Lue keskustelun säännöt.
Käyttekö perheelliset naiset ns. "Tyttöjen reissuilla"?
13.10.2015 |
Missä käytte, kenen kanssa ja mitä teette? Onko tärkeitä teille? Käykö miehenne "Poikien reissuilla"?
Kommentit (105)
Minä käyn 5-6 kertaa vuodessa yön tai parin kestävillä reissuilla ystävättärien kanssa. Toisessa porukassa meitä on neljä ja toisessa viisi. Käydään festareilla, risteilyillä, laskettelukeskuksissa ja kaupunkilomilla. Ovat tärkeitä irtiottoja kodista ja perheestä ja äidin ja vaimon velvollisuuksista. Ihan huippureissuja aina. Viikko menee toipumiseen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää. Lopetin siinä vaiheessa kun olin seurueen ainoa, joka ei näillä reissuilla pettänyt miestään.
Käyn. Ihan niinkuin nro yksikin. Myös mies käy joskus, kylläkin harvemmin.
En. Kenen kanssa voisin käydä kun ei ole kavereita?
Yhden kerran olen käynyt viikonloppureisulla. Lapset oli 13 ja 15v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä juuri käy. Ei siksi, etten ihan hyvin voisi, tai ettei niillä kivaakin olisi ollut, mutta elämä on nyt niiin hektistä, että ei vaan jaksa. Lepääminen on vielä kivempaa. Oma aika on tärkeää, mutta käytän sen itsekseni, omassa tahdissani ja mieluiten kotona tai mökillä omassa rauhassa.
miehellä on vähän sama, mutta käy se kerran pari vuodessa jossain.
työreissut ja -illat on sit eri juttu. Ne on pakollisia ja ne on työtä.
Vierailija kirjoitti:
En enää. Lopetin siinä vaiheessa kun olin seurueen ainoa, joka ei näillä reissuilla pettänyt miestään.
Oho! Vastaava kokemus. Meitä oli kiva kuuden naisen porukka ja yleensä kosteita iltoja.. eka käytiin syömässä, teatterissa, leffassa, kylpylässä, tallinnassa jne. Sitten se jätkäralli alkoi...
Oli porukassa jopa toinenkin, jota ei tuommoinen kiinnostanut. Eikä alibin anto.
Nykyään tehdään sitten niin, että piipahdan harvakseltaan sen teatteri/rafla osuuden, enkä jää kattomaan sitä juopuneiden keski-ikäisten alennustilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy enää. En kestä miehen viikkoja kestävää mökötystä ja vittuilua sen jälkeen. Joskus tosiaan harmittaa kun kuulee miten kivaa muilla on ollut reissuilla.
Käyn. Perheestä huolimatta lapsuudesta asti mukana pyörineet kaverit on elintärkeitä. Joskus ulkomailla, joskus kylpylässä ja joskus kokoonnutaan jonkun luo.
mies saa tottakai käydä myös golf- ja laskettelureissuilla omien kavereittensa kanssa. Parisuhde ei tarkoita oman elämän loppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleehan sitä käytyä ja täysillä nautitaan niistä hetkistä, että jaksaa arkea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn kerran vuodessa, mies kaksi kertaa.
Me käymme Tallinnassa, Tukholmassa tai jossain kotimaan kohteessa, pari yötä ollaan. Shoppaillaan, syödään hyvin, hemmotellaan itseämme, juhlitaan... Ja jutellaan.
Miehet käy golfaamassa kesällä ja dokaamassa talvella.
En käy. Meillä on oma jengi joka kokoontuu n. 1×/3kk ja silloin kokkaillaan, juoruillaan ja jos ollaan meillä niin tytöt jää yöksi ja saunotaan. Saatetaan viiniä maistella. Mies ja lapset saa olla kotona jos haluaa, mutta minä en ole käytettävissä. Mutta siis mitään reissuja ei tehdä eikä lähdetä bailaamaan ja kännäämään. Tuollaista mulla oli joskus 19v, eikä todellakaan kiinnosta enää... Enkä jaksaisikaan. Ollaan kaikki työelämässä ja nukkumaanmenoaika on viimeistään klo 2. Mies käy n. kerran vuodessa veljensä kanssa jossain, esim. risteilyllä tai mökillä. Joskus yksinään paikallisessa juomassa oluen. Siinä on se poikainreissut. Noh, on sillä firman pikkujoulut kerran vuoteen ja silloinkin minä olen hovikuskina ja huolehdin sen kotiin. Mutta en siis koe mitään tarvetta reissuiluun. Mies on mun paras kaveri ja sen kanssa käyn kyllä reissussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo käyny, yksin käyn jos käyn silloinkaan. Eipä oo kavereita kenen kanssa kävis. Mies käy muutaman kerran vuodessa miesten kanssa. Oishan se ihan vaihtelua päästä tyttöjen iltaan :)
Vierailija kirjoitti:
En oo käyny, yksin käyn jos käyn silloinkaan. Eipä oo kavereita kenen kanssa kävis. Mies käy muutaman kerran vuodessa miesten kanssa. Oishan se ihan vaihtelua päästä tyttöjen iltaan :)
Sama. Ei ole yhtään kaveria joten en käy. Mies käy harvakseltaan, ehkä noin kerran vuodessa kun ei viihdy omien sanojensa mukaan noilla dokaamisreissuilla.
Vierailija kirjoitti:
En oo käyny, yksin käyn jos käyn silloinkaan. Eipä oo kavereita kenen kanssa kävis. Mies käy muutaman kerran vuodessa miesten kanssa. Oishan se ihan vaihtelua päästä tyttöjen iltaan :)
Mihin ne kaverit on hävinneet teiltä jotka sanotte että ei ole KETÄÄN kenen kanssa mennä?????
Ei elämä ja kaveruus lopu siihen kun mennään naimisiin ja saadaan lapsia.
Mulla on sekä lapsellisia että lapsettomia kavereita. On kavereita joilla on minun lapsia vanhempia ja nuorempia lapsia, kavereita jotka ovat ikähaarukassa 25-70v.
Osa on kavereita jo lapsuudesta, osa tullut aikuisena.
Kaikkien kanssa voin lähteä reissuun jos vain.aikataulut ja varat antavat myöden.
Ukko menee samoin perustein omille menoilleen.
Enpä tiedä minne ovat jääneet, mielelläni oisin menny jo ois jokus kysytty mukaan, asun pienellä paikkakunnalla täällä on omat ns.piirit joihin hankal päästä sisälle, jos tiedätte mistä puhun.... :(
Gambiassa käydään tyttöjen kanssa, koska sikäläinen kulttuuri kiinnostaa.
Jännää, että tuntuu olevan paljon yleisempää, että miehet tekevät useamman kerran vuodessa poikien reissuja, mutta vaimot korkeintaan istuvat iltaa toistensa kotona. Ilmankos noita miesporukoita on aina runsaasti liikkeellä risteilyillä ja laskettelukeskuksissa, joissa meidän naisporukkaa irrottelee.
Mä käyn. Käydään ulkomailla, joskus mökillä. Hengaillaan, shoppaillaan, käydään syömässä ja baarissa. Kivoja ja tärkeitä reissuja.