Pystyykö ei-akateeminen perhe tukemaan lasta riittävästi opinnoissa?

Omat vanhempani olivat maanviljelijöitä. Olen maisteri. Vanhemmat kannustivat opiskelemaan, mutta eivät tietenkään voineet mitenkään itse opinnoissa tukea. 

Eli ei vanhempien tarvitse olla akateemisia, jotta lapsi menestyisi yliopistossa. 

Jos lapsella on itsellä motivaatiota, niin onnistuu kyllä. T. itse yliopistossa vaikka vanhemmat ei-akateemisia

Mun äiti oli siivooja ja isä varastomies. Minusta tuli vain tavallinen opistoinsinööri, tosin vaikeapääsyiseltä alalta siihen aikaan, mutta veljeni tekee väitöskirjaa parhaillaan ja on keskijohdossa, ekonomi koulutukseltaan. Ei meillä vanhemmat ole työntäneet nenäänsä opintoihimme mitenkään, vanhempainilloissa olivat kyllä aktiivisia ja kävivät mielellään, kun meitä molempia käsittääkseni aika paljon kehuttiin niissä.

Omista lapsista toinen opiskelee amk:ssa ja toinen teknillisessä yliopistossa. En työnnä nenää liikaa, mutta olen vähän kiinnostuneempi kuitenkin kuin omat vanhempani olivat. 

Minun vanhemmat ovat perusduunareita ja matalapalkkaisia. Silti meistä viidestä lapsesta kaikki menivät lukioon ja kolmella on yliopistokoulutus. Vanhemmat eivät puuttuneet mitenkään koulunkäyntiimme. Tuskin edes huomasivat että olimme hyviä koulussa. Eivätpä muutenkaan olleet kovin kiinnostuneita asioistamme.

Mulla myös kaveri jonka äiti ja isä olivat maanviljelijöitä ja poika on lääkäri. Omilla vanhemmilla ammattikoulupohja ja minulla ylempi korkeakoulututkinto ja siskolla alempi. Sisko on kyllä minua 100x fiksumpi, ei vain löytänyt yliopistosta mitään sopivaa alaa. Minä taas olen niin käytännönläheinen että olen maisterin papereiden jälkeen siirtynyt yrittäjäksi ja tähän en olisi tarvinnut kyllä kuin ammattikoulun paperit. Vanhempani eivät ole koskaan kannustaneet opiskelemaan, sanoneet että riittää kun itsensä elättää. Yläasteella auttoivat vaikeissa aineissa. En ole heiltä apua opintoihini tarvinnut. Rahallisesti ovat tukeneet.

Suomessa ON aika paljonkin liikkuvuutta sukupolvien koulutustaustoissa, vaikka iltalehdet ja HS mielellään repivät lukijoita toisenlaisilla otsikoilla kuten Koulutus periytyy. Jossain muodossa periytyy, sehän on vain luonnollista, mutta liikkuvuutta on paljon. Esim. tohtoreiden lapset hakeutuvat ammattikouluun ja lukion käyneiden TKK:lle. Liikkuvuutta on molempiin suuntiin, myös ylemmältä koulutustasolta alemmalle, kun katsotaan sukupolvien linjaa.

Vanhemmat eivät voi opiskella lapsen puolesta. Olen itse akateemisesti koulutettu kuten vanhempani. Heistä ei kuitenkaan kumpikaan varsinaisesti edistänyt koulunkäyntiäni tai antanut mallia. Kotona ei arvostettu opiskelua yhtään ja peruskoulussa/lukiossa jäi läksyt tekemättä. Kokeissa pärjäsin, joten opettajat päästivät läpi. 

Tottakai.
Jotkut tekee onneksi OIKEAA työtä.
Voihan sitä leveillä koulutuksella mutta kuka viljelee ruoan, kuka kuljettaa sen, kuka laittaa kaupan hyllylle?
Tällaisia ammatteja arvostan.
En jotain nimeä paperissa.

Lapsemme ovat akateemisesti koulutettuja, vaikka meillä vanhemmilla onkin vain opistotason koulutus. Kannustimme ja tuimme heitä jo ihan ala-asteelta lähtien. Kerroimme, että jokainen on jossakin hyvä. Tarvittaessa opettelimme yhdessä kieltensanoja. Hyvistä koenumeroista annoimme vähän rahaa. Jotkut eivät tuota suosittele, mutta lapsiamme se innosti opiskelussa. Annoimme heille aikaamme. Ehkä tuossa tuli tärkeimmät keinomme.

Olen muinaisen opistotason hoitsukoulutuksen saanut, yh-äiti ollut lapsilleni siitä lähtien kun olivat 0v ja 2v. Kun olivat teinejä, kuvioihin tuli myös isäpuoli, jolla on tavallinen tehdastyö ja amis takana.

Kumpikin on hakeutunut yliopistoon. Toiselle ovet aukenivat, toiselle eivät (lääkis). Hän lähti AMK:iin, mutta miettii vielä jatkoja.

Omat vanhempani puolestaan ovat perusduunareita, mutta kouluttivat meidät lukion kauttaa jatko-opinoihin. Yhdellä korkeakoulututkinto.

Olen aina olut kiinnostunut lasteni opiskelusta, samoin vanhemmat meidän.

Miten raha vaikuttaa mihinkään milläänlailla? Sanotaan näin, että oma äiti siivojaa jonka palkka on jotain 1400e/kk ja isukki sairaseläkkeellä 800e/kk ja noistahan lähtee asunto laina 500e/kk ja isukin uus auto on toiset samat. Ei ole olleet porukat maksamassa. Äiti on ostanut mulle fiskarsin siivilin, mutta muuten kaikki on ite hommattu. T. ens keväänä insinööriksi

Muistelen, että joskus oli tutkittu, että jopa 70% ihmisistä kuuluu eri sosiaaluokkaan kuin vanhempansa. Se ei tarkoita välttämättä suurta nousua tai pudotusta kuitenkaan. On myös alakohtaista, miten perheen tausta vaikuttaa. Onhan niitä kultapossukerhoja, mutta ne ovat harvassa.

Mun vanhemmat ei tukeneet mitenkään ja maisteri minusta tuli. Mihin kaikkeen olisinkaan yltänyt jos olis vielä tuettukin !

Mielestäni tuossa, että maanviljelijä perheestä lähdetään yliopistoon ei ole mitään erikoista. Niin on tehty jo kauan, silloin jo, kun tavallisten duunareiden lapset eivät helpolla päässeet. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai.
Jotkut tekee onneksi OIKEAA työtä.
Voihan sitä leveillä koulutuksella mutta kuka viljelee ruoan, kuka kuljettaa sen, kuka laittaa kaupan hyllylle?
Tällaisia ammatteja arvostan.
En jotain nimeä paperissa.

Maatalousloinen nyt hiljaa siellä. Jos oisin tarpeeksi moraaliton niin voisin minäkin loisia ja nostaa tukia 5000+ e/kk ja tehä ehkä 5 tuntia päivä töitä kesällä ja talvella täytellä pari tukilomaketta. Koska ikävä kyllä omaan moraalin, teen tuottavaa työtä ja joudun maksamaan veroja joilla sinäkin elät.

Itse aiheeseen: Kyllähän se onnistuu, tietynlaista tukea yliopistomaailmaan ja niihin piireihin sopeutumisesta ei voi antaa ja rahallinen tuki saattaa olla hankalampaa. Kyllä mä tunsin aikoinani näitä ihmisiä jotka asuivat vanhempiensa omistamissa sijoitusasunnoissa, mukavaahan se oli heille. Me muut sitten nostimme lainaa ja teimme töitä opiskelun ohella, ja onnistuihan sekin. Ei luultavasti tule toimimaan enää muutaman vuoden kuluttua kun porvarihallitus varmistaa että koulutus on vain rikkaiden etuoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai.
Jotkut tekee onneksi OIKEAA työtä.
Voihan sitä leveillä koulutuksella mutta kuka viljelee ruoan, kuka kuljettaa sen, kuka laittaa kaupan hyllylle?
Tällaisia ammatteja arvostan.
En jotain nimeä paperissa.

Ikävä pilata sun maailmakuva, mutta pari mun maataloustieteitä yliopistolla opiskelevista tutuista tulee jatkamaan vanhempiensa tilaa, eli juurikin korkeakoulutetut saattavat tehdä ihan ruohonjuuritason työtä alkutuotannon parissa. Lisäksi kauppoissa on usein hyllyttäjinä korkea-asteen opiskelijoita, koska pelkillä tuilla ei pärjää.

Kannattaa sunkin joskus kokeilla vähän ajattelemista. Tiedonhakukin voi olla hyvä idea ennen kuin kirjoittaa nettiin mitä sattuu. 

Eivät vanhemmat "onnistu kouluttamaan lapsiaan" vaan ne lapset ihan itse päättävät mitä opiskelevat jos opiskelevat. Kouluun päästään omien ansioiden perusteella, ei vanhempien. Ja lasten painostus suuntaan, johon lapsi ei halua mennä, on väärin. Etenkin naurettavaa hädintuskin kansakoulun läpäisseet, jotka painostavat lapsiaan yliopistoon pröystäilläkseen lapsen koulutuksella. Ei sillä, että lääkärillä tai tuomarillakaan olisi mitään oikeutta painostaa lastaan lukioon ja yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai.



Jotkut tekee onneksi OIKEAA työtä.



Voihan sitä leveillä koulutuksella mutta kuka viljelee ruoan, kuka kuljettaa sen, kuka laittaa kaupan hyllylle?



Tällaisia ammatteja arvostan.



En jotain nimeä paperissa.

Aika alkeelista se maanviljelyskin olis edelleen ilman insinöörejä kun ei olis koneita ja laitteita.

Mitä ihmeen tukemista? Mun äiti oli kaupanmyyjä ja isä automekaanikko, eikä tukea tullut taloudellisesti eikä muuten, mutta niin vaan maisteriksi on tullut opiskeltua, ja veli on tohtori... En ymmärrä mihin mitään tukea tarvii, omasta motivaatiostahan se lähtee, ja opintolainalla hoitaa talouden.

Jos on kyllin älykäs pääsemään yliopistoon on kyllin älykäs opiskelemaan siellä.

Päämäärään päästiin pitämällä alusta alkaen opiskelua lapsen työnä ja auttamalla ihan kongreettisesti vaikka kokeisiin lukemisessa. 

Kolme lasta, kaksi yliopistossa, yksi vielä lukiossa.

Itsellä opstotason tutkinto.