Minä saan näppylöitä vaatimattomista ihmisistä! Sisältää vinkunaa ja valitusta.
Pakko saada valittaa johonkin ja IRL en yksinkertaisesti kehtaa. Kyse on äitikaveristani, joka jostain syystä ärsyttää minua ihan järjettömän paljon. Tämän kynsillä liitutauluun efektin saa aikaiseksi lähinnä se, että hän on (minusta) hyvin suurieleisesti vaatimaton. Näitä "enhän minä nyt mitään tarvi"-ihmisiä.
Paitsi puheissa, näkyy myös käytännössä. Hän pukeutuu 90-luvun alun vaatteisiin, ei ikinä osta itselleen mitään uutta tai korkeintaan halpahallista tai kirpparilta ja sieltäkin löytää sen itselleen epäsopivimman ja kauheimman vaihtoehdon. Leikkaa hiuksensa itse, koska ei halua tuhlata kampaajaan. Hänen takiaan ei tarvitse vaivautua. Kun hän kyläilee, saa pitkään taivutella häntä suurin piirtein edes istumaan alas (pelkää kai, että tuoli kuluu turhaan) saati sitten kahvipöytään (eihän nyt hänen takiaan olisi tarvinnut.) Itse kuitenkin kestitsee vieraitaan viimeisen päälle. Tarjoaa bensarahaa satunnaisesta parin kilometrin kyydistä ja jättää salaa autoon, jos en huoli. Jos siis hänet nyt ensin saa hyväksymään kyydin, hänhän voi kävellä, vaikka sataisi ämmiä äkeet selässä. Kysyttäessä hän ei myöskään osaa mitään, ymmärrä mitään ja kaikessa hänen omistamassaan tai kokemassaan on aina jotain perustavanlaatuista vikaa (esim. hän on laittanut heidän talonsa pihan aivan viimeisen päälle, on todella upea, jos sitä kehaisee, alkaa hirveä vähättely, iten kaikkialla on vain rikkoja, mikään ei kasva niin upeasti kuin muilla, vähintäänkin on joku pensas väärään suuntaan kallellaan tai iltaisin kauheasti hyttysiä.) Yms. lista on loputon.
Kai vaatimattomuus kaunistaa ja muuta sellaista, mutta onko se välttämätöntä olla niin osoitteleva? Ja kyse ei ole siitä, että olisi erityisen vähävarainen. On nyt kotona lasten kanssa, mutta sekä miehellä että hänellä on hyväpalkkaiset työt ja mies ja lapset ovat aina viimeisen päälle puettuja. Hän osaa myös ommella hyvin ja ompelee lapsilleen paljon kauniita vaatteita, voisi yhtä hyvin ommella itselleenkin, mutta ei.
Minä en tiedä, miksi hän minua tämän asian suhteen niin riipoo, yleensä olen aika hyvä ottamaan ihmiset sellaisina kuin ovat. Välillä saan tehdä tosissani töitä ja purra huulta, että en alkaisi suorastaan kettuilemaan hänelle ja menisi mukaan hänen vähättelyynsä. Oikeasti, harvoin olen tavannut ihmisiä, jotka asettavat näin suuren haasteen käytöstavoilleni.
Ja ennen kuin joku ihmettelee, miksi olen tekemisissä hänen kanssaan: Hän on fiksu, mukava, auttavainen, luotettava, välillä hänen kanssaan on todella hauskaa ja hänellä on todella kivat lapset, joista yksi on 5-vuotiaani paras kaveri.
Kommentit (63)
se ei vaikuta mitenkään mun mielipiteeseeni tekovaatimattomuudellaan pätevistä ihmisistä.
Sitä paitsi tämän kuvailemani äidin lapsilla on takuulla kalliimmat ja hienommat vaatteet kuin minun lapsillani. Kuten sanoin, hänen lapsiinsa se rumien ja mahdollisimman halpojen vaatteiden käyttö ei ylety.
Luullakseni viittaat viestilläsi siihen viime kesänä käytyyn keskusteluun, jossa kyselin mahdollisimman tavallisia teinipojan vaatteita, jotta vaatteista (vielä silloin) täysin kiinnostumaton poikani ei uuteen kouluun siirtyessään ainakaan vaatteiden takia herättäisi negatiivista huomiota. Myönnän suosiolla, että olen valmis tekemään aika paljon, että lapseni eivät joutuisi kiusatuiksi. Se ei tarkoita, että hyväksyisin kiusaamisen, mutta koulukiusaus ei ole ilmiö, joka olisi kysynyt minun lupaani olemassa ololleen.
Ostaa lapselle 100 euron farkut ja lapselle viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet vaikka lapsi ei edes itse halua. Muutenhan joutuu kiusatuksi, kivan esimerkin Fletcher antaa lapsilleen.
Oho, olenkohan minä tämä kaverisi. Tuskin, mutta kuvauksesi osui ihan nappiin. En ole oikeasti tiennyt että ärsytän käytökselläni. Kunhan yritän olla vaatimaton ja tavallaan huomaamaton (ehkä huono itsetunto tai jotain).
ylimääräistä hermosärkyä muille saamatta kuitenkaan mitään itsellesi vastineeksi? Vai saatko? Tunnetko tyydytystä siitä, että olisit jotenkin parempi ihminen kuin muut vaatimattomuutesi tähden? Eikö sinulle todella ole tullut mieleen, että aiheutat muille ylimääräistä vaivaa kursailemalla? On paljon mukavampi esimerkiksi kutsua kahvipöytään ihminen, joka kiittää ja tulee saman tien, ottaa haluamiaan tarjoomuksia, ehkä kohteliaasti kehaisee jotain niistä ja lopetettuaan kiittää kuin taivutella ensin kutsuttua tulemaan pöytään, taivutella maistamaan ja koko ajan kuunnella, kuinka ei olisi tarvinnut. Jos joku tarjoaa jotain, voi olettaa, että hänen mielestään tarvitsi niin tehdä, miksi pitää änkätä vastaan?
Tai jos joku kehuu jotain, niin keskustelu sujuu miellyttävästi, kun kehuttu kiittää ja keskustelua jatketaan samasta aiheesta tai muusta kuin jos kehuttu alkaa vähättelemään ja saa kehujan tuntemaan itsensä idiootiksi. Vaikka kuinka yrittäisit olla huomaamaton, eivät muut voi jättää sinua huomiotta, vaan he joutuvat vain näkemään enemmän vaivaa huomioidessaan sinut.
Kyse voi olla huonosta itsetunnosta, mutta kyse on suoraan sanottuna myös huonoista käytöstavoista. Seuraavan kerran kun joku kehuu sinua, niin kokeile ihan huviksesi ihan vain kiittää ja myöntää, että olet itsekin tyytyväinen asiaan. Jos et muuta, niin helpotat ainakin sen kehujan oloa.
Oho, olenkohan minä tämä kaverisi. Tuskin, mutta kuvauksesi osui ihan nappiin. En ole oikeasti tiennyt että ärsytän käytökselläni. Kunhan yritän olla vaatimaton ja tavallaan huomaamaton (ehkä huono itsetunto tai jotain).
Juurihan kirjoitin, että en oikeasti ole tiennyt, että ärsytän käytökselläni. Ei siinä ole minulle mitään iloa enkä koe olevani muita parempi sen takia. Ja ihan oikeasti, jos sanon esimerkiksi, että kahvia ei minua varten tarvitse keittää, niin tarkoitan sitä. Mutta jos joku kahvit keittää, niin otan sen kyllä kiitollisena vastaan enkä ala änkkäämään.
Siihen voi toki vastata kieltävästi hyvillä perusteilla, mutta sekin jo hipoo epäkohteliaisuutta, jos perusteet eivät tosiaan ole hyvät. Vieraanvaraisuudesta kieltäytyminen on aika negatiivinen viesti. Ruoan ja juoman jakaminen on ikiaikainen rauhanomaisuudesta kertova viesti ja vaikka kukaan ei nykyisin enää oletakaan, että vieraanvaraisuudesta kieltäytyvä kieltäytyy siitä siksi, että ajatteli pistää toista puukolla (mitä ei vieraanvaraisuuteen suostuttuaan oikeastaan voinut enää tehdä), niin on se silti epäkohteliasta.
Jos toinen kysyy, että ottaisitko kahvia, niin "ei minua varten tarvitse" on täysin asiaankuulumaton vastaus. Se toinen on ihan oikeasti jo päättänyt keittää ne kahvit. Jos et kahvia juo, sinulle varmasti tarjotaan teetä tai mehua ja jos tosiaan haluat osoittaa vihamielisyyttä, voit kieltäytyä kokonaan (tai hyvällä syyllä, kuten että pitää lähteä, eikä ole aikaa juoda kahvia, voit kieltäytyä kokonaan olematta erityisen vihamielinen.) "Ei minua varten tarvitse" ei kuitenkaan ole olemassa oleva vaihtoehto. Tietysti, koska se vastaus oikeasti ärsyttää, tekisi mieli joskus olla loukkaava ja sanoa, että ei sitten, mutta kuten todettua, se olisi loukkaavaa ja tökeröä käytöstä.
Juurihan kirjoitin, että en oikeasti ole tiennyt, että ärsytän käytökselläni. Ei siinä ole minulle mitään iloa enkä koe olevani muita parempi sen takia. Ja ihan oikeasti, jos sanon esimerkiksi, että kahvia ei minua varten tarvitse keittää, niin tarkoitan sitä. Mutta jos joku kahvit keittää, niin otan sen kyllä kiitollisena vastaan enkä ala änkkäämään.
Tuo on minusta omituista. Jos toinen sanoo, ettei kahvia tarvitse keittää, miten siitä voisi suuttua, jos toinen ei keitäkään? Minä ainakin ihan oikeasti tarkoitan mitä sanon, enkä suutu jos minulle ei kahvia keitetäkään.
Ja vielä sellainen seikka, että jos sanon että minua varten ei tarvitse keittää, ei se ole kuitenkaan kieltävä vastaus. Eli jos on aikeissa keittää ne kahvit joka tapauksessa, niin otan tarjoilut kiitollisenva vastaan.
Ilmeisesti minulla on sivistyksessä aukko ja olen moukka, kun tarkoitan vain mitä sanon, eikä niissä ole sen kummempia merkityksiä takana.
Tuo on minusta omituista. Jos toinen sanoo, ettei kahvia tarvitse keittää, miten siitä voisi suuttua, jos toinen ei keitäkään? Minä ainakin ihan oikeasti tarkoitan mitä sanon, enkä suutu jos minulle ei kahvia keitetäkään.
"olisitko kiltti ja puhuisit minut ympäri, sillä oikeasti minä haluan mutta sitä ei ole kohteliasta ilmaista".
näitä ihmisiä, jotka eivät kehtaa suoraan sanoa haluavansa kahvia niihin jotka oikeasti pyrkivät ylentämään itsensä alentamalla. Ylivaatimattomat ihmiset, jotka sitten kuitenkin oikeasti haluavat olla normaalin itsekkäitä, mutta käyttäytyvät ylivaatimattomasti jonkun 20 vuotta sitten saadun kasvatuksen takia on TÄYSIN IDIOOTTIMAISTA. Aikuinen ihminen osaa jo kuitenkin ajatella omilla aivoillaan.
Mua risoo myös nämä "ei minun takiani tarvitse" -ihmiset. Jos joku kutsuu kylään, niin kyllä hän on valmistautunut sitä kahviakin tarjoamaan. Tuo vastaus on vain ihan tarpeeton, koska kyse ei ole todellakaan siitä tarvitseeko kahvia keittää eli ei. Kyse on siitä, että haluaako ottaa kahvia tai jotain muuta mitä talossa tarjotaan.
Tuossa todella tulee aina se tunne, että talon tarjoamiset eivät kelpaa.
minäkin rahkastan vieraita, jotka ilahtuvat minun tarjoiluistani. sellainen vieras on ihana joka iloisella äänellä vastaa ottavansa erittäin mielellään kupin kahvia. jos taas mikään ei kelpaa, niin mulle tulee tosi tyhmä ja nolo olo. vaikka vieras kieltäytyisi kuinka kohteliaasti syömästä tai juomasta mitään, niin mä koen että mun vaivannäkö tarjoilujen eteen ei ole minkään arvoista, enkä yrityksistäni huolimatta ole osannut valita vierastani miellyttäviä syömisiä/juomisia.
Inhottavaa viestiä oikein moneen kertaan että korkeintaan seuraksi suostuu maistamaan jotain leipomusta, mutta oikeasti ei kyllä mieli sitä tee jne. Jos todellakaan ei halua ottaa vastaan tarjoomuksia niin olisi ystävällisempää tehdä se selkeästi. Esim. "ei kiitos" on paljon parempi vastaus kuin sellainen venkoilu että emäntä pistetään oikein polvillaan rukoilemaan hyväksyntää tarjottavilleen.
koen että mun vaivannäkö tarjoilujen eteen ei ole minkään arvoista, enkä yrityksistäni huolimatta ole osannut valita vierastani miellyttäviä syömisiä/juomisia.
Yksi loukkaava vaatimattomuuden muoto on myös vähätellä sen ihmisen mielipiteitä joka yrittää kehua jotakin. Esim. jos sanon jollekulle että hänellä on kaunis paita, ja saan vastaukseksi että "tämähän on ihan kamala, mauton vanha rääsy" niin sehän on avoimesti heitetty loukkaus minun makuani kohtaan.
Siis ettekö te koskaan käy kylässä ihan ex tempore? Meillä ainakin tuttavapiirissä kyläillään useimmiten sillä tavalla, että soitetaan onko joku esim kaveri kotona ja sopiiko tulla käymään. Olemme sitten ilmeisesti jotenkin omituisia, jos kukaan muu ei näin tee. Jos on kyse tällaisesta vierailusta (niinkuin meillä useimmiten on), en todellakaan oleta, että kyläilypaikassa keitetään juuri silloin kahvit esim. jos vaikka ovat itse juuri juoneet ja että pöytä notkuu herkuista, jos ei ole pakastimet täynnä pullaa tai juuri leivottu. Eri asia tietysti jos on esim. viikko sitten jo sovittu, että silloin ja silloin mennään.
Ja mikä hemmetin pakko on aina juoda sitä kahvia jos käy kyläilemässä? Kyllä minä menen ihan tapaamaan ystäviä ja tuttavia, enkä pidä sitä kahvittelua mitenkään merkittävänä osana sitä vierailua enkä ihan oikeasti pahastu, vaikka ei edes tarjottaisi mitään. Olen kai todella omituinen.
Mua risoo myös nämä "ei minun takiani tarvitse" -ihmiset. Jos joku kutsuu kylään, niin kyllä hän on valmistautunut sitä kahviakin tarjoamaan. Tuo vastaus on vain ihan tarpeeton, koska kyse ei ole todellakaan siitä tarvitseeko kahvia keittää eli ei. Kyse on siitä, että haluaako ottaa kahvia tai jotain muuta mitä talossa tarjotaan.
Tuossa todella tulee aina se tunne, että talon tarjoamiset eivät kelpaa.
Siis ettekö te koskaan käy kylässä ihan ex tempore? Meillä ainakin tuttavapiirissä kyläillään useimmiten sillä tavalla, että soitetaan onko joku esim kaveri kotona ja sopiiko tulla käymään. Olemme sitten ilmeisesti jotenkin omituisia, jos kukaan muu ei näin tee. Jos on kyse tällaisesta vierailusta (niinkuin meillä useimmiten on), en todellakaan oleta, että kyläilypaikassa keitetään juuri silloin kahvit esim. jos vaikka ovat itse juuri juoneet ja että pöytä notkuu herkuista, jos ei ole pakastimet täynnä pullaa tai juuri leivottu. Eri asia tietysti jos on esim. viikko sitten jo sovittu, että silloin ja silloin mennään.
Ja mikä hemmetin pakko on aina juoda sitä kahvia jos käy kyläilemässä? Kyllä minä menen ihan tapaamaan ystäviä ja tuttavia, enkä pidä sitä kahvittelua mitenkään merkittävänä osana sitä vierailua enkä ihan oikeasti pahastu, vaikka ei edes tarjottaisi mitään. Olen kai todella omituinen.
Mua risoo myös nämä "ei minun takiani tarvitse" -ihmiset. Jos joku kutsuu kylään, niin kyllä hän on valmistautunut sitä kahviakin tarjoamaan. Tuo vastaus on vain ihan tarpeeton, koska kyse ei ole todellakaan siitä tarvitseeko kahvia keittää eli ei. Kyse on siitä, että haluaako ottaa kahvia tai jotain muuta mitä talossa tarjotaan.
Tuossa todella tulee aina se tunne, että talon tarjoamiset eivät kelpaa.
Siis ettekö te koskaan käy kylässä ihan ex tempore? Meillä ainakin tuttavapiirissä kyläillään useimmiten sillä tavalla, että soitetaan onko joku esim kaveri kotona ja sopiiko tulla käymään. Olemme sitten ilmeisesti jotenkin omituisia, jos kukaan muu ei näin tee. Jos on kyse tällaisesta vierailusta (niinkuin meillä useimmiten on), en todellakaan oleta, että kyläilypaikassa keitetään juuri silloin kahvit esim. jos vaikka ovat itse juuri juoneet ja että pöytä notkuu herkuista, jos ei ole pakastimet täynnä pullaa tai juuri leivottu. Eri asia tietysti jos on esim. viikko sitten jo sovittu, että silloin ja silloin mennään.
Ja mikä hemmetin pakko on aina juoda sitä kahvia jos käy kyläilemässä? Kyllä minä menen ihan tapaamaan ystäviä ja tuttavia, enkä pidä sitä kahvittelua mitenkään merkittävänä osana sitä vierailua enkä ihan oikeasti pahastu, vaikka ei edes tarjottaisi mitään. Olen kai todella omituinen.
Mua risoo myös nämä "ei minun takiani tarvitse" -ihmiset. Jos joku kutsuu kylään, niin kyllä hän on valmistautunut sitä kahviakin tarjoamaan. Tuo vastaus on vain ihan tarpeeton, koska kyse ei ole todellakaan siitä tarvitseeko kahvia keittää eli ei. Kyse on siitä, että haluaako ottaa kahvia tai jotain muuta mitä talossa tarjotaan.
Tuossa todella tulee aina se tunne, että talon tarjoamiset eivät kelpaa.
Siis ettekö te koskaan käy kylässä ihan ex tempore? Meillä ainakin tuttavapiirissä kyläillään useimmiten sillä tavalla, että soitetaan onko joku esim kaveri kotona ja sopiiko tulla käymään. Olemme sitten ilmeisesti jotenkin omituisia, jos kukaan muu ei näin tee. Jos on kyse tällaisesta vierailusta (niinkuin meillä useimmiten on), en todellakaan oleta, että kyläilypaikassa keitetään juuri silloin kahvit esim. jos vaikka ovat itse juuri juoneet ja että pöytä notkuu herkuista, jos ei ole pakastimet täynnä pullaa tai juuri leivottu. Eri asia tietysti jos on esim. viikko sitten jo sovittu, että silloin ja silloin mennään.
Ja mikä hemmetin pakko on aina juoda sitä kahvia jos käy kyläilemässä? Kyllä minä menen ihan tapaamaan ystäviä ja tuttavia, enkä pidä sitä kahvittelua mitenkään merkittävänä osana sitä vierailua enkä ihan oikeasti pahastu, vaikka ei edes tarjottaisi mitään. Olen kai todella omituinen.
Mua risoo myös nämä "ei minun takiani tarvitse" -ihmiset. Jos joku kutsuu kylään, niin kyllä hän on valmistautunut sitä kahviakin tarjoamaan. Tuo vastaus on vain ihan tarpeeton, koska kyse ei ole todellakaan siitä tarvitseeko kahvia keittää eli ei. Kyse on siitä, että haluaako ottaa kahvia tai jotain muuta mitä talossa tarjotaan.
Tuossa todella tulee aina se tunne, että talon tarjoamiset eivät kelpaa.
Siis ettekö te koskaan käy kylässä ihan ex tempore? Meillä ainakin tuttavapiirissä kyläillään useimmiten sillä tavalla, että soitetaan onko joku esim kaveri kotona ja sopiiko tulla käymään. Olemme sitten ilmeisesti jotenkin omituisia, jos kukaan muu ei näin tee. Jos on kyse tällaisesta vierailusta (niinkuin meillä useimmiten on), en todellakaan oleta, että kyläilypaikassa keitetään juuri silloin kahvit esim. jos vaikka ovat itse juuri juoneet ja että pöytä notkuu herkuista, jos ei ole pakastimet täynnä pullaa tai juuri leivottu. Eri asia tietysti jos on esim. viikko sitten jo sovittu, että silloin ja silloin mennään.
Ja mikä hemmetin pakko on aina juoda sitä kahvia jos käy kyläilemässä? Kyllä minä menen ihan tapaamaan ystäviä ja tuttavia, enkä pidä sitä kahvittelua mitenkään merkittävänä osana sitä vierailua enkä ihan oikeasti pahastu, vaikka ei edes tarjottaisi mitään. Olen kai todella omituinen.
Mua risoo myös nämä "ei minun takiani tarvitse" -ihmiset. Jos joku kutsuu kylään, niin kyllä hän on valmistautunut sitä kahviakin tarjoamaan. Tuo vastaus on vain ihan tarpeeton, koska kyse ei ole todellakaan siitä tarvitseeko kahvia keittää eli ei. Kyse on siitä, että haluaako ottaa kahvia tai jotain muuta mitä talossa tarjotaan.
Tuossa todella tulee aina se tunne, että talon tarjoamiset eivät kelpaa.
ylivaatimattomuuteen. Sananparsi tulee yleensä vanhemman ihmisen suusta, mutta silloin yleensä sanon jotain tyyliin että "Ai, no ei sitten." Tai sitten keitän vain itselleni ja saatan ehkä vielä kysyä että oletko varma ettet sinäkin halua. Ainakin mun tuttavapiirissäni toimii hyvin eikä vieraat loukkaannu. Eivät kaikki halua juoda litratolkulla kahvia päivässä.
Ostaa lapselle 100 euron farkut ja lapselle viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet vaikka lapsi ei edes itse halua. Muutenhan joutuu kiusatuksi, kivan esimerkin Fletcher antaa lapsilleen.