Yllätysero, mies vaatii muuttamaan välittömästi pois.. Apua

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrättekö te että jos on joku vara-asunto jossa vuokralainen, niin ei sitä vuokralaistakaan voi tuosta vaan häätää, vaan sopimus pitää ensin irtisanoa ja vuokralaisella on oikeus asua asunnossa irtisanomisaika, jos sopimus kestänyt alle vuoden on irtisanomisaika vuokranantajan taholta 3 kk, jos yli vuoden niin yleensä silloin 6 kk.

Kenellä olisi varaa pitää kokonaista asuntoa tyhjillään ihan muuten vaan? Kaikki vastikkeet yms pitää kuitenkin asunnosta maksaa?

nämä ei olleet vuokrasuhteessa vaan avoliitossa. Aika riskaabelia jos mies omistaa asunnon ja nainen tulee siihen ja tulee ero niin lähdet siitä sitten. 

EI MUUTEN PIDÄPAIKKAANSA JA jos noin ovat tehneet ovat syyllistyneet naisen ihmisoikeuden rikkomiseen ja suomen lain edessä rikokseen. HÄnellöä on oikeus mennä omaan, viralliseeen kotiosoitteeseensa, joka muuta väittää valehteelee tai on niin tyhmä ettei tiedä seuomen lakia, mikä kyllä on mahdollista ettei poliist itsekään tiedä, tai tuo ohjelma vääristää  tilanteen taustoja, tai tapahtumat  tapahtui josksu 20 vuotta sitten.

Tuossa tilanteessa soitto oikeusavustajalle oikeusaputoimistoon, hän saa lukea lakia poliiisille, tai näiden esimiehille.

Jokaisella on lailline oikeus tavaroihinsa, se on varkaus, ja muutenkin hengen vaarantamista ,jos siellä on naisen lääkkeet, reseptit, työvälineet, vaatttet, jne, korut, rahat, jne...

[/quote]

Niin siinä nyt vain kävi eikä nainen mitään mahtanut. Ei päässyt asuntoon, koska se oli miehen nimissä. Poliisit lähtivät viemään häntä muualle - en tiedä minne, koska sitä ei näytetty.

Poliisisarjassa nainen ei ollut kirjoilla siinä asunnossa. Hän ei ollut avovaimon roolissa vaan asunnon omistajan tyttöystävä.

Avoliittolaki koskee vain yli 5 vuotta kestäneitä avoliittoja tai liittoja, joissa on yhteisiä lapsia. Ap:n suhde on kestänyt niin lyhyen aikaa, että ei hän voi vaatia mieheltä mitään erossa. Ap:llä on kohtuullinen aika etsiä uusi asunto ja muuttaa pois. Jos näin ei tapahdu, niin mies voi hakea häätöä käräjiltä.

Kyllä tässä on mies ollut se tyhmempi osapuoli, kun on ottanut naisen asumaan omaan asuntoonsa eikä asuta yhteisessä. Mies varmaankin luuli olevansa niskanpäällä, eikä ole ymmärtänyt ap:n voivan asua häätöön asti asunnossa ilmaiseksi.

Musta tuntuu, ettei ap kerro kaikkea. Olisiko kuitenkin vienyt jonkun yhdenyönmiehen asuntoon ja jäänyt kiinni?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Apua...miten joku nykypäivänä on noin sinisilmäinen ?! Kyllä sen verran pitää varmistaa selustansa , ettei jää aivan tyhjän päälle erin sattuessa.

 

 

No ai kai nyt kukaan voi vuosikausia jotain asuntoa pitää tyhjillään odottamassa jos ero tulee. Ja vaikka oman asuntons aolisikin vuokrannut niin siitäkin vuokralaisen irtisanominen vie aikaa.

Varmasti joku laillinen suojaaika on.

  ainahan voi ehdottaa että hankitaan yhteinen asunto kun muutetaan yhteen. Eli lainaa kummankin nimiin ja nimet paperiin että omistaa esim talon, osakkeen jne. En uskaltaisi muuttaa avoliittoon jos mies omistaa asunnon ja mulla ei olisi mitään sitten kun ja jos ero tulee. Mulla on itsellä oma asunto ja tästä lähtee mies, en minä.

Ei hitto toi ap on tyhmä. Ihan omaa syytä, että joutui tuohon tilanteeseen. Syytä siis ap ihan vain itseäsi, äläkä täällä sääliä kerjää!

Vierailija kirjoitti:

ap:lle: katsoitko kenties poliisit-sarjan jakson, jossa mies oli heittänyt avovaimonsa ulos riidan seurauksena? Nainen soitti poliisit avuksi, että pääsisi takaisin sisälle tai jos ei pääse niin saisi tulla hakemaan käsilaukkunsa. Poliisit menivät juttelemaan miehen kanssa, mutta tulos oli: mies omisti asunnon eikä halunnut naista takaisin, joten hän ei päässyt edes hakemaan käsilaukkuaan asunnosta.

Nyt kannattaisi oikeasti hommata se omaisuutesi pois sieltä miehesi asunnosta, ja yrittää päästä asumaan muualle.

 

Tossa kohtaa mies syyllistyi varkauteen, bai thö vei

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ymmärrättekö te että jos on joku vara-asunto jossa vuokralainen, niin ei sitä vuokralaistakaan voi tuosta vaan häätää, vaan sopimus pitää ensin irtisanoa ja vuokralaisella on oikeus asua asunnossa irtisanomisaika, jos sopimus kestänyt alle vuoden on irtisanomisaika vuokranantajan taholta 3 kk, jos yli vuoden niin yleensä silloin 6 kk.

Kenellä olisi varaa pitää kokonaista asuntoa tyhjillään ihan muuten vaan? Kaikki vastikkeet yms pitää kuitenkin asunnosta maksaa?

 

nämä ei olleet vuokrasuhteessa vaan avoliitossa. Aika riskaabelia jos mies omistaa asunnon ja nainen tulee siihen ja tulee ero niin lähdet siitä sitten. 

 

Missasit pointin. Eli sen, että vaikka jokaisella olisikin oma omistusasunto, niin ei sinne silti voi välttämättä muuttaa heti kun ero tulee.

Tiedän yhden tapauksen, jossa vaimo asui miehensä omistusasunnossa. Miehellä oli joku rinnakkaissuhde ollut jo pitkään, ja sitten yhtäkkiä ilmoitti että vaimon pitää lähteä parin viikon kuluessa pois. Oli avioehto, vaimo ei omistanut asunnosta pätkääkään vaikka ihan yhtä lailla oli osallistunut kaikkiin juokseviin kuluihin. No, tuo rinnakkaissuhde ei kestänyt yhteisasumista lainkaan, hajosi omaan mahdottomuuteensa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, ettei ap kerro kaikkea. Olisiko kuitenkin vienyt jonkun yhdenyönmiehen asuntoon ja jäänyt kiinni?

Niin, pettänyt tai tehnyt jotain muuta törkeetä. 

Jos asuitte avoliitossa miehesi kanssa yhdessä, oikeutta jäädä toisen omistamaan asuntoon ei ole, kun avoliitto päättyy. Avoliiton päättyessä miehesi voi hakea häätöä ja häätöpäätös myönnetään, kun käräjäoikeus ehtii hakemuksen käsitellä. Ulosottomies lähettää häätökehoituksen, jonka mukaan sinun on vapaaehtoisesti poistuttava exmiehesi asunnosta. Lisäksi ulosottomiehen häätökehoituksessa on muuttopäivä, joka on yleensä 2-3 viikon päässä häätökehoituksen lähettämispäivästä. Aikaa muuttaa pois sinulla on arviolta noin kuukausi, riippuen kuinka nopeasti käräjäoikeus ehtii asian käsitellä. Häätötuomion jättämisestä/avoerosta alkaen joudut maksamaan kohtuullista korvausta miehellesi kun asut tämän omistamassa asunnossa. Omistajan EI tarvitse sietää toisen henkilön omaisuuden käyttöä ilman tämän suostumusta ja korvauksetta. Ensimmäisellä sivulla olevassa lakimiehen vastauksessa Urpo Kangas viittaa siihen, että parisuhteen aikana voi olla "hiljainen sopimus" että toinen ei maksa esimerkiksi asumiskustannuksista mitään, koska tavoitteena on muodostaa yhdessä perhe. Avoliiton päättyessä EI ole mitään velvollisuutta sietää toisen asumista omassa asunnossaan, eikä varsinkaan korvauksetta. Avioliitossa olisit huomattavasti turvatummassa asemassa ja joissain tilanteissa avioeroa hakemuksen jälkeen voisit asua jopa kaksi vuotta miehesi omistamassa asunnossa. Kun muutat asumaan toisen kanssa/avoliittoon kannattaa aina tehdä sopimus siitä, miten avoliiton päättyessä menetellään esimerkiksi asumisen ja omaisuuden erottelun osalta sekä muiden keskeisten asioiden osalta. Jos et tee mitään keskinäisiä sopimuksia avoliiton päättymisen varalle, olet todella heikossa asemassa. Avoliitto ei asumisen osalta tuo mitään erityistä suojaa.

Täällä peräänkuulutetaan suojaksi yhteistä vuokra-tai omistusasuntoa. Itselläni on eriävä kanta. Mun esimerkissä koettujen avoliittojen osapuolina kaksi naista ja tästä selviää, että kyllä naisetkin osaa perseillä. Selvyyden vuoksi olkoon niin, että minä olen Nainen1 ja eka avovaimoni olkoon Nainen2 ja toka Nainen3. Eka avoliittoni toisen naisen kanssa meni seuraavasti: Nainen2 suostutteli, että vuokrataan yhdessä kolmio jonka vuokra oli n. 1100e. Hänen ideansa oli myös ostaa 1500e sohva osamaksulla ja maalata kaupungin vuokra-asunnon seiniä luvatta kirkkailla väreillä koska hänellä maalarin koulutus ja lupasi jos muutetaan, maalata takaisin valkoiseksi. Sohva meni minun nimiin, koska Nainen2 oli menettänyt luottotietonsa aiemmin. Olin silloin kokematon nuori, joten tätä on nyt hyvä itsekin yli kolmekymppisenä jälkiviisastella. Asuttiin kolmiossa n. 3kk kun Nainen2 keksi ettei olekaan kypsä sitoutumaan. Hän olikin löytänyt uuden, olkoon vaikka Nainen4 jonka kämpille lähti siksi aikaa kun etsi uutta asuntoa. Nainen1 eli minä, jäin maalattujen seinien, sohvan osamaksun ja tonnin vuokran kanssa minimipalkkalaisena kuseen. Onneksi Nainen2 maksoi osuutensa vuokrasta siltä ajalta kun oli edelleen kirjoilla, ja minäkin etsin pienempää asuntoa. Siinä kohdassa oli arpapeliä, kumpi jää yksin sen tonnin vuokran kanssa ja kumpi saa ensin asunnon. Kävi niin, että Nainen2 löysi asunnon kuukautta aiemmin kuin minä, ja minä sain kaupungilta asunnon joka vapautui niin huonoon aikaan, että saadakseni tuon asunnon minun oli se otettava vastaan, ja yhtäaikaa kuukauden ajan maksaa myös sitä kolmiota yksin. Vuokrakuluni tuolta ajalta oli 1600e ja nettopalkkani oli 1300e. Onneksi sossu tuli kertaluontoisesti vastaan. Mitä tulee asuntoon luvatta tehtyihin maalauksiin, olin aina viikonloput poissa että exä pääsisi maalaamaan takaisin valkoiseksi, aina lupasi sen tehdä ja kun sunnuntaina tulin kotiin niin kaikki oli sillään. Sain fyysisiä ahdistusoireita, kun pelkäsin että joudun maksamaan asunnon maalaamisen. Olin nuori ja varautumaton tuolloin joten oppirahat olivat kovat henkisesti. Lopulta exä sai maalaamisen aikaiseksi onneksi. Minä vuokrasin siis kaksion kaupungilta jossa nytkin asun ja olen päävuokralainen. Minulla on ollut täällä silloin tällöin alivuokralaisia viimeisen 10 vuoden aikana, joille olen kirjoittanut 1kk irtisanomisajan alivuokrasoppariin. Lain mukaan alivuokralaisen irtisanomisaika on vain 14vrk. Aluksi olen aina laittanut vuokrasopparin määräaikaiseksi, ja vain kahden alivuokralaisen kohdalla en ole henkilökemiasyistä jatkanut sopparia. Eka jätti kaikki vuokrat maksamatta ja sotkun, ja minulle selvisi että olikin sosiaalitapaus enkä lähtenyt perimään koska perintäkulut olisivat olleet mulle suuret ja hän asui vain 2kk. Toinen tapaus yritti jättää loppusiivouksen tekemättä huoneeseen, mutta tuli siivoamaan kun kuvasin huoneen sotkut joissa roskissa näkyi vieläpä hänen Kela-papereitaan joissa henkilötietoja ja uhkasin laittaa siivousfirman asialle ja laskun perään. Muut ovat irtisanoneet itse työ-opiskelu-ja-seurustelukuvioiden takia hyvässä hengessä ja viimeisen sopparia en jatkanut kun päätin itse muuttaa avoliittoon. Entinen kämppis löysi onneksi nopeasti asunnon muutaman ystävänsä kanssa. Olin kyllä sanonut, että jos ei löydy heti niin ketään ei heitetä pihalle. Onneksi ei jouduttu ahtautumaan. Nainen3, jonka kanssa olen nyt tässä avoliitossa on myös alivuokralaiseni samoilla ehdoilla kuin alivuokralaisetkin ovat olleet. Tähän on syynä se, että kun tiedustelin kaupungilta voiko hänetkin laittaa päävuokralaiseksi, niin sieltä sanottiin että ei voi laittaa. Kävimme keskustelua, että vuokraammeko yhdessä uuden asunnon, mutta tulimme tulokseen, ettei näillä tuloilla kun toinen on töissä ja toinen opiskelija, tule saamaan tätä asuntoa parempaa ja turhaa laittaa hyvää ja edullista kaupungin kämppää pois muotoseikan takia. Mitä tulee oikeuksiin ja velvollisuuksiin: Maksetaan vuokra puoliksi ja jos ero tulee, minä jään tähän ja Nainen3 etsii itselleen uuden kämpän. Jos hän tuhoaa kostoksi asuntoa, mun pitää ne ensin maksaa koska olen päävuokralaisena yksin vastuussa tästä asunnosta ja joutuisin jälkikäteen todistamaan tuhojen aiheuttajan ja perimään niitä kuluja oikeusteitse. En näe miten Nainen3 olisi mua huonommassa asemassa erossa vain siksi, että joutuu tai jopa saa aloittaa elämän alusta uudessa kämpässä? Jokaisellahan on kuitenkin oikeus pitää säästössä sen verran rahaa tai ottaa vaikka pieni 1000-2000e luotto jolla maksaa uuden kämpän vakuus ja pari vuokraa jos ei sossu tule vastaan erossa? Yhtä lailla minäkin olen nyt tottunut pienempään vuokraan ja jos toinen yhtäkkiä lähtisi, olisin itse syypää jos en olisi varautunut vuokran nousuun. Me ollaan aikuisina ihmisinä nämä asiat käyty läpi ja mielestäni alivuokrasoppari suojaa meitä molempia, koska erossa ei tarttis riidellä kumpi jää ja kumpi lähtee ja miten vuokrat maksetaan. Kumpikaan ei nojaa koko talouttaan toisen varaan. Vaikka olisin rutiköyhä, sen verran pitää suojata itseään ettei elä toisen siivellä yli varojen eikä ota niin isoa palaa mitä ei tarvittaessa yksin pystyisi käsitellä. Eli kolmioon en ole tästä hetkeen muuttamassa. En silti koe mitenkään riistäväni avokumppania eikä hän ole kämppiksen asemassa muutoin kuin paperilla. Onhan siinä toki se, että jos minä päätän lopettaa suhteen ja heittää hänet ulos sillä 1kk irtisanomisajalla mutta se riski nyt parisuhteissa muutenkin on ja olishan se mullekin kurjaa. Tää asunto ei ole enää aikoihin tuntunut vain minun kodilta ja koko sisustus on tätä avoliittoa. Mitä tulee ap:n tilanteeseen, niin jos olisin tuossa itse niin ottaisin vaikka 50e/kk varastotilan tavaroilleni ja yöpyisin kavereilla ja vanhempien luona kunnes löytyisi vuokra-asunto. Vaikea sanoa, kun ei tiedä onko ap:lla luottotietoja. Joku opiskelijahan kertoi lehdissä että asui alle 500e/kk Omenahotellissa ja kyllähän noi Saton yms vuokrat on isoja, mutta vakuus niissä ei ole iso. Eihän täällä oikein sinkuilla ole muita vaihtoehtoja, ja se on sitä samaa kaikille. Vaikea ymmärtää, että parisuhde tai avoliitto olisi joku pärjäämisen edellytys. Vika on silloin muussa kuin hankalassa erossa. Ei millään pahalla vaan ihan sillä, että realismi. Joskus on pakko muuttaa hetkeksi kimppakämppään ja Tori.fi:stä oon itse löytänyt kämppikseni. Tsemppiä ja kerro miten kävi! Mokistaan onneksi joskus myös oppii.

Vierailija kirjoitti:

Täällä peräänkuulutetaan suojaksi yhteistä vuokra-tai omistusasuntoa. Itselläni on eriävä kanta. Mun esimerkissä koettujen avoliittojen osapuolina kaksi naista ja tästä selviää, että kyllä naisetkin osaa perseillä. Selvyyden vuoksi olkoon niin, että minä olen Nainen1 ja eka avovaimoni olkoon Nainen2 ja toka Nainen3. Eka avoliittoni toisen naisen kanssa meni seuraavasti: Nainen2 suostutteli, että vuokrataan yhdessä kolmio jonka vuokra oli n. 1100e. Hänen ideansa oli myös ostaa 1500e sohva osamaksulla ja maalata kaupungin vuokra-asunnon seiniä luvatta kirkkailla väreillä koska hänellä maalarin koulutus ja lupasi jos muutetaan, maalata takaisin valkoiseksi. Sohva meni minun nimiin, koska Nainen2 oli menettänyt luottotietonsa aiemmin. Olin silloin kokematon nuori, joten tätä on nyt hyvä itsekin yli kolmekymppisenä jälkiviisastella. Asuttiin kolmiossa n. 3kk kun Nainen2 keksi ettei olekaan kypsä sitoutumaan. Hän olikin löytänyt uuden, olkoon vaikka Nainen4 jonka kämpille lähti siksi aikaa kun etsi uutta asuntoa. Nainen1 eli minä, jäin maalattujen seinien, sohvan osamaksun ja tonnin vuokran kanssa minimipalkkalaisena kuseen. Onneksi Nainen2 maksoi osuutensa vuokrasta siltä ajalta kun oli edelleen kirjoilla, ja minäkin etsin pienempää asuntoa. Siinä kohdassa oli arpapeliä, kumpi jää yksin sen tonnin vuokran kanssa ja kumpi saa ensin asunnon. Kävi niin, että Nainen2 löysi asunnon kuukautta aiemmin kuin minä, ja minä sain kaupungilta asunnon joka vapautui niin huonoon aikaan, että saadakseni tuon asunnon minun oli se otettava vastaan, ja yhtäaikaa kuukauden ajan maksaa myös sitä kolmiota yksin. Vuokrakuluni tuolta ajalta oli 1600e ja nettopalkkani oli 1300e. Onneksi sossu tuli kertaluontoisesti vastaan. Mitä tulee asuntoon luvatta tehtyihin maalauksiin, olin aina viikonloput poissa että exä pääsisi maalaamaan takaisin valkoiseksi, aina lupasi sen tehdä ja kun sunnuntaina tulin kotiin niin kaikki oli sillään. Sain fyysisiä ahdistusoireita, kun pelkäsin että joudun maksamaan asunnon maalaamisen. Olin nuori ja varautumaton tuolloin joten oppirahat olivat kovat henkisesti. Lopulta exä sai maalaamisen aikaiseksi onneksi. Minä vuokrasin siis kaksion kaupungilta jossa nytkin asun ja olen päävuokralainen. Minulla on ollut täällä silloin tällöin alivuokralaisia viimeisen 10 vuoden aikana, joille olen kirjoittanut 1kk irtisanomisajan alivuokrasoppariin. Lain mukaan alivuokralaisen irtisanomisaika on vain 14vrk. Aluksi olen aina laittanut vuokrasopparin määräaikaiseksi, ja vain kahden alivuokralaisen kohdalla en ole henkilökemiasyistä jatkanut sopparia. Eka jätti kaikki vuokrat maksamatta ja sotkun, ja minulle selvisi että olikin sosiaalitapaus enkä lähtenyt perimään koska perintäkulut olisivat olleet mulle suuret ja hän asui vain 2kk. Toinen tapaus yritti jättää loppusiivouksen tekemättä huoneeseen, mutta tuli siivoamaan kun kuvasin huoneen sotkut joissa roskissa näkyi vieläpä hänen Kela-papereitaan joissa henkilötietoja ja uhkasin laittaa siivousfirman asialle ja laskun perään. Muut ovat irtisanoneet itse työ-opiskelu-ja-seurustelukuvioiden takia hyvässä hengessä ja viimeisen sopparia en jatkanut kun päätin itse muuttaa avoliittoon. Entinen kämppis löysi onneksi nopeasti asunnon muutaman ystävänsä kanssa. Olin kyllä sanonut, että jos ei löydy heti niin ketään ei heitetä pihalle. Onneksi ei jouduttu ahtautumaan. Nainen3, jonka kanssa olen nyt tässä avoliitossa on myös alivuokralaiseni samoilla ehdoilla kuin alivuokralaisetkin ovat olleet. Tähän on syynä se, että kun tiedustelin kaupungilta voiko hänetkin laittaa päävuokralaiseksi, niin sieltä sanottiin että ei voi laittaa. Kävimme keskustelua, että vuokraammeko yhdessä uuden asunnon, mutta tulimme tulokseen, ettei näillä tuloilla kun toinen on töissä ja toinen opiskelija, tule saamaan tätä asuntoa parempaa ja turhaa laittaa hyvää ja edullista kaupungin kämppää pois muotoseikan takia. Mitä tulee oikeuksiin ja velvollisuuksiin: Maksetaan vuokra puoliksi ja jos ero tulee, minä jään tähän ja Nainen3 etsii itselleen uuden kämpän. Jos hän tuhoaa kostoksi asuntoa, mun pitää ne ensin maksaa koska olen päävuokralaisena yksin vastuussa tästä asunnosta ja joutuisin jälkikäteen todistamaan tuhojen aiheuttajan ja perimään niitä kuluja oikeusteitse. En näe miten Nainen3 olisi mua huonommassa asemassa erossa vain siksi, että joutuu tai jopa saa aloittaa elämän alusta uudessa kämpässä? Jokaisellahan on kuitenkin oikeus pitää säästössä sen verran rahaa tai ottaa vaikka pieni 1000-2000e luotto jolla maksaa uuden kämpän vakuus ja pari vuokraa jos ei sossu tule vastaan erossa? Yhtä lailla minäkin olen nyt tottunut pienempään vuokraan ja jos toinen yhtäkkiä lähtisi, olisin itse syypää jos en olisi varautunut vuokran nousuun. Me ollaan aikuisina ihmisinä nämä asiat käyty läpi ja mielestäni alivuokrasoppari suojaa meitä molempia, koska erossa ei tarttis riidellä kumpi jää ja kumpi lähtee ja miten vuokrat maksetaan. Kumpikaan ei nojaa koko talouttaan toisen varaan. Vaikka olisin rutiköyhä, sen verran pitää suojata itseään ettei elä toisen siivellä yli varojen eikä ota niin isoa palaa mitä ei tarvittaessa yksin pystyisi käsitellä. Eli kolmioon en ole tästä hetkeen muuttamassa. En silti koe mitenkään riistäväni avokumppania eikä hän ole kämppiksen asemassa muutoin kuin paperilla. Onhan siinä toki se, että jos minä päätän lopettaa suhteen ja heittää hänet ulos sillä 1kk irtisanomisajalla mutta se riski nyt parisuhteissa muutenkin on ja olishan se mullekin kurjaa. Tää asunto ei ole enää aikoihin tuntunut vain minun kodilta ja koko sisustus on tätä avoliittoa. Mitä tulee ap:n tilanteeseen, niin jos olisin tuossa itse niin ottaisin vaikka 50e/kk varastotilan tavaroilleni ja yöpyisin kavereilla ja vanhempien luona kunnes löytyisi vuokra-asunto. Vaikea sanoa, kun ei tiedä onko ap:lla luottotietoja. Joku opiskelijahan kertoi lehdissä että asui alle 500e/kk Omenahotellissa ja kyllähän noi Saton yms vuokrat on isoja, mutta vakuus niissä ei ole iso. Eihän täällä oikein sinkuilla ole muita vaihtoehtoja, ja se on sitä samaa kaikille. Vaikea ymmärtää, että parisuhde tai avoliitto olisi joku pärjäämisen edellytys. Vika on silloin muussa kuin hankalassa erossa. Ei millään pahalla vaan ihan sillä, että realismi. Joskus on pakko muuttaa hetkeksi kimppakämppään ja Tori.fi:stä oon itse löytänyt kämppikseni. Tsemppiä ja kerro miten kävi! Mokistaan onneksi joskus myös oppii.

Lisään vielä, että entisellä kämppiksellä oli todellisuudessa useampi kuukausi aikaa etsiä uusi asunto koska kerroin hyvissä ajoin etten jatka määräaikaista. Korjaan myös, että kämppiksistä poiketen, en laittanut avopuolison soppariin mitään määräaikaisuutta vaan suoraan toistaiseksi voimassa olevaksi.

Minä tunnen paljon korkeakoulutettuja naisia, eikä minun lisäkseni kellään ole ollut suhteessa varakämppää eron varalta. Kummasti juuri minun suhteeni eivät kestä, kun on fyysisesti ja henkisesti takaovi koko ajan auki (tässä tapauksessa se sijoitusasunto). Mikä suhde se sellainen on, jossa kummallakin on eron varalle toinen asunto samassa kaupungissa?

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen paljon korkeakoulutettuja naisia, eikä minun lisäkseni kellään ole ollut suhteessa varakämppää eron varalta. Kummasti juuri minun suhteeni eivät kestä, kun on fyysisesti ja henkisesti takaovi koko ajan auki (tässä tapauksessa se sijoitusasunto). Mikä suhde se sellainen on, jossa kummallakin on eron varalle toinen asunto samassa kaupungissa?

   avoliitto on turvaton silloin jos toinen omistaa asunnon ja ero tulee niin sinä lähdet jonka nimeä ei oo paperissa. Eli kannattaa ottaa yhteinen laina ja maksaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen paljon korkeakoulutettuja naisia, eikä minun lisäkseni kellään ole ollut suhteessa varakämppää eron varalta. Kummasti juuri minun suhteeni eivät kestä, kun on fyysisesti ja henkisesti takaovi koko ajan auki (tässä tapauksessa se sijoitusasunto). Mikä suhde se sellainen on, jossa kummallakin on eron varalle toinen asunto samassa kaupungissa?

Ei tarvitse varakämppää, mutta sen verran säästöjä pahan päivän varalle pitää aina olla, että pärjää vähintään useamman kuukauden vaikka kämppä/duuni/kumppani/terveys lähtisi alta. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Minä tunnen paljon korkeakoulutettuja naisia, eikä minun lisäkseni kellään ole ollut suhteessa varakämppää eron varalta. Kummasti juuri minun suhteeni eivät kestä, kun on fyysisesti ja henkisesti takaovi koko ajan auki (tässä tapauksessa se sijoitusasunto). Mikä suhde se sellainen on, jossa kummallakin on eron varalle toinen asunto samassa kaupungissa?

 

   avoliitto on turvaton silloin jos toinen omistaa asunnon ja ero tulee niin sinä lähdet jonka nimeä ei oo paperissa. Eli kannattaa ottaa yhteinen laina ja maksaa sitä.

 

Jompikumpi tai molemmat joutuu kyllä lähtemään siitä yhteisesti omistetustakin kämpästä. Jos ero tulee, niin usein voi olla paljon helpompikin, ettei ole kiinni siinä yhteisessä omaisuudessa vaan pystyy lähtemään vapaasti. Ei siinä ole mitään turvatonta, olettaen että siinä toisen omistamassa kämpässä on voinut asua edullisemmin kuin puoliksi omassa. Siinä on sitten mukavasti kertynyt rahaa säästöön. Silloin toki on turvattomassa asemassa, jos ei ole yhtään säästänyt, mutta se on kyllä ihan oma moka, kun ei ole elänyt tulojensa mukaisesti. 

Tässäkin tapauksessa on toitotettu jo sivukaupalla, ettei mies voi ilman mitään varoituksia vaatia ap:ta muuttamaan pois välittömästi, vaan joko mies antaa sovinnolla ap:lle kohtuullisen verran aikaa etsiä uutta asuntoa, tai mies hakee ap:lle käräjäoikeudesta häätöpäätöksen, jolloin pakolliseen muuttopäivään on ihan minimissäänkin se kuukauden verran.  

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen paljon korkeakoulutettuja naisia, eikä minun lisäkseni kellään ole ollut suhteessa varakämppää eron varalta. Kummasti juuri minun suhteeni eivät kestä, kun on fyysisesti ja henkisesti takaovi koko ajan auki (tässä tapauksessa se sijoitusasunto). Mikä suhde se sellainen on, jossa kummallakin on eron varalle toinen asunto samassa kaupungissa?

Ei eron varalle tarvitse olla toista asuntoa. Riittää, että se asunto, jossa avopuolison kanssa asuu, on yhteinen. Joko vuokra- tai omistusasunto. Mä taas tunnen muutaman naisen, jonka parisuhde on onneton, mutta joka kestää ihan vain siksi, että nainen on taloudellisesti riippuvainen miehestä.