Ysärinuoret! Mitä asioita 90-luvusta muistellaan nyt väärin tässä ysäribuumissa?

punainen huulipuna ja mustat rajaukset huulissa :)

Miksi yleensä  koko sellaisia 'pika-aikamääritteitä' kuin 'kasari' (huom. keittoastian nimi) ja 'ysäri' (tuo mieleen lähinnä vain  jonkun 'jysäyksen' ) ?

Sitä ennenhän olisi loogisesti pitänyt olla 'seitsari'  ('se itsari') ja 'kuusari' (' Ari hevonkuusessa' ) ja 'viisari' ?

Vai onko kyseessä vain joku , 20 vuotta kestänyt maailma?

Selittäkää mulle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli keskijakaus.

Todellakin. Tämä oli olennaista! Sivujakaus olisi ollut todella noloa kasaria. Myös miehet, joilla oli lyhyt tukka, sukivat tukkansa jossain vaiheessa keskijakaukselle, tähän tyyliin:

https://i.pinimg.com/originals/c1/e8/82/c1e882d4e829106dc4691486181b306…

Myöskään tasapitkät hiukset eivät olleet in. Päinvastoin kaikki tyylit olivat voimakkaasti rikottuja, kerrostettuja ja sotkettuja. Lyhyissä hiuksissa Lisa Rinnan tai Meg Ryanin tyyli, pitkissä taas frendien Rachel.

Olen syntynyt 1980 ja vietin nuoruuteni pikkukaupungissa, joten voi olla että täällä oli eri trendit kuin isommissa kaupungeissa. 1992-1994 farkkuhaalari oli todella muodikas tytöillä mutta poika joka sellaista käytti oli kehari, flanellipaitoja esiintyi  molemmilla sukupuolilla. Ruskea huulipuna ja punaiseksi värjätyt krepatut hiukset olivat kova sana tytöillä, pojilla oli värjäämätön  pottatukka ja  yksi korvis jonka piti olla tietyssä korvassa, muuten oli homo. Oikeasti! 

1995/1996 alkoi sitten "ennen pelotti nyt on pilotti"-vaihe ja nappiverkkarit olivat supermuodikkaat, hiuksissa oli ns. etuheitto ja hurjimmat tyypit vetivät sivukaljut. Natsit ja  fiftarit käärivät farkkujen lahkeet, muilla oli levennyksiä kaikenmaailman kukkakankaista. Lävistykset alkoivat yleistyä katukuvassa, yleisin oli nenässä tai navassa. Ja kaulassa oli se piikkilanka-chocker !

1998 Moni tyttö piti sellaisia tolppakorkoisia kenkiä joilla pystyi lähinnä seisoskelemaan ja hiuksiin sotkettiin pinkkiä tai lilaa. Tribaalitatuoinneista tuli suosittuja, samoin piikkilangasta käsivarren ympärillä. Tavaroita kuljettiin neonvärisissä pikkurepuissa.

Vietin  nuoruuteni pikkukaupungissa, joten trendit saattoivat olla erilaiset kuin isommissa paikoissa

- 1992-1994 oli tytöillä farkkuhaalarit mutta poika joka sellaisia piti oli vajaa, flanellipaitoja näkyi molemmilla sukupuolilla ja  samoin  fritsuliinoja ,eli jenkkihuiveja kaulassa. Tytöillä oli suosittua punainen hiusväri krepatuissa pitkissä hiuksissa ja ruskea huulipuna, pojilla oli värjäämätön pottatukka.

- 1995/1996 tuli nappiverkkarit ja pilotit, otsalla oli ns etuheitto ja hurjummat tyypit ajoivat sivut kaljuiksi. Tietyt alakulttuurit käärivät farkkujen lahkeet, muilla oli levennyksiä ties mistä kukkakankaista.  Kaulaan laitettiin piikkilanka-chocker ja lävistykset yleistyivät, lähinnä navassa ja nenässä.

- 1997 Useilla tytöillä oli tolppakorkoiset kengät joilla pystyi lähinnä seisoskelemaan, vaatteet olivat kireää tekokuitua ja hiuksiin sotkettiin pinkkiä tai lilaa. Tribaalitatuoinneista tuli supermuodikkaita, samoin piikkilangasta käsivarren ympärillä. Tavaroita kuskattiin neonvärisissä pikkurepuissa, joihin mahtuivat juuri ja juuri "halko " (eli tuon ajan kännykkä) ja röökiaski.

Höh,ärsyttää kun lähettää pitkän jutun ja tuleekin ilmoitus  että odottaa hyväksyntää ! :( Tietää ettei se sieltä tule. 

Numero 411

Oudot aikamääritteet kirjoitti:

Miksi yleensä  koko sellaisia 'pika-aikamääritteitä' kuin 'kasari' (huom. keittoastian nimi) ja 'ysäri' (tuo mieleen lähinnä vain  jonkun 'jysäyksen' ) ?

Sitä ennenhän olisi loogisesti pitänyt olla 'seitsari'  ('se itsari') ja 'kuusari' (' Ari hevonkuusessa' ) ja 'viisari' ?

Vai onko kyseessä vain joku , 20 vuotta kestänyt maailma?

Selittäkää mulle.

En ole sosiologi tai kielitieteilijä, mutta maalaisjärkeni sanoo, että sanan "kasari" ovat keksineet seitsemänkymmentäluvulla syntyneet, jotka ovat halunneet keskustella omasta nuoruusvuosikymmenestään. Ja 70-luvun nuorena en voi muuta kuin sanoa, että hyvän sanan keksivät. Miksi heille ei ole kelvannut äitien ja isoäitien kieli, on ikuinen hämmästelyn aihe asiassa kuin asiassa maailman ja kielen muuttuessa. Ysäriä parempaa sanaa olisi vaikea keksiä kasarin rinnalle. Joidenkin vuosien kuluttua nähdään, mikä sana saadaan kymmenluvulle. Millenniaalit, pankaa parastanne :)

Se on unohtunut, että nuoriso oli aika taviksia suurin osa. Vaatteita ei ollut saatavilla niin paljoa ja kirppiksillä oli kauheita lumppuja. Gollege, farkku yms. vaatteita ja harva paljasteli tai meikkasi voimakkaasti (meikkivoide ja varjostukset). 

Täällä tosiaan on jo mainittukin, miten ysärin rankka pahoinvointi ei ole juuri muisteltua. Ilmeni mm. saatananpalvontana, joka oli aika suuri ilmiö joskus 1993-1995. Varmasti se oli myös lehdistön paisuttelema ilmiökin, mutta kertoo jotain ajan hengestä sekin että media siihen niin paljon tarttui. Korjatkaa ihmeessä, jos sanoin jotain väärin, olin itse tuolloin n. kymmenvuotias ja muistelen asiaa silloisen lapsen näkökulmasta.

Mun mielestäni nykyteinit eroavat meistä ysäriteineistä myös siinä, että ovat hirveän paljon kunnollisempia. Paljon vähemmän käyttävät alkoholia, tappelevat, haukkuvat opettajia koulussa jne. kuin me.

Vierailija kirjoitti:

Lävistykset ensi kertaa, sininen huulipuna, bootsit, pilottitakki, vaaleat levikset, kynsi lävistykset, mahonki hiusväri, superblondi, mic mac, Gsus vaatteet,

Eiks MicMac ja superblondius (Jane Hellen Ultra Blonde-väri) olleet enemmän 80-luvun juttuja?

Fiorella-vaateliike oli ysärin kuumin juttu. Siellä oli siihen aikaan paljon sellaista jota sai muuten vain jostain Lontoosta tai Milanosta. Monet sen ajan naispuoliset tv-julkkikset käytti niitä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Se on unohtunut, että nuoriso oli aika taviksia suurin osa. Vaatteita ei ollut saatavilla niin paljoa ja kirppiksillä oli kauheita lumppuja. Gollege, farkku yms. vaatteita ja harva paljasteli tai meikkasi voimakkaasti (meikkivoide ja varjostukset). 

Tämä on totta. Uusia trendejä oli vaikea seurata. Telkkarissa nähtiin amerikkalaisia tv-sarjoja (esim. 90210 ja Twin Peaks), jotka toimivat tyylien innoittajina. Muuta tyyli-inspiraation lähdettä ei oikein ollut. Musavideot tietysti! Usein kauppojen tarjonta oli kuitenkin ihan muuta, mitä olisi haluttu. Oli pakko ostaa sitä, mitä oli myytävänä. Ihan kuin Neuvostoliitossa!

Vähän aikaa Kaisaniemessä toimi jopa Kaubamaja, muistaako kukaan?

Kauppoja oli Anttila, Seppälä, Elloksen postimyynti ja siinä se melkein sitten olikin. Joku Vaatehuone oli jo silloin ihan kamala, kun taas Stokka, Sokos, Aleksi 13 ja Pukeva liian kalliita nuorille. Mic Mac ja jokunen muu putiikki myi trendikkäämpää nuorisomuotia, mutta ei mulla ainakaan ollut niihin mitään asiaa. Liian kallista. Ja puhun nyt siis nimenomaan ysärin alkuvuosista. Sittemmin alkoi olla näitä isoja ketjuliikkeitä, joista nyt sentään sai jotain.

Taitavimmat osasivat tuunata ja ommella itse. Niin minäkin. Kaivelin isovanhempien ullakkoja, ja sieltä löytyi kaikkea erikoista asustetta, joilla kaverit voi tehdä kateellisiksi. Käytin mm. isoisän vanhaa lierihattua ja puvun liiviä farkkujen ja t-paidan kanssa. Olin tosi cool!

Vierailija kirjoitti:

Oudot aikamääritteet kirjoitti:

Miksi yleensä  koko sellaisia 'pika-aikamääritteitä' kuin 'kasari' (huom. keittoastian nimi) ja 'ysäri' (tuo mieleen lähinnä vain  jonkun 'jysäyksen' ) ?

Sitä ennenhän olisi loogisesti pitänyt olla 'seitsari'  ('se itsari') ja 'kuusari' (' Ari hevonkuusessa' ) ja 'viisari' ?

Vai onko kyseessä vain joku , 20 vuotta kestänyt maailma?

Selittäkää mulle.

En ole sosiologi tai kielitieteilijä, mutta maalaisjärkeni sanoo, että sanan "kasari" ovat keksineet seitsemänkymmentäluvulla syntyneet, jotka ovat halunneet keskustella omasta nuoruusvuosikymmenestään. Ja 70-luvun nuorena en voi muuta kuin sanoa, että hyvän sanan keksivät. Miksi heille ei ole kelvannut äitien ja isoäitien kieli, on ikuinen hämmästelyn aihe asiassa kuin asiassa maailman ja kielen muuttuessa. Ysäriä parempaa sanaa olisi vaikea keksiä kasarin rinnalle. Joidenkin vuosien kuluttua nähdään, mikä sana saadaan kymmenluvulle. Millenniaalit, pankaa parastanne :)

Mutta siihenpä se nimikekseliäisyys sitten loppuikin.

Kaksi vuosikymmentä vain.  Isoäidille ja sanakirjalle 'kasari' on kyllä edelleenkin vain keittoastia ja esim 2030- luvun nuoret eivät varmaan tuota sen sanan vuosikymmentä tarkoittavaa merkitystä tule muistamaankaan.

Ennen oli vain 'viiskytluku' ja 'kuuskytluku' ja 'seitkytluku', mutta kahDeksankymmentäluku ja yhDeksänkymmentäluku kun sisältävät molemmat d:n, niin vaikeampiahan ne kai ovat lausua joillekin helppoon pikakieleen pyrkiville.

Tätä pidän todennäköisimpänä selityksenä tuolle ilmiölle.  ( voisi kyllä sanoa 'kaheskytluku' ja 'yheskytluku', mutta se kai ei olisi niin hienoa nuorisokieltä, tai sellaista vaikutelmaa tavoittelevaa) ja ilmeisesti se vuosikymmentä tarkoittava '-luku' on ajanilmauksena sekin jätetty pois.  Kieli köyhtyy.

Vierailija kirjoitti:

Fiorella-vaateliike oli ysärin kuumin juttu. Siellä oli siihen aikaan paljon sellaista jota sai muuten vain jostain Lontoosta tai Milanosta. Monet sen ajan naispuoliset tv-julkkikset käytti niitä vaatteita.

Aaahhh... Fiorella City-käytävällä. Miten saatoin unohtaa!

Tosin, eikös se tullut vasta ysärin loppupuolella? Näin muistelisin. 

Siinä vastapäätä oli kauppa, jossa myytiin vähän erikoisempia batiikkivärjättyjä vaatteita, ostin sieltäkin jotain. Batiikkivärjätyt vaatteet olivat yhdessä vaiheessa kuuminta hottia! Intian Bazaar tuli koluttua myös, melkein jokaisella kaverilla oli seinällä sellainen Intian Bazaarin iso batiikkivärjätty huivi. Sisustuksessa haettiin vahvasti hippitunnelmaa, polteltiin suitsukkeita ym.

Nyt naurattaa, miten tuollaista halpaa Aasian krääsää on myyty Helsingissä kovalla rahalla. Kaikki oli tosi kallista. Nykyajan kulutusjuhlasta jäätiin kyllä pahasti, ajat oli paljon ankeammat.

Minä ihailin 90-luvulla tämän Twin Peaksi Audreyn tyyliä ja kopsin mm. tämän asun. Onneksi tätini oli ompelija ja samanlaiset kengät löysin Tukholman matkalta :D

https://www.bleedingcool.com/wp-content/uploads/2014/01/twin-peaks.jpg?…

Toisaalta nyt kun miettii niin on tuo ollut paljon fiksumpi ja tavallaan seksikkäämpi tyyli kuin se nykyinen paljastava instagram-Kardashiaanityyli.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiorella-vaateliike oli ysärin kuumin juttu. Siellä oli siihen aikaan paljon sellaista jota sai muuten vain jostain Lontoosta tai Milanosta. Monet sen ajan naispuoliset tv-julkkikset käytti niitä vaatteita.

Aaahhh... Fiorella City-käytävällä. Miten saatoin unohtaa!

Tosin, eikös se tullut vasta ysärin loppupuolella? Näin muistelisin. 

Ysärin puolessa välissä ainakin oli, nimittäin olin niiden näytösmallina kerran, muistaakseni 1996 tai 1997 :D

90-luvulla sai olla luova, ja mitä luovempi oli ja tuunasi vaatteitaan, sen coolimpi ja muodikkaampi oli :)

Tänä päivänä ihmiset ovat kuin käveleviä mainoksia, logolaukkuineen ja logovaatteineen. Basic-bitch sopuleita, vaikka vaate- ja asustevalikoima paljon laajempi kuin mitä 90-luvulla oli.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihailin 90-luvulla tämän Twin Peaksi Audreyn tyyliä ja kopsin mm. tämän asun. Onneksi tätini oli ompelija ja samanlaiset kengät löysin Tukholman matkalta :D

https://www.bleedingcool.com/wp-content/uploads/2014/01/twin-peaks.jpg?…

Toisaalta nyt kun miettii niin on tuo ollut paljon fiksumpi ja tavallaan seksikkäämpi tyyli kuin se nykyinen paljastava instagram-Kardashiaanityyli.

Asiaa! Audrey oli myös mun kauneusidoli, yritin matkia hänen meikkityyliään. Huulipunan piti olla voimakaspigmenttistä ja mattaa.

Ja mullakin oli tuollaiset kengät! Tai halpisversiot niistä... en muista, mistä ostin ne, mutta muistan, miten tykkäsin niistä!

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla sai olla luova, ja mitä luovempi oli ja tuunasi vaatteitaan, sen coolimpi ja muodikkaampi oli :)

Tänä päivänä ihmiset ovat kuin käveleviä mainoksia, logolaukkuineen ja logovaatteineen. Basic-bitch sopuleita, vaikka vaate- ja asustevalikoima paljon laajempi kuin mitä 90-luvulla oli.

Asia on muuten juuri näin. Silloin piti nähdä vaivaa, koluta kirppareita ja osata ommella itse. Omaperäisiä pukeutujia ihailtiin. Jos jollakulla oli jotain jännää, et todellakaan voinut vaan marssia kauppaan ja ostaa samanlaista itselle. Muistelen, että hyvin pukeutuvia myös kadehdittiin. Moni joutui vielä yläasteellakin tyytymään äidin Anttilasta ja Halpahallista ostamiin rytkyihin... rahaa oli monilla niukasti, samat vaatteet olivat usein päällä. 

Paljettimekot! Voi luoja sitä paljettien ihoa vasten raapimista ja hinkaamista, mutta kun ne olivat niin siistejä discon tanssilattian valojen vilkkuessa! =D

Tanja Vienonen oli Miss Suomi 1991 ja katsokaa tätä paljettiluomusta hänen yllään!

https://pbs.twimg.com/media/CQJcJcfWoAI4sUq.jpg

Minä ostin jostain tuommoisen mekon lyhyemmän version, joka ei ollut noin avonainen edestä. Ei ollut mikään halpa, siihen meni synttärilahjaksi saadut rahat ja vähän lisääkin. Mummo sanoi että näytän venäläiseltä joulukuuselta....

Tuohon aikaan hajuvedet alkoivat mennä vesi&sitrustuoksujen suuntaan. Aiemmin kasarilla olivat itämaisen kukkaisia ja vaniljaisia.

CK One taisi olla suosituimpia, ja oli niitä ensimmäisiä tunnetumpia unisex-tuoksuja.