Minä saan näppylöitä vaatimattomista ihmisistä! Sisältää vinkunaa ja valitusta.
Pakko saada valittaa johonkin ja IRL en yksinkertaisesti kehtaa. Kyse on äitikaveristani, joka jostain syystä ärsyttää minua ihan järjettömän paljon. Tämän kynsillä liitutauluun efektin saa aikaiseksi lähinnä se, että hän on (minusta) hyvin suurieleisesti vaatimaton. Näitä "enhän minä nyt mitään tarvi"-ihmisiä.
Paitsi puheissa, näkyy myös käytännössä. Hän pukeutuu 90-luvun alun vaatteisiin, ei ikinä osta itselleen mitään uutta tai korkeintaan halpahallista tai kirpparilta ja sieltäkin löytää sen itselleen epäsopivimman ja kauheimman vaihtoehdon. Leikkaa hiuksensa itse, koska ei halua tuhlata kampaajaan. Hänen takiaan ei tarvitse vaivautua. Kun hän kyläilee, saa pitkään taivutella häntä suurin piirtein edes istumaan alas (pelkää kai, että tuoli kuluu turhaan) saati sitten kahvipöytään (eihän nyt hänen takiaan olisi tarvinnut.) Itse kuitenkin kestitsee vieraitaan viimeisen päälle. Tarjoaa bensarahaa satunnaisesta parin kilometrin kyydistä ja jättää salaa autoon, jos en huoli. Jos siis hänet nyt ensin saa hyväksymään kyydin, hänhän voi kävellä, vaikka sataisi ämmiä äkeet selässä. Kysyttäessä hän ei myöskään osaa mitään, ymmärrä mitään ja kaikessa hänen omistamassaan tai kokemassaan on aina jotain perustavanlaatuista vikaa (esim. hän on laittanut heidän talonsa pihan aivan viimeisen päälle, on todella upea, jos sitä kehaisee, alkaa hirveä vähättely, iten kaikkialla on vain rikkoja, mikään ei kasva niin upeasti kuin muilla, vähintäänkin on joku pensas väärään suuntaan kallellaan tai iltaisin kauheasti hyttysiä.) Yms. lista on loputon.
Kai vaatimattomuus kaunistaa ja muuta sellaista, mutta onko se välttämätöntä olla niin osoitteleva? Ja kyse ei ole siitä, että olisi erityisen vähävarainen. On nyt kotona lasten kanssa, mutta sekä miehellä että hänellä on hyväpalkkaiset työt ja mies ja lapset ovat aina viimeisen päälle puettuja. Hän osaa myös ommella hyvin ja ompelee lapsilleen paljon kauniita vaatteita, voisi yhtä hyvin ommella itselleenkin, mutta ei.
Minä en tiedä, miksi hän minua tämän asian suhteen niin riipoo, yleensä olen aika hyvä ottamaan ihmiset sellaisina kuin ovat. Välillä saan tehdä tosissani töitä ja purra huulta, että en alkaisi suorastaan kettuilemaan hänelle ja menisi mukaan hänen vähättelyynsä. Oikeasti, harvoin olen tavannut ihmisiä, jotka asettavat näin suuren haasteen käytöstavoilleni.
Ja ennen kuin joku ihmettelee, miksi olen tekemisissä hänen kanssaan: Hän on fiksu, mukava, auttavainen, luotettava, välillä hänen kanssaan on todella hauskaa ja hänellä on todella kivat lapset, joista yksi on 5-vuotiaani paras kaveri.
Kommentit (63)
Samanmoinen, mutta pikkupiirissä sitten brassailee tolla vaatimattomuudellaan ja haluaa kauheasti ihailua siitä. Esimerkiksi saattaa ostaa veljelleni uuden sohvan ja päälle marttyyrinä kertooa, että "lapsillehan tässä mielummin, kun en minä enää mitään tarvi". Itse kulkee about 20 vanhassa takissa ylpeänä ja ei käy lainkaan kampaajalla. (tätäkin mainostaa tyyliin: "ei sitä nyt niin itselle enää mitään tarvi, kun mielummin annan lapsille/naapurille jne." Yök, sanon minä.
En vissiin ollut oikein sinut vielä itseni kanssa. Jos joku kehui vaikka uutta puseroa, niin olin heti heittämässä kommenttia takaisin kuinka tämä nyt on vain tälläinen ylijäämäretku aletangosta..
Kerran sitten hyvä ystäväni kihahti oikein vihaisesti että miksi en ota hänen kehujaan todesta kun hän kerran ON sitä mieltä että se pusero on nätti. Voisit vaan sanoa kiitos ja sillä selvä. No opin, sanon nykyään kaikille iloisesti yllättyneenä kehuista että Kiitos, niin minustakin:)
Meilläkin on vanhempia sukulaisia, jotka kieltäytyvät kyläillessään syömästä tai juomasta mitään, kun "eivät tarvitse" tai "juurihan me kolme tuntia sitten kotona syötiin". Ja pöytä notkuu kaiken maailman tarjottavia, mitä olen ihan heitä varten tehnyt.
Itse kyllä tunnustän sortuvani itseni vähättelyyn aina kun kehutaan. Juuri siis tuollaista, että jos joku kehuu vaikka kukkapenkkiäni niin aina heitän jonkun vähättelevän kommentin tyyliin "no sehän nyt on ihan täynnä rikkaruohoja". Olen pohjimmiltani aika ujo enkä pidä huomiosta, siinä varmaan syy käytökselleni. Olen kyllä yrittänyt päästä tavasta eroon, mutta aina ne kommentit tulee jostain selkärangasta...
Ei siis takuulla ikinä räjähdä kenellekään tai piilovittuile. Mutta kyllä sellaisen ihmisen kanssa on välillä rasittavaa: "Ei minua varten tarvitse", "Ei minulla ole väliä", "Kyllä minulle riittää pieni pyyhe", "En minä tarvitse lakanaa/peittoa/tyynyä". Oikeasti!
Nuorempana se ärsytti kovastikin, tuntui turhalta marttyyriudelta, mutta näin vanhemmiten olen huomannut, että ei se sitä ole. Köyhistä oloista maalta lähtöisin oleva, suurten ikäluokkien edustaja - tuo on siihen aikaan opittu käyttäytymistapa.
minua ärsyttää vastavuoroisesti ihmiset jotka ajattelevat tyyliin: "Minulle kaikki nyt heti". Heitä on todella paljon nuorissa ihmisissä. Käytetään hyväksi muita läheisiä täysin häikäilemättömästi eikä ymmärretä tehdä vastapalvelusta toisen hyvästä teosta.
Mutta siis on niitä ap:n kuvailemia ylivaatimattomiakin ihmisiä. Vanhemmassa ikäluokassa heitä tosiaan on ehkä eniten.
Kun yli-itsekeskeinen ja ylivaatimaton kohtaavat, siitä syntyy varmasti ristiriitoja. Molemmat katsovat pahalla toisensa tekemisiä ja asennetta.
Mä veikkaan, että kun yli-itsekeskeinen ja ylivaatimaton kohtaavat syntyy täydellinen symbioosi, jossa kumpikin saa loistaa täydentäen toinen toisiaan. Kun jompikumpi kohtaa normaalin ihmisen, siitä syntyy ristiriitoja koska kumpikaan ei osaa eikä pysty olemaan normaali, tuntien normaalia itsekkyyttä ja yli-itsekeskeinen tai ylivaatimaton ei voi olla oma itsensä kun kukaan normaali ihminen ei jaksa sellaista. Siksi syntyy ristiriitoja. Yli-itsekeskeinen ja ylivaatimaton ovat uskomattoman lähellä toisiaan, koska kummassakin tapauksessa maailma pyörii näiden ympärillä.
kohteliaisuuksia ja pyrkii latistamaan toisia juuri heittäytymällä "vaatimattomaksi." Tietenkään röyhkeys ei ole hyve, mutta mutkattomimpia ja miellyttävimpiä ovat ihmiset, joilla on terve ja realistinen itsetunto, arvostavat itseään ja toisia ihmisiä ja osaavat pitää puolensa jyräämättä silti muitakaan. Tällaisiakin ihmisiä on paljon. Monen "vaatimattomuuteen" sen sijaan kätkeytyy manipulointia.
Samoin kuin kaikkeen vastaaminen "ihan sama, päätä sinä..."
on sellaisia "anteeksi, että olen olemassa" -ihmisiä. Että mulla nousee karvat pystyyn, kun tulee se perusvastaus: "Emmä tarvitse mitään", jos kysyy vaikka "haluatko kahvia". ÄÄRRRRRRSYTTÄVÄÄ. Anoppi kysyi tullessaan meille ekan kerran kylään, että "saako katsoa ikkunasta ulos". Miestä olen saanut onneksi koulittua.
Mitä ihmettä muodilla ja ulkonäöllä on tekemistä tekovaatimattomien ihmisten aiheuttaman ylimääräisen vaivan ja mielipahan kanssa?
ongelma on täysin tarjoajan omien korvien välissä. Ärsyttävintä mitä tiedän on nämä kahvin tuputtajat joiden mielestä on pakko aina kylässä jotain juoda eivätkä hyväksy kieltävää vastausta. Kaikki eivät edes PIDÄ kahvista.
Mutta jos ne tosiaan pelkäävät saavansa puukosta kaikilta jotka ei kahvia juo niin ehkä se on sitten ihan ymmärrettävää. Sekopäistä silti.
Siihen voi toki vastata kieltävästi hyvillä perusteilla, mutta sekin jo hipoo epäkohteliaisuutta, jos perusteet eivät tosiaan ole hyvät. Vieraanvaraisuudesta kieltäytyminen on aika negatiivinen viesti. Ruoan ja juoman jakaminen on ikiaikainen rauhanomaisuudesta kertova viesti ja vaikka kukaan ei nykyisin enää oletakaan, että vieraanvaraisuudesta kieltäytyvä kieltäytyy siitä siksi, että ajatteli pistää toista puukolla (mitä ei vieraanvaraisuuteen suostuttuaan oikeastaan voinut enää tehdä), niin on se silti epäkohteliasta.
]
nykyajan ihmiset ovat kauheita kerskakuluttajia ja tuollainen vaatimaton ja säästäväinen ihminen saa teidät tuntemaan syyllisyyttä omasta tavastanne elää. Minulla oli pieni riita naapurin naisen kanssa. Hän myy vaatteita eikä ymmärrä ollenkaan, että kaikki eivät halua kuluttaa rahojaan lastenvaatteisiin, vaan joillekin kelpaa kierrätyskama. Minusta on säälittävää, että joidenkin maailma pyörii muodin ja ulkonäön ympärillä. Toki joskus voi ostaa jotain nättiä, mutta jatkuva shoppailu on mielestäni sairaus.
tämä nainen ei osta koskaan itselleen mitään uutta ja jos hankkii jotain uutta on se ei muodikasta ja tosi epäsopivaa hänelle....nostin nyt vaan yhden pointin. Tosin ehkä olisi pitänyt mainita myös se, että jotkut ihmiset keittävät tosi pahaa kahvia ja heidän luonaan tulee sanottua, että ei tarvitse minun takiani keittää. Minulla on myös yksi ystävätär joka on superpihi, eli hänen luonaan en halua tarjottavia, kun hän laskee aina kaiken rahassa. Siihen vähän myös viittaa tuo, että ap:lle jätetään bensarahat vaikka väkisin autoon, ettei tartte sitten myöhemmin kuulla, kuinka paljon rahaa on mennyt bensaankin.
Ja hänhän sanoi, että huonot vaatteet eivät johdu siitä, että ei välittäisi muodista tai ideoligisista syistä, koska lapsensa pukee kalliisti ja muodikkaasti ja osaa myös ommella.
Mitä tulee kahviin, niin sitä ei ole pakko juoda, mutta silloin tarjotaan jotain muuta, teetä, mehua tai vettä. Vesi tuskin on sen pahempaa ap:lla kuin muillakaan.
Minullakin on sukulainen, joka jättää salaa bensarahaa autoon ja takuulla ei johdu siitä, että olisin pihi tai laskisin kaiken rahassa. Kyllä nämä vaatimattomuus kaunistaa-elkeet tuppaavat johtumaan sen vaatimattoman päänsisäisistä liikkeistä, ei ympäristöstä.
tämä nainen ei osta koskaan itselleen mitään uutta ja jos hankkii jotain uutta on se ei muodikasta ja tosi epäsopivaa hänelle....nostin nyt vaan yhden pointin. Tosin ehkä olisi pitänyt mainita myös se, että jotkut ihmiset keittävät tosi pahaa kahvia ja heidän luonaan tulee sanottua, että ei tarvitse minun takiani keittää. Minulla on myös yksi ystävätär joka on superpihi, eli hänen luonaan en halua tarjottavia, kun hän laskee aina kaiken rahassa. Siihen vähän myös viittaa tuo, että ap:lle jätetään bensarahat vaikka väkisin autoon, ettei tartte sitten myöhemmin kuulla, kuinka paljon rahaa on mennyt bensaankin.
Minä käytän kierrätysvaatteita lapsellani ja silti uskallan sanoa että ottaisin mielelläni juotavaa, jos kylässä sellaista tarjotaan :D.
yksityiskohta vaan kokonaisuus. Moni käyttää kierrätysvaatteita, niitäkin on, jotka itse pukeutuvat rumasti ja halvasti ja pukevat silti lapsensa kauniisti ja kalliisti. Monikin voi tyrkyttää bensarahoja ja moni suomalainen on huono ottamaan vastaan kohteliaisuuksia. Joskus joutuu myös kieltäytymään tarjoiluista. Mutta kun tarpeeksi näitä yksityiskohtia kerääntyy, niin kyllähän siitä muodostuu kuva tietyntyyppisestä ihmisestä. Itselläni on aika vastaavasti käyttäytyvä täti. Mukava ja fiksu ihminen, mutta on se välillä todella rasittavaa.
vaatimattomuus voi olla maski/ rooli
Siis ihminen, joka ei halua muiden näkevän vaivaa vuokseen on jostakusta tosi hankala vieras ja ystävä. Outoa on maailmanmeno...
nämä vaatimattomat ihmiset ottavat muiden ihmisten normaalin keskustelun jonkinlaisena kehuskeluna jos muut eivät pyytele jatkuvasti anteeksi olemassaoloaan.
Koska normaalien ihmisten moraaliin ja käytöstapoihin sopii erittäin huonosti kohdella muita ihmisiä epätasa-arvoisesti, päädytään siihen, että niiden vuoksi, jotka eivät halua muiden näkevän takiaan vaivaa, joudutaan näkemään paljon enemmän vaivaa kuin muiden. Sen alkuperäisen vaivan lisäksi kun joutuu näkemään senkin vaivan, että suostuttelee sen toisen hyväksymään sen alkuperäisen "vaivan."
Siis ihminen, joka ei halua muiden näkevän vaivaa vuokseen on jostakusta tosi hankala vieras ja ystävä. Outoa on maailmanmeno...
Siis ihminen, joka ei halua muiden näkevän vaivaa vuokseen on jostakusta tosi hankala vieras ja ystävä. Outoa on maailmanmeno...
Hän aiheuttaa paljon ylimääräistä vaivaa ja harmaita hiuksia käytöksellään.
minua ärsyttää vastavuoroisesti ihmiset jotka ajattelevat tyyliin: "Minulle kaikki nyt heti". Heitä on todella paljon nuorissa ihmisissä. Käytetään hyväksi muita läheisiä täysin häikäilemättömästi eikä ymmärretä tehdä vastapalvelusta toisen hyvästä teosta.
Mutta siis on niitä ap:n kuvailemia ylivaatimattomiakin ihmisiä. Vanhemmassa ikäluokassa heitä tosiaan on ehkä eniten.
Kun yli-itsekeskeinen ja ylivaatimaton kohtaavat, siitä syntyy varmasti ristiriitoja. Molemmat katsovat pahalla toisensa tekemisiä ja asennetta.