high-need baby" ja linkkasin lähipiirille esim äidilleni juttuja millasta se on. ei sitä tajua millasta se on ellei itelle satu kohdalle. ja kaikki jauhaa "sullahan on vaan yksi". Mut se oikeasti helpottaa joskus. Mulla autto kantoliina liikkumiseen ja olemiseen ku tyyppi oli ihokontaktissa 24/7 10 kuukautta tai huusi kuin päätä ois sahattu irti...mulla oli etukäteen mielipiteitä lastenhoidosta mutta vauva otti multa luulot pois hyvinkin nopeasti.
Mua autto myös se, että löysin tutkimuksen missä tällaisia vaikeiden ja normaalien vauvojen selviytymistä oli tutkittu sisällissodassa ja se oli jotain 9/10 vaikeista selvisi ja todella paljon vähemmän normaaleista tai helpoista. Sillon tajus että siinä vaikeudessa oli oikeasti joku järkikin.
Jälkikäteen oon tosi kiitollinen että sain vaikean vauvan ekana. Toinen vauvani on äärettömän helppo ja sitä on vaikea uskoa. Jos ekani olisi ollut tällainen olisin tehnyt toisen todella paljon aiemmin. Ja jos lyhyellä ikäerolla toinen olisikin ollut suuritarpeinen niin en oikeasti tiedä miten olisin selvinnyt.
Ja nyt kun muistamme, että neuvolasysteemi alkoi vasta 1920-luvulla eli sisällissodan jälkeen, niin joudumme miettimään, että mistä ihmeestä ne tutkijat sai kattavan materiaalin vaikeista ja normaaleista vauvoista. Etenkin kun sinunn vaikea vauvasi olisi luultavasti minun lapsenani ollut hyvinkin normaali lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan ns. temperamentti on vauvoilla, joiden äidit ei osaa lukea lastaan. Eivät välitä niistä pienistä signaaleista, joiden perusteella ulkopuolinenkin huomaa, mitä on tulossa. Joo, vauva ei viihdy vaunuissa eikä varmaan kantoliinassakaan tai rintarepussa, ei kannata kokeilla, kun sillä on tuo temperamentti.
Meillä käly joutui sairaalaan 4 vrk ajaksi, kun vauva oli 7 vko. Äitini meni hoitamaan tuota hankalaa tapausta, joka huutaa ja säikkyy ja oli kälyn mielestä ihan kamala. Kumma juttu, mutta toisesta hoitopäivästä alkaen vauva olikin ns. helppo ja mukava, piti vain löytää keinot ja vähän tarkkailla lasta. Tuossa iässä lapsi ei osaa edes olla vieraskorea, joten vauvan vaikeus oli äitinsä korvien välissä.
Tää ei ole totta. Samalla äidillä voi olla täysin erilaiset lapset, joita se äiti lukee molempia yhtä hyvin. Kaikki vauvat vain ei ole samanlaisia. Kyse ei ole siitä, ettei äiti osaisi lukea lastaan, ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
..vauva otti multa luulot pois...tutkimuksia jostain suuritarpeisista vauvoista...mitvit...mitä jos otettais se pää pois p**ä eikä keksimällä keksittäis niitä vikoja sille lapselle.
Siellä tulevat adhd ja asperger lasten äidit taas keskustelee. Mä vaadin mun lapselle diagnoosia, siinä on jotain vikaa, minussa ei kuitenkaan!
suuritarpeisuus ei ole vika. Kusipäisyys on. Kumpikaan ei tosin ole diagnoosi. Valitettavasti. Olisi hyvä jos kusipäisyyteen saisi hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa vauvoista haluaa syötävää, juotavaa heti herätessään. Ei se ole temperamenttia vaan vauvan normaalia käytöstä. Jos vauva herää kaupassa, kauppakeskuksessa, ole valmis syöttämään hänet vaika hänet olisi syötetty juuri ennen ostosreissua. Olen siis sama, joka antoi sattari+turvakaukalovinkin. Kyse ei ole temperamentista, vaan siitä, että annat vauvallesi olosuhteet, jossa hän viihtyy.
Voi morjens, mikä puupää. Älä neuvo, kun et nähtävästi ollenkaan tajua, mistä ylipäätään on kyse.
Ja tietysti aistiyliherkkyys, keliakia, laktoosi-intoleranssi, ADHD ja päälle asperger.
Kilpirauhasen vajaatoimintakin uhkaa.
Kertokaa viisaammat mummolle, että miksi näitä yhtä ainutta ei ollut 60-luvulla? Kaikkien vain piti sopeuta elämään kukin tavallaan. Nythän meno on sitä, että joka saakelin allergikkoon pitää suhtautua kuin kuninkaalliseen.
Ei helv että äiti tai jopa MUMMOihmiset osaa olla räkättämässä jos kertoo avoimesti millaista on.Siis on.Olosuhteista riippumatta.Kyllä se kaverin 2 kk vauva on ihan hissukseen ja kiltisti jos joutuu vieraan tätin hoitoon.Vain läheisimmät ns primaari henkilöt todella edes näkevät,tuntevat, saavat tuta vaativan lapsen käytöksen ja tarpeet.
Vaativa lapsi on vaativa ja "palvelualtis" vanhempi tekee kaikkensa parhaansa mukaan.
Minkähänlaista elämää nämä vaativat lapset joutuvat elämään muuten nimenomaan näiden " en palvele" - tyyppien kanssa joiden mielestä tällaisia lapsia ei mukamas ole! Hyvä vanhempi on sellainen joka yrittää kaikkensa.Ei se joka kieltää totuuden, ei näe lastaan yksilönä, erityisenä, eikä mieti ja pohdi asioita.
Temperamentti ei ole yhtä kuin empatiakyvyttömyys mikä viittaa joko alhaiseen älykkyysmäärään tai narsistisiin piirteisiin.Herkkä tai reagoiva ei oo yhtä kuin "paha lapsi" saati muita kiusaava lapsi.Päinvastoin temperamenttinsa ansiosta ( ymmärrys myös muiden mielipahoihin) voi olla hyvinkin sosiaalisesti lahjakas.
Juuri näin. Näissäkin kommenteissa näkyy juuri se mistä ap puhui. Nainen on naiselle kärmes. Eikö ole aika alkaa tukea muita äitejä oman egon pönkityksen sijaan. Uskon että näillä jotka täällä jaksavat parjata sitä on itsellä aika kurja olla.