Mitä ajatuksia teillä heräs P-N Kaupin jutusta uudessa Meidän Perhe-lehdessä?

Kuulostat tosi fiksulta tohtorilta kun et osaa lukea. Tuskinpa täällä kukan sitä ihmettelisi, että joku on päivässä pari tuntia erossa vaikkapa vauvastaan. Käsittääkseni eniten ihmetystä on aikeuttanut tuo valtava työmäärä ja reissaaminen ympäri maailmaa lasten kanssa ja välillä ilman.

Itse mietin, että niin paljon voi mennä " pieleen" lastenkasvatuksessa vaikka yrittäisi olla kuinka hyvä äiti tai isä tahansa. Luulen, että eniten kärsivät ne lapset, joiden vanhemmat ovat uraihmisiä eikä muita turvallisia ja läheisiä hoitajia ole vaan lasta pidetään ylipitkiä päiviä päiväkodissa ja äyskitään heille vihaisina ja väsyneinä. Yritetään tehdä illat töitä, kun lapset pyörivät jaloissa...Mutta luulenpa, että nämä äidit, jotka ovat tehneet merkittävää uraa ovat onnistuneet siinä juuri erittäin hyvän verkoston avulla. Tällöin lapsella on hyvä olla monen läheisen aikuisen seurassa, ei sen tarvitse aina olla välttämättä äiti tai isä 100 %:sti. Nämä lapset todennäköisesti oppivat luottamaan moneen aikuiseen ja oppivat sosiaalisiksi itsestään.



t.kotiäitinä jo yli viisi vuotta ja jonka lapset ovat mammanpoikia isolla M:llä.

Etteikö Piitu olisi hyvä äiti. Olen vain sitä mieltä, että lasten olisi kenties parempi olla yhdessä paikkaa eikä ympäri Eurooppaa vuoroviikoittain.

Kyllä äidin pitää nauttia lapsistaan jos lapsia tekee - edes ekat nopeasti kiitävät vauvakuukaudet.





Siitä olen kyllä kade, että joku on 3 vkoa synnytyksestä noin hyvässä kunnossa, että voi matkustella. Mulla oli rinnan kipeet ja alapäätä jomotti. Tukka likasena ja yötapaita puklussa makoilin sängyssä.

Arvoisat kokoomuslaiset kylmät kanat:

Ne, jotka arvostelevat Kaupin ylilyöntiä ja kylmyyttä, eivät ole useinkaan amispellejä. Pikemminkin olemme älykkäitä ja välittäviä vanhempia.



T. eräs FM

(1) Mitä pieni vauva ja lapsi tarvitsee tasapainoiseen, turvalliseen ja luotettavaan alkuun elämälleen?



(2) Minkälaisia " uhrauksia" / järjestelyjä / valintoja äiti saa tehdä halutessaan elämältään muutakin kuin lapset? Mitkä niistä ovat oikeutettuja ja mitkä menevät itsekkyyden ja ahneuden piikkuun. Ja huom. tässä myös on lähipiirin valinnoilla (se ns. tukiverkosto) ratkaiseva rooli.



Eli nyt taas osapuolet hutkivat toisiaan kuin vierasta sikaa tietämättä edes mistä oikein keskustellaan.



Itse ajattelen niin, että kohta (1) ei P-N Kaupin lasten kohdalla välttämättä ole kunnossa. En voi uskoa, että lapsesta tai pienestä vauvasta missään olosuhteissa voisi tuntua hyvältä paikkojen ja ihmisten jatkuva&yhtäkkinen vaihtuminen. Ensimmäisinä elinkuukausinaan vauva rakastaa ja tarvitsee rauhaa ja äitinsä lämpöä ja jatkuvaa läheisyyttä. Ja välitöntä vuorovaikutusta ja nopeaa tarpeisiin reagointia. Niin se vaan on. Lukekaa hieman esim. kehityspsykologista kirjallisuutta ja tutkimuksia, niin muusta sieltä ei puhutakaan.



Kohdasta kaksi en P-N:aa sitten enää lähdekään suoraan tuomitsemaan. Varmasti on kaikkensa ja vähän liikaakin yrittänyt tehdä, jotta äitiys ja ura sujuisivat molemmat. Ja miksi ei saisi yrittää - varmasti valtavia työmääriä hän ko. uran luominen on vaatinut. Miksi juuri äidin pitäisi tehdä joko-tai-valintoja lasten ja työn välillä. Se on mielestäni liikaa vaadittu.



Summa summarum. Höllätä se Piitu minusta saisi. Siis tuon uran suhteen nyt, kun lapset ovat noin hurjan pieniä. Yksi tai kaksi vuotta niin, että esim. 70% energiasta ja ajankäytöstä olisi omistettu lapsille ja loput muulle kuullostaisi jo järkevämmälle... P-N:n energialla ja tarmolla hän ei varmasti putoaisi mistään junasta sinä aikana ja lapset saisivat sitä aikaa ja huomiota, mihin heillä on oikeus ja minkä he ansaitsevat.



Ugh.

Kun kuitenkin ns. kotiäideistä ja uraäideistä löytyy ties minkälaista ihmistä. Harvoinpa kotiäiti täysin omistautuu vain kodilleen ja lapsilleen kuten ei myöskään " uraäiti" pelkästään työlleen!



Eivätköhän useimmat (normaalit) ihmiset kuitenkin halua lastensa parasta ja halua viettää lapsensa kanssa edes sen äitiysloman ajan! Ja jos töihin palataan äitiysloman jälkeen niin normaali äiti tajuaa vähän vähentää työmääräänsä?? Vai?



Mä olen kai sitten ollut sekä kotiäiti että uraäiti ja taas musta tulee kotiäiti hetkeksi aikaa:). Lapsiani en silti halua missään nimessä uhrata vaan yritän heille antaa mahdollisimman turvallisen lapsuuden. Koskee muuten sitä myös etten vaihda hoitopaikkaa yhtenään enkä riepottele ympäri maailmaa. SE EI VOI PIENELLE TEHDÄ HYVÄÄ!

...hän oli sllaisesta super-oikeistolaisesta pyrkyriperheestä ja hänellä oli aina se asenne, että kaikkien on häntä kuunneltava ja hänelläkin oli mielipide kaikkeen. Hän hermostui aivan silmittömästi, jos koko luokka ei aina jaksanut olla hänen jokaisen ideansa (niitä riitti) takana. Kiukutteli kuin pienet lapset. Hänen nimensä piti aina ensimmäisenä näkyä joka paikassa, hän tarvitsi aina pääroolit, muuten tuli paha mieli. Super-energinen ja toisinaan aivan ylivilkas. Poikaystävät valittiin vain sen perheen statuksen ja näkyvyyden sekä omaisuuden perusteella.



Piiasta itsestään ajattelen, että kyllä polttaa tyttö kynttiläänsä molemmista päistä. Jonakin päivänä kaatuu Piia-Noora suorilta jaloilta ja silloin onkin mummut ja kaisat ihmeissään, kun ovat kokonaan vastuussa lapsista.



On tollanen superitsekäs hetimullekaikkitänne-asenne tosi ärsyttävä. Siinä ei muista ajatella läheisiään ollenkaan. Enkä saanut kauhean onnellista kuvaa hänestä itsestäänkään eli en ymmärrä sellaista menoa...

nykyään huomattava määrä ylimääräistä rasvaa kehossaan.



Ihan vaan sivukommenttina... snif

On montakin vaihtoehtoa toteuttaa se, esim niin että tekee lapset opintojen aikana, ainakin osittain, ja suuntaa sitten noin 30 v työelämään - on aivan varmaa että hän ehtii uraa tehdä riittävästi ennen eläkettä. Mä sain esikoisen yliopisto-opintojen loppusuoralla 24v ja mulla oli kolme lasta kun oli 29v. Nyt (32v) olen palannut työelämään monien kotivuosien ja kotona ollessa hankitun lisäkoulutuksen turvin ja ihan mukavasti on mennyt alkukankeuksien jälkeen.

Toinen ehkä huonompi vaihtehto on tehdä ekaks uraa ja tehdä lapset sitten pikkasen vajaa 40v, kun on jo hyvä hetki keskittyä välistä muuhunkin. Huonoa siinä on se, että jos hedelmällisyys on laskenut niin voi olla vaikeeta tulla raskaaksi, mutta eikös siihenkin ole paljon apuja nykyään.

Mun mielestä on erittäin huonoa oraganisointitaitoa yrittää tehdä kaikki mahdollinen samaan aikaan, keskittymättä kunnolla mihinkään. Huonoa omaatuntoa toi P-N vaan peittelee noilla jatkuvilla turinoillaan itsestään ja kyvyistään. Jokainen tervejärkinen, suht samassa tilanteessa oleva näkee ettei toi kulissi ole todenmukainen. Kummasti sillä naisella on halua olla lastensa kanssa aina esillä, ja niin täydellistä esittää. No toi sen elämä tuskin on kovin monen ihmisen mielestä mitenkään täydellistä.

Paula Lehtomäkin, tosin lievempi tapaus, on kovaa vauhtia menossa samaan suuntaan. Ihmettelen erityisesti mediaa, miksi ne näitä uraäitejä niin palvoo?

P-N ei itse maininnut kertaakaan tuossa lehtijutussa miestään, lastensa isää. Se kyllä kävi selväksi että Otis kulkee hoidossa milloin mummolla Oulussa milloin Brysselin päiväkodissa tai Hgin.

Sääliksi käy ja se joka väittää ettei tuollaisesta rumbasta ja hulabaloosta pieni lapsi kärsi on todella kuutamolla!

ole se, että on koluluttamaton ja kateellinen.



Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa, työuraa yms., mutta kun sain lapsen jäin hänen kansaan kotiin. Olen ollut nyt 3 vuotta ja seuraava syntyy kohta. Olen siis edelleenkin kotona.

> Ehkä juuri ihminen, jolla on koulutusta ja kokemusta, ymmärtää, että ei tuommoinen reissuelämä ja pitkät erot äidistä ole lapselle ihanne. Päinvastoin, tosi surullista kaikille osapuolille.

hoitanut kolme vuotta kotona. Samalla hiukan opiskellut lisää, mutta pääasiassa siis olen hoitanut sen ajan lapsia.



Ja minä peesaan nro 69:ää. Ajattelen aivan samoin. En ole kateellinen P-N:lle enkä halua tuomita hänen valintojaan. Mutta lapsia säälin :(

toistan vielä sen oleellisimman pointtini mitä ajan takaa ja mitä tarkoitin ja tarkoitan: miksi nainen perustaa perheen juuri silloin kun se uran luominen on kutakuinkin kiihkeimmässä vaiheessaan, kaikkein hektisintä kaikin puolin eli reissataan vähintään viikottain lentokoneella maasta toiseen, kökitään kentillä ja nukutaan hotelleissa ja rahdataan pieniä lapsia mukana kuin joitakin kapsäkkejä, odotutetaan vauvaa että hän äidinmaitonsa, tehdään ympäripyöreitä työpäiviä iltamyöhäiseen etc. Lapset ovat ansainneet muuta, heidän tasapainoisen ja terveen minäkuvan kehityksen kannalta olisi ehdttoman tärkeää kokea että he ovat niitä nro ykkösiä äidin (ja isän) elämässä tietyn aikaa ja jutun ja blogien pohjalta voinee todeta ettei niin ole Piitun ja hänen lastensa elämässä.

Ap

Tilanne olisi parempi jos lapset saisivat edes olla pysyvästi omassa kodissaan, vaikka hoitajat vaihtuisivatkin. Ravaaminen ympäri Eurooppaa ja Suomea äidin, isän, hoitajan tai isovanhempien kanssa ei voi antaa lapselle sitä perusturvallisuutta, minkä hän tarvitsee.



Ja missä ihmeessä lasten isä on? Onko hän samanlainen uraohjus?

laiskottaa. Minullakin yliopistotutkinto, mutta silti aion olla kolme vuotta kotona, kun siihen varaa on. Eipä silti tulisi pieneen mieleen alkaa haukkua niitä, jotka haluavat tehdä muutakin ohessa.



En usko sinun 76 olevan akateeminen. Tuo " säälin lapsia" paljasti yksinkertaisen ajattelusi. Ei akateeminen ihminen (toivottavasti) voi olla noin yksioikoinen. Minä säälin lapsiasi, kun heillä on noin mustavalkoisesti ajatteleva äiti.

PIIA-NOORA KAUPPI haluaa nämä kaksi asiaa - ja vielä tässä järjestyksessä (tyypillistä tälle ajalle: " minä, minä, minä, heti, heti, heti, kaikki, kaikki, kaikki,...). Onko P-N kysynyt tai siis miettinyt mitä LAPSET haluavat???



Epäilen.

Mistähän sinäkin teoriasi olet repäissyt. Kyllä kuules perinteisesti Suomessakin (ja yhä useimmissa maissa) lapset ovat kasvaneet ihan siinä työnteon ohessa. Esim. afrikkalaisäidit raatavat tyyliin pelloilla vauva sylissä mukana. Kamalan traumaattista. Eiköhän tuo " lapsi universumin keskipiste" -ajattelu johda vain minäminäminä -lasten ja myöhemmin aikuisten kasvamiseen.

Itsekin olen jonkin sortin uraäiti, mutta hei, ei se ura ihan oikeasti ole kiinni siitä, viettääkö vaikka kahden lapsen kanssa kotona vuoden/lapsi. Ihan oikeasti, muuta väittävät puhuvat peetä.

No voi kauhiaa! Nainenko ei saisi haluta perhettä ja uraa. Missä 1800-luvulla te jotkut oikein elätte? Jos teistä ei ole ollut kouluja käymään, niin antakaa fiksummille se oikeus kuitenkin. Käsittämättömän vanhanaikasta ajattelua.