Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Löytyykö muita lapsettomia? Tukea kaivataan.

Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Pakko avautua omasta kokemuksesta, jos vaikka löytyisi muitakin samassa tilanteessa olevia. Olen 25-vuotias nainen, naimisissa. Meillä on ollut järjetön vauvakuume kolme vuotta, mutta ehkäisy jätettiin pois elokuussa 2014, kun elämäntilanne oli sopiva. Mitään ei kuulunut kesään 2015 mennessä, joten menimme testaamaan mieheni sperman, tämä oli ok. Itselläni kuitenkin ilmeni gynekologikäynnin yhteydessä monirakkulaisuutta toisessa munasarjassa, joka on todennäköisyys nyt sitten siihen, että lasta ei ole kuulunut. Sain keltarauhashormoneja, joita söin kolme kiertoa. Oltiin päätetty, että jos ei kolmannella tärppää, niin menemme lapsettomuushoitoihin yksityiselle. Yllättäen olinkin raskaana tämän kolmannen kerran jälkeen. Tästä olimme haltioissamme, kunnes raskaus meni kesken 6+5. Pitkän odotuksen (n.14kk) jälkeen tämä oli musertavaa. Syytä emme keskenmenolle saaneet, mutta onneksi kohtu tyhjeni itsestään, ei tarvittu lääkkeitä tai kaavintaa. Keskenmenosta on nyt viikko ja pikku hiljaa alan päästä yli asiasta. Ymmärrän, että en asialle mitään voinut tehdä. Kuitenkin lähinnä lannistaa se, että en voi tietää sitä, koska seuraavan kerran tärppää. Siihen voi mennä kauankin, kun meillä on todettu tämä monirakkulaisuus. Haluaisin kuulla, jos täältä löytyisi kokemuksia samankaltaisiin tilanteisiin. Kuinka nopeasti olet tullut uudestaan raskaaksi keskenmenon jälkeen, vaikka ensimmäinen raskautuminen oli hankalaa? Olen kurkkuani myöten täynnä näitä "kyllä tärpää", "teidän vuoro tulee vielä", "olette vielä nuoria" ja "lakatkaa yrittämästä" -kommentteja, koska nämä eivät vauvakaipuuta hellitä. Haluaisin vain sen oman nyytin syliin enemmän kuin mitään muuta, mutta pelkään, että näin ei tapahdu pitkiin aikoihin, jos ollenkaan.Entä jos näitä keskenmenoja tulee useampi? Järki ei kestä enää.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Muutaman tuloksettoman inseminaation jälkeen IVF-hoidolla melko täsmälleen vuosi kesken menneen raskauden alkamisesta.

Tsemppiä!

Vierailija

Sanoisin sinulle nyt ohjeeksi, että tässä on tilaisuus aikuistua ja kasvaa hieman ihmisenä. Jos käytät tilaisuuden hyödyksesi, se hyödyttää aikanaan myös lapsiasi, koska voit silloin olla heille parempi äiti.

Itse olen 37-vuotias nainen ja olemme mieheni kanssa 3,5 vuoden ajan yrittäneet saada esikoistamme. Kummassakaan ei ole mitään vikaa todettu, mutta silti raskaudet alkavat harvakseltaan. Kolmesti olen ollut raskaana ja yrityskiertoja näihin tarvittiin ensin 4, sitten 22 (!) ja viimeksi 9. Jokainen on mennyt alkuvaiheessa kesken.

Sinulla ja teillä on asiat niin monella tavalla meitä paremmin, että oikeasti tärkeimpänä asiana pitäisin sinun tapauksessasi sitä, että opettelet rauhoittumaan ja olemaan "pakottamatta" elämääsi asioissa, jotka eivät ole sinun vallassasi. Sinulla on yli kymmenen vuotta enemmän aikaa vielä yrittää minuun verrattuna, ja lisäksi olette saaneet raskauden varsin nopeasti alkamaan tuon hormonihoidon jälkeen. Voi olla, että tiedossa on vielä uusiakin keskenmenoja (ne ovat monilla naisilla yleisiä ja aivan normaali asia), mutta vaikka niin kävisi, niin siitä huolimatta sinulla on äärimmäisen pieni todennäköisyys jäädä loppuelämäsi ajaksi lapsettomaksi. 

Siis jäitä hattuun ja annatte elämän viedä. Lapsen saatte kyllä, kun aika on siihen kypsä. Itse joudun jo vähitellen totuttelemaan siihen ajatukseen, että lasta en tule saamaan koskaan.

Vierailija

Lisään vielä, että keskenmenon jälkeen raskaaksi tulemisen todennäköisyys on vieläpä koholla. Voit siis olla uudestaan raskaana jo piankin! Siinäkin olet onnekas, että mitään komplikaatioita ei tullut ja voitte ilmeisesti yrittää uutta raskautta saman tien. Tsemppiä!

t. 3

Vierailija

Vauvakuume on vaikea tauti. Siihen ei muiden kannustukset tai psykiatrit auta. Toivottavasti jaksatte yrittää ja löydätte hyvän lääkärin auttamaan hedelmöittymisessä, jos et uudelleen raskaudu luomusti. Monirakkulaisuus voi vaikuttaa lasten saantiin vaikka ei välttämättä ole este. Teillä voi hyvin mennä lasten saamiseen pidempään kuin "kavereilla". 

Useimmat yrittäjät kuitenkin saavat lapsia vaikka välissä olisi useitakin keskenmenoja. Raskautumisaika voi myös vaihdella samalla parilla huomattavasti. Toiset saavat lapsia vain hoidoilla. Joillain pareilla ei lapsen saaminen onnistu keskenään ja uusien kumppanien kanssa tärppää. Toiset eivät saa lapsia koskaan vaikka kuinka yrittäisivät. Harvalla kai lapsien saaminen on todella helppoa, paitsi niillä jotka eivät lapsia haluaisi.

Olen vanhempi (35 v) kuumeilija, joka ei ole koskaan edes ollut raskaana. Aiempien kumppanien kanssa ei ole mennyt lapsitoiveet yksiin ja nykyisen kanssa ei ole tärpännyt. Ihan vielä en luovuta. :)

Vierailija

Mikä ehkäisy teillä oli käytössä? Mulla todettiin 16-vuotiaana monirakkulaiset munsarjat ja gyne sanoi, että tulevaisuudessa raskautuminen tulee olemaan vaikeaa. Se oli mulle ok, enhän osannut edes ajatella silloin että joskus haluaisin lapsia. Olin parisuhteessa ja aloitin e-pillerit, söin pillereitä säännöllisesti vaikka olin välillä sinkkunakin, en edes oikeastaan tiedä miksi. Sitten tapasin elämäni miehen ja 22-vuotiaana jätin ehkäisyn pois, ajatuksena että voi mennä vuosia ennenkuin raskaannun. No tulinkin heti raskaaksi, selvisi että munasarjani olivat parantuneet vuosikausien e-pillereitten syömisestä. Edelleenkin mietin mikä tuuri! Ja olen siis joka kerta raskautunut ekalla yrittämällä.

Vierailija

En tiedä haluatko kuulla tarinaani, mutta asiasisältö on se, että kaikesta selviää kyllä. Olen 10v sinua vanhempi. Lapsettomuuta takana 8v. Ja 4 vuoden IVF-hoidot takana tuloksetta. Yksi keskenmeno samoilla viikoilla kuin sinulla. Nyt adoptiojonossa. Eniten ärsytti ja ÄRSYTTÄÄ ihmisten kannustuspuheet ja tsemppaus ihmeistä, joita on tapahtunut muille. Vuosien aikana olen ymmärtänyt, että adoptiolapsi on yhtä arvokas ja kallis lahja kuin biologinen. Biologia on lopulta vain biologiaa. Teillä hoidot vasta edessä ja vilpittömästi toivon, että tärppää jo ennen hoitoa! Onnea matkaan!!!

pidä toivoa yllä

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin sinulle nyt ohjeeksi, että tässä on tilaisuus aikuistua ja kasvaa hieman ihmisenä. Jos käytät tilaisuuden hyödyksesi, se hyödyttää aikanaan myös lapsiasi, koska voit silloin olla heille parempi äiti.

Itse olen 37-vuotias nainen ja olemme mieheni kanssa 3,5 vuoden ajan yrittäneet saada esikoistamme. Kummassakaan ei ole mitään vikaa todettu, mutta silti raskaudet alkavat harvakseltaan. Kolmesti olen ollut raskaana ja yrityskiertoja näihin tarvittiin ensin 4, sitten 22 (!) ja viimeksi 9. Jokainen on mennyt alkuvaiheessa kesken.

Sinulla ja teillä on asiat niin monella tavalla meitä paremmin, että oikeasti tärkeimpänä asiana pitäisin sinun tapauksessasi sitä, että opettelet rauhoittumaan ja olemaan "pakottamatta" elämääsi asioissa, jotka eivät ole sinun vallassasi. Sinulla on yli kymmenen vuotta enemmän aikaa vielä yrittää minuun verrattuna, ja lisäksi olette saaneet raskauden varsin nopeasti alkamaan tuon hormonihoidon jälkeen. Voi olla, että tiedossa on vielä uusiakin keskenmenoja (ne ovat monilla naisilla yleisiä ja aivan normaali asia), mutta vaikka niin kävisi, niin siitä huolimatta sinulla on äärimmäisen pieni todennäköisyys jäädä loppuelämäsi ajaksi lapsettomaksi. 

Siis jäitä hattuun ja annatte elämän viedä. Lapsen saatte kyllä, kun aika on siihen kypsä. Itse joudun jo vähitellen totuttelemaan siihen ajatukseen, että lasta en tule saamaan koskaan.

Älä sinäkään vielä heitä pyyhettä kehään. Mulla monia ongelmia, mutta ensimmäinen IVF 39 vuotiaana meni onnellisesti loppuun asti ja sain vielä 41vuotiaana luomulapsen.

 Eli tsemppiä sulle ja ap:lle!

Vierailija

Mikäli 3. Sattuu olemaan paikalla vielä niin ilmoita, jos olisit kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia, vaikka s-postilla. Olen "samassa veneessä".

t. 7.

Vierailija

Kaikki ei vaan voi. Pitää käydä melkoinen seula läpi. Esim. Joku krooninen sairaus voi estää erityisesti ulkomaan adoption. Suomesta taas lasta joutuu odottamaan usein vuosia ja voi olla ettei saa ikinä. Talouden pitää myös olla kunnossa. Rikosrekisteriä ei tietenkään saa olla. Jossain maissa biologisen äidin toiveet otetaan huomioon tai adoptiotoimiston vaatimukset on tavalliselle suomalaiselle liian kovat. Toki biologisellakin lapsella voi olla sairauksia, mutta täytyy olla valmis tekemään töitä vähintäänkin jonkinasteisesta kiintymyssuhdehäiriöstä kärsivän lapsen kanssa. Toivottavasti sait vastauksia kysymykseesi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Toivon, ettei kysymys ole loukkaava, mutta mikseivät lapsettomuudesta kärsivät adoptoi?

En ole ap, mutta Suomessa annetaan adoptioon n. 30 lasta. Se on aika vähän ja jonot ovat pitkät. Ulkomailta adoptoimisen esteeksi voi tulla varallisuus, kuten meillä. Ja joo, tiedän että lapsesta tulee kustannuksia! Mutta lapsesta koituvat kustannukset + lapsettomuushoitolainat + mahdollinen adoptio ulkomailta olisi jo liikaa.

Ap:lle suosittelen lukemiseksi kirjaa "Ei kenenkään äiti". On mielestäni hyvää vertaistukea.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon, ettei kysymys ole loukkaava, mutta mikseivät lapsettomuudesta kärsivät adoptoi?

En ole ap, mutta Suomessa annetaan adoptioon n. 30 lasta (siis vuodessa). Se on aika vähän ja jonot ovat pitkät. Ulkomailta adoptoimisen esteeksi voi tulla varallisuus, kuten meillä. Ja joo, tiedän että lapsesta tulee kustannuksia! Mutta lapsesta koituvat kustannukset + lapsettomuushoitolainat + mahdollinen adoptio ulkomailta olisi jo liikaa.

Ap:lle suosittelen lukemiseksi kirjaa "Ei kenenkään äiti". On mielestäni hyvää vertaistukea.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

olisko teidänkin kannattanut aloittaa aikaisemmin yrittämään, ei siis millään pahalla. vai oletteko sen verran tuore pariskunta, ettei aikaisemmin olisi ollut ns. mahdollista. sinänsä sääli, että nykyään niin monet nimittäin jättää lapsenteon siksi viimeiseksi etapiksi elämässä, ja sitten niitä ei kuulukaan, kun ikä tulee vastaan.

Sanoisin sinulle nyt ohjeeksi, että tässä on tilaisuus aikuistua ja kasvaa hieman ihmisenä. Jos käytät tilaisuuden hyödyksesi, se hyödyttää aikanaan myös lapsiasi, koska voit silloin olla heille parempi äiti.

Itse olen 37-vuotias nainen ja olemme mieheni kanssa 3,5 vuoden ajan yrittäneet saada esikoistamme. Kummassakaan ei ole mitään vikaa todettu, mutta silti raskaudet alkavat harvakseltaan. Kolmesti olen ollut raskaana ja yrityskiertoja näihin tarvittiin ensin 4, sitten 22 (!) ja viimeksi 9. Jokainen on mennyt alkuvaiheessa kesken.

Sinulla ja teillä on asiat niin monella tavalla meitä paremmin, että oikeasti tärkeimpänä asiana pitäisin sinun tapauksessasi sitä, että opettelet rauhoittumaan ja olemaan "pakottamatta" elämääsi asioissa, jotka eivät ole sinun vallassasi. Sinulla on yli kymmenen vuotta enemmän aikaa vielä yrittää minuun verrattuna, ja lisäksi olette saaneet raskauden varsin nopeasti alkamaan tuon hormonihoidon jälkeen. Voi olla, että tiedossa on vielä uusiakin keskenmenoja (ne ovat monilla naisilla yleisiä ja aivan normaali asia), mutta vaikka niin kävisi, niin siitä huolimatta sinulla on äärimmäisen pieni todennäköisyys jäädä loppuelämäsi ajaksi lapsettomaksi. 

Siis jäitä hattuun ja annatte elämän viedä. Lapsen saatte kyllä, kun aika on siihen kypsä. Itse joudun jo vähitellen totuttelemaan siihen ajatukseen, että lasta en tule saamaan koskaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat