Lue keskustelun säännöt.
Kun vauvalla on mm. voimakas tempperamentti
16.10.2015 |
On varmasti paljon muitakin äitejä, joilla on vauva, jolla on mm. voimakas tempperamentti, vauva ei paljoa viihdy kuin sylissä, kaupassa käynti vauvan kanssa on joskus mahdotonta yms...
Oletteko kohdanneet muilta äideiltä ymmärtänättömyyttä?
Jotkut ei ymmärrä alkuunsakkaan, miksi en lähde vauvan kanssa kauppakeskuksiin kahville yms. Selittänyt olen, että vaunuissa viihtyminen on hetkittäistä, vauva ei viihdy siis paikallaan vaunuissa hetkeäkään. Ja kova hälinä saa vauvan lopulta itkemään lohduttomasti. "Jospa se tykkäiskin kun lähdette tänään liikkeelle tänne"...Bussiinkaan turha yrittää mennäkkään...
Vauva on mitä ihanin, on tosi aurinkoinen, mutta ei vain pidä samoista asioista mistä joidenkin toisten vauvat pitävät. Ei olla neljän seinän sisässä, käydään lenkillä ja kaupassakin, vieraissa joskus kun vauva sen sallii.
Vaunuissa viihtymisestä olen saanu kuulla, että pitää vaan laittaa vauva vaunuihin ja rauhoitella, kyllä se siitä. No muttakun ei se siitä, toinen itkee todella hysteerisenä jos ei liiku ja ota välillä syliin. Ei mitään pikku kitinää vaan suoraa huutoa niin että henki loppuu!
Tänäänkin tuli kaupassa ykskaks kohtaus, ei edes syli auttanut. Joku ihana nainen tarjoutui auttamaan ostosten pakkaamisessa kun loduttelin vauvaa.
Ei me vaan voida liikkua minun ehdoilla, vaan vauvan. Tämä ymmärtämättömyys nyppii ja pahasti! Kiva, että jotkut viihtyy kahviloissa vaunuissa paikallaan ym.
Nämä, jotka eivät ymmärrä, että vauvat eivät todellakaan ole kaikki ns. helppoja ja viihtyviä niin miettikää, miltä tuntuu kun vauvalla on ollut koliikki. Ja näitä koliikkimaisia kohtauksia kun saa julkisella paikalla, se ei ole vauvalle turvallinen paikka, kuten jokin rauhallimen, vaikkapa koti. Ei se ole äidistä kiinni, en ole pilannut vauvaani mitenkään araksi. "Vauvat itkee", sitä saa kuulla, mutta kun joku tuttu on nähnyt mitä se meillä on tarkoittanut kun "vauvat itkee" niin on menty hiljaiseksi. Pakko vuodattaa kun vituttaa. Rakastan tuota pientä yli kaiken, muut voi suksia mihin lystäävät. Ei sanat riitä kuvaamaan tätä tän hetkistä turhautumistilaa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ja tietysti aistiyliherkkyys, keliakia, laktoosi-intoleranssi, ADHD ja päälle asperger.
Kilpirauhasen vajaatoimintakin uhkaa.
Kertokaa viisaammat mummolle, että miksi näitä yhtä ainutta ei ollut 60-luvulla? Kaikkien vain piti sopeuta elämään kukin tavallaan. Nythän meno on sitä, että joka saakelin allergikkoon pitää suhtautua kuin kuninkaalliseen.
Minkälainen henkilö vihaa lapsia? Onko sinut pakotettu olemaan lasten kanssa tekemisissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tir
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onooTiedän tasan tarkkaan mistä ap puhuu. Mulla on viisi lasta joista viimeisellä voimakas temperamentti. Jo vauvana huomasin, että keinot on aika vähissä tyynnytellä kun itkunpuuska tulee. Ennakoinnilla voi auttaa vähän, mutta hyvin vähän. Vaunuissa oleminen tuskaa pienestä pitäen, liikkui tai ei. Automatkat järkyttäviä! Lapsi huusi täytyä huutoa vaikka mut yritimme. Kun pääsi kopasta pois tyyntyi heti. Lapsi kaipasi omaa tilaa ja aikaa jo hyvin pienenä. 2kk iässä jo rauhoittui parhaiten kun sai olla vapaasti kenenkään koskematta. Erittäin liikkuvainen lapsi ollut ihan pienestä ja lähtikin kävelemään 9kk iässä. Nyt temperamenttinen kolmevuotias joka ei jää jalkoihin, uskaltaa raivota paikasta riippumatta ja saa joskus mustelmiakin kun kiukkupuuskassa kolauttaa ittensä. Nyt tilanne on jo helppo kun tunnemme lapsemme ja keskustelukin jo auttaa joskus. Niin ihanan tahtova, pärjäävä ja temperamenttinen lapsi. Neljä muuta ovat helppoja tapauksia tuossa suhteessa. Ja ihan sama äiti oon ollut heillekin, tuskin viestintä on tökkinyt viimeisen vauvan suhteen. Ihme kommentteja täällä ap:lle
Nää on ihania: raivoaa missä vain ja tahtoo ja pärjää, ihana lapsi siis.
Vaikuttaa siltä, että tuo tyyppi viettää vielä enemmän aikaa vankilassa kuin vapaana.
[/quote
Tietäisitpä kuinka suloisesta tyttölapsesta on kyse. Ja kuinka mahtavan tunneälyn omaava kolmevuotias. Koko perheen ilopilleri joka osaa myös korvia vihlovan huudon kun äiti ja isi ei anna periksi, samoilla säännöillä kun mennään niinkuin muidenkin lasten kanssa. Vankilaan joutumisesta en tiedä, mutta luulen että tässä tapauksessa ei ole kyse ilman rajoja ja rakkautta kasvaneesta lapsesta vaan voimakkaasta temperamentistä, joka saa lapsen reagoimaan voimakkaasti asioihin. T.29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tietysti aistiyliherkkyys, keliakia, laktoosi-intoleranssi, ADHD ja päälle asperger.
Kilpirauhasen vajaatoimintakin uhkaa.
Kertokaa viisaammat mummolle, että miksi näitä yhtä ainutta ei ollut 60-luvulla? Kaikkien vain piti sopeuta elämään kukin tavallaan. Nythän meno on sitä, että joka saakelin allergikkoon pitää suhtautua kuin kuninkaalliseen.
Minkälainen henkilö vihaa lapsia? Onko sinut pakotettu olemaan lasten kanssa tekemisissä!
Viisi omaa ihan pakottamatta. Toinen oli jotain toista kuin toinen, mutta kaikkien kanssa tehtiin, mitä tehtiin sen kummemmin diagnosoimatta. Asiallisia aikuisia on tullut..
Mutta puhuin siis omista lapsuusajoistani. Olen syntynyt siis jo 50-luvun puolella. Ensimmäiset muistikuvat 60-luvun puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Ei helv että äiti tai jopa MUMMOihmiset osaa olla räkättämässä jos kertoo avoimesti millaista on.Siis on.Olosuhteista riippumatta.Kyllä se kaverin 2 kk vauva on ihan hissukseen ja kiltisti jos joutuu vieraan tätin hoitoon.Vain läheisimmät ns primaari henkilöt todella edes näkevät,tuntevat, saavat tuta vaativan lapsen käytöksen ja tarpeet.
Vaativa lapsi on vaativa ja "palvelualtis" vanhempi tekee kaikkensa parhaansa mukaan.
Minkähänlaista elämää nämä vaativat lapset joutuvat elämään muuten nimenomaan näiden " en palvele" - tyyppien kanssa joiden mielestä tällaisia lapsia ei mukamas ole! Hyvä vanhempi on sellainen joka yrittää kaikkensa.Ei se joka kieltää totuuden, ei näe lastaan yksilönä, erityisenä, eikä mieti ja pohdi asioita.
Temperamentti ei ole yhtä kuin empatiakyvyttömyys mikä viittaa joko alhaiseen älykkyysmäärään tai narsistisiin piirteisiin.Herkkä tai reagoiva ei oo yhtä kuin "paha lapsi" saati muita kiusaava lapsi.Päinvastoin temperamenttinsa ansiosta ( ymmärrys myös muiden mielipahoihin) voi olla hyvinkin sosiaalisesti lahjakas.
Ainakin meitä mummoihmisiä opetettiin kirjoittamaan ymmärrettävää suomen kieltä. Nykyään koulussa taitaa mennä kaikki aika näihin uusiovammaisiin.
Meillä on ujo ja arka 2-vuotias joka alkoi vierastamaan 3kk iässä. Eihän sitä kukaan uskonut, mutta me vanhemmat tajusimme asian nopeasti ja vaikka siitä tuli silmien pyörittelyä, menimme lapsentahtisesti siitä eteenpäin. Tänäkään päivänä ei voi kuvitella että lapsen voisi viedä esim. neuvolaan, koska ei tee muuta kuin huutaa siellä. Sietää hyvin kahvilat, junamatkat ym. mutta pieneen, suljettuun tilaan joutuessaan menee aivan paniikkiin. En tiedä olisiko peruja siitä että kun hän syntyi, joutui heti teho-osastolle tarkkailuun ja oli sellaisessa kaapissa? Rasittaa kun lasta tuntematta neuvolassakin aletaan tekemään ihme diagnooseja eikä edes yritetä ymmärtää häntä.
Ap:lle sanoisin että luota vaistoihisi ja totuta vauvaasi vain tämän ehdoilla, ehkä vasta vanhempana, erilaisiin tilanteisiin joissa tulee vaikeuksia. Muiden on niin helppo arvostella, mutta siitä ei kannata välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan ns. temperamentti on vauvoilla, joiden äidit ei osaa lukea lastaan. Eivät välitä niistä pienistä signaaleista, joiden perusteella ulkopuolinenkin huomaa, mitä on tulossa. Joo, vauva ei viihdy vaunuissa eikä varmaan kantoliinassakaan tai rintarepussa, ei kannata kokeilla, kun sillä on tuo temperamentti.
Meillä käly joutui sairaalaan 4 vrk ajaksi, kun vauva oli 7 vko. Äitini meni hoitamaan tuota hankalaa tapausta, joka huutaa ja säikkyy ja oli kälyn mielestä ihan kamala. Kumma juttu, mutta toisesta hoitopäivästä alkaen vauva olikin ns. helppo ja mukava, piti vain löytää keinot ja vähän tarkkailla lasta. Tuossa iässä lapsi ei osaa edes olla vieraskorea, joten vauvan vaikeus oli äitinsä korvien välissä.
Eli tätä mä just tarkotin. Kun ollaan kokeiltu kaikkea, totuteltu ja sen sellaista. Olen käynyt valmennuksissa, missä juurikin vauvan signaaleja käytiin läpi.
Sulla ei vissiin ole kokemusta mm. Koliikista? Sekinkö on vanhempien korvienvälissä? Siinä ei hoitotavat sun muut ihan oikeasti auta. Eli kun et ole tätä kokenut, niin et tiedä mitä tämä on. Et vissiin tiedä sitäkään, että vauvoilla oikeasti on erilaisia tempperamenttejä?
Yhdyn ap suhun täysin. Mua niin suututti kun meidän poika oli vauvaiässä ja jokainen oli tuputtamassa neuvoja ja ihmettelemässä että mikähän sillä on kun vaan itkee ja itkee. Neuvolasta ärisivät että ei tissiä saa aina itkuun tarjota ja mahakipuja sillä vain on. Kun muutama kuukausi tuli ikää niin huomasin että lapseni on vain älyttömän vaativa. Ei ole nälkäitkua, vaipanvaihtoitkua, minullaontylsääitkua - on vain ja ainoastaan: minulta leikataan päätä pois -itkua. Ei jaksa olla samassa paikassa pitkään, samat viihdykkeet eivät käy pitkään, nukkui hyvin lyhyissä pätkissä päiväunet, vaunuissa viihtyi vain jos ne liikkuivat koko ajan. Ei voitu kauheasti vauvan kanssa kyläillä ja reissailla kun se meni ihan sekaisin, ei nukkunut, söi huonosti. Kun vauvalla on vaikea tempperamentti ei ole olemassakaan mitään merkkejä mitä voisi lukea. Mutta älä ap huoli. Meidän poika on ikäisiään yli 2v kehityksessä edellä juurikin tämän luonteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa vauvoista haluaa syötävää, juotavaa heti herätessään. Ei se ole temperamenttia vaan vauvan normaalia käytöstä. Jos vauva herää kaupassa, kauppakeskuksessa, ole valmis syöttämään hänet vaika hänet olisi syötetty juuri ennen ostosreissua. Olen siis sama, joka antoi sattari+turvakaukalovinkin. Kyse ei ole temperamentista, vaan siitä, että annat vauvallesi olosuhteet, jossa hän viihtyy.
Ei pidä paikkaansa. Ihmisissä on suuria temperamenttieroja ja nämä ovat näkyvissä jo aivan pienessä vauvassa. Vauva reagoi mm nälkään temperamenttinsa mukaisesti ja joko vinkaisee pyytääkseen ruokaa tai alkaa karjua pää punaisena. Jälkimmäinen tapa on usein äidille stressaavampi, etenkin jos äidin temperamentti eroaa vauvan temperamentista.
Tässä näkee sen, miksi joillakin on vaikeita lapsia! SInulle on juuri kerrottu, että lapset ovat erilaisia ja siksi jokaiseen lapseen tulee suhtautua yksilönä, ja sinä menet sitten samantien kumoamaan sen. Se vinkaiseva vauva tarvitsee erilaisen "palvelun" kuin naama punaisena huutava. Jos äidillä on aivotoimintaa, hän oppii hyvin nopeasti toimimaan karjujavauvan kanssa. Osa jää ap:n tasolle eli tyytyy inttämään, että tää on hankala sen sijaan että vastaisi lapsen tarpeeseen lapsen edellyttämällä tavalla.
Usko tai älä, se temperamenttinen vauva ei katso tarpeelliseksi karjua yhtään, jos sillä on hyvä olla ja ruokaa tarjolla jo ennen kuin on nälkä.
Jaa-a, että sinä älyn jättiläinen imetät nukkuvaa vauvaa ennen kuin se herää ettei se ala huutamaan. Hmm. Minulle neuvolasta sanoivat ettei lapsen itku tarkoita aina nälkää ja siksi ruokaa ei saa koko ajan tyrkyttää koska muuten vauva saa vastakipuja jotka itkettää entisestään. Kerros nyt kaikkitietävä että kun sillä vauvalla ei ole kuin yksi itku - rääkyä pää punaisena, että mikä sillä on? Aloitat varmaan sillä että tarjoat syötävää, sitten katsot vaipan ja sitten mitä? Mistä sinä sen tarpeen tiedät? Minä kokeilin kaikkea esikoisen kohdalla - joskus toimi tämmönen ja toisella kerralla tommonen - itku oli aina sama ja mitään ennusmerkkejä ei ollut joten oi, kerro toki kaikessa viisaudessa miten vastaat tällaisen vauvan tarpeisiin? Sitä koko rimpsua kun alat käymään läpi jossain kahvilassa niin siinä varmaan muut ihmiset turhautuu kun yksi karjuu ja minkään keinon toimivuudesta et voi olla varma. Ap puhuu juurikin tästä ymmärtämättömyydestä: on vaikeaa kun et voi suoraan siitä vauvan vinkaisusta päätellä mikä on hätänä tai muusta vauvan elehdinnästä. Joten älä tule syöttämään tuota puppua kun et selvästi ole itse sellaisen vauvan kanssa elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehe, mäkin olin sitä mieltä että ns. vaikeiden vauvojen vanhemmat ei vaan osaa ja että oikealla hoidolla ja lasta kuuntelemalla kaikki vauvat ovat helppoja. Olin silloin lapseton, vaikka hoitanut vauvoja todella paljon. ;) Kun esikoiseni syntyi, heti ensimmäisenä opin, että olin ollut väärässä ja päätin etten koskaan enää tuomitse muita äitejä samalla tavalla. En ollut koskaan nähnyt sellaista vauvaa kuin esikoiseni oli. Hänellä oli ainoastaan kaksi moodia: iloinen/tyytyväinen ja huutaa kuin syötävä. Ja se vaihtui kolmessa sekunnissa. Hän vihasi pinnasänkyä, sitteriä, leikkimattoa, vaunuja, autoja ja pakollisilla reissuilla luulin että tukehtuu huutoonsa. Nukuttaa piti joka päivä eri tavalla, ei viihtynyt muualla kuin sylissä jos hytkytti koko ajan juuri tietyllä tavalla ym. Muuten siis karjui niin että ohikulkijat tuli hädissään kysymään että mikä hirveä hätä vauvalla on.
Voin kertoa että mieltä ei silloin todellakaan lämmittänyt ne besserwisserit: "Minä ainakin olen opettanut lapsenu nukahtamaan ilman nukuttamista/viihtymään autossa/ym! Senkun laittaa sen sinne niin se nukahtaa! Hössötät liikaa, imetät liikaa..." Annoin muuten kerran vauvani yhdelle sellaiselle, joka intti että anna kun hän näyttää miten vauva nukutetaan. Oli muuten puolen tunnin päästä hyvin nöyrää naista ja totesi minun todella olevan oikeassa ja että vauva ei nuku. :) Kuopukseni on muuten täysin erilainen vauva. Hänen totaalinen raivari -itkunsa ei edes ole lähelläkään esikoisen perus karjuntaa. ;) Lisäksi "olen opettanut" hänet nukahtamaan ilman nukutusta ja viihtymään vaunuissa sekä autossa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tietysti aistiyliherkkyys, keliakia, laktoosi-intoleranssi, ADHD ja päälle asperger.
Kilpirauhasen vajaatoimintakin uhkaa.
Kertokaa viisaammat mummolle, että miksi näitä yhtä ainutta ei ollut 60-luvulla? Kaikkien vain piti sopeuta elämään kukin tavallaan. Nythän meno on sitä, että joka saakelin allergikkoon pitää suhtautua kuin kuninkaalliseen.
Minkälainen henkilö vihaa lapsia? Onko sinut pakotettu olemaan lasten kanssa tekemisissä!
Viisi omaa ihan pakottamatta. Toinen oli jotain toista kuin toinen, mutta kaikkien kanssa tehtiin, mitä tehtiin sen kummemmin diagnosoimatta. Asiallisia aikuisia on tullut..
Mutta puhuin siis omista lapsuusajoistani. Olen syntynyt siis jo 50-luvun puolella. Ensimmäiset muistikuvat 60-luvun puolelta.
Mun mielestä ei kannata myöskään turhaan tuudittautua siihen, että "aiemmin tehtiin näin" tai "kaikkia lapsia kohdeltiin samalla tavalla ja aivan ihmisiä kaikista on kasvanut".
Aika iso prosentti, oisko jopa noin puolet, suomalaisista ovat olleet lapsina turvattomasti kiintyneitä vanhempiinsa.
Tämä juontaa juurensa siitä, että erityisesti vanhempien sukupolvien kasvatusohjeistus on ollut antaa vauvojen "itkeä itkunsa" eikä vauvan tarpeisiin ole vastattu täysin tai välittömästi. Jokaisella vauvalla kun ne tarpeet ovat hieman toisistaan poikkeavia. Ennen ehkä ajateltiin, että jokin tietty tapa toimia on se oikea ja jos vauva siitä huolimatta itkee niin se nyt vain tuulettaa keuhkojaan, tai jotain yhtä nerokasta. Nykyään on tosiaan muodikasta erilaiset diagnoosit, mutta pohjimmiltaan niissä on kyse vanhempien tarpeesta ja toiveesta yrittää ymmärtää lastaan paremmin.
Tämä ei nyt suoraan ollut edelliselle, vaan yleisesti aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kans relfuksivauva :( synty vähän liian aikaisin, ei ehkä ihan ruokaläppä ehtinyt tarpeeksi kehittyä. Lääkkeet sai. Ei auttaneet. 4kk ikäisenä helpotti. Lisäks oli kans utelias. Alkoi viihtyä vasta rattaissa lievästi istualtaan :)
tsemppiä ap. Älä niistä välitä. Mut ymmärrän toki et harmittaa tollaset ymmärtämättomät. tuskin ne kuitenkaan pahaa tarkoittaa :)
Aina kun geenit yhdistyvät syntyy jotain ennalta arvaamatonta.Yksi sisar saa tätivainaan valtavat daisarit,toinen enonsa pisamat,kolmas isänsä änkytyksen.Sama se luonteenpiirteissä.Kannattaa keskittyä hyviin piirteisiin se auttaa vauhkovauvan kanssa.