APUA! Aivan järkyttäviä asuntoja ihmisillä!

Kuka jättää pyykit roikkumaan puoliksi pyykkikoneeseen ja puoliksi pyykkikoneesta ulos? O_o

Kamalan sotkuista. Mutta myös muuten surullisen näköistä: halpiskamaa, lastulevyhuinekaluja, rumia tekstiilejä.

Miksi suomalaisia ei yhtään kiinnosta sisustaminen ja arvokkaan tai edes kodikkaan ympäristön luominen laatutavaroilla?

Oi kyllä ihmiset vaan asustelevat tuollaisissa. Ja ihan totta muutamat noista ei ollut edes vielä pahoja. Ihmiset on sikoja. Olisi mukava tietää millainen heidän oma lapsuudenkoti on ollut.

Äkkiä vilkaistuna näissäkin kodeissa suurin ongelma on se että romua on vaan ihan LIIKAA. Tavaramäärä puoleen niin heti siistiytyy paikat. Ei niitä kippoja ja kuppoja ja astioita ja pannuja tarvii olla pienelle armeijalle vaikka neljä henkeä taloudessa asuisikin.

Meiltä saisi tuollaisen kuvan joskus. Olen kahden tosissaan urheilua harrastavan lapsen yh, joten vaikka muiden vanhempien kanssa yhteistyötä teenkin, olen usein kuskina arki-iltaisin. Asun omakotitalossa, jossa on myös iso piha. Meillä on karvaisia lemmikkejä. Olen hyväpalkkaisessa, vastuullisessa työssä, joten työpäivätkin venyvät välillä. Lisäksi haluan itsekin harrastaa liikuntaa ja muuta, sekä viettää rauhallista aikaa lasten kanssa vaikka pelaten lautapelejä. Välillä haluan myös viettää aikaa miesystäväni kanssa. Eli   kotitöihin käytettävissä oleva aika on vähissä, kun nukkuakin pitäisi.

Meillä on perussiistiä ja siivotaan säännöllisesti, mutta välillä ei ole niin nuukaa, jos lelut tai vaatteet levällään. Ex-mieheni oli siivousintoilija. Vaati lapsia keräämään lelut joka ilta ja petaamaan sängyt joka aamu. Minulle naputti, jos pyykit oli pari päivää taittelematta. Tämän nykyisen kohtuullisen sotkun salliminen on suurin yksittäinen elämänlaatuani nostava asia eron jälkeen.

Monilla oli tilapäinen järjestely, esim. juurikin remontti päällä. Ei ihme, jos silloin tavarat eivät meinaa mahtua mihinkään. En minäkään joka aamu jaksaisi vuodesohvaa sijata pois, kun se on vain väliaikaista.

Toisessa perheessä asutaan kaksiossa, jossa poika on saanut ainoan makuuhuoneen. Varmasti jos vanhemmillakin olisi makuuhuone, jossa on omat vaatekaapit, niin sitä tavaraa sinne katoaisi.

Tavaramäärä monilla oli kyllä korkea. Katsoo vain kaappeja ja tiskipöytää. Jos jokaisella perheenjäsenellä olisi vain yhdet ruokailuvälineet, lautanen ja muki, ei tuollaista kuormaa tiskipöydälle tulisi. Miksei sille vauvalle riitä vaikka 3-4 potkupukua? Pari puhtaana ja pari pesukoneessa. Kone kuitenkin pyörii joka päivä, joten miksi pitää olla kasoittain niitä vaatteita. Ostaa vaan sillai, et kaikki vaatteet sopii toisiinsa, niin ei tartte eri asukokonaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Oi kyllä ihmiset vaan asustelevat tuollaisissa. Ja ihan totta muutamat noista ei ollut edes vielä pahoja. Ihmiset on sikoja. Olisi mukava tietää millainen heidän oma lapsuudenkoti on ollut.

Varmaankin laidasta laitaan.

Meillä oli lapsuudenkodissa todella sotkuista. Siis todella sotkuisia, nuo kuvien pahimmatkaan eivät olleet samaa kaameustasoa lapsuudenkotini kanssa. Tavarat oli pitkin lattioita, samoin kaikkilla mahdollisilla tasoilla oli isot kasat roinaa. Likaa ja pölyä joka puolella, koko astiasto likaisina pitkin keittiötä ja useimmissa isot homekasvut.

Sisaruksien kanssa ollaan kuitenkin nyt aikuisena perussiistejä ihmisiä, ei mitään neurooseja, mutta kodin yleissiisteys on tärkeää. Jos meille tulisi vieraita, niin kodin saisi noin vartissa hyvään vierailukuntoon.

Samaan aikaan taas eräs ystäväni eli lapsuutensa kodissa, jossa oli aina yleissiistiä. Hän taas ei ole niinkään siisti ihminen nyt aikuisena.

Eli eipä se lapsuudenkoti kaikkea kerro.

Ihan tavallista kun omistaa unohtelevat kädet. Meillä ne on vielä periytynyt minulta lapsille, voi mies parkaa! Itse olen perinyt ne isältäni. Eli syytän unohtelevia käsiäni ja huomaan, että en ole poikkeustapaus :)

Meiltä sais moisia kuvia lähes, joka päivä. Siivous ei ole oikein mun juttu ollut koskaan. Äitini oli pilkun tarkka siivooja, mielestäni neuroottinen. Hän pelkää ulkopuolelta tulevaa arvostelua, joten kaiken piti olla tiptop 24/7.

Mua ei nakkaa sekuntiakaan, mitä musta/meistä ajatellaan. Meillä käy vieraita jatkuvasti aikuisilla ja lapsilla. Aina ne takaisin tulee ja nauttivat seurasta tunteja, ettei ne ainakaan sotkukauhuaan näytä.

Mä siivoan ehkä kerran viikossa, tiskit hoidellaan useammin, muttei kiireellä. Vaatekasoja on kaikkialla. Toi yksi pahvilaatikkokin on lojunut tyhjänä olkkarin lattialla kohta kuukauden.. en tiedä miksi, mutta sen tiedän, ettei ole mun jättämä. Nyt huomasin, että lattialla on läikkä kuivunutta kahvia. Saatan innostua siivoamaan. Eli inspiksen voimalla pitkälti. Kun taas pyykkään, vaan kun on pakko - puistattavaa touhua. Narulta/kuivurista pyykit laitetaan kaappiin, ei välttämättä viikata. Lakanat rullataan käsien ympärille, valmis!

Vierailija kirjoitti:

Monilla oli tilapäinen järjestely, esim. juurikin remontti päällä. Ei ihme, jos silloin tavarat eivät meinaa mahtua mihinkään. En minäkään joka aamu jaksaisi vuodesohvaa sijata pois, kun se on vain väliaikaista.

Toisessa perheessä asutaan kaksiossa, jossa poika on saanut ainoan makuuhuoneen. Varmasti jos vanhemmillakin olisi makuuhuone, jossa on omat vaatekaapit, niin sitä tavaraa sinne katoaisi.

Tavaramäärä monilla oli kyllä korkea. Katsoo vain kaappeja ja tiskipöytää. Jos jokaisella perheenjäsenellä olisi vain yhdet ruokailuvälineet, lautanen ja muki, ei tuollaista kuormaa tiskipöydälle tulisi. Miksei sille vauvalle riitä vaikka 3-4 potkupukua? Pari puhtaana ja pari pesukoneessa. Kone kuitenkin pyörii joka päivä, joten miksi pitää olla kasoittain niitä vaatteita. Ostaa vaan sillai, et kaikki vaatteet sopii toisiinsa, niin ei tartte eri asukokonaisuuksia.

Noh, meille esikoinen piakkoin syntymässä ja olen jo nyt aika hukassa tuon vaatemäärän kanssa (niitä on kertynyt todella paljon). Joka puolelta kun toitotetaan, että vauva sotkee vähintään kymmenet vaatteet päivässä, joten on varauduttava isoilla määrillä, niin kyllähän sitä sitten haluaa varautua.

Ja lähes kaikki ostettu kirppiksiltä ja osa saatu sukulaisilta, niin ei siinä hirvästi ole voinut katsoa kaikkien vaatteiden värien mätsäävän varmasti toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe ei ole mikään selitys sotkulle

varmasti tollasten kommenttien kirjottajat ovat lapsettomia itse, eivät voi ymmärtää, miten joku ei ehdi pitää kotia tip top kunnossa joka hetki, puhumattakaan, että siisteys pysyisi puolta tuntia pidempään...:) vai olisko lapsiperheellä sittenki jokin ero lapsettomaan talouteen nähden?:)

Vierailija kirjoitti:

Monilla oli tilapäinen järjestely, esim. juurikin remontti päällä. Ei ihme, jos silloin tavarat eivät meinaa mahtua mihinkään. En minäkään joka aamu jaksaisi vuodesohvaa sijata pois, kun se on vain väliaikaista.

Toisessa perheessä asutaan kaksiossa, jossa poika on saanut ainoan makuuhuoneen. Varmasti jos vanhemmillakin olisi makuuhuone, jossa on omat vaatekaapit, niin sitä tavaraa sinne katoaisi.

Tavaramäärä monilla oli kyllä korkea. Katsoo vain kaappeja ja tiskipöytää. Jos jokaisella perheenjäsenellä olisi vain yhdet ruokailuvälineet, lautanen ja muki, ei tuollaista kuormaa tiskipöydälle tulisi. Miksei sille vauvalle riitä vaikka 3-4 potkupukua? Pari puhtaana ja pari pesukoneessa. Kone kuitenkin pyörii joka päivä, joten miksi pitää olla kasoittain niitä vaatteita. Ostaa vaan sillai, et kaikki vaatteet sopii toisiinsa, niin ei tartte eri asukokonaisuuksia.

neljä vuodenaikaa ja neljä potkupukua? Meillä ainakin bodyt jne pysyy ihan järjestyksessä. Sukat, hanskat, pipot, henkselit, kaulaliinat, alushousut, yöpuvut jnejne pyörivät sitten pitkin asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Apk näkyy kuvissa, mutta pöydät on täynnä likaisia astioita. Koneen tyhjennys vie ehkä korkeintaan 5 minsaa, niin sinne mahtuis uutta tiskiä. Mut ei pysty?

Ihmiset sais monesti heittää puolet astioista pois. Muutamalla kaverillakin ollut yhden tai kahden ihmisen taloudessa toistakymmentä kappaletta jokaista lautaskokoa ja kuppeja ja laseja tuplat siihen. Ihmekös ei huvita pestä tiskejä ku hyvin on vielä puhtaita kaapissa

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Lapsiperhe ei ole mikään selitys sotkulle

 

 

varmasti tollasten kommenttien kirjottajat ovat lapsettomia itse, eivät voi ymmärtää, miten joku ei ehdi pitää kotia tip top kunnossa joka hetki, puhumattakaan, että siisteys pysyisi puolta tuntia pidempään...:) vai olisko lapsiperheellä sittenki jokin ero lapsettomaan talouteen nähden?:)

No miten ihmeessä ne lapsukaiset sotkevat koko astiaston? Ja lapsetko ne lakanat, vaatteet yms. viskelevät pitkin asuntoa isoiksi kasoiksi?

Ja etenkin, estelevätkö ne lapset vanhempiaan keräämästä näitä pyykkejä lattialta ja täyttämästä tiskikonetta?

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että jos asunto on noin sotkuinen, ei voi elämä muutenkaan olla ihan hallinnassa. Kenenkään ei pitäisi elää noin...

Buaaahhh ja piste piste piste ...Voi sovinnaista keskiluokkaparkaa, menis teiltä yöunet jos tietäisitte, minkälaiset tyypit teidänkin asioita hoitaa ja teidän turvallisuutta valvoo.

Ne ei välttämättä olekaan ne 'kaikki asiat pilluntarkasti ja viivasuoraan' -tyypit, jotka on niitä pätevimpiä. Itse asiassa kaikkea muuta. Sillä usein tällaisten tarkkojen ja siistien ihmisten heikkous on sovinnaisuus, epäluovuus, pikku- tai sivuseikkoihin takertuminen.  He eivät hallitse kokonaisuuksia, he eivät pysty keskittymään, työpaikalla heidän huomionsa voi viedä väärässä paikassa oleva pyyhekumi, heillä voi olla olematon stressinsietokyky.

Ja sitten on taas porukkaa, joiden työpiste esim. on suoranainen kaatopaikka, järjestyksen ihminen ei yksinkertaisesti voi tajuta, miten joku voi tehdä duunia sellaisessa paikassa, mut boheemit tyypit tekee ja vieläpä helvetin hyvin. Heitä ei pikkuasiat vaivaa, stressinsietokyky on huippuluokkaa ja he eivät koskaan ole eksyksissä. He ovat kuin Aku Ankka, joka sanoi 'Mutta eksyksissä en ole, tiedän yhä että olen jossain päin Alaskaa'.

Vierailija kirjoitti:

TYökseni yllättäen ihmisten koteihin menevänä henkilönä tiedän, että paljon pahempaakin on nähty ja nuo ovat aika normaaleja koteja.

Jostain syystä sotkuisessa kodissa on harvoin hyväkäytöksisiä lapsia.

Oletko ammatiltasi murtovaras?

Kaikki mikä poikkeaa MINUN tavoistani on epänormaalia ja kauhistuttavaa.

Kaikki mitä omistan (miinus sänky ja sohva) mahtuu noin neljään suurehkoon matkalaukkuun, ja siinäkin on puolet liikaa. Mistäkö tiedän? No kun muutin juuri.

En ole siisteysintoilija enkä varsinkaan neurootikko. Saan ihan hyvin unta, vaikka tiskipöydällä olisi tiskaamattomia astioita. Voin elää villakoiran kanssa. En saa päänsärkyä sukista lattialla.

Mutta siistiä kotonani on, sillä on helpompi tehdä pieniä asioita samantien kuin alkaa purkaaa kasaantunutta vuorta. Kahdenkin päivän pienet jutut on vielä helppo hoitaa - mitä kauemmin tiskit ja rojut kerääntyvät, sitä vaikeampaa tilannetta on hallita.

Lisäksi nautin suunnattomasti kauniisti sisustetusta kodistani enkä halua piilottaa sitä sotkun alle. Tavaran raaka karsiminen auttoi jopa minuakin - siis entistä sottapyttyä - oppimaan kuinka koti pidetään järjestyksessä :).

Kiitos tästä ketjusta. Nyt omat pienet pölyt ja sotkut ei tunnukaan enää niin maatakaatavilta. Avaa vähän silmiä, varsinkin kun vauva tulossa helmikuussa ja parempi tottua siihen, ettei kaikki ole enää näinkään tiptop.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Olen sitä mieltä, että jos asunto on noin sotkuinen, ei voi elämä muutenkaan olla ihan hallinnassa. Kenenkään ei pitäisi elää noin...

 

Buaaahhh ja piste piste piste ...Voi sovinnaista keskiluokkaparkaa, menis teiltä yöunet jos tietäisitte, minkälaiset tyypit teidänkin asioita hoitaa ja teidän turvallisuutta valvoo.

 

Ne ei välttämättä olekaan ne 'kaikki asiat pilluntarkasti ja viivasuoraan' -tyypit, jotka on niitä pätevimpiä. Itse asiassa kaikkea muuta. Sillä usein tällaisten tarkkojen ja siistien ihmisten heikkous on sovinnaisuus, epäluovuus, pikku- tai sivuseikkoihin takertuminen.  He eivät hallitse kokonaisuuksia, he eivät pysty keskittymään, työpaikalla heidän huomionsa voi viedä väärässä paikassa oleva pyyhekumi, heillä voi olla olematon stressinsietokyky.

Ja sitten on taas porukkaa, joiden työpiste esim. on suoranainen kaatopaikka, järjestyksen ihminen ei yksinkertaisesti voi tajuta, miten joku voi tehdä duunia sellaisessa paikassa, mut boheemit tyypit tekee ja vieläpä helvetin hyvin. Heitä ei pikkuasiat vaivaa, stressinsietokyky on huippuluokkaa ja he eivät koskaan ole eksyksissä. He ovat kuin Aku Ankka, joka sanoi 'Mutta eksyksissä en ole, tiedän yhä että olen jossain päin Alaskaa'.

On mullakin hyvä stressinsietokyky ja en ole super pikkutarkka, mutta masentuisin kyllä lopullisesti jos pitäisi asua kaatopaikalta näyttävässä rumassa asunnossa.