Oman lapsen älykkyys lämmittää mieltä

Minulla on kaksi lasta, toinen ikätasoaan hitaammin kehittynyt ja toinen ikätasoaan edellä. Tämä hitaammin kehittynyt on väkisin joutunut oppimaan sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, koska on joutunut harjoittelemaan paljon ja joutunut kestämään paljon vertailuja muihin lapsiin. Ei se ole helppoa. Mut se hyvä puoli siinä on, että lapsi on oppinut tekemään töitä asioiden eteen ja luottamaan siihen, että onnistuu kyllä jos vain yrittää.

Itselleni useimmat asiat on olleet helppoja. En ole oikein minkään eteen tottunut tekemään töitä. Ja sitten jos joskus kaikki ei tulekaan heti, niin koen että se on jotenkin hirveän rankkaa enkä luota siihen, että sinnikkäästi yrittämällä kuitenkin saavuttaisin ne tavoitteet. Toisin sanoen, jos en onnistu, koen itseni huonoksi, enkä ajattele, että nyt vaan on yritettävä uudelleen. Tällä ikätasoaan kehittyneemmällä lapsella näen helposti samanlaista henkistä laiskuutta, taipumusta tylsistyä ja pitää hirveää meteliä epäonnistumisista. Jos ei kerrasta saa, mitä haluaa, niin hän vaan sitten lopettaa sen asian tavoittelemisen, koska ne on niin harvinaisia tilanteita että niin voi tehdä.

Me ollaan ihan normivanhemmat. Minulla yliopistokoulutus ja mies duunari. Emme tupakoi ja alkoholiakin kuluu melko vähän. Molemmat eletään terveellisesti ja harrastetaan liikuntaa. Siitäkin huolimatta tuo meidän kaksivuotias poika on tainnun periä älynlahjansa isältään eikä minun erinomainen kavatus tunnu siihen vaikuttavan. Pottailua on harjoiteltu jo vuosi eikä vieläkään ala onnistumaan. Kun vaipassa on kakka, ei reagoi siihen mitenkään. Jos asiaa kysyy, niin juoksee vain karkuun. Vasta nyt alkaa oppia puhumaan muutakin kuin yksittäisiä sanoja. Ei jaksa keskittyä mihinkään älykyyttä vaativaan leikkiin. Päristelee vain autoillaan. Piirtäessä, jos hetkeksi silmä välttää on jo väriliidut pojalla suussaan. Ei osaa ajaa polkutraktoria, ei rakentaa tornia erikokoisista kupeista. No, eiköhän sekin tuosta vielä opi, mutta ei ainakaan ole tyhmyys sosioekonomisesta taustasta kiinni.

Tässäkin keskustelussa näkyy selvästi se, että yksi puhuu aidasta, toinen seipäästä ja kolmas lampaasta. Ja kaikki luulevat, että toiset puhuvat samasta asiasta kuin hän itsekin:)

Aloittaja halusi provota ja kirjoittikin avauksensa kärkkäästi. Ehkä siellä kuitenkin oli todellinen mielipide takana?

Myös minulla on älykäs lapsi, joka oppi aikaisin puhumaan ja hän on todella pohdiskeleva ja muistinsa on ilmiömäinen. Olen ylpeä lapsestani, mutta en silti pidä tyhmempiä lapsia sen huonompina, vaan ymmärrän ettei näihin asioihin voi itse vaikuttaa.

Lapseni on kuitenkin motorisesti ikätasoaan jäljessä. Toki se harmittaa hieman, mutta rakastan häntä siitä huolimatta ja hän oppii taidot aikanaan.

Sen allekirjoitan, että huonommasta soioekonomisesta taustasta lähtöisin olevat lapset ovat pääsääntöisesti tyhmempiä ja lahjattomampia kuin keski/yläluokasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että huono sosioekonominen tausta automaattisesti merkitsee tyhmää ihmistä, tahi että tyhmät olisivat aina lähtöisin heikoimmista oloista.

Kenenkään älykkyyttä ei pysty määrittelemään vain istumalla samassa junavaunussa. Sen sijaan on mahdollista vetää jonkinlaisia  johtopäätöksiä aloittajan henkisestä kypsyydestä ja kyvystä tuntea empatiaa. Äitiys ei ole sitä kenties vielä syventänyt. Mutta kaikki aikanaan.

Voi elämän kevät tätä älykkyysosamäärän runsautta! 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Niin... antaahan se tyydytystä, en kiellä. Omat olleet reippaasti keskimääräistä edellä niin motorisissa, sosiaalisissa kuin kognitiivissa taidoissa. 

Minulle on ollut myös tärkeää, että vaippa on pois mahdollismman varhain. Eli fysiologinen kypsyys on ollut ykkösluokkaa sekin. 

 

 

Alapeukuttajat hoi?

Onko se väärin tuntea iloa ja onnea hyvin kehittyvästä lapsestaan? Ja kuka muka ei tuntisi?

Alanuolittajilla on tietysti tuttia imevät, kolmivuotiaat vaippahousut, jotka tapailevat ensimmäisiä sanojaan... Mutta sellaisia tulee, jos päivät pitkät istuu partsilla vetämässä röökiä Koffin tölkki kourassa.

Raskausaikana tietysti sama juttu!

Olet kyllä ykköluokkaa omassa sarjassasi.