Työkaverin add. Sisältää avautmisen.

Vierailija

Tyopaikallani työskentelee henkilö, joka kertoi juurikin saaneensa add diagnoosin. Hänella on yksikössämme vakituinen työ ja sama palkka kuin muillakin.

Työ on semmoista yksinkertaista, suorittavaa työtä, jota kuitenkin valvotaan ja jossa on asioita joita täytyy tehdä että esim. hygieniataso säilyy hyväksyttävänä.

Ja mitä tekeekään tuore add?  Ei siis mitään ainakaan niistä asioista,jotka pitää tehdä päivittäin. Siis joka päivä. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa? Töissä oikeesti hei vaan pitää aina ja joskus tehdä semmoisiakin asioita, jotka ei ole niin mukavia, ja niitä ei vaan voi siirtää "jonnekin myöhemmin" vaan sen takia "ettei kait se nyt niin kamalan tarkkaa voi olla":  Joo kyllä se on tarkkaa. Kaikki tekee sen, kaikki paitti tämä yksi. 

Hän arvioi ihan itse jollain peruskoulupohjalta, että ei tota nyt tartte tehdä, ja jemmaa ja jättää asioita tekemättä kun se unhotu. Kerran löysin jonkun helevatan roskisjemman jostain kaapista. jonne se oli laittanut pari roskista odottelemaan sitä hetkeä, kun hän sitten ehtisi ja viitsisi ne roskat viedä. Sitä hetkeä ei sitten vissiin ollut hänen työvuoronsa aikana tullut,kun ne oli meitä toisia vastassa kun tulimme töihin.

Työajat: työajat on semmoinen asia jonka työnantaja määrää ja niitä on tarkoitus kaikkien noudattaa. Paitsi tietysti arvaattee kuka ei. Hän ei kertakaikkiaan kykene tulemaan ajoissa paikalle, siis koskaan. Se on joka tapauksessa ainakin muutaman minuutin myöhässä ja joskus sattuu jotain ja onkin ihan reilusti myöhässä. Meiltä ei voi työpisteestä lähteä, ennekuin uusi on tullut paikalle, että sikäli..

Jos työaikoja tai -vuoroja muutetaan,niin add ei ole juttuakaan kuullut koko asiasta. Vaikka siis todistettavasti n 12 tuntia aikaisemmin asiasta oli viimeksi puhetta ja sama asia käytiin kirjallisesti läpi. Niiinpä vaan add oli tehnyt tekjojaa ja potilas ei edes muistanut nähneensä hänellekin juuri näytettyä paperia asiaa koskien. 

Kaikki on aina add:n syy. Hän ei vain voi millekään asiallle mitään kun on tämä add. Lääkkeitä ei missään nimessä aleta syömään. Joku periaate, että ei työpaikan takia ainakaan. 

V-ttaa aivan järjettömästi meitä muita. Olla aina korjaamassa sen jälkiä, olla aina tekemässä ne asiat, jotka sen olisi (taas kerran tänäänkin) pitänyt tehdä. Sieltä vaan löytyy niitä yliaikaisia elintarvikkeita vitriininperältä, kun tämä täyttää edestä uutta ja tykkää että "ei kait se nyt niin tarkkaa voi olla". Ja saa samaa palkkaa kuin muutkin tekemällä ehkä 1/10 niistä töistä.

Esimies muistuttaa ja kehoittaa add:ta kirjoittamaan itselleen muistilistoja asioista, jotka pitää tehdä. Add ei voi semmoista kirjoittaa kun "mähän unohdan että mihin mä laitoin sen". 

Jos voisin, niin antaisin sille potkut ilman työvelvoitetta. Ihan saa lähteä potemaan add:ään jonnekin muualle. 

Kommentit (4)

Vierailija

No sanokaa sille add:lle että sen pitää hoitaa sitä ja hankkia lääkkeet ja tietysti syödä niitä! 

Ei kait millään työpaikalla voida pitää tuollaista lusmua, vaikka olisikin joku diagnoosi. Ei se oikeuta elämään kuin pellossa, vaan asia pitää hoitaa ja ottaa haltuun.

Teidän esimies on liian lepsu eikä hoida hommiaan. 

Vierailija

Näin AD(H)D-aikuisena voin sanoa, että aikalailla tuollaista se on. On kuitenkin keinoja joilla voi helpottaa omaa työskentelyään. Ensinnäkin keskittymishäiriö ja vastuuntunnottomuus ovat eri asioita eikä niillä voi perustella toisiaan. Myös keskittymishäiriöisellä on vastuu tekemästään työstä ja sitä vastuunkantoa saa ja pitää vaatia. Ookoo, keskittyminen on hankalaa ja järjestelmällisyys helkkarin työlästä, mutta välinpitämätön ei silti tarvitse olla.

Selkäytimeen asti  upotetut rutiinit tekevät paljon. Minä esim. vältän myöhästelyn sillä, että lähden joka päivä töihin tismalleen samaan aikaan ja tismalleen samalla bussivuorolla niin, että olen työpaikalla puoli tuntia ennen työvuoron alkua. Sen puoli tuntia käytän kahvinjuontiin ja annan hyvällä omalla tunnolla ajatusten harhailla. Siitä on helppo sitten työvuoron alkaessa nousta ylös ja alkaa hommiin.

Keskittymishäiriöstä en ainakaan itse ole kokenut tarpeelliseksi kertoa, koska se jotenkin ehkä korostaisi niitä vaikeuksia mitä kohtaan työssäni. Nykyään harva kiinnittää huomiota sähellykseeni ainakaan kovin paljoa, vaikka aika erikoisena persoonana varmasti pitävätkin. Helpottaa myös kun ei voi piiloutua ADHD:n taakse vaan on pakko ottaa vastuu omista tekemisistään. keskittymishäiriö on hidaste, mutta ei este. Sen ei myöskään kuulu olla esimiehen tai työkavereiden päänsärky.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat