Mitä ajatuksia teillä heräs P-N Kaupin jutusta uudessa Meidän Perhe-lehdessä?

Minä, ihan tavallinen työssä käyvä äiti olen kyllä pitkään jo kauhistellut mielessäni P-N Kaupin ja miehensä tapaa " yhdistää" ura ja vanhemmuuss. Tai siis sitä, että laset ovat niitä, jotka tästä yhdistämisestä kärsivät. Ja olen siis korkeaasti koulutettu ja minulla on hyvä työpaikka, siis sellainen jossa edetään uralla eikä vain suoriteta...

Minä olen myös aina saanut aikaan muutakin kuin yhden ruoan päivässä. Minulla on ollut aina monta rautaa tulessa, mutta äitiysloman todellakin keskityin pääasiassa vauvaan. Sehän sen tarkoitus on!!!

Töihin palasin lapsen ollessa reilun vuoden vanha, sillä kaipasin jo jotain muutakin. Mutta silti minulle ei käynyt pienessä mielessäkään, että työt olisi pitänyt aloittaa kun vauva oli 3 viikkoinen ja siitä eteenpäin riepotella lapsia ympäri Suomea ja Eurooppaa. Viikko siellä, toinen täällä. Tänään Brysselissä, huomenna Oulussa mummolassa, viikon päästä pääkaupunkiseudulle " kotiin" pariksi päivää ja sitten taas lento Brysseliin.

Jokainen vastuuntuntoinen vanhempi tarjoaa lapselleen turvallisen ja rauhallisen alun elämään. Niin, että äiti käyttää sen hänelle tarkoitetun 3kk äitiysLOMAN vauvan kanssa rauhassa elämää opetellen. Toki siinä sivussa voi esim. hoitaa pieniä työjuttuja, jos ne eivät vaadi vauvan riepottelua vaan ne voi hoitaa kotoa. 3kk jälkeen vanhemmat sitten sopivat keskenään, kumpi jää vanhempainvapaalle kotiin. Nuo vapaat ON KÄYTETTÄVÄ, jos yhtään lastaan rakastaa. Se, käyttääkö vapaan äiti vai isä, sillä ei ole väliä. Kunhan jompi kumpi käyttää.

Lapsella on OIKEUS tuohon lyhyeen aikaan kotona. Oikeus olla vanhemmalle se tärkein asia ensimmäiset elinkuukaudet. Oikeus saada rauhassa muodostaa perusturvallisuus. Oikeus olla vauva, joka on riippuvainen vanhemmastaan vuorokauden ympäri.

Jokainen vanhempi joka tämän lapseltaa kieltää on HUONO vanhempi. Niin se vaan menee.

Vierailija:

sellaista naista kohtaan joka saa aikaan muutakin kuin yhden ruuan päivässä. Kotiäidit ovat maailman laiskimpia olentoja, jo muutaman lapsen hoitaminen tuntuu olevan erittäin monelle ylitsepääsemättömän vaikeaa ja raskasta !!!!!!!! Omaa laiskuuttaan yritetään peittää hokemalla " lapselle on paras paikka kotona äidin kanssa" kun itse asiassa kysymys on pelkästä laiskuudesta !

Joku juuri möläytti, että jos lapsen tekee, niin sen kanssa on oltava kotona kolmevuotiaaksi. Ihanaa, etten tunne yhtään tuollaista sovinisti-fasisti-kotiäitiä kuin sinä ja muutama muu täällä, ihanaa! Ihanaa, ettei suomalainen yhteiskunta tule koskaan toimimaan nboiden teidän kotirouvanormien mukaan, ihanaa! Ihanaa, että mulla - toisin kuin useimmilla täällä - on MIES, joka jää kotiin ainakin yhtä itsestäänselvästi kuin minäkin. Puolustan aina periaatteessa Kauppia teidän korppikotkien hyökkäyksiltä, vaikka olen henkeen ja vereen vasemmistolainen. Jos pitäisi valita seura kahdesta pahasta - oikeistolainen meppi tai katkeroitunut kotiäiti a la AV, tiedän kyllä, kenet valitsisin.

Kai itsekin uraäiti ja mennyt töihin kun lapset olivat 6kk ja toinen vain 4kk. Kävin ruokatunnilla imettämässä ja pumppasin työpaikan vessassa. Pelkällä äidinmaidolla lapset olivat 4kk asti mutta imetin kunnes kuopus oli 1v3kk. Meillä isä oli esikoisen kanssa kunnes hän oli 18kk ja kuopus oli kotona hoitajan kanssa kunnes oli 20kk.



Kaikki tekevät omat ratkaisunsa. Sitä minäkin kyllä ihmetelen mitä numero 34 tuolla aikaisemmin mietti, että minkä ihmeen takia lasta pitää koko ajan retuuttaa paiaksta toiseen.



Eikös Marjo Matikainenkin tehnyt meppikautenaan kaksi lasta, mutta näitä lapsia hoidettiin yhdessä paikassa eikä retuutettu ympäriinsä.



Miksi sitten Piitun ratkaisuja repostellaan ja miksi niitä täällä julkisesti puidaan. Siksi, että Piitu nyt sattuu olemaan jonkin sortin julkkis. Julkkiksen osa ei aina ole helppo ja henkilökohtaisimmatkin asiat ruoditaan koko kansan voimin. Politiikkaan mukaan lähteminen on ollut tietoinen ratkaisu ja tämä on yksi osa sitä.



terveisin kokoomuslainen uraäiti joka ei ole kateellinen Piitulle, mutta jolla silti on oikeus ihmetellä.

P-N havainnollistaa miltä näyttää, kun yliitsekkäiden ihmisten

sukupolvi perustaa perheen.

Miten kukaan voi ymmärtää *rikasta* ihmistä, joka asettaa vauvansa jo alle kuukauden ikäisenä toissijaiseen asemaan elämässään?

sen kotisivujen kalenterin mukaan rouva on lähdöss loppukuussa vielä Parlamentin vierailulle Tiibetiin. Kas kun ei Timbuktuun

vain vilaukselta, vietetään hetki laatuaikaa ja luetaan iltasatu -tyyliin.

aterian laittaminen on ylivoimaista. Uraäidit käyvät iltaisin (jos käyvät) hakemassa lapsensa hoidosta, vie lapsen kotiin, antaa iltapalan ja laittaa sänkyyn, että aamulla jaksetaan taas lähteä hoitoon.

Vierailija:

Kotiäidit ovat maailman laiskimpia olentoja, jo muutaman lapsen hoitaminen tuntuu olevan erittäin monelle ylitsepääsemättömän vaikeaa ja raskasta !!!!!!!! Omaa laiskuuttaan yritetään peittää hokemalla " lapselle on paras paikka kotona äidin kanssa" kun itse asiassa kysymys on pelkästä laiskuudesta !

Haluaisin tietää olenko sellainen?



Ja numero 50, haista huilu. Toisten on myöskin taloudellisten syiden vuoksi pakko tehdä töitä. Kaikki eivät voi heittäytyä kotiäideiksi.



Luulen että Piitu edustaa uraohjusmallia joka on vedetty äärimmilleen ja kotiäidit jotka kuvittelevat, että päivähoito tappaa alle kolmivuotiaan edustavat toista äärilaitaa. Meitä mahtuu tähän väliin tavallisia työssäkäyviä jopa akateemisen koulutuksen saaneita naisia vaiks kuin.

Vierailija:

Pieni vauva tarvitsee äitinsä rakkautta ja läheisyyttä.

Äiti, joka dumppaa lapsensa pois uran ja rahan takia,

on todella kylmä ja inhottava lapselleen. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Miksi? Miksi juuri nyt? Tusinapolitikkona jätetään lapset. Miksi? Mitä on oikea äidinrakkaus? Mihin lapsi voi luottaa, jos ei äitiinsä?

Mies

Miksi esiinnyt miehenä, kotiäiti? Luuletko saavasi pontta sanoillesi?

mahdollista, että on sekä hyviä uraäitejä että hyviä kotiäitejä? Ja myös huonompia äitejä molemmissa porukoissa?



Vaikea sanoa, mikä on lopullinen tilanne Piitun perheessä, kun en heitä tunne. Tuskin kuitenkaan kovin paljoa huonompi, kuin niissä perheissä, jossa " täydellinen äiti" ei ole enää edes selvillä, mikä kuukausi ja viikonpäivä on menossa, kun kaiken mitta on se, kuinka paljon ollaan lasten kanssa, vaikka väkisin. Tai henkisesti täysin poissaolevana, mutta sentään fyysisesti läsnä!



Ehkä lapsikin on onnellisempi silloin, kun hänen äitinsä on onnellinen ja tasapainoinen.



Ja tuo, " pikku-Otiksen surulliset kasvot kertovat kaiken" on kyllä aikamoista ylitulkintaa! Varmaan aika monenkin ihmisen tuon ikäinen lapsi vierastaisi, jos kotiin yhtäkkiä hyökkäisi vieras kameramies ja haastattelija, jotka haluaisivat välttämättä monta kuvaa pikkumiehestä...

Vaikka makaisi sitten kännissä sohvalla.



Herää väkisin kysymys, miten nämä " vitun paska ämmä! " Piitu-bimbo" " perseestä koko niiden perhe" viisastelijat kokevat olevansa niin paljon parempia ja henkisesti anteliaampia äitejä. Itse viettävät tuntikausia netissä lähinnä solvaten tuntemattomia ihmisiä alatyylisin sanankääntein. Eikö lapsillennekin olisi parempi, että keskittyisitte heidän hyvinvointiinsa, tai hankkisitte laadukkaan hoitopaikan heille ja kehittäisitte omaa ajastusmaailmaanne vähän lempeämpään suuntaan koulutuksen tai työn avulle, sen sijaan että kiroilisitte koko päivän tietokoneen ääressä (tietysti 7 päivää-lehteä silmäillen).

Siitä jutusta jäi sellainen fiilis,että pelkästään vauvan kanssa kotona oleminen on " laiskottelua" .Pitäähän sitä nyt jotain älyllistä toimintaa jo saada,vauvakin on jo 3 viikkoinen!!!! Miksi,oi miksi hän ei voi nauttia äitiydestä? Ei kotona tarvitse olla vuosikausia,mutta ei edes äitiyslomaa viitsi pitää.Millainen äiti sellainen ihminen on? Miksi kaikki

pitää saada yhtäaikaa? Ehkäpä hän ymmärtää vuosien päästä mitä

on menettänyt eläessään noin hektistä elämää.Ei käy kateeksi.

Minä elän tässä ja nyt,lasten ehdoilla.Haluan antaa AIKAA lapsilleni.

Ja ihan näin yleensä ottaen, asiat eivät ole näin mustavalkoisia. Siis että vaihtoehtona on olla Piia-Noora Kaupin tapainen lapsensa täysin hylkäävä uraohjus tai sitten kotiäiti. Me tavalliset työssä käyvät äidit kai lienemme sitä suurinta massaa? Eli olemme äitiysloman kotona, ehkä pari kk vielä hoitovapaalla, sitten palaamme töihin ja jatkamme työn ja perhe-elämän yhdistelmällä.

Vierailija:

Ehkä lapsikin on onnellisempi silloin, kun hänen äitinsä on onnellinen ja tasapainoinen.

i]

nuijat tajua, että useimmissa maissa äidit menee usein töihin jo parin kolmen kuukauden päästä lapsen syntymästä.



Että te läskit ja laiskat mammat jaksatte olla kateellisia, kun joku on menestynyt. Luulette, että te olette niin hyviä äitejä, kun laiskuuttanne makaatte himassa vuosikausia. Jösses sentään mitä porukkaa.

Kauppi hylännyt lapsensa? Ei vittu - tällä palstalla ei kyllä saa mistään mitään asiallista keskustelua aikaiseksi, kun täällä on niin helvetin tyhmää porukkaa. Teistä arvostelijoista ei olisi koskaan suorittamaan korkeakoulututkintoa, tuskin olette lukiota edes käyneet. Sitten paikkaatte sivistymättömyyttänne ja huonoa itsetuntoanne morkkaamalla jotakuta, joka on saanut uran aikaiseksi. Olette olevinanne parempia, kun vietätte vuosikausia kotona lapsien kanssa. Hah, sanon minä. Joku fiksu ja toimelias uraäiti antaa todennäkösesti paljon paremmat eväät lapselleen, kun te himassa makaavat lehmät, joiden päivät täyttää siivoaminen, av ja seiska päivä. Laittaisitte päiväkotiin lapsenne ja menisitte kehittämään itseänne henkisesti tekin.

Jos sinä haluat kykkiä vain himassa lapsesi sen kanssa, niin senkus. Mutta mitä se sinua kiinnostaa, jos joku toinen haluaa samalla opiskella tai luoda uraa? Jos jollain (kuten minulla) on niin hyvin asiat, että lapsen hoito voidaan jakaa isän ja isovanhempien kanssa, niin että äiti voi tehdä väitöskirjaa vaikka pari tuntia päivässä, niin mitäs pahaa siinä on. Lapsi on nyt puolitoistavuotias ilopilleri ja äiti tyytyväinen valmis tohtori. Ottaako päähän, että jotkut pystyy moiseen?

Olen itse kolmekymppinen 2-vuotiaan lapsen " uraäiti" , ja taistelen valintojeni kanssa harva se päivä. Minulla on ihana työ, jonka eteen olen panostanut paljon - ja hyvin onnellinen, tasapainoinen lapsi (ei vain oma tulkintani huom!) joka on päiväkodissa hoidossa. Kun matkustan (keskimäärin 5-8 pv/ kk) mieheni on käytännössä yksinhuoltaja, vaikka meillä käykin satunnaisesti lastenhoitaja tekemässä " iltavuoron" .



Kaikki siis hyvin? Silti jokin tässä mättää, tunnen jääväni paljosta paitsi, vaikken niin ylettömästi matkustelekaan. Toistaiseksi olen saanut itselleni mielenrauhan sillä, että olen minimoinut kaikki muut menoni ja tiedän, että lapseni ympäristö on vakaa ja turvallinen. Ja se ehkä tuossa P-N:n tapauksessa eniten pistikin miettimään: lapsia retuutetaan paikasta toiseen (lentäminen EI ole mukavaa!) ja eri ihmisten ja aikavyöhykkeiden välillä jatkuvasti. Voiko selkeää päivärytmiä tuollaisessa tilanteessa todella ylläpitää, vai eivätkö hänen lapsensa tarvitse sellaista?



Allekirjoitan sen, että onnellinen äiti on hyvä äiti, mutta kohtuus kuitenkin kaikessa! Toistaiseksi tuo uskomaton härdelli ehkä vielä onnistuukin, mutta entä sitten, kun poika on 5-vuotias ja kaipaa omia kavereita ja juttujaan? Hmm...vaikeita nämä asiat ovat, ja olisin hyvin onnellinen jos joskus löytäisin itsekin sen kultaisen keskitien...

Varmasti kiukuttelevat ja protestoivat tuollaista elämäntilannetta, älkää nyt menkö siihen lankaan, että tolla Piitulla muka ois kaikki AINA loistavasti!! Kyllä lapset osaavat huonon omantunnon tehdä!!

t. yksi kotiäiti, joka ei ikimaailmassa huolisi itselleen Piitun kaltaista ystävää, yöks!!!

Sen tekevät hänen lapsensa aikoinaan ja koska eivät muusta tiedä ovat tyytyväisiä.