Raskaana oleminen on perseestä.

Toinen raskaus, eka lapsi.

Kaikki on ihanaa, miehet upeita (leijun hormonipöllyissä) ja olo on hehkeä.

Oireita on, että oireettomuudesta ei voi puhua. Silti kaikki on vaan ihanaa.

Raskaus saa olla myös ihanaa! Toisaalta, se ettei raskaanaolemisesta pidä ei ole rikos, eikä tarkoita, ettei sitä lasta rakastaisi. En tykännyt olla raskaana vaikka kaikki raskaudet oli kohtuullisen helppoja. Oon stressaaja ja rasitti huolehtia kaikista ruokarajoitteista, ja lihoin kaikissa hulluna vaikka miten yritin, kun kipeiden suppareiden vuoksi piti kaikki liikunta lopettaa (ja liikunta mulle ihan mielenterveydenkin vuoksi tärkeää). Ihanaa ettei enää tarvitse! Nyt on muruset halittavina!

Mun mielestä raskaus on perseestä. Oksensin 4 kuukautta, sen jälkeen on ollut liitoskipuja, kipeitä supistuksia, uudestaan oksentelua, väsymystä, pyörryttää, mahavaivoja jne.  Eka raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 12 ja se meni päin seiniä, olin viikon sairaalassa. Sen jälkeenkin vielä komplikaatioita.

Koska mies ei voi olla raskaana tai synnyttää, niin katson olevani oikeutettu suurempaan huolenpitoon ja hellimiseen kuin silloin kun en ole raskaana. Minä laitan kroppani koetukselle, olen töistä poissa 5 kuukautta ja kärsin kaikki helvetin vaivat ja mies saa olla kiitollinen että teen tämän.

En olisi kyllä ikinä tähän rumbaan ryhtynytkään, jos vierellä ei olisi miestä, joka kohtelee minua todella hyvin.

Mä en ainakaan omasta raskaudestani keksi mitään muuta positiivista kuin sen lopputuloksen, tosin siitäkään ei vielä varmaksi voi mitään sanoa kun ei ole vielä synnytetty.

Jotenkin uskomattoman sinisilmäistä ajatella että raskauden pitäis olla vaan jotain vaaleanpunaista höttöä ja kukkakedolla tanssimista ilman huolen häivää, naisten pitäis olla yhtä hymyä perssiisseen saakka ja ah niin hehkeitä ja kauniita ja kaikki niin pirun positiivista. Haloo, meitä on aika moneen junaan tässä asiassa. Ei kai kukaan oikeasti voi olettaa etteikö jokunen meistä ihan tosissaan kärsis tästä? Kyllä, kutsun omaa raskauttani kärsimykseksi, koska nimenomaan sitä se on ollut.

Niille jotka huutelee et ehkäisy ja abortitkin on keksitty, niin mistä hitosta sinä voit tietää millanen raskaus sulla on edessä? Niistä on jokainen erilainen. Vaikka tää mun ensimmäinen nyt on tällanen niin seuraava voi olla aivan toisenlainen ja sitten mäkin voin olla kuorossa ulvomassa että ei saa valittaa kun raskaus on niin kaunista. Jotkut nähkääs haluaa saada lapsia, sitä vaan kun ei voi etukäteen ennustaa millasta se on. Jokaisella on yhtäläinen oikeus niin ylistää raskauttaan kuin narista siitä miten karmeaksi se onkin paljastunut. Niillä jotka ei kokeile, niiltä kyllä ompelisin suun kiinni.