Käyttekö perheelliset naiset ns. "Tyttöjen reissuilla"?

Meillä kummallakaan ei ole tapana käydä tyttöjen tai poikien reissuissa, ei käydä edes tyttöjen tai poikien illoissa. Missä vaan reissussa tai muualla käydään, niin käydään aina yhdessä, pariskuntana. Meidän kummankaan luonteeseen, tai ajattelutapaan, ei kuulu erilliset reissut tai iltamat. Tämä ei ole mitenkään tietoinen päätös tai valintatilanne, se on vaan mennyt näin, ja tuntuu luonnolliselta meille. Emme ole edes mitenkään mustasukkaisia tai että pakosta roikkuisimme toisissamme. Meillä on vain hyvä olla yhdessä, aina ja kaikkialla.

Käyn työporukalla. No, nämä on samalla mun kavereita joten kai tuo vastaa tyttöjen reissua. Hauskaa ainakin on:) Ei liikaa viinaa, ei vieraita miehiä mutta ihana olla samanhenkisten ihmisten kanssa ja nauraa kyljet kipeiksi:D

Toivoisin että mieheni kävisi poikien reissuilla mutta hänelle riittää työmatkat. Kavereita on, mutta kaikki ovat niin perhekeskeisiä että viikonloput ja lomat menee omien perheiden kanssa. Kukaan ei raaski lähteä omille reissuilleen - ja jos lähtisivät puhuisivat varmaan kaiken aikaa lapsista ja näiden harrastuksista!! Näin ainakin "poikien iltoina" on ollut....

Siispä reissaamme perheittäin tai pariporukoilla

Minä käyn 1-2 kertaa vuodessa. Tosin porukka on sekaporukka eli miehiä ja naisia. Käymme jonkun mökillä ja sitten ulkomailla minilomalla. Mies käy 1-2 kertaa vuodessa poikaporukassa mökillä, veneilemässä tai vastaavaa.

Tallinnassa on kiva käydä 

käydään kauneushoitolassa

shoptaan 

ja syödään hyvin

Olen käynyt viimeksi joskus kaksi vuotta sitten tyttöjen kanssa ravintolassa. Mies ei päästä minua.. :(

En edes haluaisi käydä. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia voi iskeä tällaisen kaipuu. Mä nautin perhe-elämästä ja mulle riittää parin tunnin irtiotto siitä, yleensä silloin käydään miehen kanssa syömässä ym. Jos olisi lapsivapaaviikonloppu, haluaisin viettää sen mieheni kanssa. Jotenkin nuorena menin niin paljon, ei enää kiinnosta.

Kyllä mä käyn myöskin. Meillä on sekaporukka, jonka kanssa käydään festareilla. Samoin tyttöporukalla käydään pienemmissä reissuissa, siis esim käyty teatterissa toisessa kaupungissa ja jääty yöksi tai vastaavaa. Muutama ulkomaan reissukin on tehty.

Mulla ei ole kyllä yhtään tuollaista kännisekoilupettäniskuviota mielessä, meillä on festareillakin oma aika tiivisporukka, ollaan yhdessä vain. Mun miehellä on pari kaveria, joiden kanssa käy kanssa konserttireissuilla tai festareilla.

Mun mielestä on tärkeää, että ihmisellä on ystäviä ja niiden kanssa vietetään aikaa. Pikkulapsivaiheessa on lyhyt aika, ihminen tarvitseemuitakin rooleja kuin vanhemman. Ei niiden ystävien kanssa tarvitse tietty lähteä viikoksi Kanarialle, voi käydä kahvillakin vain.

Vierailija kirjoitti:

En käy. Meillä on oma jengi joka kokoontuu n. 1×/3kk ja silloin kokkaillaan, juoruillaan ja jos ollaan meillä niin tytöt jää yöksi ja saunotaan. Saatetaan viiniä maistella. Mies ja lapset saa olla kotona jos haluaa, mutta minä en ole käytettävissä. Mutta siis mitään reissuja ei tehdä eikä lähdetä bailaamaan ja kännäämään. Tuollaista mulla oli joskus 19v, eikä todellakaan kiinnosta enää... Enkä jaksaisikaan. Ollaan kaikki työelämässä ja nukkumaanmenoaika on viimeistään klo 2. Mies käy n. kerran vuodessa veljensä kanssa jossain, esim. risteilyllä tai mökillä. Joskus yksinään paikallisessa juomassa oluen. Siinä on se poikainreissut. Noh, on sillä firman pikkujoulut kerran vuoteen ja silloinkin minä olen hovikuskina ja huolehdin sen kotiin. Mutta en siis koe mitään tarvetta reissuiluun. Mies on mun paras kaveri ja sen kanssa käyn kyllä reissussa.

Reissaaminen ei ole yhtä kuin kännääminen ja myöhään valvominen.

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn 5-6 kertaa vuodessa yön tai parin kestävillä reissuilla ystävättärien kanssa. Toisessa porukassa meitä on neljä ja toisessa viisi. Käydään festareilla, risteilyillä, laskettelukeskuksissa  ja kaupunkilomilla. Ovat tärkeitä irtiottoja kodista ja perheestä ja äidin ja vaimon velvollisuuksista. Ihan huippureissuja aina. Viikko menee toipumiseen ;)

Nyt ymmärrän, miksi minua ei ole kiinnostanut "tyttöjen reissut". En ole koskaan kokenut parisuhdetta velvollisuudeksi. Enkä äitinä oloakaan.

Miksi ottaa mies ja tehdä lapsia, jos ne ovat velvollisuuksia.

Ps. toinen syy on kuten monella muullakin. En jaksa katsoa sitä ryyppäämistä ja pettämistä. 

Yötä en ole ollut koskaan mutta illanistujaisiin olen osallistunut. Ei tosin olisi varaakaan lähteä hotelli tai ulkomaan reissulle.

Ei ole tapana, ei edes tyttöjen illoissa  käydä. Mies joskus käy poikien kanssa parilla.

Mä käyn kevätreissulla toisen ja syysreissulla taas toisen ystäväporukan kanssa. Joku Euroopan kaupunkikohde aina valitaan ja siellä vietetään pitkä viikonloppu. Kuten moni onkin maininnut niin samanhenkisten ihmisten kanssa pari päivää nauraminen on niin parasta. Meillä tämä näin, koska suurin osa meistä asuu eri paikkakunnilla ja muuten nähdään vain yksitellen toinen toisiamme, mutta pari kertaa vuodessa nämä missä kaikki mukaan! 
 

Mun mies puolestaan ei halua matkustaa. Hiihtoloman aikaan etelänmatkatkin teen lasten ja vanhempieni kanssa. Mies haluaa aina ja ikuisesti mökille. Hiihtää ja kalastaa. 

ps/ Olen minäkin nuorena mennyt ja tullut, mutta kyllä tykkään mennä ja tulla yhäkin. Ikääkin "vasta" 48 vuotta, hyvin jaksaa ;) 

Mun ajatusmaailmalle täysin käsittämätön kysymys. Tottakai käyn ja mies käy myös. Mies tekee enemmän viikonloppureissuja, minä sitten lähden mieluummin ulkomaille useammaksi päiväksi, mielellään ainakin viikoksi. Eikä mitänn lupia kysellä, nämä ovat ilmoitusluontoisia asioita meillä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

En oo käyny, yksin käyn jos käyn silloinkaan. Eipä oo kavereita kenen kanssa kävis. Mies käy muutaman kerran vuodessa miesten kanssa. Oishan se ihan vaihtelua päästä tyttöjen iltaan :) 

 

 

Mihin ne kaverit on hävinneet teiltä jotka sanotte että ei ole KETÄÄN kenen kanssa mennä????? 

Yksi jäi 200km päähän, toinen 300km  päähän kun olen muuttanut pari kertaa kaupunkia. Näitä pääsen näkemään noin 1-2krt/vuosi kun vieraillaan puolin toisin. Mutta silloinkin luonnollisesti yövytään jomman kumman kotona, jossa on tietty sitten minun/heidän puolisotkin on kotona. Kumpikaan näistä ei halua lähteä minnekään sen kummempaan reissuun, se ei olisi mahdollista varojen ja toisaalta aikataulunkaan puitteissa (jos aikaa on pe-illasta su-iltaan ja välimatkaa tuon verran, niin ei siinä enää yhtään kauemmas kerkeä kuin jomman kumman kotiin).

Ihmetyttää aina tuo asenne "minne ne kaverit on hävinneet"... mitkä NE?! Ei kaikilla ole nuorempanakaan hirveää kaverilaumaa, ja ne loput muutamat kaverit mitä joskus on olleet asuu joko vieläkin kauempana tai ovat ajat myötä itse lopettaneet yhteydenpidon, kuka esim. päihdeongelman ja kuka täysin erilaisen elämäntilanteen takia (itselleni ei olisi ollut este, heille ilmeisesti olisi kun en esim. jaksanut sitä että joka ikisellä tapaamisella pitäisi vetää pää täyteen viinaa kun kerrankin pääsivät ilman lapsia johonkin).

Peruskouluiän jälkeen kouluttauduin miesvaltaiselle alalle ja teen sen alan töitä, joten niitä naispuolisia kavereita ei ole myöhemminkään löytynyt. Useamman kerran olen yrittänyt ystävystyä esim. kollegoiden puolisojen kanssa, mutta aina siinä käy niin että huomaan olevani ainoa yhteydenpitäjä ja tekemisen ehdottelija, eikä tuollainen yksipuolinen ystävyys anna minulle mitään. Nekin ovat siis ajan myötä jääneet, enkä (valehtelematta) kymmenien ystävystymisyritysten jälkeen enää jaksa edes yrittää. Kaikilla kun tuntuu tosiaan olevan jo se "tyttölauma", eikä uusia kavereita kaivata.

T. Sellainen, jolla ei ole lapsia mutta ei myöskään ikinä tyttöjen reissuja

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

En oo käyny, yksin käyn jos käyn silloinkaan. Eipä oo kavereita kenen kanssa kävis. Mies käy muutaman kerran vuodessa miesten kanssa. Oishan se ihan vaihtelua päästä tyttöjen iltaan :) 

 

 

Mihin ne kaverit on hävinneet teiltä jotka sanotte että ei ole KETÄÄN kenen kanssa mennä????? 

Ei elämä ja kaveruus lopu siihen kun mennään naimisiin ja saadaan lapsia. 

Mulla on sekä lapsellisia että lapsettomia kavereita. On kavereita joilla on minun lapsia vanhempia ja nuorempia lapsia, kavereita jotka ovat ikähaarukassa 25-70v. 

Osa on kavereita jo lapsuudesta, osa tullut aikuisena.

Kaikkien kanssa voin lähteä reissuun jos vain.aikataulut ja varat antavat myöden. 

Ukko menee samoin perustein omille menoilleen.

Kun niitä kavereita ei ole koskaan, ikinä ollutkaan. Olen ollut rankasti koulukiusattu niin peruskoulussa, lukiossa kuin amk:ssa. No, amk:ssa mut vaan jätettiin kaikista opiskelupiireistä ulkopuolelle ja täysin noteeraamatta, noissa muissa kiusaaminen oli eristämisen lisäksi myös fyysistä. Että ei niitä kavereita kaikilla ole matkan varrelle jäänyt. 

Tottakai. Rakastan matkustelua ja uusien paikkojen näkemistä, mies taas tykkää lähinnä kotona oleilusta ja enintään Suomessa matkustelusta. Meitä yhdistääkin sitten ihan muut asiat, mutta tästä en tingi :)

Käyn ulkomailla muutaman kerran vuodessa kavereiden tai perheen kanssa ja tähän päälle tulee tietty kaikki kotimaan mökki-, baari- ja festarireissut.

Vierailija kirjoitti:

Missä käytte, kenen kanssa ja mitä teette? Onko tärkeitä teille? Käykö miehenne "Poikien reissuilla"?

Ystävien kanssa. Syömässä, juomassa, tanssimassa, juttelemassa, konsertissa. Ravintoloissa, laivoilla. On tärkeitä.

Kyllä mieskin käy.

Ei perhe voi olla vankila, kyllä omia ystäviä pitää olla ja heidän kanssa saa viettää aikaa. Kumpikin puoliso saman verran.

Nain lapsettomana naita lukiessa tulee aika surullinen olo... Ei ole ihmekaan, etta todella rakkaita kavereita on vuosien varrella kadonnut (jotkut heti kun he tulivat aidiksi)... Minulle ystavien ja tuttujen nakeminen ja yhteydenpito heidan kanssaan on elintarkeaa. Naen kavereita yksin ja myos avopuolisoni kanssa. Joistakin hanen ystavistaan on tullut minunkin hyvia ystaviani.

En oikastaan ihmettele, etta Suomessa on niin paljon yksinaisyytta vanhusten keskuudessa, jos kaikki ystavat katoaa siina vaiheessa kun heista tulee aiteja ja puolisoita. Ihmisen elamaan pitaisi kuulua muutakin kuin omat lapset tai oma puoliso...

Ja noin niin kuin selvennyksena: En ole miestani pettanyt kun olen ollut "yksin" viihteella tai vapaalla, enka ole kylla ystavienikaan nahnyt moista tehneen. Ei kaikki kavereiden kanssa matkailu tai ajanvietto ole vaan sita alibin hankkimista varten...

Käyn silloin tällöin istumassa iltaa, keikalla, festarilla tai ihan vaan kaverin kotona kahvilla....mutta mun bestis on mies.

Yleensä kun saan perhevapaata aikaa, vietän sen mieluiten ihan yksin.

1-3 pitkää viikonloppua kummallekin vuodessa, vähemmän silloin kun lapsi oli pieni.

Ihan mökillä vaan, about kerran vuodessa. Mies samoiten. Matkusteltais kyllä sit yhessä, jos ois rahaa (tai kiinnostusta säästää matkusteluun)