mua alkoi ärsyttää yksi Frasier-jakso
Se missä Roz on raskaana ja kertoo vauvan isälle. Lapsen isä tulee kosimaan Rozia, valmiina luopumaan opiskelusta Pariisissa, mutta Roz on sitä mieltä että "go have fun, you're still young, this is the right thing for you and me, I don't wanna ruin his life". Tää nyt oli tietysti fiktiivistä, amerikassa ja 20 vuotta sitten :D mutta kumminkin! Olisko toinen ääni kellossa, jos 20-vuotias äidiksi tuleva jättäis lapsensa?
Kommentit (22)
Kyseessä toki on FIKTIIVINEN sarja, jota on aika tyhmä verrata oikean ihmisen (AP:n) elämään. Mutta jos niin nyt kuitenkin tehdään... ;)
Minusta kyse on myös siitä millaiset ns. eväät kenelläkin on. Tämä nyt on todella raju kärjistys, mutta jollekin riittää ns. vähemmän (käydään 3 vuotta koulua yläasteen jälkeen, sitten töihin, naidaan se naapuripoika/-tyttö, ostetaan asunto sieltä lapsuuden kotikunnasta ja tehdään pari lasta ja elellään niin että ehkä joskus mennään Teneriffalle) ja jotkut taas haluavat kokea enemmän (opiskellaan ja luodaan uraa ulkomaita myöden, ollaan lyhyissä/pitkissä suhteissa useamman ihmisen kanssa ennen kun se oikea löytyy, eletään sellaista elämää mihin lapsi ei sovi, ja tämä voi tarkoittaa montaa asiaa (ei vaan sitä "biletystä"!) vaan esim. kellon ympäri työpäiviä, sitoutunutta otetta harrastukseen parissa, tai ihan vaan vaikka surffailua pitkin maailmaa rinkka selässä.
Kyse ei ole siitä mikä vaihtoehto on yleisesti parempi/huonompi, vaan siitä mikä kenellekkin sopii. Joku tulee huonovointiseksi jo lähijunassa, hänelle olisi helvettiä puksutella Siperian läpi junalla. Toinen taas kokee että lapsiperhe-elämä olisi kuin vankila, kummin tahansa, niin on hyvä jos ihminen tiedostaa sen mihin hänestä on.
Surullisimpia kohtaloita on niillä, jotka eivät tee niin kuin itse haluavat, vaan niin kuin joku muu/ympäristö haluaa hänen tekevän. Noista voi seurata traumoja seuraaviinkin polviin, esim. lapset joiden vanhempi ei koskaan ollut läsnä koska oma firma oli tärkeämpi, tai jotka äiti/isä hylkäsi pikkulapsina koska halusi toisenlaista elämää toisella puolella maapalloa. Eikä sekään ole hyvä kohtalo jos toinen ns. suorittaa "itseppä soppani keitin" asenteella, eli on näennäisesti hyvä vanhempi, mutta lapsi kyllä aistii jos äiti/isä tuntee niin että ei helvetti en mä tätä halunnut...
Suurinta rakkautta on luopuminen, palatakseni Roziin niin hän varmasti ajatteli ettei hommasta tulisi mitään pitkässä juoksussa, ja että Ranskaan meneminen olisi sellainen asia jonka väliin jättäminen kaduttaisi --> katkeruutta --> huonompi vanhempi mitä ns. "nähdään kerran vuodessa"-isä (en tiedä näkikö sarjassa isä koskaan lastaan).
Tätä juuri tarkoitin! Osasit paremmin ilmaista. :) ap