Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Otsikko kertoo kaiken.

Sivut

Kommentit (58)

ssss kirjoitti:

Tykkäätkö työstäsi?

Vaikein kohtaamasi tilanne työssäsi? 

Tykkään työstäni hyvin paljon! Lapsuudesta saakka jonkinmoinen haaveammattihan tämä oli, enkä kyllä vieläkään osaa itseäni muualle töihin kuvitella :) Päivääkään en pois vaihtaisi näissä hommissa, vaikka kaikennäköistä on vastaan tullut.

Vaikeinta tilannetta sinällään on vaikea sanoa jo ihan siksi, että eri tyylillä vaikeita tilanteita vastaan tulee ja todellakin niin monenlaiset keikat tullut ajettua. Mutta sanotaanko nyt vaikka, että yleensäkin monet tilanteet joissa on potilaina ollut lapsia ja nuoria ja erityisesti lasten kuolemantapaukset ovat aina jotenkin henkisesti vaikeita. Toisella tapaa vaikeita tilanteita ovat kaikki monipotilastilanteet, joissa varsinkin ensimmäisenä kohteeseen saapuvana on vaikeaa arvioida potilaat ja aloittaa työt niin että saadaan tilanne rullaamaan järkevästi lisäapua odottaessa. Jälkimmäisestä tulee heti mieleen muutama isompi liikenneonnettomuustilanne.

Itselläni on ainakin mielikuva siitä, että työ olisi henkisesti hyvin raskasta (kuten muukin hoitotyö). Saatteko helposti itse apua jos jokin jää kalvamaan esim. juuri lasten kuolemantapaukset? Tai kuinka helposti ne asiat ylipäänsä jäävät kummittelemaan mieleen? Jälkimmäinen tietysti varmaan riippuu paljolti henkilöstäkin.

"You are more like Wraith than you know."
"I'm not sure I like the sound of that."
"There is much about Wraith that you do not know, Sheppard."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

WraithTodd kirjoitti:

Itselläni on ainakin mielikuva siitä, että työ olisi henkisesti hyvin raskasta (kuten muukin hoitotyö). Saatteko helposti itse apua jos jokin jää kalvamaan esim. juuri lasten kuolemantapaukset? Tai kuinka helposti ne asiat ylipäänsä jäävät kummittelemaan mieleen? Jälkimmäinen tietysti varmaan riippuu paljolti henkilöstäkin.

Toki työ ajoittain on henkisesti kuormittavaa mutta kuten sanoitkin niin riippuu tosiaan paljon ihmisestä kuinka raskaasti eri tilanteet ottaa ja mikä jää mieltä vaivaamaan mitenkin. Ehkä jotenkin ajan myötä myös tietyllä tapaa turtuu jonkin verran tai asiat oppii ottamaan jollain tapaa entistä enemmän vain työnä. Itselle ei ainakaan enää ihan kamalan helposti jää mikään mieleen kummittelemaan kovinkaan voimakkaasti, ehkä asiat lopun päivää mietityttävät ja myöhemmin töissä saattaa tulla jokin vanha tilanne uudestaan kummittelemaan mutta ainakaan kotiin asti harvemmin mitään vie. Tietty jos jotain todella "isoa" tai henkilökohtaisempaa tapahtuisi niin sitten, mutta peruapäivästä harvoin.

Apuakin on tosiaan hyvin tarjolla, että kai sekin vaikuttaa. Meidän työvuoron porukalla on aivan huikea kenttäjohtaja, joka heti herkästi kyselee ja tarjoaa avun järjestämistä jos jotakin sellaista on sattunut, mikä potentiaalisesti voisi avun tarvetta aiheuttaa. Ja jos jotain oikeasti "isoa ja ihmeellistä" tulee niin jopa "pakottaa" asioista menemään juttelemaan. Tietty iso vastuu on myös itsellä, että osaa apua hakea jos tarvitsee, koska joskus ne vaikeat tilanteet on kuitenkin sellaisia, että muut eivät ehkä tajua niiden olleen itselle niin vaikeita ja mietityttämistä aiheuttavia. Mutta jos apua kaipaa ja sitä pyytää niin oman kokemuksen mukaan helposti sitä saa. Ja tiettyhän oma työpari on se lähin terapeutti, jonka kanssa pienimmätkin asiat vatvotaan niin ettei niitä srn jälkeen välttämättä edes enää huvita muitten kanssa puhuakaan ! :D

Jos saan kysyä terveydellisen kysymyksen..

Mulla on monta päivää nykinyt vasemmalta ihan alamahasta, vähän niinkuin elohiiri olisi. Muutaman kerran päivässä. Onkohan normaalia vai pitäiskö mennä lääkäriin? Raskaustestinkin tein, mutta negatiivinen onneksi oli.. Osaatko sanoa mitään..

jokuvaan kirjoitti:

Jos saan kysyä terveydellisen kysymyksen..

Mulla on monta päivää nykinyt vasemmalta ihan alamahasta, vähän niinkuin elohiiri olisi. Muutaman kerran päivässä. Onkohan normaalia vai pitäiskö mennä lääkäriin? Raskaustestinkin tein, mutta negatiivinen onneksi oli.. Osaatko sanoa mitään..

Ei kyllä nyt näin äkkiseltään ainakaan tule mieleen mitään selittävää. Enkä nyt osaa sanoa mitään sen parempaa neuvoa kuin, että jos koet asiat kovin häiritseväksi niin ehkä siinä kohtaa ainakin kannattaa olla yhteydessä omaan lääkäriin vaikka vain oman mielenrauhan takia :) Varsinaisesti tuo nyt ei minusta mitenkään kamalan vaaralliselta kuulosta, varsinkaan jos ei kovin voimakas oire ole, mutta enpä tosiaan lääkäri ole, niin enpä sitten uskalla kuitenkaan ihan kamalasti lähteä vieraalta kuulostavaa vaivaa näin arvioimaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten koet ensihoidon osaamisesi verrattuna lääkäreihin?

En nyt ehkä ymmärtänyt kysymys, haluatko tarkentaa mitä hait? :)

Siis tottahan lääkärit ovat lääkäreitä ja lääketieteelliseltä tiedoltaan ja taidoltaan korkeammin koulututettuja kuin minä, siihen ei käy kieltäminen. Joskus tietysti tulee tehtäviä sellaisiin hoitolaitoksiin esimerkiksi missä lääkäri on jo arvioinut potilaan tilaa ennen ambulanssin kutsumista ja tulee joskus vastaan tilanteita, joissa joutuu kyseenalaistamaan lääkärin mielipiteet ja ensihoidolliset näkemykset. Nämä nyt yleensä niitä paikkoja missä normaalisti ei suuria ensihoidollisia toimia hoideta, joten eipä tuo ole ihme, jos lääkäri ei välttämättä aina täysin tilannetta osaa arvioida oikealla tapaa, jollei tilanteita tule päivittäin ja näissä tietoni ja taitoni ensihoitajana _voivat_ korostua lääkärin osaamisen rinnalla. 

Ensihoitolääkärit ja muut enemmän vastaavissa ympäristöissä toimivat lääkärit sitten asia erikseen eikä heidän kanssaan juuri "väittelyä" ja kyseenalaistamista tarvitse harrastaa. 

Ei nyt vastannut varmastikaan kysymykseen, mutta tarkenna toki mitä tarkoitit niin koitan vastata paremmin aiheeseen liittyen :D

Vierailija kirjoitti:

Oletko ensihoitaja ammatiltasi, koulutukseltasi vaiko molemmilta?

Molempia. Olen pohjakoulutukseltani alunperin ensihoitoon suuntautunut lähihoitaja, minkä jälkeen opiskellut ensihoitaja amk-tutkinnon. Tällä hetkellä työskentelen pelastuslaitoksen alaisuudessa hoitotason ensihoitajana.

Rain

Hei. Aina toisinaan minulla sumenee silmissä ja en nää hetkeen mitään. Varsinkin kun niiden seisomaan tai muuten lähden liikkeelle ei toki aina. Liittykö jotenkin verenpaineeseen tai sokeriin? (Tosin ei tietääkseni ole ollut mitään erikoista noissa.) Joskus olin kuulevinani että voi liittyä silmien sumenemista. Vai voiko jostain muusta johtua?

Vierailija

Muakin kiinnostaa ensihoitajan työ.

Mutta mulla on välillä tosi iso pelko kuolemaa kohtaan. Kuolema ahdistaa. Pelkään itse kuolevani tapaturmaisesti. Ei varmaankaan kovin hyvä asia tätä työtä ajatellen. Pelkäätkö sinä kuolemaa tai onnettomuuksia?

Millaisia ominaisuuksia ensihoitajalla tulisi olla mielestäsi?

Miten paljon saat palkkaa ja millaisia työvuoroja ja -viikkoja sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Hei. Aina toisinaan minulla sumenee silmissä ja en nää hetkeen mitään. Varsinkin kun niiden seisomaan tai muuten lähden liikkeelle ei toki aina. Liittykö jotenkin verenpaineeseen tai sokeriin? (Tosin ei tietääkseni ole ollut mitään erikoista noissa.) Joskus olin kuulevinani että voi liittyä silmien sumenemista. Vai voiko jostain muusta johtua?

Ensimmäisenä tulee mieleen juurikin verenpaineenmuutokset. Seisomaan noustessa kun verenpaine laskee, saattavat jotkut henkilöt tuntea hetkellistä huimauksen tunnetta verenpaineenmuutoksen johdosta. Esimerkiksi itselläni on vastaavaa vaivaa ja siihen toisinaan liittynyt myös silmien sumenemista hetkellisesti, vaikka tosiaan noin muuten verenpaineessa ei mitään ihmeellistä olekaan. Tämä nyt tosiaan tuli ensisijaisesti mieleen kuvaamastasi oireesta.

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaa ensihoitajan työ.

Mutta mulla on välillä tosi iso pelko kuolemaa kohtaan. Kuolema ahdistaa. Pelkään itse kuolevani tapaturmaisesti. Ei varmaankaan kovin hyvä asia tätä työtä ajatellen. Pelkäätkö sinä kuolemaa tai onnettomuuksia?

Millaisia ominaisuuksia ensihoitajalla tulisi olla mielestäsi?

Miten paljon saat palkkaa ja millaisia työvuoroja ja -viikkoja sulla on?

Kuolemanpelko on hankala juttu. Ymmärrän, että oma kuolema tietyllä tapaa pelottaa. Ensihoitajan työssä joutuu kuitenkin menemään monenlaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, vaikka riskit pyritäänkin hyvin minimoimaan. Mutta jos siinä jää aina miettimään tapaturmien mahdollisuutta niin vaikuttaahan se toki kykyyn tehdä työtä. Samoin kun jos kuolema yleisesti aiheuttaa suurta ahdistusta, koska sitä joutuu kohtaamaan väistämättäkin. Itse en omaa kuolemaa sinällään pelkää tai ajattele, läheisten puolesta toki huolissani olen enemmän. Onnettomuuksia pelkään jonkin verran.

Hyvän ensihoitajan ominaisuudet ovat kamalan laaja juttu ja monet piirteet voivat omalta osaltaan olla alalla hyödyksi. Ehkä eniten itse peräänkuuluttaisin halua kehittää ja kouluttaa itseään, sillä alalla opiskelu ei jää koulun penkille vaan jatkuvasti saa tietojaan päivittää, että pysyy kehityksessä mukana. Tietysti klassiset ryhmätyötaidot, kyky hallita omia tunnetiloja ja niiden näyttämistä, hyvät hermot ja reippaus ja heittäytymiskyky ovat tärkeitä.

Peruspalkkani on n. 2400e/kk mihin päälle lisät, ylityöt jne. Teen pääsääntöisesti 24h töitä, minkä jälkeen kolme vapaapäivää ennen seuraavaa työpäivää. Joskus väliin joitakin lyhyempiä 10-12h vuoroja tarpeen vaatiessa.

Vierailija

En ymmärrä noita vuorokauden mittaisia työvuoroja erityisesti tuollaisessa työssä. Ja eikö lääkäreilläkin ole pitkiä työvuoroja? Väsyneenähän tulee tehtyä virheitä, ja missä virheiden teko voisi olla vaarallisempaa kuin hoitotyössä? Miksi vuorot ovat niin pitkiä?

Vierailija

Minä myös olen aina ihmetellyt noita 24h vuoroja, eikös päivystävät lääkärit tee myös samanlaisia vuoroja? En todellakaan halua, että minua hoitaa päivystyksessä yliväsynyt lääkäri. Ensihoitoakin olen tarvinnut jokusen kerran, silloin ainakin on tullut vaikutelma että hyvinlevännyttä hoitohenkilökuntaa tuli vastaan. Samaa en voi sanoa kaikista niistä kerroista kun olen käynyt päivystyksessä. Ja aina olen ihan syystä siis mennyt päivystykseen, kyse ei ole siitä että valittaisin turhasta vaan että krooninen sairauteni on pahentunut äkisti ja seuraavaan päivään ei voi enää siinä kohtaa odottaa ettei tilanne käy hengenvaaralliseksi.

Vierailija

ajoin aikoinaan kolarin. Äitini löi päänsä ja oli hetken tajuton. Meidät tyttäreni ja äitini kanssa vietiin ampulla sairaalaan. Kunnioitan ensihoitajia syvästi ja haluan kiittää, että jaksat. Rispekt. Minusta ei olisi ikinä ensihoitajaksi.

lapsi sai matkalla pehmohiiren. Onko teilläkin pehmoja lapsille?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita vuorokauden mittaisia työvuoroja erityisesti tuollaisessa työssä. Ja eikö lääkäreilläkin ole pitkiä työvuoroja? Väsyneenähän tulee tehtyä virheitä, ja missä virheiden teko voisi olla vaarallisempaa kuin hoitotyössä? Miksi vuorot ovat niin pitkiä?

Hmmm...nyt kun kysyt niin en edes ole koskaan kyseenalaistanut vuorojen pituutta, joten en osaa antaa pätevää syytä siihen miksi vuorot ovat tuon mittaisia. Itse koen ne kuitenkin ihan hyviksi. Toki väsyneenä juurikin tapaturmariski ja riski tehdä virheitä kasvavat, mutta jos mietitään keskimääräistä työvuoroa, niin yleensä sinne jää ihan hyvin aikaa myös levolle. Ei tietenkään aina, joskus on todella kiireistä, mutta kyllä monesti ehtii ne päikkärit ottamaan ja yölläkin nukkumaan, jollei keikkoja ole.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet itsemurhaa yrittäneistä ja sillä uhkailevista? Jaksaako ymmärrys riittää aina jokaisen kohdalla?

Ymmärrys riittää suoraan sanottuna näissä tilanteissa harvoin. Ymmärrän ihmisten pahan olon ja sen kun tuntuu, että elämässä ei ole enää mitään järkeä, mutta silti en koe, että itsemurha koskaan olisi ratkaisu tai paras vaihtoehto ja tällaisia potilaita hoitaessa keskeisin mieltä askarruttava kysymys on "miksi ihmeessä?". Enkä pidä itseäni mitenkään muita parempana ihmisenä, mutta monesti kun ne syyt kuulee niin lopulta miettii, että noinko pieni ja mahdollisesti helposti ratkaistava asia voi tuohon tilaan johtaa. Masennus ja mielenterveydenhäiriöt ovat vain niin omaa luokkaansa, että sitä on vaikea käsittää joskus miten epätoivoisiin ja typeriin ratkaisuihin ne ajavat joskus. Mutta eihän sitä tietenkään keikoilla näytetä, vaan tilanteet hoidetaan yhtä asiallisesti ja samalla tapaa kuin kaikki. 

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat